Lue keskustelun säännöt.
Onko muillakin Whatsapp-viestittely tällaista nykyään?
03.02.2024 |
Henkilöiden nimet ja viestin sisällöt muutettu, mutta pointti on se, että ihmiset lukevat wa-viestit, mutta eivät vastaa niihin viikkoon tai pariin. Osa jopa unohtaa kokonaan vastata. Onko muilla tällaista nykyään? En muista, että ennen wa-viesteihin vastaaminen olisi tällä tavalla viipynyt tai kokonaan jäänyt. Yleensä ihmiset vastasi saman päivän aikana tai parin päivän sisällä.
Esimerkkikeskustelu:
Anna: Moi, mitäs teille kuuluu?🙂
Laura: Moi, kiva kun kysyit! Töissä oli tosi hektistä pari viikkoa, mutta nyt on onneksi helpompi viikko. Mikko lähtee huomenna työmatkalle, niin jäädään Aavan kanssa viikonlopuksi kahdestaan. Aava on innostunut päiväkodissa kauppaleikistä, niin on sitten leikitty pelkästään sitä joka ilta.😄 Mitäs teille kuuluu? Miten Aleksin synttärit meni?🙂
Anna lukee viestin, mutta ei vastaa siihen pariin viikkoon.
Esimerkkikeskustelu:
Jenni: Moi Emmi! Miten siellä menee?🙂
Emmi avaa viestin, mutta ei vastaa viestiin moneen päivään tai viikkoon.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
WA sopii mielestäni huonosti tuollaiseen kuulumisten vaihtoon.
Esimerkeissä on esitetty avoin kysymys, johon vastaaminen mielekkäästi edellyttää melko pitkää selostusta. Kännykällä kirjoittaminen on hidasta. Yleensä viestin saa ja lukee hetkellä, jolloin on jotain muuta tärkeämpää (esim. lapsi kaatuu pihalla ja alkaa itkemään). Tällöin vastaaminen helposti unohtuu. Ajattelee että vastaan paremmalla ajalla.
Puhelu sopii paremmin kuulumisten vaihtoon. Paras on tietysti tapaaminen.
Itse käytän WA:a vain tapaamisten sopimiseen tai spesifien kysymysten esittämiseen (esim. Mitkä olikaan Mauno-Petterin allergiat? Mietin tarjoiluja viikonlopuksi.). Tällaisiin selkeisiin kysymyksiin ihmiset yleensä vastaavat kohtuullisessa ajassa.
Kuulumiset vaihdan kasvokkain tai puhelulla.
Mutta jos ystävä asuu kaukana eikä vastaa koskaan puhelimeen, niin ne kuulumiset on sitten pakko vaihtaa viesteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WA sopii mielestäni huonosti tuollaiseen kuulumisten vaihtoon.
Esimerkeissä on esitetty avoin kysymys, johon vastaaminen mielekkäästi edellyttää melko pitkää selostusta. Kännykällä kirjoittaminen on hidasta. Yleensä viestin saa ja lukee hetkellä, jolloin on jotain muuta tärkeämpää (esim. lapsi kaatuu pihalla ja alkaa itkemään). Tällöin vastaaminen helposti unohtuu. Ajattelee että vastaan paremmalla ajalla.
Puhelu sopii paremmin kuulumisten vaihtoon. Paras on tietysti tapaaminen.
Itse käytän WA:a vain tapaamisten sopimiseen tai spesifien kysymysten esittämiseen (esim. Mitkä olikaan Mauno-Petterin allergiat? Mietin tarjoiluja viikonlopuksi.). Tällaisiin selkeisiin kysymyksiin ihmiset yleensä vastaavat kohtuullisessa ajassa.
Kuulumiset vaihdan kasvokkain tai puhelulla.
Mutta jos ystävä asuu kaukana eikä vastaa koskaan puhel
Jos ystävä ei koskaan vastaa puhelimeen, eikä soita takaisin, hän ei halua puhua kanssasi. Silloin lopetat ahdistelun ja annat hänen olla, etkä jatka ahdistelua viesteillä.
Välillä toivoisin (anteeksi vaan) että nämä kiireiset, "hirveä viestitulva, paljon kaikkia ryhmiä ei jaksa availla viestejä, tarvittiin parisuhdeaikaa, lasten kanssa härdelliä, sori unohdin koko viestin" -ihmiset saisivat kokea sen elämäntilanteen kun syystä tai toisesta onkin jäänyt melko yksin. Sekä sen, miltä se tuntuu kun oikeasti ajattelet toista ja haluat kysellä kuulumisia ja olla kontaktissa johonkin ihmiseen niin viestisi ehkä luetaan muttei vastata pitkiin aikoihin jos ollenkaan. Ehkä oppisivat arvostamaan lopulta sitä jos joku kyselee kuulumisia tai "jauhaa turhanpäiväisyyksistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WA sopii mielestäni huonosti tuollaiseen kuulumisten vaihtoon.
Esimerkeissä on esitetty avoin kysymys, johon vastaaminen mielekkäästi edellyttää melko pitkää selostusta. Kännykällä kirjoittaminen on hidasta. Yleensä viestin saa ja lukee hetkellä, jolloin on jotain muuta tärkeämpää (esim. lapsi kaatuu pihalla ja alkaa itkemään). Tällöin vastaaminen helposti unohtuu. Ajattelee että vastaan paremmalla ajalla.
Puhelu sopii paremmin kuulumisten vaihtoon. Paras on tietysti tapaaminen.
Itse käytän WA:a vain tapaamisten sopimiseen tai spesifien kysymysten esittämiseen (esim. Mitkä olikaan Mauno-Petterin allergiat? Mietin tarjoiluja viikonlopuksi.). Tällaisiin selkeisiin kysymyksiin ihmiset yleensä vastaavat kohtuullisessa ajassa.
Kuulumiset vaihdan kasvokkain tai puhelulla.
Mutta jos ystävä asuu kaukana eikä vastaa koskaan puhel
Ehkä jättäisin yhteydenpidon tässä tapauksessa sen ei-vastaavan vastuulle.
Miten olisi wanhanaikainen kirje, jossa kerrot laveasti kuulumiset ja mitä nyt haluatkin jakaa?
Jos yhteydenpito on luokkaa muutama viesti vuodessa, sen voi hyvin korvata esim. joulu- tai juhannuskirjeellä. Kirjettä voi rakennella pikkuhiljaa, tai sitten tekaisee sen kerralla, kun sattuu olemaan tyhjää kalenterissa.
Mitäs jos soitat kuulumiset
Meillä akka makaa 7x vkoa sohvalla ja pälättää elimeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WA sopii mielestäni huonosti tuollaiseen kuulumisten vaihtoon.
Esimerkeissä on esitetty avoin kysymys, johon vastaaminen mielekkäästi edellyttää melko pitkää selostusta. Kännykällä kirjoittaminen on hidasta. Yleensä viestin saa ja lukee hetkellä, jolloin on jotain muuta tärkeämpää (esim. lapsi kaatuu pihalla ja alkaa itkemään). Tällöin vastaaminen helposti unohtuu. Ajattelee että vastaan paremmalla ajalla.
Puhelu sopii paremmin kuulumisten vaihtoon. Paras on tietysti tapaaminen.
Itse käytän WA:a vain tapaamisten sopimiseen tai spesifien kysymysten esittämiseen (esim. Mitkä olikaan Mauno-Petterin allergiat? Mietin tarjoiluja viikonlopuksi.). Tällaisiin selkeisiin kysymyksiin ihmiset yleensä vastaavat kohtuullisessa ajassa.
Kuulumiset vaihdan kasvokkain tai puhelulla.
Mutta
Kirje on hyvä ajatus, miksei myös sähköposti, koska siihen saa helposti kuvia mukaan.
Kun asuin pitkään toisella puolen maailmaa, lähetin vanhalle äidilleni paperikirjeitä. Hänen puhelunsa olisivat kestäneet 1,5h, mitä lompakkoni ei olisi kestänyt. Eikä hähellä ollut äkypuhelinta tai somea, mihin viesteillä.
Äiti oli säilyttänyt kaikki kirjeeni ja antanut sisarustenikin lukea ne(!). Tavallaan tämä olikin mukavaa, koska näin kaikki olivat kartalla elämästäni, vaikka en ole sisarusteni kanssa juuri tekemisissä. Olin siis 40-50 v ja äitini 70-80 v tuohon aikaan.
Ja miten voidaan olettaa että joka päivä koko ajan pitäisi olla yhteyksissä?
En ole koskaan eläessäni käynyt tuollaista keskustelua.