Lue keskustelun säännöt.
Avautuminen perhearjestani - miksi taas kävi näin?
04.02.2024 |
Olen löytänyt itseni siitä kuviosta, jossa kumppani on muuttunut täysin lapsen tulon myötä. Olemme olleet yhdessä pitkään ja on ollut hyvä suhde. Puoliso on halunnut jo pitkään lasta ja asiasta on puhuttu monet kerrat ja mietitty valmiiksi yhteisiä pelisääntöjä, vastuun jakamista yms. Minä olin se joka tarvitsi enemmän aikaa. Puoliso vakuutti ottavansa jopa isompaa vastuuta jos minä en joskus jaksaisi niin paljon. Tätä en vaatinut, vaan tasapuolisuutta.
Lopulta lapsi sitten tuli. En ole lasta katunut kertaakaan. Olisin vain halunnut tehdä päätöksen lapsen saamisesta tietäen kaikki faktat, koska pettymys rikotuista lupauksista on huomattavasti kuormittavampi, kuin haastavasti alkanut lapsiarki on ollut. Oli koliikit ja refluksit ja lapsi jonka päiväunet kestivät pahimmillaan pari minuuttua kerrallaan eli itsellä ei ollut mahdollisuutta levähtää päivällä. Öisin hän kuitenkin nukkui hyvin, mutta päivät olivat hirveitä. Meni kuukausia niin että söin ensimmäisen kerran vasta iltakahdeksalta koko päivänä kun puolisoni heräsi.
Puolisoni on ollut työttömänä siitä asti kun lapsi syntyi. Alussa hän nukkui koko päivän ja valvoi koko yön. Jotta molemmat saamme nukkua. Siitä täytyy kiittää; olen saanut koko ajan nukkua ihan hyvin. Olen kuitenkin huomannut ettei pelkkä uni tee minua autuaaksi, vaan olen koko ajan ollut hirveän yksin. Lapsen ensimmäisen vuoden hoidin kaikki päivät yksin ilman ruoka- tai muitakaan taukoja. Puoliso hoiti yöt joka tarkoitti tietokoneella pelaamista tai sarjojen katselua kun vauva heräsi pari kertaa siksi aikaa että täytyi vaihtaa vaippa ja antaa pullollinen maitoa. Yritin puhua ja lopulta anella, että hoitaisimme yhdessä ja tarjouduin leikkaamaan uniani jos voisimme kaikki olla päivisin hereillä. Ei käynyt.
Nyt lapsi on kaksivuotias ja nukkuu yönsä heräämättä. Silti puoliso pelaa yöt ja nukkuu pitkälle iltapäivään. Jos on minun vuoroni nukkua aamulla, herättää hän minut viimeistään kymmeneltä jotta pääsee itse takaisin nukkumaan. Yritän puhua ja pyytää ja anella, mutta ne johtavat vain riitaan.
Minä olen meistä se, joka vie lasta kerhoihin ja muskariin, jotta hänellä olisi jotain muutakin. Välillä menee viikkoja niin, ettei minulla ole omaa aikaa, kuin pari tuntia illalla kun lapsi menee nukkumaan. Puolisolla on omaa aikaa tuntikausia ihan joka päivä. Peli jota pelaa on myös sellainen että päivityksen tullessa sitä on pelattava myös päivät pahimmillaan kolme viikkoa putkeen. Tästäkään en jaksa enää riidellä.
Nyt ahdistus johtuu siitä, että menin pyytämään häneltä(taas kerran) että lapsen läsnäollessa ei olisi koko ajan puhelimella. Sain kuulla olevani taas huonolla tuulella ja pitäisi piristyä. En ollut huonolla tuulella ja pyysin oikein kauniisti ja varovasti. Niin kuin kaiken nykyään. Ahdistaa huomata kuinka varpaillani hänen seurassaan nykyään olen, ettei hän tulkitse kaikkea sanomaani väärin. Kaikki pyynnöt kuulostavat hänelle hyökkäyksiltä. Kunpa ei tarvitsisi koko ajan pyytää.
En ole tyhmä ja tiedän että pitäisi erota. Ainut syy etten sitä halua tehdä on se, että en pystyisi olemaan erossa lapsesta joka toista viikkoa. En myöskään koskaan riistäisi lapselta toista vanhempaa.
Kaikki tämä ahdistaa hirveästi. Meillä on upea lapsi mutta yhteinen puheyhteys puuttuu täysin. Meillä olisi upea perhe jos tämän vain jotenkin saisi toimimaan mutta en osaa korjata asioita yksin. Miten tästä voi päästä ylös?
Kommentit (88)
Äijällä on peliongelma, milloin tajuat sen? Käyttäytyy kuin uhmaikäinen teini. Sanoisin että joko lopettaa pelaamisen ja rupeaa elämään normaalissa vuorokausirytmissä, tai muuttaa muualle pelaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ap alat rakentamaan parempaa elämää. Tuohan on täydellistä sinun, lapsenne ja perheenne halventamista. Mies terapiaan, minkä lisäksi voisitte ottaa myös pariterapian. Ja jos ei onnistu, niin mies pihalle. Tuollaisena hänestä ei ole mitään hyötyä teille, sen enempää sinulle, itselleen kuin lapsellenne. Hän vain myrkyttää kodin ilmapiirin hyödyttömänä elättinä. Huonon isän jatkuva läsnäolo on ihan oikeasti lapselle ennemmin haitaksi kuin hyödyksi.
Vierailija kirjoitti:
Äijällä on peliongelma, milloin tajuat sen? Käyttäytyy kuin uhmaikäinen teini. Sanoisin että joko lopettaa pelaamisen ja rupeaa elämään normaalissa vuorokausirytmissä, tai muuttaa muualle pelaamaan.
Ap:n pitää tehdä miehelle selväksi, että pelaamiselle pitää laittaa rajat. Ihan joku tuntiraja, kauanko pelaa vuorokaudessa ja mihin kellonaikaan. Ei tuosta muuten tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äijällä on peliongelma, milloin tajuat sen? Käyttäytyy kuin uhmaikäinen teini. Sanoisin että joko lopettaa pelaamisen ja rupeaa elämään normaalissa vuorokausirytmissä, tai muuttaa muualle pelaamaan.
Ap:n pitää tehdä miehelle selväksi, että pelaamiselle pitää laittaa rajat. Ihan joku tuntiraja, kauanko pelaa vuorokaudessa ja mihin kellonaikaan. Ei tuosta muuten tule mitään.
Ap:llä onkin kaksi lasta. Vauva ja teini.
Laita mieslapsi pihalle ja joutuin. Lapsi oli toivottu vain sinulle, mieshän ei ole tässä maailmassa. Miten kukaan haluaa nukkua ja pelata jos on ihana pikkuinen?! Ja miten sinä et pidä puoliasi vaan menet samaan hunsvottilaan miehen mukana? Ja sinäkö häntä pelkäät??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, kuulostaapa kamalalta! Nyt eroat ihan oikeasti, huomaat sitten lapsen kanssa kahden että elämä on paljon helpompaa. Itsekin eron jälkeen olen kuin uusi ihminen! Lapsesi varmasti tapaisi isäänsä viikonloppuisin tms. Tuskin isä enempään edes pystyisi
Vierailija kirjoitti:
Noin pientä ei mihinkään viikko-viikkoon mikään oikeus määrää. Yksikään lastenvalvoja ei sitä myöskään suosittele. Mieshän on osallistunut lapsen hoitoon muutenkin ihan minimaalisesti eli pari lyhyttä pätkää öisin. Tuskin hänellä on kapasiteettia muuhun kuin joka toiseen viikonloppuun ja sekin on pelaamisen vuoksi iso haaste.
Tottakai lapsen pitää olla molempien vanhempien kanssa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin pientä ei mihinkään viikko-viikkoon mikään oikeus määrää. Yksikään lastenvalvoja ei sitä myöskään suosittele. Mieshän on osallistunut lapsen hoitoon muutenkin ihan minimaalisesti eli pari lyhyttä pätkää öisin. Tuskin hänellä on kapasiteettia muuhun kuin joka toiseen viikonloppuun ja sekin on pelaamisen vuoksi iso haaste.
Tottakai lapsen pitää olla molempien vanhempien kanssa!!!
Se toinen vanhempi elää fantasiapelimaailmassa. Ei lapset sinne mahdu.
Mikä on miehen ammatti kun kaksi vuotta on vain nukkunut kotona? Mistä löysit tuollaisen luuserin? Joka tapauksessa, nyt on sinunkin aika ryhdistäytyä, mene nyt vaikka edes osa-aikatöihin ja laita lapsi päiväkotiin. Ja tee miehelle aikataulu, sinä aikana kun sinä olet töissä on hänen vastuullaan kodinhoito, kaupassakäynnit jne. Jos ei ala muuttua niin sitten pelikoneet ulos ja mies perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peli- ja puhelinriippuvainen. Sisimmässään tietää olevansa ongelmainen mäntti ja siksi ottaa kaiken mitä sanot hyökkäyksenä.
Lukematta koko ketjua sanon vain että kyllä lentäisi miehen puhelin ja pelit hankeen, jos mies alkaa vänistä niin saa mennä perästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas esimerkki siitä kuinka lapset pilaavat parisuhteet
Hei ap. Miehelläsi on täydellinen elämänhallinnan ongelma. Hän vain pelaa, puhuu puhelimessa ja nukkuu päivisin. Ei mitään tolkkua. Pakotat hänet nyt lähtemään kanssasi terapiaan, avioliittoneuvolaan tai mitä niitä nyt onkin.
Nostat kissan pöydälle ja kunnon rähinä päälle. Noin ei voi jatkua.Jos mitään ei tapahdu, muutat omaan asuntoon lapsen kanssa ja eropaperit päälle. Asutte ilmeisesti vuokralla. Saat asumistuen ym tukia ja alat hankkia työpaikkaan. Töitä on tarjolla , vaikket olisi vielä opiskellut ammattiakaan.
Ei elämä voi jatkua pelkkänä kellumisena. Huono esimerkki lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellinen äiti tässä, hei. Lapsen lapseni hedelmöityshoidoilla. Olen refleksit, koliikit, ruokakaupat, siivoukset, motorisen sekä kielellisen, sosioemotionaalisen ym. kehityksen tuen kaiken järjestänyt 100 % yksin. Katkonaista on oma nukkumiseni nämä kaikki vuodet olleet. En jaksaisi kuunnella valitusta kahden huoltajan perheeltä, jossa vieläpä jaatte nukkumisen ja valvomisen voin sujuvasti, että saatte ehyet unet.
Tiedätkö ap mulle riittäisi eroon syyksi jo ihan vaan ruuturiippuvuus, muusta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette siis kumpikaan käy töissä? Ettekä siitä huolimatta saa yhtä lasta hoidettua ilman huomattavaa rasittumista?
Missä kohtaa tekstiäni kirjoitin, että lasta ei saataisi hoidettua? Minä hoidan lapsen kyllä oikein hyvin, mutta kaipaisin puolison läsnäoloa arjessa. Se on kai normaalia kun ollaan perhe.
Se, että minäkin olen edelleen kotona ei mielestäni ole muiden asia. En halua laittaa näin pientä lasta hoitoon, mutta on muitakin syitä.
-ap
Mieshän on joka tapauksessa kotona, miksei hän hoida lasta? Kyllähän nyt normaalisti tuossa tilanteessa äiti palaa viimeistään vuoden jälkeen töihin ja työtön mies hoitaa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Itsellinen äiti tässä, hei. Lapsen lapseni hedelmöityshoidoilla. Olen refleksit, koliikit, ruokakaupat, siivoukset, motorisen sekä kielellisen, sosioemotionaalisen ym. kehityksen tuen kaiken järjestänyt 100 % yksin. Katkonaista on oma nukkumiseni nämä kaikki vuodet olleet. En jaksaisi kuunnella valitusta kahden huoltajan perheeltä, jossa vieläpä jaatte nukkumisen ja valvomisen voin sujuvasti, että saatte ehyet unet.
Eihän sinun ole pakko lukea näitä juttuja.
Mutta on vaan niin, että kun perheessä on kaksi aikuista, on raskasta, jos se toinen aikuinen heittäytyy ikään kuin teiniksi, joka valvoo yöt ja pelaa.
Miehen peliriippuvuus on lähtenyt silloin vauvavuonna käsistä, kun on ollut aikaa valvoa yöt pelaamassa. Kyllähän tuo on aivan sairaalloisella tasolla jo, ettei muuta tee kuin pelaa ja nukkuu. Mutta miten saada riippuvainen toipumaan riippuvuudestaan ellei tämä itse sitä halua, eipä se taida oikein onnistua.
Visioi elämänne 2-5 vuoden päähän.
Sä: viet lapsen tarhaan, meet töihin, haet lapsen, käyt kaupassa, tuut kotiin, teet ruuan, kuuntelet kiukut, siivoat, teet iltatoimet.
Mies: nukkuu, nukkuu, nukkuu, nukkuu, nukkuu, nukkuu, nukkuu, nukkuu, nukkuu ja sitten pelaa koko yön.
Mut onpahan "ehjä" perhe kuitenkin ja välttää ikävän.