Sukupuolipettymys! Sinä äiti, jolla on kumpaakin sukupuolta olevia lapsia!

Olen käynyt noita tunteita läpi kolmen samaa sukupuolta olleen lapseni kohdalla. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen tunteet onneksi katosivat.

Sain vuosia myöhemmin iltatähden joka oli toista sukupuolta. Mulla meni kauhean kauan sopeutua siihen ajatukseen. Olin niin jo tottunut siihen, ettei minulla ollut sekä tyttöä että poikaa. 

Onneksi tunteet yleensä katoavat synnytyksen jälkeen. Lapsi on ihana ja rakas

Anna itsellesi anteeksi ja valitse tuollaisista ajatuksista luopuminen. Ei ne totta ole kuitenkaan, vaikka voivat olla voimakkaita, sen tajuaa sitten jälkikäteen, kun ne ajatukset on poissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan olisi mitään väliä. Ehkä tyttö, koska nuorempi on tyttö joten sieltä saisi ehkä vielä siirrettyä vaatteita yms. eteen päin.

Mutta eihän se koskaan niin mene, ekalla kerralla ajattelin, että toivoisin tyttöä. Minulla ei ole veljiä enkä oikein muutenkaan ollut ollut tekemisissä poikalsten kanssa, joten konsepti tuntui vieraalta. Ja vauva oli maailman ihanin poika. 

Toisella kerralla ajattelin toivovani toista poikaa, josko olisi isompi mahdollisuus, että pitäisi samoista harrastuksista, vaatteista ja leluista ja pääsisin vähän "helpommalla". Ja vauva oli maailman ihanin tyttö. Joka tosin ilokseni tosi pitkään piti dinosauruksista ja autoista.

Näinhän se yleensä menee. Raskausaikana on ajatuksia ja odotuksia. Jotkut niistä toteutuvat, toiset eivät. Lapset ovat kuitenkin rakkaita. Minun äitini toivoi minusta poikaa, kaveria isoveljelleni, joka oli tyttökatraan ainut poika. No tyttö tuli ja minusta tuli todella hyvä leikkikaveri isoveljelle.

Mites nykyään voi olla sukupuoleen pettynyt, kun ei kuulemma ole olemassakaan kuin "sukupuolioletettuja"?

Kolme poikaa, yksi tyttö. Tyttö ollu kaikista hankalin ,joten poika on vastaus 

Kun ei ole kuin yhtä sukupuolta neljä, ja kyllä meni just niin kuin päätin ensimmäistä odottaessa, vaikken edes kysynyt ultrassa.

Esikoisemme on tyttö ja kuopuksemme poika. Molempien kanssa on ollut omat haasteensa ja onnensa, jotka eivät liity heidän sukupuoliinsa. Vaikka omat lapseni sattuukin olemaan hyvin vahvasti stereotyyppien kaltaisia (tyttö kiltti ja söpöistä asioista ja auttamisesta tykkäävä ja poika uhkarohkea, liikunnallinen ja vauhdista tykkäävä) en ajattele heitä tyttönä ja poikana. Ajattelen heitä rakkaina lapsinamme.

Rehellisesti sanottuna, tulevien lasten sukupuolilla ei ole minulle merkitystä. Ensisijaisesti toivon lapsen olevan terve.

En tiedä johtuuko tämä siitä, että lapsiemme kanssa on saatu ravata lääkäreillä sekä tutkimuksissa ja on ollut epäilystä ties mistä. Kuopuksen hoitopolku jatkuu edelleen vuosittain 200km päässä olevassa yo-sairaalassa, kun lähimmät eivät tarjoa ko. hoitoa. En haluaisi enää läpikäydä sitä pelon ja huolen vuoristorataa, jota sairaaloiden käytävillä odotellessa tai lääkärien mielipidettä ja konsultaatioita kuunnellessa koin.

Aikuisina lapset eroavat eniten. Useimmiten tyttölapset hoitavat iäkkäitä vanhempiaan enemmän, tyttäret käyvät siivoamassa, vievät vanhuksia lääkäriin ja kampaamoon.

Aikuiset pojat keskittyvät työelämään ja omaan perheeseensä: vaimoonsa ja omiin lapsiinsa. Omien vanhempien hoitamiseen ei riitä aikaa eikä mielenkiintoa.

Olen nähnyt tämän kuvion niin usein. Jopa miniät voivat olla aikuisen pojan ja tämän vanhempien tapaamisten tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisina lapset eroavat eniten. Useimmiten tyttölapset hoitavat iäkkäitä vanhempiaan enemmän, tyttäret käyvät siivoamassa, vievät vanhuksia lääkäriin ja kampaamoon.

Aikuiset pojat keskittyvät työelämään ja omaan perheeseensä: vaimoonsa ja omiin lapsiinsa. Omien vanhempien hoitamiseen ei riitä aikaa eikä mielenkiintoa.

Olen nähnyt tämän kuvion niin usein. Jopa miniät voivat olla aikuisen pojan ja tämän vanhempien tapaamisten tiellä.

 

Osut naulan kantaan tuossa kun kirjoitat, että pojat hoitavat enemmän omia lapsiaan ja perhettään. Tämä seikka perustuu siihen, että tyttären lapsia hoidetaan keskimäärin enemmän kuin pojan lapsia. Yleensä vauvaa hoitaa eniten äidin puolen isoäiti. Tämä kiitollisuudenvelka sitten maksetaan myöhemmin hoivaamalla vanhusta. 

Eli jos ei apua anna, ei sitä välttämättä saa.

Minulla tyttö ja poika, toiveena ollut terve lapsi, joten toive on toteutunut kummallakin kerralla. Sama toive olisi, jos kolmas tulisi. Tuntuu jotenkin kamalalta, että lapsen sukupuoleen liitetään niin paljon ennakko-oletuksia, esim. millainen lapsi on., miten pukeutuu ja miten leikkiin. Ihan kamalaa. 

Voisiko joku ihan konkreettisesti avata, jos toivoo tiettyä sukupuolta niin mikä on tämä syy?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisina lapset eroavat eniten. Useimmiten tyttölapset hoitavat iäkkäitä vanhempiaan enemmän, tyttäret käyvät siivoamassa, vievät vanhuksia lääkäriin ja kampaamoon.

Aikuiset pojat keskittyvät työelämään ja omaan perheeseensä: vaimoonsa ja omiin lapsiinsa. Omien vanhempien hoitamiseen ei riitä aikaa eikä mielenkiintoa.

Olen nähnyt tämän kuvion niin usein. Jopa miniät voivat olla aikuisen pojan ja tämän vanhempien tapaamisten tiellä.

 

Osut naulan kantaan tuossa kun kirjoitat, että pojat hoitavat enemmän omia lapsiaan ja perhettään. Tämä seikka perustuu siihen, että tyttären lapsia hoidetaan keskimäärin enemmän kuin pojan lapsia. Yleensä vauvaa hoitaa eniten äidin puolen isoäiti. Tämä kiitollisuudenvelka sitten maksetaan myöhemmin hoivaamalla vanhusta. 

Eli jos ei apua anna, ei sitä välttämättä saa.

Minun tuttavapiiriini ei kuulu yhtään miespuolista henkilöä, joka hoitaisi ikääntyneitä vanhempiaan. Miespuoliset aikuiset lapset yleensä keskittyvät omaan elämäänsä. Yksikin aikuinen lapsi hoidatti kaikki lapsensa äidillään, nyt äitiä ei käy kukaan katsomassa, lapsenlapsetkin kun ovat poikia. Kyllä he vievät kukkia äitienpäivänä ja jouluna. Aikuisilla lapsilla on omat elämänsä ja huollettavansa.

Aikuisten tyttärien olen nähnyt hoitavan iäkkäitä sukulaisiaan usein, jotkut jopa ottavat vanhan äitinsä luokseen asumaan. Aikuiset tyttäret käyvät töissä, hoitavat lapsensa, ja iltaisin ja viikonloppuisin käyvät hoitamassa iäkkäitä vanhempiaan.

Uskon tämän johtuvan aivojen biologiasta. Naiset ovat luonnostaan hoivaavampia, heidät on luotu huolehtimaan muista ihmisistä. Miesten tärkein tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon elinkykyisiä jälkeläisiä. Miehet huolehtivat siis omista jälkeläisistään ja siitä, että heillä on mahdollisimman korkea status parisuhdemarkkinoilla. Siihen taas kuuluvat hyvä palkka, mersu, kesämökki järven rannalla, purjevene.

Vierailija kirjoitti:

Odotan lasta joka jää ainoaksemme ja sukupuoli on ollut pettymys. En tiedä miksi kokoajan ajattelin ettei hän voisi olla tätä sukupuolta. Ei auta kun elää asian kanssa ja toivoa että hänellä on enemmän toisen sukupuolen piirtein. Ei siinä muiden moralisoinnit auta, vaikka kuinka täällä vihaatte.

Kyllä pitäisi olla joku älykkyysraja siihen, kuka saa hommata lapsia... 

Minulla 2 nyt jo aikuista poikaa, molempien kohdalla oli "varma" tytöstä. Ei ollut mitään ennakkoultraa siihen aikaan joten aina oli yllätys kumpi syntyy. En ymmärrä näitä pettyjiä, mitä ihmeen väliä kunhan lapsi syntyy terveenä, ihanat ja rakkaat pojat, en ole tytön puutteesta kärsinyt. 

Vierailija kirjoitti:

Kauniit naiset saa tyttöjä ja vahvat poikia. 

 

Tää on niin totta!!! 

Vierailija kirjoitti:

Kolme poikaa, yksi tyttö. Tyttö ollu kaikista hankalin ,joten poika on vastaus 

Onko lapsen, ihmisen, olemassaolon tarkoitus olla vanhemmilleen mahdollisimman helppo? Siksikö tänne synnytään, vanhempien maskoteiksi?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tuo nyt nykyään on!

Voit toivoa että se on hamsteri tai marsu tai hevonen tai rattikelkka jos ei terve lapsi kelpaa.

Sukupuoliakin on vaikka kuinka ja monta!

Sukupuolia on kaksi. Jo sana sukuPUOLI viittaa siihen. 

Olen saanut pojan ja tytön. Nyt tulin raskaaksi ilmeisesti hitaista siittiöistä, joten tyttö mahdollisesti tulossa.

Mulla on kolme lasta, kaikkien kohdalla sukupuoli selvisi vasta synnytyksessä. Kaksi ekaa tyttöjä ja ajattelin kolmannenkin olevan tyttö. Kun poika sitten syntyi olin hetken hämmästynyt, mutta en tietenkään pettynyt kun sain terveen lapsen rinnalleni. Nyt kaikki jo koululaisia ja kaikki ihan omia persoonia sukupuolesta viis. Jossain vaiheessa vielä haaveilin neljännestä lapsesta ja toisesta pojasta, mutta nyt jo ikää liikaa. 

Yksi kumpaakin riittää. Olen iloinen että esikoinen on tyttö ja kuopus poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauniit naiset saa tyttöjä ja vahvat poikia. 

 

Tää on niin totta!!! 

Olen sitten ilmeisesti molempia ja kauniiden suvusta, äidin puolelta viidessä sukupolvessa jokainen esikoinen on ollut tytär, 120 vuodessa 10 tyttöä ja 2 poikaa.