miksi kaikki haluaa lapset vasta yli 30-vuotiaina?
ainakin täällä pk-seudulla. Mun kaverit haluaa vaan käydä hiihtoreisuilla ja maailmanympärimatkoilla ja solariumissa ja luxissa ja kuntosalilla ja studiolla ja itse vaan työnnän lastenvaunuja. Tai siis oon tosi ulkopuolinen nykyään..Lapsia aikovat tehdä kun ovat ensin nauttineet.
Kommentit (142)
Vierailija:
ketjun aiheen kanssa. Totesit että tunnet (harvinaisen) vähän yli kolmekymppisenä lapsen saaneita, minä taas, että elän pelkästään sellaisten parissa ja että elämänpiirini on akateeminen, mikä on yksi syy siihen, että tunnen niin paljon niitä lapset yli 30-vuotiaana hankkineita.Yritäpä keskittyä olennaiseen. Eikös se olisi opettajallekin olennainen taito...
123
Itse sain esikoisen vasta 32-vuotiaana, enkä ole akateemisesti koulutettu. Eikös kaikki oikeat opiskelijat valmistu yliopistosta reilusti ennen 30v ikää? Paitsi ne, jotka lusmuaa ja lorvii, ja aika menee tyhjäntoimittamiseen eikä opiskeluun. Tai ne, jotka aloittaa opinnot vasta vanhempana, eikä heti lukion jälkeen.
Vierailija:
mutta kasvatustieteet on kyllä niitä läpihuutoaloja, joista tosiaan sitten vielä joutuu opettajiksi tai koulutussihteereiksi tms. ei-niin-akateemisiin ja hyväpalkkaisiin hommiin...
mutta kyllä opinnot ja uran luominen on yksi iso syy siihen, että lapset tulevat myöhään.
123
toisten valintoja lapsienteon suhteen!
Monella vaan menee useampi vuosi " opiskellessa" hukkaan, kun tehdään kaikkea muuta paitsi opiskellaan.
T: ekonomi, naimisissa, vakityö, lapsia kaksi ja ikää 31v
Vierailija:
mutta kyllä opinnot ja uran luominen on yksi iso syy siihen, että lapset tulevat myöhään.123
Nyt jos vielä lapsia tulen saamaan, olen pakostikin päälle kolmenkymmenen. Ei ollut oma valinta.
Toisaalta, tämän " odotusajan" olen käyttänyt sitten ihan mukavasti matkustellen ja harrastaen. Ei ainakaan pääse sanomaan, että lapset olisivat olleet esteenä. ;)
kovinkaan monet uraa tehneet. Ovat rivitoimittajia, sossuntätejä, ministeriöiden perusvirkamiehiä. Pari yksityisellä sektorilla toimivaa juristia on oikeasti tehneet uraa.
Mutta ihmiset kai tarkottaa urasta puhuessaan työpaikkaa. Ja vakivirran jos haluaa, niin helposti on päälle 30- vuotias ennen kuin se tärppää. Tosin varmaan sen vakivirran sieltä sosiaalitoimesta tai luokanopettajana saisi vaikka olisi opiskeluaikana ollut muutaman vuoden äitiyslomilla.
Mihin ihmeeseen ne lapset tungetaan tässä yhtälössä?
opintoihin meni kahdeksan vuotta. Tiiviisti opiskellen olisin valmistunut 5 - 6 vuodessa. Työssäolosta oli se hyöty, että pääsin hyviin töihin käsiksi. Monet valmistuvat nopeammin, mutta haahuilevat uran käynnistämisen perässä pidempään.
123
molemmat 3-vuotiaiksi. Katsos kun on kunnon koulutus, talo maksettu ja jalka tukevasti työelämässä, ei tarvitse enää hötkyillä ja hätäillä.
123
Tutkinnon sisällöllä ja arvosanoilla ei ole mitään väliä.
Vierailija:
molemmat 3-vuotiaiksi. Katsos kun on kunnon koulutus, talo maksettu ja jalka tukevasti työelämässä, ei tarvitse enää hötkyillä ja hätäillä.123
ja rupeaa heti pykäämään lapsia. Akateemiset valmistuu keskimäärin varmaan jotain 25-vuotiaina? Minä valmistuin tuossa iässä kuuden opiskeluvuoden jälkeen, mikä oli mun koulutusohjelman keskiarvo. Suurin osa ryhmästäni valmistui samana vuonna. Minä olin iältäni nuorin, 25-vuotias. Kaikki muut oli vanhempia, koska eivät olleet tulleet suoraan lukiosta tai olivat vaihtaneet koulutusohjelmaa. Kysyn vaan, että oikeastitiko olisitte ruvenneet tuollaisen opiskeluputken jälkeen ruvenneet miettimään heti lapsentekoa, täysin persaukisena ja ilman työtä tai edes kunnon työkokemusta (muusta kuin siivouksesta tms. osa-aikatyöstä) :o? Minulla se oli viimeisenä mielessä. Sitten vasta muutaman vuoden jälkeen ruvetaan tekemään lapsia, jolloin tullaan tuohon ensisynnyttäjien keski-ikään, joka taitaa pyöriä siinä vähän alle kolmenkymmenen tienoilla, ja meillä akateemisilla tuppaa mennä ylikin.
Eikä ne mitään persaukisia ole olleet. Senhän takia sitä otetaan muutaman vuoden vanhempi mies, että se elättää kun on jo valmistunut. Ihan naimisissa olevia ja asuntovelkaisia ovat olleet valmistuttuaan ja lapsikin on kypsytelty siinä gradunteon ohessa.
Miksi opiskella ja päätyä työttömäksi tai korkeintaan 6kk kestävään määräaikaiseen työhön?
Vierailija:
Miksi opiskella ja päätyä työttömäksi tai korkeintaan 6kk kestävään määräaikaiseen työhön?
opiskelemaansa alaan. Jotkut opiskelevat mitä mielikuvituksellisimpia aineita vain intohimosta alaa kohtaan tietäen, etteivät kuuna kullanvalkeana tule työllistymään sille alalle, elleivät onnistu saamaan tutkimusapurahoja.
Hankki sitten itselleen sen ammatin mitä halusi tehdä amiksesta. Sitä vaan kiinnosti hirveästi psykologia, mutta harrastusmielessä.
Minä taas valmistuin 23,5-vuotiaana ja puolen vuoden päästä tästä sain ensimmäisen lapseni. Tutkinto DI. Ja kyllä, persaukisena ilman kunnon työkokemusta. (Sitä muuten oli aika hankala hankkia 90-luvun alkupuolella).
Nyt 31-vuotiaana esikoinen on ekalla luokalla ja toinen lapsikin on 4-vuotias. Lapsentekoa mietin jo opiskeluaikana mutta tultiin miehen kanssa siihen tulokseen että kannattaa valmistua ensin. Nyt olen vakituisessa työpaikassa ja elämä alkaa muutenkin olemaan jo vähän helpompaa. Lapset on sen verran isompia että niiden kanssa voi matkustaa ja on siihen jopa varaakin!
Vierailija:
ja rupeaa heti pykäämään lapsia. Akateemiset valmistuu keskimäärin varmaan jotain 25-vuotiaina? Minä valmistuin tuossa iässä kuuden opiskeluvuoden jälkeen, mikä oli mun koulutusohjelman keskiarvo. Suurin osa ryhmästäni valmistui samana vuonna. Minä olin iältäni nuorin, 25-vuotias. Kaikki muut oli vanhempia, koska eivät olleet tulleet suoraan lukiosta tai olivat vaihtaneet koulutusohjelmaa. Kysyn vaan, että oikeastitiko olisitte ruvenneet tuollaisen opiskeluputken jälkeen ruvenneet miettimään heti lapsentekoa, täysin persaukisena ja ilman työtä tai edes kunnon työkokemusta (muusta kuin siivouksesta tms. osa-aikatyöstä) :o? Minulla se oli viimeisenä mielessä. Sitten vasta muutaman vuoden jälkeen ruvetaan tekemään lapsia, jolloin tullaan tuohon ensisynnyttäjien keski-ikään, joka taitaa pyöriä siinä vähän alle kolmenkymmenen tienoilla, ja meillä akateemisilla tuppaa mennä ylikin.
valitettavasti mies ei, joten sain vasta 35-vuotiaana.
Se koska ne on saatu ja koska olisi halunnut ei usein ole sama asia.
Puolitutuille tietenkin keksii jotain että " pitää valmistua ensin" tai valehtelee muuten ikään kuin nyt olisi ihan hyvä.
Nykyään valehtelen että yksi lapsi on ihan ok, olisin halunnut heti toisen mutta mies ei halua ollenkaan.
mutta kasvatustieteet on kyllä niitä läpihuutoaloja, joista tosiaan sitten vielä joutuu opettajiksi tai koulutussihteereiksi tms. ei-niin-akateemisiin ja hyväpalkkaisiin hommiin...