Lue keskustelun säännöt.
Avautuminen perhearjestani - miksi taas kävi näin?
04.02.2024 |
Olen löytänyt itseni siitä kuviosta, jossa kumppani on muuttunut täysin lapsen tulon myötä. Olemme olleet yhdessä pitkään ja on ollut hyvä suhde. Puoliso on halunnut jo pitkään lasta ja asiasta on puhuttu monet kerrat ja mietitty valmiiksi yhteisiä pelisääntöjä, vastuun jakamista yms. Minä olin se joka tarvitsi enemmän aikaa. Puoliso vakuutti ottavansa jopa isompaa vastuuta jos minä en joskus jaksaisi niin paljon. Tätä en vaatinut, vaan tasapuolisuutta.
Lopulta lapsi sitten tuli. En ole lasta katunut kertaakaan. Olisin vain halunnut tehdä päätöksen lapsen saamisesta tietäen kaikki faktat, koska pettymys rikotuista lupauksista on huomattavasti kuormittavampi, kuin haastavasti alkanut lapsiarki on ollut. Oli koliikit ja refluksit ja lapsi jonka päiväunet kestivät pahimmillaan pari minuuttua kerrallaan eli itsellä ei ollut mahdollisuutta levähtää päivällä. Öisin hän kuitenkin nukkui hyvin, mutta päivät olivat hirveitä. Meni kuukausia niin että söin ensimmäisen kerran vasta iltakahdeksalta koko päivänä kun puolisoni heräsi.
Puolisoni on ollut työttömänä siitä asti kun lapsi syntyi. Alussa hän nukkui koko päivän ja valvoi koko yön. Jotta molemmat saamme nukkua. Siitä täytyy kiittää; olen saanut koko ajan nukkua ihan hyvin. Olen kuitenkin huomannut ettei pelkkä uni tee minua autuaaksi, vaan olen koko ajan ollut hirveän yksin. Lapsen ensimmäisen vuoden hoidin kaikki päivät yksin ilman ruoka- tai muitakaan taukoja. Puoliso hoiti yöt joka tarkoitti tietokoneella pelaamista tai sarjojen katselua kun vauva heräsi pari kertaa siksi aikaa että täytyi vaihtaa vaippa ja antaa pullollinen maitoa. Yritin puhua ja lopulta anella, että hoitaisimme yhdessä ja tarjouduin leikkaamaan uniani jos voisimme kaikki olla päivisin hereillä. Ei käynyt.
Nyt lapsi on kaksivuotias ja nukkuu yönsä heräämättä. Silti puoliso pelaa yöt ja nukkuu pitkälle iltapäivään. Jos on minun vuoroni nukkua aamulla, herättää hän minut viimeistään kymmeneltä jotta pääsee itse takaisin nukkumaan. Yritän puhua ja pyytää ja anella, mutta ne johtavat vain riitaan.
Minä olen meistä se, joka vie lasta kerhoihin ja muskariin, jotta hänellä olisi jotain muutakin. Välillä menee viikkoja niin, ettei minulla ole omaa aikaa, kuin pari tuntia illalla kun lapsi menee nukkumaan. Puolisolla on omaa aikaa tuntikausia ihan joka päivä. Peli jota pelaa on myös sellainen että päivityksen tullessa sitä on pelattava myös päivät pahimmillaan kolme viikkoa putkeen. Tästäkään en jaksa enää riidellä.
Nyt ahdistus johtuu siitä, että menin pyytämään häneltä(taas kerran) että lapsen läsnäollessa ei olisi koko ajan puhelimella. Sain kuulla olevani taas huonolla tuulella ja pitäisi piristyä. En ollut huonolla tuulella ja pyysin oikein kauniisti ja varovasti. Niin kuin kaiken nykyään. Ahdistaa huomata kuinka varpaillani hänen seurassaan nykyään olen, ettei hän tulkitse kaikkea sanomaani väärin. Kaikki pyynnöt kuulostavat hänelle hyökkäyksiltä. Kunpa ei tarvitsisi koko ajan pyytää.
En ole tyhmä ja tiedän että pitäisi erota. Ainut syy etten sitä halua tehdä on se, että en pystyisi olemaan erossa lapsesta joka toista viikkoa. En myöskään koskaan riistäisi lapselta toista vanhempaa.
Kaikki tämä ahdistaa hirveästi. Meillä on upea lapsi mutta yhteinen puheyhteys puuttuu täysin. Meillä olisi upea perhe jos tämän vain jotenkin saisi toimimaan mutta en osaa korjata asioita yksin. Miten tästä voi päästä ylös?
Kommentit (88)
Nytkö sinä vasta sen huomaat?! Ei kertaakaan vauva-aikana pälkähtänyt päähäsi lähteä päiväksi pois kotoa, jotta mies olisi oikeasti saanut hoitaa vauvaa.
Olihan sekin aika outoa, että roikuit vauvassa koko päivän niin että vasta illalla ehdit syömään. Kyllä tavallinen äiti pystyy syömään vauva sylissään. Vähän meni överiksi sinunkin äitiytesi joten ei ihme, että mies ei sekaantunut asiaan.
Et tietenkään uskaltanut herättää miestä, kun pelkäsit että mies ei "hoida" enää öitäkään ja pahimmassa tapauksessa suuttuu ja jättää sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko sepustusta. Voisit vähän tiivistää tai laittaa heti alkuun aloituksen pääpointin. Onko siis kyse aloitekyvyttömästä ja laiskasta miehestä vai mistä?
En tajua yhtään miksi tommosta puolisoa ja isän tekelettä pitäisi ylimiellyttää. Katkaise tapasi. Ei tuosta kunnon suhdetta synny kun sinä olet hiippailija ja miehesi sumussa.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miettiikö kukaan joka sanoo että äiti töihin ja isä jää lapsen kanssa kotiin, sitä lapsen etua? Päivät pitkät mielenterveysongelmaisen peliaddiktin kanssa?
Kun mies on itse lapsen halunnut, niin hän saa kyllä itse sen hoitaakin
Tärkeämpää että lapsella on asiat hyvin ja hänet hoidetaan hyvin, kuin että pääsee näpäyttämään lusmua puolista. Lapsi on nro 1.
Mieshän on saanut unelmaelämän, joten miksi luopua siitä? Sinä hoidat kaikki kodin asiat ja kohta lähdet hakemaan leipää pöytään. Mies taas saa mieslapseilla yöt ja nukkua päivät ja kenties vielä saa kaupan päälle seksiä tekemättä mitään sen eteen.
Toisin sanoen lyö erokortti pöytään. Jos mies ei herää niin muutat lapsen kanssa muualle, jolloin sinulla on yksi lapsi vähemmän hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin tyttärenä sanoa että ei me mihinkään tarvita tuommoista vätysisää. Ei ole malliksi mihinkään eikä ihan järjissään. Miksi aina paapotaan hulluna isiä vaikka just se häiriintynyt kiintymyssuhde mahdollistaa koko kuvion olemassaolon. Tässäkin. Jos ap lopettaisi ja ryhdistäytyisi niin tyttärellä on ihan eri näkymät.
Mun kotona yhtään kukaan ei pelaisi yökausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua mietityttää, että miten te saatte kotityöt tehtyä jos toinen on päivän kiinni vauvassa, ettei saa edes syötyä ja toinen hereillä vain öisin. Käykö kukaan kaupassa? Siivous? Pyykit?
Vastaus kysymykseesi on; koska miehesi ei ole terve eikä pyrikään olemaan. Juoskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä välissä mies siis muuttui? Jutuistasi päättelin, että hän on aina pelannut tuolla tavoin kuin kerroit. Eli eihän hän ole muuttunut, isänä kuitenkin ekaa kertaa ilmeisesti? Oletteko teinejä? Niin raivostuttavaa lukea näitä sun "pyysin ja anelin". On meitä kyllä todellakin jokaiseen junaan, omalla kohdallani kun en olisi edes alun perin tutustunut tuollaiseen mieheen.
Sinun miehellsi on peliriippuvuus. Tai ruuturiippuvuus miten sen haluaa sanoittaa. Itse olen ja entinen mieheni kärsineet myös siitä ja on ihn alkoholismiakin pahempi sillä lailla, että sitä ruutua kaipaa joka päivä, eikä siltä voi irrottautua. Tätä riippuvuutta tunnistetaan todella huonosti vielä. Omat lapset hoidettiin, mutta harmittaa, kun läsnäolo oli ruudun takia niin vähäistä. Hänen pitäisi ihan ensimmäisenä päästä vieroitukseen. Riippuvainen harvoin tähän suostuu, mutta tietokone ja älypuhelin täytyisi ottaa pois ja Internet, sekä tv. Kaikki ruudut pois kotoa, jos ei kykene vapaaehtoisesti niistä irrottautumaan. Ja yhteys sosiaalitoimeen, vanhemman ruuturiippuvuus on oikeasti vakava asia lapsen kehityksen kannalta (tiedän omasta kokemuksesta), sieltä saisitte myös kaikki apua. Sinä hoitoapua, mies apua riippuvuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miettiikö kukaan joka sanoo että äiti töihin ja isä jää lapsen kanssa kotiin, sitä lapsen etua? Päivät pitkät mielenterveysongelmaisen peliaddiktin kanssa?
Ei kun äiti töihin ja lapsi päiväkotiin, vaikka olisi sitten puolipäivää 3-4 päivää viikossa. Mies ottaa nyt sen verran vastuuta, että vie ja tuo lapsen. Ei sitä lasta nyt koko päiväksi tuollaisen hunsvotin huostaan voi jättää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette siis kumpikaan käy töissä? Ettekä siitä huolimatta saa yhtä lasta hoidettua ilman huomattavaa rasittumista?
Missä kohtaa tekstiäni kirjoitin, että lasta ei saataisi hoidettua? Minä hoidan lapsen kyllä oikein hyvin, mutta kaipaisin puolison läsnäoloa arjessa. Se on kai normaalia kun ollaan perhe.
Se, että minäkin olen edelleen kotona ei mielestäni ole muiden asia. En halua laittaa näin pientä lasta hoitoon, mutta on muitakin syitä.
-ap
Voithan sinå mennä töihin, koska miehesi on työtön. Kyllä se mies innostuu työnhausta, jos vaihtoehtona on koti-isyys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas kerran, useimmat miehet tykkäävät lapsista, sen 10 min kun niitä tehdään, ei juuri sen jälkeen. Tässä taas yksi kertomus asian paikkansa pitävyydestä.
Ap terapiaan. Terve ihminen tiivistää.
Mitä ihmettä teet ns miehellä joka vain pelaa eikä käy töissä? Siinä vasta hieno miehen malli lapselle. Normaali kunnon mies käy töissä ja hoitaa lapsen 50/50. Erotkaa! Tai ensin lääkäriin hoidattamaan peliriippuvuutta tai masennusta, jos siitä ei apua niin ero. Tai yhteys lastensuojeluun, ehkä se herättää miehen?
Miksi mies ei ole töissä? Hakeeko edes töitä?
Mies koti-isäksi ja sinä töihin, kerran mies ei saa hoidettua itselleen työpaikkaa. Kuvottavaa tuollainen aikuisen lusmuilu ja pelailu, kun olisi perhe elätettävänä.
Ja nyt yksi asia: se kauniisti puhuminen ei auta. Naiset näyttävät aina tekevän tämän saman virheen, miehille yritetään puhua nätisti ja ymmärtää ihan loputtomiin, koska se on jotain mikä toimii naisille itselleen ja mitä he kaipaavat. Miehet taas ottavat sen alistumisen merkkinä, että teillä ei ole varaa pyytää eikä vaatia mitään, koska olette jo hänen toimintaansa alistuneet, vaikkette sitä hyväksyisikään. Miestä ei kiinnosta hyväksyttekö jotain käytösmallia vai ette, vaan se, onnistuuko hän jatkamaan samalla linjalla, pääseekö hän hyötymään ilman uhrauksia. Kun piipitätte, että ois kulta kiva kun mies kuulee sävyn ja submission. Miehille pitää laittaa kova kovaa vastaan. Nostatatte helvetin ja ilmaisette että tuollaista luusuamista ette katsele enää sekuntiakaan.
En onneksi hankkinut lasta exän kanssa. Kyseessä oli samantapainen yöt valvova, tietokoneella pelaava mieslapsi, joka tulkitsi kaikki pyynnöt kritiikiksi tai riidan haastamiseksi. Kyllästyin ja otin eron. Samaa suosittelen AP:lle. Tietenkin voi vielä kokeilla saavuttaa muutosta pariterapian kautta mutta meillä se vain pitkitti kärsimystä. Terapeutti sanoikin eron jälkeen siellä yksin käydessäni, että yllättävän moni pari on terapiaan tullessaan jo tehnyt eropäätöksen tietoisesti tai tietämättään ja terapiaan tullaan asiaa prosessoimaan.
Yäk, mulle tuli tosi huono olo tästä tarinasta. Aikuinen mies lojuu työttömänä kotona, pelaa yöt ja nukkuu päivät kuin jokin mielenterveysongelmainen teini. Ja sitten joku onneton menee vääntämään toukan tällaisen kanssa, hiipii pitkin nurkkia ja supataa kuinka ois kiva kun mies vahtisi sitä vaavelia edes hetken. Ja mies vaan nukkuu ja pelaa, nukkuu ja pelaa.
🤮 big time
Kun mies on itse lapsen halunnut, niin hän saa kyllä itse sen hoitaakin