Lue keskustelun säännöt.
Onko muillakin Whatsapp-viestittely tällaista nykyään?
03.02.2024 |
Henkilöiden nimet ja viestin sisällöt muutettu, mutta pointti on se, että ihmiset lukevat wa-viestit, mutta eivät vastaa niihin viikkoon tai pariin. Osa jopa unohtaa kokonaan vastata. Onko muilla tällaista nykyään? En muista, että ennen wa-viesteihin vastaaminen olisi tällä tavalla viipynyt tai kokonaan jäänyt. Yleensä ihmiset vastasi saman päivän aikana tai parin päivän sisällä.
Esimerkkikeskustelu:
Anna: Moi, mitäs teille kuuluu?🙂
Laura: Moi, kiva kun kysyit! Töissä oli tosi hektistä pari viikkoa, mutta nyt on onneksi helpompi viikko. Mikko lähtee huomenna työmatkalle, niin jäädään Aavan kanssa viikonlopuksi kahdestaan. Aava on innostunut päiväkodissa kauppaleikistä, niin on sitten leikitty pelkästään sitä joka ilta.😄 Mitäs teille kuuluu? Miten Aleksin synttärit meni?🙂
Anna lukee viestin, mutta ei vastaa siihen pariin viikkoon.
Esimerkkikeskustelu:
Jenni: Moi Emmi! Miten siellä menee?🙂
Emmi avaa viestin, mutta ei vastaa viestiin moneen päivään tai viikkoon.
Kommentit (88)
Ei ole onneksi tollaista. Ei mulla riittäis motivaatio yhteydenpitoon jos vastaaminen on noin hankalaa. Aina voi sanoa vaikka että on kiirettä, vastaa paremmalla ajalla. Ja tää parempi aika voi olla vaikka viikon päästä, se on ihan okei. Mut se, että pitää toista epätietoisuudessa, on jonkinlainen osoitus siitä ettei arvosta toisen aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.psychmechanics.com/psychology-of-not-responding-to-texts/
Tämän perusteella tiedän, että osa niistä ketkä jättää vastaamatta haluavat käyttää valtaa ja osa vain unohtaa kiireidensä keskellä.
En halua olla tavoitettavissa 24/7 ja jo pelkästään työpäivän aikana uupuu viestitulvaan. Työpuhelin soi, sähköposti ja teams laulaa, usein en ehdi edes syömään päivän aikana ja teen jatkuvasti ylitöitä. Ennen työpäivää ja töiden jälkeen lapsen vienti ja haku päiväkodista, liian monesti joudun jatkamaan töitä vielä palattuani kotiin. Kun vihdoin saan koneen sammutettua, en jaksa vastailla aina kaikkien viesteihin, tai sitten en lapsen vahtimiselta ehdi ja vastaaminen unohtuu. Välistä sitä on vaan niin kertakaikkisen poikki kaikkeen siihen informaatiotulvaan. Ihminen ei voi olla jatkuvasti toisten saatavilla, on pakko keskittyä myös lepoon ja läsnäoloon oman perheen kanssa. Omiin ajatuksiin, lukemiseen jne.
Minä: miten menee?
Kaveri: Ihan ok.
🤯 Mitä tuohon voi vastata? En ole ajatusten lukija. Juu, ei tarvitse romaania kirjoittaa. Anna edes jotain, että voi jatkaa juttelua.
Vierailija kirjoitti:
Minä: miten menee?
Kaveri: Ihan ok.
🤯 Mitä tuohon voi vastata? En ole ajatusten lukija. Juu, ei tarvitse romaania kirjoittaa. Anna edes jotain, että voi jatkaa juttelua.
Ehkäpä kaveilla ei juuri sillä hetkellä ollut aikaa jutella.
Olen kiitollinen, että omat kaverini ovat pääosin 80- ja 90-luvulta, joiden kanssa soitellaan, tavataan, matkaillaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua olla tavoitettavissa 24/7 ja jo pelkästään työpäivän aikana uupuu viestitulvaan. Työpuhelin soi, sähköposti ja teams laulaa, usein en ehdi edes syömään päivän aikana ja teen jatkuvasti ylitöitä. Ennen työpäivää ja töiden jälkeen lapsen vienti ja haku päiväkodista, liian monesti joudun jatkamaan töitä vielä palattuani kotiin. Kun vihdoin saan koneen sammutettua, en jaksa vastailla aina kaikkien viesteihin, tai sitten en lapsen vahtimiselta ehdi ja vastaaminen unohtuu. Välistä sitä on vaan niin kertakaikkisen poikki kaikkeen siihen informaatiotulvaan. Ihminen ei voi olla jatkuvasti toisten saatavilla, on pakko keskittyä myös lepoon ja läsnäoloon oman perheen kanssa. Omiin ajatuksiin, lukemiseen jne.
Juuri näin. Itse kaipaan työpäivän jälkeen palautumista hiljaisuudessa ilman jatkuvaa ärsykettä. Varsinkin kun jo ihan työn puolesta "saa" tuijotella puhelimia, näyttöjä ja muita vempeleitä viestitulvien uhrina. Välillä ärsyttää viestien neuroottinen lähettely ja ympäripyöreät mitä kuuluu-kysymykset. Vastaan kun jaksan. Akuutit asiat voi soitella.
Vierailija kirjoitti:
Minä: miten menee?
Kaveri: Ihan ok.
🤯 Mitä tuohon voi vastata? En ole ajatusten lukija. Juu, ei tarvitse romaania kirjoittaa. Anna edes jotain, että voi jatkaa juttelua.
Kuka jaksaa tuollaiseen vastata, sopikaa vaikka kahville meno tai soitelkaa. Oletko addiktoitunut luuriisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itellä on joitain sellaisia rasittavia tuttuja, jotka alkaa häiriköimään silloin kun on pahin kiire. Esim. halusin tehdä 2 kk rauhassa gradun loppuun ja tein päivityksen siitä somessa kaikille kavereille ja tutuille. Siitä piti ymmärtää, että haluan olla rauhassa 2 kk. No eiköhän sitten yks ala viestitellä ja kysellä joka päivä whatsapissa jotain turhanpäiväistä paskaa, niin että en saanut keskittyä siihen graduun ja se myöhästyi lopulta sen vuoden deadlinesta. Eikä tyyppi ollut tuota ennen varmaan vuoteen jutellut mitään, niin sitten yhtäkkiä älytön pommitus, joka päivä tuntikausia. Eikä muka ymmärtänyt vaikka kuinka vastailin, että miten kiire tässä on nyt gradun kanssa ja että deadline on tiettynä päivänä. Ihan tarkoituksella sabotoi gradun tekoa.
Vierailija kirjoitti:
Minä: miten menee?
Kaveri: Ihan ok.
🤯 Mitä tuohon voi vastata? En ole ajatusten lukija. Juu, ei tarvitse romaania kirjoittaa. Anna edes jotain, että voi jatkaa juttelua.
Kaverisi ei halua jatkaa juttelua. Soita jos on oikeaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommoset "mitä kuuluu" -viestit on ärrrrrrsyttäviä!!! Kas kun et laita vain "moi". Kuulostaa siltä, että ajan kuluksi kyselet tai haet huomiota. Laita edes joku kommentoitava asia viestiisi.
Myönnän joskus unohtavani vastata. Pienten lasten kanssa ei välttämättä ehdikään vastata heti, kun lukee viestin, koska sekunneissa voi olla jonkun tasoinen sota tai muu kriisi käynnissä. Kyllä mä sen viestin sitten jossain vaiheessa muistan ja pahoittelen viivettä.
Mulla on myös ihan älytön määrä kaikenmaailman ryhmiä. On koululaisen luokan vanhempien ryhmä, harrastuksen ikäluokan ryhmä, peliryhmän ryhmä, toisen lapsen luokan ryhmä, parin läheisimmän kaverin vanhempien kanssa ryhmä, pari erikokoonpanoisra ryhmää lapsuudenperheeni kanssa, omien kavereideni ryhmä... Ei nuo kaikki ryhmät ole kovin aktiivisia, mutta välillä muutaman tunnin aikana ehtii kertyä viestejä älytön määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ryhmät on kyllä kieltämättä syöpää. Etenkin työasioihin liittyvät. Kun jotkut ei ymmärrä että niissä on tarkoitus keskittyä työasioihin. Sitten sinne pukkaa vapaapäivinäkin kuvia jostain reissuista ja lapsenlapsista ja kaikkien pitäis olla niitä kommentoimassa ja ihastelemassa.
Vierailija kirjoitti:
No miksi vaihdat Whatsappissa kuulumisia? Sovi mieluummin tapaaminen. Minä saatan avata kännykän vaikka bussissa hetkeksi kun on pikku hetki aikaa eikä siinä kerkeä mitään kummempaa runoilla. Pyydä se Aavan/Aleksin äiti kahville ja jutelkaa.
No ehkäpä se kuulumisten kertoilu on keskustelunavaus siihen, että tapaaminen voitaisiin sopia. Joskus on kiva vähän tunnustella maaperää, ennen kuin täräyttää kysymyksen. Voihan toinen olla vaikka tosi hektisessä tilanteessa, koko perhe vatsataudissa tai järjestelemässä äidin hautajaisia. Ekan vastauksen perusteella voi vähän päätellä, kannattaako ehdottaa tapaamista kahvilaan vai olisiko parempi vaikka auttaa kauppakassilla, tarjoutua muuttoavuksi tai ottaa osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on instat ja Facet sitä varten että sieltä voi katella miten menee. Ei ole aikaa joka ikiselle alkaa erikseen vastailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinähän se bittipää täällä olet
Mikä on bittipää?
Ei niitä oikeasti kiinnosta vastata. Kohteliaisuudesta on vain pakko. Se päivien ja viikkojen hiljaisuus on sanatonta viestintää ja tarkoittaa sitä että "Ei kiinnosta!. Älä jatkossa enää häiritse ja kysele, kiitos!"
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on instat ja Facet sitä varten että sieltä voi katella miten menee. Ei ole aikaa joka ikiselle alkaa erikseen vastailemaan.
Kivaa kanssakäymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on instat ja Facet sitä varten että sieltä voi katella miten menee. Ei ole aikaa joka ikiselle alkaa erikseen vastailemaan.
Kivaa kanssakäymistä.
Ei nykyajan ihminen ehdi kanssakäydä kuin oikeasti tärkeiden ihmisten kanssa. On kiire eikä aikaa turhanpäiväisyyksille ja kaikenmaailman tutuille.
Miksi tuntui tyhmältä vastata jos oli unohtunut? Eikö silloin voi pahoitella että unohti ja vastat silti.