Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia - omakotitalo haja-asutusalueella? Hyvät ja huonot puolet?
Millaista on asua jossain haja-asutusalueella? Tuli vain mieleen tuosta Hesarin jutusta tänään missä esiteltiin taloa Nummelassa. Ihanan näköinen talo, mutta millaista elämä oikeasti on tuolla tavalla? Eli kun pitää autoilla kaikkialle ja on pitkät matkat.
Kokemuksia? Hyviä ja huonoja puolia?
Kommentit (103)
Mitä vanhemmaksi elää niin sitä enemmän arvostaa maaseudun rauhaa. Jossain vaiheessa maaseudun kotityöt muuttuvat arjen mukavaksi puuhailuiksi, kun ei kaipaa ihmisvilinää ja trendikuppiloita. Itsellä on kaipungissa asunto ja mökki korvessa. Käyttöaste kasvaa sitä mukaa kun ikääntyy. Lasten kanssa en maaseudulle hevin muuttaisi, harrastusten ja palveluiden käyttö vaikeutuu liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonne vaikuttaa myös. Yhdet sukulaiset muutti vähän Vihtiä pienempään kuntaan, kun kuusikymppiset kolkutteli. Pariskunnan mies on pysytellyt aktiivisena, käy harrastamassa ja asioilla pidemmänkin matkan päässä, hyödyntää lähiseudun pienyrittäjien palveluita jne, mutta on tosiaan vaatinut paljon omaa aktiivisuutta selvittää, mitä kaikkea lähikylillä on tarjolla.
Pariskunnan rouva on jumahtanut kotiin, kun tuolla maalla ei ole hänelle mitään helposti saavutettavaa sosiaalista elämää. Valitteli alkuun, kun kaikki naapuritkin on niin vanhoja ja tylsiä.
Perhe ja ystävät heillä kyllä käy mielellään, kun on viihtyisä iso talo pihoineen ja rantoineen.
Jos ei osaa viihdyttää itseään talviurheilulla ja luonnossa liikkumisella, niin tuommoisessa tuppukylässä talvi tuntuu ihan älyttömän pitkältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ampuisin mieluummin itseni kuin muuttaisin omakotitaloon haja-asutusalueelle. Siitä karisee romantiikka ja alkuviehätys muutamassa viikossa. Jo pelkkä omakotiasuminen on paskaa, saati sitten jos palvelut eivät ole lähellä. Ei koskaan enää omakotitaloon, eikä koskaan mihinkään persereikäpitäjään tai sivukylille.
Mikäpä siinä jos tykkää asua kolhoosissa jossa naapurit metelöi joka puolella ja joutuu maksamaan kaikesta turhasta, kuten hissistä, pyykkituvista jne. Kerrostaloläävä on ääliöitä varten, siksi kaltaisesi köyhät niihin kerääntyykin.
Köyhät eivät nyt ihan taida asua kerrostaloissa kun neliöt maksavat 10 000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Haja-asutusta löytyy myös Espoosta. Siellä palvelut paljon lähempänä kuin jossain Ivalossa tai Kuhmossa.
Onhan ne aina lähellä sille, jolla on auto. Ei Kuhmon (tai vastaavien paikkakuntien) haja-asutusalue ole periaatteessa yhtään sen kummempi kuin Espoonkaan,
Keskustassa itsessään voi olla enemmän palveluja ja kauppoja, mutta jos sinne joutuu kuitenkin taksin ottamaan, niin käytännössä tilanne on ihan se-ja-sama. Minä asuisin mieluummin pienen kaupungin haja-asutusalueella kuin Espoossa, jossa tulisi tunne, että palvelut ovat "lähellä, mutta kuitenkin liian kaukana". Jos kuitenkin hinkuaa keskustaan arkeaan piristämään, niin järkevämpää asua lähempänä kuin kauempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla sitten tätä nykyaikaa tuo " lapsien jatkuva kuskaaminen" jonnekin.
Olen itse asunut melkein koko ikäni haja-asutusalueilla ja asun nyt taas edelleen. Ei minun lapsuudestani lapsia minnekään kuskattu, enkä minä ole kuskaillut lapsiani aikanaan.
Me lapset ja samoin minun lapseni ajettiin pyörillä pitkienkin matkojen päähän ja talvisin hiihdettiin. Kouluun kuljettiin samalla tavalla, myös potkukelkoilla.
Jotkut pojat tosiaan harrasti sitä jääkiekkoa silloinkin, koulun kaukalossa ja ne varusteet oli koululla. Vaikka kyllä ne niitä raahasi joskus mukanaankin. Nykyään lapsen ei oleteta näkevän vaivaa mistään.
Ja kyllä sitä autoa lasten harrastuksiin kuskaamisiin tarvitaan kaupungeissa ja taajamissakin nykyisin. Jos auto ei olisi kaupungissa lainkaan tarpeellinen, niin niitä parkkipaikkoja ei ede
Eikös siinä verrattu aitoa metsää ja rakennettua puistoa?
NE on kaksi eri asiaa. Sinun luonnonmetsäsi kaupungin laidassa on myös eri asia kuin kaupunkiin rakennettu puisto.
Katsot siis asuvasi kaupungissa. No, lähes kaikki pikkukylätkin on nykyään kaupunkeja, joten ok. Ja isojen kaupunkien laitakaupunkilaisetkin toki on kaupunkilaisia. Kerrostalo asukkeja kumminkin, kaupunkilaisuuden ydin.
Onhan maallakin kerrostaloja. Jopa siis siellä haja-asutusalueillakin. Siinähän sitä saa kaksi etua yhtä aikaa ; kerrostaloasumisen autuuden ja luonnon läheisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksin puolison kanssa ehkä. Lapsia saisi olla kokoajan kuskaamassa jonnekin. Rauha ja tila olisi varmasti ihanaa, kunhan sitten olisi mm. autot ja lumiaurat omasta takaa...
Mitä kauemmas tulen täältä haja-asutus alueelta sitä huonommassa kunnossa tiet, yms on. Paikallinen toimija ei siitä ota montaa euroa, kun auraat pihat, yms. Täällä on myös elyn, että kunnan teitä. Eli koko matkaa ei kaupunkiin tarvitse itse aurata. :D
Olen asunut syvällä metsässä - lähes erämaassa. Samoin olen asunut Helsingin keskustassa ja Vantaalla. Kehnoimmat tiet ja vaikeinta on ollut liikkua pääkaupunkiseudulla. Maaseudulla aurataan tiet hyvin kun taas pääkaupunkiseudulla on aina jonkinlainen kaaos kun vähän tulee lunta taivaalta.
Kysymys on tietenkin kokonaan erilaisesta elämänmuodosta.
Jos on muuttamassa lumiselle seudulle, kannattaa valita läheltä pääväylää oleva asuinpaikka ja talo, jos mahdollista. Naapurin aurattavaksi jää vain pihatiet.
Kaiken saa taas nykyisin kotiinkuljetuksella, joko elintarvike-taloustavarakaupasta ja lisäksi paketit, tai postin kautta. Jo viisi-kuusikymmenluvulla meillä oli tapana, että kauppias toi kaiken mahdollisen suoraan kotiin ja tapa on nykyisin yleinen.
Haja-asutus-elämään ei niinkään kuulu kaikkiin kissanristiäisiin osallistuminen, paitsi tietenkin lähiseudun yhteiset tapahtumat, juhlat, ryhmäliikunta tms., kun seudulle on muutettu juuri sen oman tilan ja rauhan takia. Tottakai se vaatii alkuun opettelua ja voi kestää jopa vuoden tai pari, ennenkuin tottuu, mutta silloin onkin jo saanut kaiken järjestettyä mieleisekseen.
Vanhuksille, myös sairaille on omia kyytejä ja palveluita, reippaasti vain kunnasta kysymään. Ambulanssit, paloautot jne. päivystävät kaikkialla. Kun harvemmin tarvitsee liikkua mihinkään kauemmaksi, voi aivan hyvin käyttää taksia, jos linja-auto ei juuri silloin kulje, kun tarvitsee. Kesäisin tulee yleensä pyöräiltyä paljon. Nykyisin on iäkkäämmille myös sähköavusteisia kolmipyöriä (Helkama e-trike), joten ylämäkiä eikä kaatumista ei tarvitse pelätä.
Haja-asutusalueen asukkaista monet harrastavat kotona niin maalausta, käsitöitä laidasta laitaan kuin kaikenlaista muutakin tähdellistä puuhastelua. Usein talot ovat isoja ja sopivat monenlaiseen työhön, niin ateljeeksi kuin verstaaksi, kutomoksi kuin veistotilaksi tai korjaamoksi puutöille tai ompelimoksi. Tekeminen ei koskaan lopu eikä ole koskaan rahasta kiinni, kierrättäminen ja tuunaaminen on ollut iät kaiket "muotia" maalla ja haja-asutusalueilla. Käsintekeminen on luovuutta, keksimistä, räätälöintiä ja tarpeellista tuottavaa, jotkut jopa valmistavat myyntiin monenlaista. Jotkut myös viljelevät tai hoitavat omaksi ilokseen puutarhaa ja ympäristöä. Lisäksi vielä kaikki kerhot, yhdistykset ja yhteistoiminta.
Urheilla kannattaa tietysti, jos mahdollista, heti töiden jälkeen tai ottaa työmatka hyötyliikuntakäyttöön, jos ei jaksa pimeimpänä aikana otsalampun valossa lenkkeillä tai hiihtää tiellä tai peltojen laduilla. Viikonloppuisin voi viipyä kauemmin taajamassa tai kaupungissa harrastamassa myös muita urheilu- ja taidelajeja, jos ne kiinnostavat. Välttämättä ei tarvitse jäädä näistä paitsi, jos vain niin päättää.
Haja-asutuselämä ei ole niin paljon rahaa vaativaa kuin kaupungissa, "jossa on joka hetki oltava raha kourassa, meni minne vain"-elämä. Säästää voi oman mielen mukaan niissä asioissa, jotka eivät nyt ole niin välttämättömiä ja satsata taas sitten itselle tärkeisiin asioihin. Valinnanvaraa on paljon ja kaikkeen voi itse vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pks on huonoin ympäristö lapselle ja perheelle.
Tuskinpa. Istuva presidentti kasvattaa lastaan PK-seudulla ja molemmat toisen kierroksen ehdokkaat ovat kasvaneet täällä. PKS on Suomen paras ympäristö lapselle ja perheelle.
Mulla on täydellinen paikka. Haja-asutusalueella, mutta alle 7km keskisuuren kaupungin keskustasta. 1,5km valtatielle ja tuo 1,5km on valaistua destian hoitamaa tietä. Alle 10min ajomatka työpaikalle keskustan liepeille. Tässä on 5ha metsätontti, jonne tehty omat polut. Asuin ennen keskustassa ja liikuin kaikkialle autolla ihan samoin kuin nyt. Sähköpyörä on suunnitteilla työmatkoja varten. Naapurit on 200-300 metrin päässä metsän takana eli ei ihan näkö ja kuuloetäusyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin 20 v haja-asutusalueella, lähimpään naapuriin 500 m, lähin kauppa 7 km, lähin R-kiska 23 km.
Töihin Helsinkiin noin 60 km.
Pakko siis olla taloudessa vähintään yksi auto, jos molemmat käy töissä, kaksi autoa.
Se lienee ainoa huono puoli meikäläiselle.
Mutta rakastin asua keskellä metsää, muutin muista syistä pois.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää on oma rauha ja tila. Huonoa on, se että pitää tosiaan autoilla kaikkialle ja talviaikaan varsinkin on pimeää ja vaikkapa lenkkeily voi olla hankalaa, kun ei ole aurattuja, hiekoitettuja lenkkipolkuja vaan ainoastaan se tienlaita mitä kävellä. Se on makuasia mistä kukakin tykkää. Itse voisin asua haja-asutusalueella jos ei olisi lapsia, siis kunhan ei ihan älytön matka sinne kauppaan ym. olisi. Lasten kanssa haluan kuitenkin asua "ihmisten ilmoilla", että lapset pääsee kävellen kouluun ja kavereille.
Tietääkseni Nummelassa on kouluja ja kauppoja. Ei se mikää Egyptin korpi ole🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ampuisin mieluummin itseni kuin muuttaisin omakotitaloon haja-asutusalueelle. Siitä karisee romantiikka ja alkuviehätys muutamassa viikossa. Jo pelkkä omakotiasuminen on paskaa, saati sitten jos palvelut eivät ole lähellä. Ei koskaan enää omakotitaloon, eikä koskaan mihinkään persereikäpitäjään tai sivukylille.
Mikäpä siinä jos tykkää asua kolhoosissa jossa naapurit metelöi joka puolella ja joutuu maksamaan kaikesta turhasta, kuten hissistä, pyykkituvista jne. Kerrostaloläävä on ääliöitä varten, siksi kaltaisesi köyhät niihin kerääntyykin.
Köyhät eivät nyt ihan taida asua kerrostaloissa kun neliöt maksavat 10 000 euroa.
Mitä tämä tarkoittaa? Köyhät eivät taida asua kerrostaloissa?
Kaipa siellä asuu paljonkin köyhiä. Et ole koskaan kuullut vuokra-asumisesta? Omakotitaloissakin asutaan vuokralla, mutta niitä myös omistetaan. Samoin rivitaloissa, paritaloissa ja kerrostaloissa. En ymmärtänyt yhtään pointtiasi.
Luulin että täällä puhutaan oikeasti syrjäseudulla asumisesta. Suuri osa kuitenkin kokee asuvansa haja-asutusalueella alle 10 km päässä kaupungin keskustasta. Selvä, ehkä mun kokemukset ei kuulu tähän, asun oikeasti keskellä metsää 30 km kirkonkylältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kaupungissa lenkkeillään valaistuja, aurattuja, hiekoitettuja lenkkireittejä pitkin. Olen asunut maalla ja kaupungissa, ja kyllä kaupungissa on keskimäärin paljon paremmat lenkkeilymahdollisuudet. Mutta maallakin voi olla ihan hyvä, riippuu mistä tykkää ja missä asuu. Itse en niinkään tykkää siitä otsalamppu päässä pimeässä kävelystä, mutta kaikkia se ei häiritse."
Mun tietääkseni mä asun kaupungissa, kun Espoossa asun haja-asutusalueella, mutta ei tänne meille kyllä kukaan skutsiin mitään lenkkipolkuja auraa... Ihan saa pimeässä itse taapertaa ne polut hankeen.
Vierailija kirjoitti:
Ampuisin mieluummin itseni kuin muuttaisin omakotitaloon haja-asutusalueelle. Siitä karisee romantiikka ja alkuviehätys muutamassa viikossa. Jo pelkkä omakotiasuminen on paskaa, saati sitten jos palvelut eivät ole lähellä. Ei koskaan enää omakotitaloon, eikä koskaan mihinkään persereikäpitäjään tai sivukylille.
Asun isoa, hyvin varusteltua okt, 10 km kehä 3.lle, kauppoja muutaman km läheisyydessä. Iso piha, rauhallista. En vaihtaisi .Naapuri suhteellisen lähellä, mutta ei näkymää heille. On autoille tallit, ym. Päättyvä tie.
Täydellinen paikka
Vierailija kirjoitti:
Ampuisin mieluummin itseni kuin muuttaisin omakotitaloon haja-asutusalueelle. Siitä karisee romantiikka ja alkuviehätys muutamassa viikossa. Jo pelkkä omakotiasuminen on paskaa, saati sitten jos palvelut eivät ole lähellä. Ei koskaan enää omakotitaloon, eikä koskaan mihinkään persereikäpitäjään tai sivukylille.
Se olisi hyvä ratkaisu sulle ammu vaan itsesi niin yksi kusipää pois muonavahvuudesta,tosin sinä totaali paska et ole koskaan asetta käsitellyt,luultavast osut naapuriin kun pitäisi omaan päähän saada kuula.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on tietenkin kokonaan erilaisesta elämänmuodosta.
Jos on muuttamassa lumiselle seudulle, kannattaa valita läheltä pääväylää oleva asuinpaikka ja talo, jos mahdollista. Naapurin aurattavaksi jää vain pihatiet.
Kaiken saa taas nykyisin kotiinkuljetuksella, joko elintarvike-taloustavarakaupasta ja lisäksi paketit, tai postin kautta. Jo viisi-kuusikymmenluvulla meillä oli tapana, että kauppias toi kaiken mahdollisen suoraan kotiin ja tapa on nykyisin yleinen.
Haja-asutus-elämään ei niinkään kuulu kaikkiin kissanristiäisiin osallistuminen, paitsi tietenkin lähiseudun yhteiset tapahtumat, juhlat, ryhmäliikunta tms., kun seudulle on muutettu juuri sen oman tilan ja rauhan takia. Tottakai se vaatii alkuun opettelua ja voi kestää jopa vuoden tai pari, ennenkuin tottuu, mutta silloin onkin jo saanut kaiken järjestettyä mieleisekseen.
Vanhuksille, myös sairaille on omia kyytejä ja palveluita, reippaasti vain kunnasta k
Kaupungissakin voi käydä lenkillä ja jopa tienata rahaa, jos ottaa pienen muovipussin mukaan ja keräilee tölkkejä. Moni aamulla koiransa kanssa ulkoileva rouva tekee näin, eivät toki kaikki.
Kaupungissa on suurempi paine kuluttaa koko ajan. Mutta ei siihen kukaan pakota. Ihan yhtä lailla voi elää kengännauhoilla täälläkin ja nauttia vilinästä ja maailman menosta kuluttamatta, jos pysyy. Ihan niinkuin teoriassakin maalla voi elellä eettisesti persuuntumatta ja muuttumatta metsästäjäksi - jos pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että täällä puhutaan oikeasti syrjäseudulla asumisesta. Suuri osa kuitenkin kokee asuvansa haja-asutusalueella alle 10 km päässä kaupungin keskustasta. Selvä, ehkä mun kokemukset ei kuulu tähän, asun oikeasti keskellä metsää 30 km kirkonkylältä.
Joo, minäkin miellän maaseudun ennemminkin erämaassa asumiseksi, missä voi oikeasti jolkotella susi pihaan, kuin Vantaaksi.
Itse tykkään asua hajaasutusalueella, juuri sen takia kun naapurit ei ole riesana. Tosin vain kuusi kilometri keskustaan. Lasten kanssa en ehkä asuisi näin syrjässä, enkä yksin, koska kaverit ja harrastukset ois lapsilla kaukana ja nyt mies tekee pihahommat joista en tykkää. Plussaa myös se että asutaan järvenrannalla ja oma vene.
Alue: Aihe vapaa
Mistä turhasta? En asu missään opiskelija-asuntolassa tai kolhoosissa, ei meillä ole pyykkitupaa vaan oma pesukone ja kuivausrumpu. Vastike on todella kohtuullinen ja sen vastineeksi piha on aina aurattu ja hiekoitettu, syksyn lehdet kerätty, kaikki toimii, ja jos jotain rikkoutuu niin ei ole minun päänsärkyni korjata. Minulle on ihan tarpeeksi vaivaa omassa työssä, ei kiinnosta pätkääkään työpäivän jälkeen alkaa kolaamaan lunta tai murehtimaan jotain repsottavaa räystästä. Asuin ennen omakotitalossa syrjemmällä ja tiedän mikä vaiva ja stressi sellaisesta voi olla. Kerrostaloon muutettua katosi kaikki asumiseen liittyvä stressi ja yllättävät kustannukset, ihan kaikki.