Naiset usein sanoo että "oma mies"

Kyllä minun miesystäväni usein sanoo olevansa omani.

Naiset on narsisteja ja muutenkin mielisairaita.

Eikä sano. Naiset sanoo MIEHENI. Ja kyllä, se mies on sen naisen, eikä kenenkään muun.

Miehellä on käytössä sana "vaimo" pelkän naisen sijaan. Minun vaimoni, minun naiseni. Ei tuossa omassa miehessä ole mitään ihmeellistä. Sanotaan myös omat lapseni, vaikka totuus on, etteivät sinun lapsesi ole sinun lapsiasi. Kukaan ei ole kenenkään mikään. Siksi voi sanoa ihan mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on narsisteja ja muutenkin mielisairaita.

Miksi olet naisvaltaisella palstalla, vaikka et edes pidä naisista?

Se vieras mies on sitten muuta toimintaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Eikä sano. Naiset sanoo MIEHENI. Ja kyllä, se mies on sen naisen, eikä kenenkään muun.

Ihmistä ei voi omistaa! Mies on ihan itsenäinen oma itsensä eikä mikään naisen omistama lelu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä sano. Naiset sanoo MIEHENI. Ja kyllä, se mies on sen naisen, eikä kenenkään muun.

Ihmistä ei voi omistaa! Mies on ihan itsenäinen oma itsensä eikä mikään naisen omistama lelu!

Joo, mä lähden kesälomareissulle tänään mun leluni kanssa. Hän on sellainen vetolelu, panta kaulaan ja menoksi.

No kyllä minä ihan rehellisesti sanottuna ajattelen, että koska ollaan vakituisessa parisuhteessa niin kyseessä on minun mies. Suhde loppuu ja luovun miehestä, jos mies jää kiinni pettämisestä tai ilmoittaa, ettei tätä järjestelyä enää halua. Saman oletan toimivan toisinkin päin.

Se liittyy siihen keskusteluun, täysin normaalia.

Joku kertoo esim. perheestään tai miehestään jonkin asian ja siihen heittää takaisin jotakin että oma mieheni taas kävi viikonloppuna lasten kanssa kalassa tms.

Jokaisella on oma tyyli puhua asioita.

Käytän aika usein ilmausta "mun puoliso". 

Minun mieheni tai mieheni/ minun vaimoni tai vaimoni kuulostavat ihan käyttökelpoisia, kun taas ...NAISENI ...en tykkää yhtään!

Oma mieheni jne. on ihan o.k.

:D

Useimmat sanovat: minun mieheni ja kuvittelevat omistavansa miehen -

Kahteen kertaan

Jos mies on minun aviopuolisoni niin miksi en voisi sanoa, että hän on minun mieheni? Hänhän on juuri minun mieheni eikä naapurin rouvan, jolla on taas oma miehensä. Ei se, että sanon (minun) mieheni tai mun mies tarkoita, että omistaisin hänet. Enhän omista pomoanikaan, vaikka puhuisin pomostani, tai työkavereitani, vaikka puhuisin työkavereistani tai naapuriani, vaikka puhuisin naapuristani.

Olen aika herkkä puheen eri vivahteille ja siksi "oma mieheni" tai "mieheni" kuulostaa omistavalta niin kuin kertoisi jostakin käyttöesineestään. Aika perinteistä sukupuoliroolittamistakin, että oletus on naisen puhuvan "miehestäni". Huumorintajutonta ja tylsääkin.

Itse puhun aina meistä tai jos on aivan pakko kertoa miehestä käytän etunimeä. Hän ei myöskään halua käytettävän ilmaisua "mieheni". Kuulema tuntuu alentavalta.

Entäs toisin päin? "Minun naiseni"

Kuulostaako sopivalta?