Sukupuolipettymys! Sinä äiti, jolla on kumpaakin sukupuolta olevia lapsia!

Jos saisi toivoa, niin kaikki lapset tyttöjä. Yhtäkään ei vielä ole, enkä tiedä tuleekokaan. En ymmärrä mitään miespuolisten sielunelämästä, siksi olisin mieluummin äiti tytölle.

Meillä 4 poikaa. Haluttiin 4 lasta eikä yritetty väkisin tyttöä kuten moni siitä aikoinaan vitsaili. En ole ikinä harmitellut ettei ole tyttölasta. Enemmän se on tuntunut olevan muille ihmettelyn ja harmittelu aihe. 

Vierailija kirjoitti:

Minun ex-anopillani on neljä poikaa. Kyllä hän monesti puhui ohimennen siitä pettymyksestä, kun viimeinenkin lapsi paljastui synnytyksessä pojaksi. Tottakai rakastaa kaikkia jo aikuisia lapsiaan mutta olisi toivonut tyttöä. Minusta on hyvä, että asiasta puhutaan. Ei se silti poista rakkautta lapsia kohtaan.

Minusta olisi ollut hirveää, jos äitini olisi "monesti ohimennen" kertonut miten pettynyt oli minun sukupuoleeni. Huh! Kaikki tunteet ovat ok, mutta niitä ei tarvisi purkaa asianosaisten kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletpa kiittämätön. Tee abortti, jos ei kelpaa. Kiva lapsella myöhemmin kun äiti ei rakasta kun ei syntynyt oikeassa sukupuolessa.

Tee abortti? Eikö abortteja tehdä vain jos äiti on kuolemaisillaan tai raskaus on alkanut seksuaalirikoksen myötä?? 

En tiedä kun en ole sellaista tehnyt, mutta jokainen lapsi ansaitsisi syntyä toivottuna ja rakastettuna sellaisena kuin on. Ap on hankkiutunut tietoisesti raskaaksi ja nyt onkin pettynyt vauvaan täysin vähäpätöisen asian vuoksi, ei hyvä lähtökohta minusta. 

Suurin osa teistä, joiden mielestä sukupuoli on täysin vähäpätöinen asia on kuitenkin valinnut oman puolisonsa nimenomaan sukupuolen perusteella. Siinä vaiheessa yht'äkkiä onkin kauhean tärkeää, mitä jalkojen väliss

Huh, toivottavasti teistä kenenkään rakkaus lapsiinsa ei ole samaa laatua kuin rakkaus puolisoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ex-anopillani on neljä poikaa. Kyllä hän monesti puhui ohimennen siitä pettymyksestä, kun viimeinenkin lapsi paljastui synnytyksessä pojaksi. Tottakai rakastaa kaikkia jo aikuisia lapsiaan mutta olisi toivonut tyttöä. Minusta on hyvä, että asiasta puhutaan. Ei se silti poista rakkautta lapsia kohtaan.

Näin avoimesti sanoisin, että onpa sinulla todella hölmöjä mielipiteitä. Eikö olekin kiva, että olen avoin sinua kohtaan?

 

Anteeksi, leikki leikkinä. Mutta oikeasti olen vähän pöyristynyt siitä, että jonkun mielestä on hyvä asia että joku vielä aikuistenkin lastensa kohdalla kipuilee näiden sukupuolta. 

Sinulla selvästi meni pointti ohi. Ei tietenkään kipuile jo olemassa olevien lasten sukupuolta, mutta olisi toivonut myös tyttöä.

Nimenomaan pointti ei mennyt ohi. Vanha nainen jankuttaa toistuvasti miniälleen muka ohimennen, miten pettynyt on siihen että viimeinenkin lapsi paljastui pojaksi. Henkistä väkivaltaahan tuo on. 

Saanko kommentoida, mun äitini aina sanoi, että oli helpottunut kun olin tyttö, sillä hän oli nimenomaan toivonut tyttöä. Koko lapsuuteni sain kuulla: "ei tytöt noin käyttäydy/sinä olet tyttö" yms. Hän oli hyvin pettynyt kun en ollut perinteinen tyttö. Tykkäsin ennemminkin perinteisistä poikien asioista. Hän ei koskaan hyväksynyt minua sellaisena kuin olin. Auta armias jos olisin ollut vielä lesbo. 

Itselläni on kaksi poikaa enkä tiedä mitä niillä sukupuolilla väliä. Lapset on omia persooniansa. Kummatkin aivan erilaisia. 

Omassa suvussa olen nähnyt näitä sukupuolipettumykslä jo lapsesta saakka. Aivan hirveetä. Lapsi tietää jo pienenä, ettei ollut toivottu ja on vääränlainen. Karua seurattavaa. Lapsi ei ole vanhemman metsästysfanrasioiden tai prinsessaleikkien jatke.

Sain kaikkl lapseni 30+ iässä. Voin sanoa rehellisesti, että sukupuolella ei ollut mitään väliä. Kolme Ihanaa poikaa tuli, nyt jo kaikki teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa olen nähnyt näitä sukupuolipettumykslä jo lapsesta saakka. Aivan hirveetä. Lapsi tietää jo pienenä, ettei ollut toivottu ja on vääränlainen. Karua seurattavaa. Lapsi ei ole vanhemman metsästysfanrasioiden tai prinsessaleikkien jatke.

Sain kaikkl lapseni 30+ iässä. Voin sanoa rehellisesti, että sukupuolella ei ollut mitään väliä. Kolme Ihanaa poikaa tuli, nyt jo kaikki teinejä.

Yllä oleva voisi aivan sanasta sanaan olla minunkin kirjoittamaani. Paitsi että kaikki poikani eivät vielä ole teinejä.

Sukupuolella ei ole väliä, se ei ole lupaus yhtään mistään. Nykyäänhän sitä voi vaihtaakin, varsinkin tytöt vaihtaa mielellään pojaksi. Jos yrität määrittää jo yritysaikana, mitä lapsesta tulee, olet väärillä teillä. Lapsista kasvaa omanlaisiaan. Tyttö voi olla ns. poikatyttö koko elämänsä ajan ja poika voi olla lempeä, huolehtiva.

Ole onnellinen pienistä ihmisistäsi, olivat he tyttöjä tai poikia. Katso sukupuolen taakse, pieniä rakkautta ja hyväksyntää janoavia lapsia kaikki. Ja sitä sinun tehtävänäsi on vanhempana antaa, ei mitään muuta.

T. Tytön ja pojan äiti

Itsellä kaksi poikaa ja tyttö. Jokaisen kanssa omat haasteensa ja helpputensa. Sitä ei voi sukupuoleen sitoa. Ottaisin kumman vain. Mutta ikää jo on yli 40 ja kohdussa kasvaa vain myooma - valitettavasti kohdunpoisto edessä.

Ymmärrän pettymyksen jollain tasolla mutta toisaalta en. Itse toivoin tyttöä ja rakenneultrassa selvisi, että tyttöä odotinkin. Vauva kuitenkin kuoli hieman myöhemmin kohtuun. Seuraavan kohdalla toivoin vain, että vauva syntyisi elävänä ja jos oikein hyvin kävisi, myös terveenä. Mutta sellaisia ihmiset ovat, sukupuoli itseänikin jännitti eniten rakenneultraan mentäessä ekalla kerralla. Tokalla kerralla jännitti se, löytyykö vielä sykettä. Onneksi löytyi.

Mun on vähän vaikea käsittää tätä sukupuolipettymystä. Lapsi nyt on tyttö tai poika (tai harvinaisissa tapauksissa jotain siltä väliltä) eikä se asiaa harmittelemalla muutu. Ihan kuin ei rakastaisi lasta omana persoonana johon kuuluu myös se sukupuoli. Ihan yhtä hullua kuin alkaisi toivoa vanhemmilleen tai sisaruksilleen eri sukupuolta. Lapsi on ihminen, perheenjäsen, eikä joku maskotti jolle toivotaan haluamiaan ominaisuuksia. 

Meille on syntymässä tyttö. Kaikkien mielestä se on hienoa mutta ei kukaan ole kysyn minulta tunteita. Se satuttaa, koska halusin vain että se olisi poika. Ärsyttää suunnattu kaikki pikkumekot mitä hänelle on muut ostaneet. Ärsyttää suunnattomasti että puhutaan että hänestä tulee kaunis. En usko että minusta tulee hyvä äiti tytölle. 

Minä toivoin tyttöä sekä ensimmäisestä että toisesta lapsesta. Tuo liittyy omaan taustaani. Isoveljeni oli hyvin väkivaltainen minua kohtaan koko lapsuuteni ja sattumalta näin myös monta kertaa miten kavereideni isoveljet olivat samanlaisia, aina nyrkit esille oli kiista kuinka vähäpätöinen tahansa. Opin ajattelemaan että veljet antavat aina turpaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meille on syntymässä tyttö. Kaikkien mielestä se on hienoa mutta ei kukaan ole kysyn minulta tunteita. Se satuttaa, koska halusin vain että se olisi poika. Ärsyttää suunnattu kaikki pikkumekot mitä hänelle on muut ostaneet. Ärsyttää suunnattomasti että puhutaan että hänestä tulee kaunis. En usko että minusta tulee hyvä äiti tytölle. 

Liittyykö tuo jotenkin omaan lapsuuteesi? Mekko on kuitenkin vain vaate. Ei kaikki tytöt edes halua pitää niitä. Kauneudesta puhuminen voi olla epäsuora kehu teidän vanhempien suuntaan, teitä pidetään hyvännäköisinä. 

Ap.lle pitää tehdä abortti ku tällaisia puhuu, herran jestas minkälaisia äitejä tänä päivänä..

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan, mutta en todellakaan ymmärrä sukupuolipettymystä. Jokainen lapsi on oma ainutlaatuinen yksilönsä, ja murrosiässä se sukupuolen perusteella palvomanne tyttö saattaakin murrosiässä päättää olla poika.

Suosittelen vakavaa itsetutkiskelua, että mitä oikein haluatte halutessanne tiettyä sukupuolta.

Tämä. Mun mielestä tämä tietyn sukupuolen toivominen on samankaltainen asia kuin se että ilmoitetaan että haluaa vauvan tai ilmoittaa että meille tulee vauva.

Tarkoitan siis sitä että ei nähdä kokonaisuutta, ei ymmärretä että kyseessä on ihan oikea ihminen, oma persoonansa.

Onhan lapsi syntyessään vauva, mutta mun mielestä noin asian ilmaisevat eivät ole ajatelleet asiaa kovin pitkäjänteisesti. Teidän elämään tulee uusi ihminen. Sama sukupuolen kanssa. Se sukupuoli on sivuseikka kun miettii kokonaisuutta. Eihän kaikki tytöt ja naiset ole täsmälleen samanlaisia eikä kaikki pojat ja miehet samanlaisia.

Meillä on neljä lasta, mutta kaikki omia, ihania, erilaisia persoonia sukupuolesta riippumatta. Jokaisella on omat juttunsa. Ainiin! Ja sekin vielä kun jälkikasvusta puhutaan mini me.nä! Ei lapset ole mitään vanhempiensa kopioita ja hyvä niin. Tunnen kyllä ihmisiä jotka yrittävät lapsiaan tunkea siihen muottiin mutta siitä on vain harmia, kenellekäs muulle kuin lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa olen nähnyt näitä sukupuolipettumykslä jo lapsesta saakka. Aivan hirveetä. Lapsi tietää jo pienenä, ettei ollut toivottu ja on vääränlainen. Karua seurattavaa. Lapsi ei ole vanhemman metsästysfanrasioiden tai prinsessaleikkien jatke.

Sain kaikkl lapseni 30+ iässä. Voin sanoa rehellisesti, että sukupuolella ei ollut mitään väliä. Kolme Ihanaa poikaa tuli, nyt jo kaikki teinejä.

Aika hirveää se on myös kun se haave toteutuu. Anoppi sai kolmen pojan jälkeen tytön, niihin aikoihin kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa. Se prinsessaleikki tosiaan, huh huh sitä röyhelökuorrutusta ja kaikkia mahdollisia prinsessakliseitä. Nyt tuo tyttö on parikymppinen ja mahdollisimman kaukana hörhelöistä ja suunnilleen mistään tyttömäisestä. Vihdoin saa olla oma itsensä.

Minusta tuntuu että olen raskausaikana alkanut vihata anoppia ja appea. Jokainen asia mitä sanovat alkanut ärsyttää. Aiemmassa olivat ok. Onko normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että olen raskausaikana alkanut vihata anoppia ja appea. Jokainen asia mitä sanovat alkanut ärsyttää. Aiemmassa olivat ok. Onko normaalia?

*Aiemmin olivat...