Lue keskustelun säännöt.
Avautuminen perhearjestani - miksi taas kävi näin?
04.02.2024 |
Olen löytänyt itseni siitä kuviosta, jossa kumppani on muuttunut täysin lapsen tulon myötä. Olemme olleet yhdessä pitkään ja on ollut hyvä suhde. Puoliso on halunnut jo pitkään lasta ja asiasta on puhuttu monet kerrat ja mietitty valmiiksi yhteisiä pelisääntöjä, vastuun jakamista yms. Minä olin se joka tarvitsi enemmän aikaa. Puoliso vakuutti ottavansa jopa isompaa vastuuta jos minä en joskus jaksaisi niin paljon. Tätä en vaatinut, vaan tasapuolisuutta.
Lopulta lapsi sitten tuli. En ole lasta katunut kertaakaan. Olisin vain halunnut tehdä päätöksen lapsen saamisesta tietäen kaikki faktat, koska pettymys rikotuista lupauksista on huomattavasti kuormittavampi, kuin haastavasti alkanut lapsiarki on ollut. Oli koliikit ja refluksit ja lapsi jonka päiväunet kestivät pahimmillaan pari minuuttua kerrallaan eli itsellä ei ollut mahdollisuutta levähtää päivällä. Öisin hän kuitenkin nukkui hyvin, mutta päivät olivat hirveitä. Meni kuukausia niin että söin ensimmäisen kerran vasta iltakahdeksalta koko päivänä kun puolisoni heräsi.
Puolisoni on ollut työttömänä siitä asti kun lapsi syntyi. Alussa hän nukkui koko päivän ja valvoi koko yön. Jotta molemmat saamme nukkua. Siitä täytyy kiittää; olen saanut koko ajan nukkua ihan hyvin. Olen kuitenkin huomannut ettei pelkkä uni tee minua autuaaksi, vaan olen koko ajan ollut hirveän yksin. Lapsen ensimmäisen vuoden hoidin kaikki päivät yksin ilman ruoka- tai muitakaan taukoja. Puoliso hoiti yöt joka tarkoitti tietokoneella pelaamista tai sarjojen katselua kun vauva heräsi pari kertaa siksi aikaa että täytyi vaihtaa vaippa ja antaa pullollinen maitoa. Yritin puhua ja lopulta anella, että hoitaisimme yhdessä ja tarjouduin leikkaamaan uniani jos voisimme kaikki olla päivisin hereillä. Ei käynyt.
Nyt lapsi on kaksivuotias ja nukkuu yönsä heräämättä. Silti puoliso pelaa yöt ja nukkuu pitkälle iltapäivään. Jos on minun vuoroni nukkua aamulla, herättää hän minut viimeistään kymmeneltä jotta pääsee itse takaisin nukkumaan. Yritän puhua ja pyytää ja anella, mutta ne johtavat vain riitaan.
Minä olen meistä se, joka vie lasta kerhoihin ja muskariin, jotta hänellä olisi jotain muutakin. Välillä menee viikkoja niin, ettei minulla ole omaa aikaa, kuin pari tuntia illalla kun lapsi menee nukkumaan. Puolisolla on omaa aikaa tuntikausia ihan joka päivä. Peli jota pelaa on myös sellainen että päivityksen tullessa sitä on pelattava myös päivät pahimmillaan kolme viikkoa putkeen. Tästäkään en jaksa enää riidellä.
Nyt ahdistus johtuu siitä, että menin pyytämään häneltä(taas kerran) että lapsen läsnäollessa ei olisi koko ajan puhelimella. Sain kuulla olevani taas huonolla tuulella ja pitäisi piristyä. En ollut huonolla tuulella ja pyysin oikein kauniisti ja varovasti. Niin kuin kaiken nykyään. Ahdistaa huomata kuinka varpaillani hänen seurassaan nykyään olen, ettei hän tulkitse kaikkea sanomaani väärin. Kaikki pyynnöt kuulostavat hänelle hyökkäyksiltä. Kunpa ei tarvitsisi koko ajan pyytää.
En ole tyhmä ja tiedän että pitäisi erota. Ainut syy etten sitä halua tehdä on se, että en pystyisi olemaan erossa lapsesta joka toista viikkoa. En myöskään koskaan riistäisi lapselta toista vanhempaa.
Kaikki tämä ahdistaa hirveästi. Meillä on upea lapsi mutta yhteinen puheyhteys puuttuu täysin. Meillä olisi upea perhe jos tämän vain jotenkin saisi toimimaan mutta en osaa korjata asioita yksin. Miten tästä voi päästä ylös?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Tuota vähän pelkäänkin, että rytmi on jo niin sekaisin, ettei saa sitä käännettyä millään. Itsekin puolustelee että on hankalaa nukkua jos yrittää "liian aikaisin". En tiedä millainen ulkopuolinen apu tuollaiseen voisi löytyä.
Ei mies ihan täysin ole muuttunut, mutta ehkä tuollainen itsekäs käytös on korostunut nyt kun ei ollakaan enää kahdestaan. Aiemmin olen itsekin saanut puuhailla minua kiinnostavia juttuja kun mies on pelaillut. Silti tuntuu että nyt pelaa enemmän kun omaa aikaa ei olekaan ihan koko ajan niin jotenkin ylikompensoi sitä. En tiedä. Masennusta olen itsekin ehdottanut mutta ei kuulemma koe itseään masentuneeksi. Eikä ainakaan hakisi apua jos kokisikin. Minun silmiini näyttää siltä, että lapsiarki ei vastaakaan hänen ruusuisia odotuksiaan vaan onkin aika tylsää. Itsekin myöntää pelaavansa siksi että on tylsää.
Ja niille jotka ehdottivat ettei mies hoitaisi lasta jos palaisin töihin: hoitai
Siis jos mies kyllä hoitaisi lasta jos et ole paikalla, niin hommahan on yksinkertaisesti ratkaistu: menet töihin ja mies alkaa hoitaa lasta. Tai jos et nyt heti uskalla työpäivän ajaksi jättää lasta niin alat keksiä jotain muuta tosi tärkeää ja pakollista puuhaa johon lapsi ei voi tulla mukaan, alkuun lyhyempiä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas esimerkki siitä kuinka lapset pilaavat parisuhteet
Mieshän tuon parisuhteen ja perhe-elämän pilaa, eikä lapsi.
Ap mainitsi että mies ei pysty muuttamaan unirytmiään menemällä aikaisemmin nukkumaan koska ei näin saa unta. Pointti onkin siinä, että myöhentää nukkumaanmenoa päivä päivältä kunnes rytmi on normaali.
Jos hän siis haluaa tehdä asialle jotain. Pelkäänpä ettei halua.
Nimenomaan, mies on täys vajaa ,mieleltään keskenkasvuinen poikuli. En katselisi.
Unirytmi muutetaan niin päin, että ensin valvotaan yksi yö ja jos nukahtaa, herätään herätyskellolla aikaisin parin tunnin nukkumisen jälkeen. Sitten mennään normaaliin aikaan nukkumaan seuraavana iltana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli haluat että puolisosi hoitaa lasta yöt ja päivät että sinun ei tarvi hoitaa ja saat keskittyä vaan itseesi ja omaan hyvinvointiisi? Sallitko myös puolisolle että se saa joskus siirtää ihan kaiken vastuun sinulle että saa keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiin vai onko se vain sinun oikeus?
Ap. Pyytämisen ja anelun aika on nyt ohi. Ilmoitat miehellesi, että joko hän ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa kanssasi taas uudelleen parisuhteeseen tai sitten etsit hänen tilalleen paremman miehen. Sellaisen, joka ei elä kuin joku vampyyri!
Kuulostat tosi tossulta. Ottaisin eron ja yksinhuoltajuuden. Jos mies vain pelailee yöt, siinä syytä tarpeeksi. Se on varma, ettei hän mitään viikko-viikkoa tule saamaan. Lastenvalvoja ei suostu siihen.