Mistä lohtua köyhälle masentuneelle?

Konst eli taide. Enemmän kuin kiva.

Ei kannata käpertyä itseensä. Käy kirjastossa, vähän kävelemässä tai liikkumassa ulkona. Jollei muuta niin osallistu seurakunnan toimintaan. Sieltä löytyy lähimmäisen rakkautta.

Runous, musiikki, hitaan elämän kirjallisuus, kuvataide, neulominen, virkkaaminen, luonto, jalkakylvyt, jne.

Rupea viherpeukaloksi

Piristy ja mene töihin.

Tapaa joku ihminen melkein joka päivä

Vierailija kirjoitti:

Piristy ja mene töihin.

Kolmekymmentä vuotta olen hakenut töitä. Eipä kaikki töitä saa.

Viinaa vaan koneeseen.

Jokin lemmikki? 

Kyllä masentuneena köyhänä ja ylipainoisena tarvitsee elämäänsä muutakin kuin lohtua. Ei kai ole tarkoitus että tuo tila olisi pysyvä ja muuttumaton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piristy ja mene töihin.

Kolmekymmentä vuotta olen hakenut töitä. Eipä kaikki töitä saa.

Kerro viimeiset viisi paikkaa joita olet hakenut ja koska se tapahtui?

Liikunta auttaa, eikä tarvitse olla edes hikiliikuntaa. Aloita lyhyistä kävelylenkeistä omaan tahtiin, säännöllisesti joka päivä tai ainakin joka toinen päivä. Pidennä niitä pikkuhiljaa.

Lopeta rahan palvominen.

Äläkä anna energiaasi 'rikkaammille'.

Voisiko mitenkään olla mahdollista että 'köyhä' voisi tuntea itsensä rikkaaksi? Sillä sitähän rikkaushan on, tunne.

Ajattelet ehkä päivästä toiseen että 'kun olisi rahaa minulle tulisi tämä tunne.' No jos tiedät sen tunteen niin tarvitko todella rahaa itsesi ulkopuolelta jotta voisit tuntea jotain itsesi sisäpuolella? Tunne se ja ehkä siitä jonain päivänä seuraa jotain hyvää

Liity jäseneksi paikalliseen mielenterveyden kuntoutujien järjestöön. Sieltä voi löytyä mielekästä tekemistä ja ihmissuhteita.

Luovuutta tukevia harrastuksia voi kokeilla jos ne vapauttaisivat tunteita ja lisäisivät itsetuntoa. Piirrustusvälineitä ihan lähikaupoista voi saada suht edullisesti ja kirjastosta voi lainata piirrustusoppaita niin niistä saa inspiraatiota (netin kuvataidesivustojen lisäksi) ja tukea taitojen opiskeluun.

Ulkoilu vaikka lähimpään metsään tai puistoon voi virkistää mieltä. Mene ja keskity kuuntelemaan lintujen laulua ja tuulen ääntä, nauti elämästä aisteillasi. Minä olen itsekin kuntoutuja ja näitä tietoisen läsnäolon vinkkejä olisi hyvä noudattaa pysähtyen kulloiseenkin hetkeen vailla kiirettä. 🤗

No mieti mitä tekisit jos et olisi masentunut. Ja sitten alat tekemään niitä asioita hiljalleen. Tunnetilat ovat aina ohimeneviä eikä niihin ole tarpeen sillä lailla kiinni jäädä. Sitten kun sinulla on voimia niin opettele meditaatiota. Se auttaa sinua etääntymään ajatuksistasi. Tee jotain mieleistä joka päivä. Käy ulkona, alkuun ainakin vaan käy, myöhemmin alat pidentää kävelyä tai otat vaikka termarikahvit ja menet luontoon. Metsä parantaa. Mene joka ilta samaan aikaan vuoteeseen ja nouse aamulla aikaisin. Pidä säännöllisinä ruokailut. 

Ei tämä elämä onneksi ikuisesti kestä. Päivissä on eroa, joinain päivinä ei ole ihan yhtä paha olla.

Sinnittelen töissä, vaikka olen kyllä melko työkyvytön (mm. krooninen vaikea-asteinen masennus, C-PTSD ynnä muuta mukavaa), etten tappaisi itseäni aktiivisesti tai passiivisesti.

Itseäni auttaa työnteko ja se, että hyväksyn itseni ja tilani. Syön lääkkeeni enkä vaadi itseltäni samaa reippautta tai elämäntapaa kuin terveillä ihmisillä.

Työ vie minulta aivan kaikki mehut enkä minä jaksa rakentaa muuta elämää. Harrastaa tai ylläpitää ihmissuhteita. Haluaisin, mutta en jaksa. Mutta toisaalta ilman työtä minä en enää eläisikään.

Se auttaa, että en syytä itseäni asioista, joille en ole mitään voinut. Näen itseni pääosin rakastavin silmin. Minulla on kaikesta huolimatta hyvä mieli siitä, millainen ihminen minusta on tullut.

En ymmärrä, miksi masennuksesta laitetaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Itse en aio hakea, niin kauan kuin on mahdollista sinnitellä. Muutama vuosikymmen jo takana tätä, joten tiedän kyllä mistä puhun.

Lääkärini pitää minua varsinaisena sinnikkona, mutta enhän minä tee muuta kuin mitä olen lapsesta asti tehnyt. 

Työni olisi terveellekin vaativaa, mutta se myös antaa paljon ja avaa uusia näköaloja. En ymmärrä, miten kukaan masentunut paranee kotona oman napansa ympärillä pyörien.

Koska sitäkinhän masennus ja muut mielenterveysongelmat ovat. Itsekkyyttä. Ei tahallista tai tiedostettua, aivan päinvastoin. Tuskinpa kovin paha ihminen edes voi masentua.

Mutta kun voi huonosti, näkökulma vain on luonnostaan itsessä. Kaikki, jolla saa katsettaan nostettua itsestään ulospäin, auttaa. Eikä monikaan asia maksa mitään.

Laitat missien kuvia vessan peiliin, ostat vaaan ja aktiivisuusrannekkeen, alat syömään vain vihanneksia ja alat kuntoilemaan vähintään seitsemän tuntia päivässä. Saat sillä muuta ajateltavaa ja voit saada jopa uuden ystävän itsellesi. 

Shoppailu ja päihteet ovat todella huono elämän sisältö. Lohtusyöminen on myös epäterveellistä ja riippuvuutta aiheuttavaa. Voisitko ottaa tavoitteeksi vaikka normaalipainoon pääsemisen? Ruokaan ja herkkuihin menneet rahat jää säästöön ja voit niillä palkita itseäsi, teatterilippu tai junalla lähikaupunkiin tai muuhun kohteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä elämä onneksi ikuisesti kestä. Päivissä on eroa, joinain päivinä ei ole ihan yhtä paha olla.

Sinnittelen töissä, vaikka olen kyllä melko työkyvytön (mm. krooninen vaikea-asteinen masennus, C-PTSD ynnä muuta mukavaa), etten tappaisi itseäni aktiivisesti tai passiivisesti.

Itseäni auttaa työnteko ja se, että hyväksyn itseni ja tilani. Syön lääkkeeni enkä vaadi itseltäni samaa reippautta tai elämäntapaa kuin terveillä ihmisillä.

Työ vie minulta aivan kaikki mehut enkä minä jaksa rakentaa muuta elämää. Harrastaa tai ylläpitää ihmissuhteita. Haluaisin, mutta en jaksa. Mutta toisaalta ilman työtä minä en enää eläisikään.

Se auttaa, että en syytä itseäni asioista, joille en ole mitään voinut. Näen itseni pääosin rakastavin silmin. Minulla on kaikesta huolimatta hyvä mieli siitä, millainen ihminen minusta on tullut.

En ymmärrä, miksi masennuksesta laitetaan työkyvyttömyysel

 

Itsekin pitkäaikaisesta masennuksesta kärsivänä suosittelen tuota, ettei vain vaivu masennuksen lokeroon ja työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka omakin työkyky on olematon aallonpohjissa ja itsetuhoisia ajatuksiakin on. Ei sieltä pohjilta mikään ihme tai kukaan ulkopuolinen tule pelastamaan. 

Täällä onkin jo ollut hyviä vinkkejä luonnon ja meditaation ilmaisista avuista. Ruokavalio kuntoon, jotain liikuntaa edes vähissä määrin ja unet kuntoon, jos niissä on ollut ongelmia. Sosiaaliset kuviot voivat olla voimien loputtua hyvin haastavat, mutta en itse niistä niin stressaa puolierakkona. Jos on sosiaalisempi tapaus, niin voi hakeutua johonkin saman henkisten käpyjen keräily piireihin jakamaan tuntojaan. Itse kävin masentuneiden opiskelijoiden vertaistukiryhmässä ja minua ne ihmisten surulliset vuodatukset alkoivat masentamaan vain enemmän, joten lopetin sen parin kerran jälkeen. Oma soppa kun on ihan itse keitetty liian suurilla odotuksilla maailmasta ja ihmisistä. 

Todellista on nykyhetki ja kaikki muu on lopulta mielen tuotosta. Eräs guru tapaa sanoa, että masentuneet elävät menneessä ja ahdistuneet tulevassa. Jotkut, kuten itsekin, sitten sekoilevat pahoinvoivina molemmissa, jos ei kaappaa mieltä ja omia tunteita takaisin itselleen. Tuossa voi auttaa irrottautuminen pelontäyteisestä mediasta ja ainakin sekopäisestä sosiaalisesta mediasta. Pelot tapaavat estää vapautumasta onneen. Eikä onnikaan ole lopulta kuin hetkellisiä pirskahduksia joista kannattaa nauttia niinä hetkinä täysin rinnoin. Onnen väkinäinen tavoittelu johtaa herkästi tyytymättömyyden masentavaan kierteeseen. 

Parempia aikoja kaikille!

On kyllä tämän ketjun ihmisillä vaikeaa!