Sukupuolipettymys! Sinä äiti, jolla on kumpaakin sukupuolta olevia lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen onnellinen, että molemmat terveitä. Meillä lapset eivät olleet itsestäänselvyys. Monien yritysten ja hoitojen jälkeen kaksi tyttöä. Ironisinta on, että monet tulevat sanomaan, että "kai sinä vielä sen pojan teet. Kyllähän se poika vielä pitää tehdä". Olen kysynyt miksi? Tytöt pystyy ihan samaan kuin pojat. Sitä paitsi en pysty saamaan enää enempää lapsia, niin mulle pikkuneidit on siunaus. 

Pikkuneidit. Tyypillinen äidin ajatus tytöistä. Pikkusieviä prinsessoja.

Poikakin voi olla prinsessa.

Siksi onkin turhaa toivoa tyttöä.

Poika jäi saamatta, neljä tyttöä on. Yksi meni aikanaan kesken, en tiedä kumpi se oli. Enää ei lisää tule, ikää jo 50+.

Surullinen tarina. Hankkiuduttaan raskaaksi, sitten ei kelpaakaan, kun on väärä sukupuolta, ehkä vauvan ulkonäkö poikkeaa ap. kauneusihanteista, lapsi ei ole terve, väärän väriset silmät, luonne muistuttaa liiaksi anoppia tai lapsen isää jne. 

Surullista, johon syntymätön lapsi on syytön. Ainoa toivo vanhemmille, jos lapsi olisi edes muu sukupuolinen tai hän olisi homo/lesbo, jos se mielyttäisi äitiä, kun lapsi väärää sukupuolta jo ennen syntymää.  

Mulla on esikoinen poika ja kuopus tyttö. Kolmatta ei ole tulossa mutta jos olisi niin ehkä toivoisin poikaa. Ihan siksi että muuten voisi helposti syntyä asetelma, jossa tytöt olisivat bestikset ja isoveli jäisi ulkopuolelle. Isoveljen ja pikkuveljen ikäero taas olisi jo sen verran iso että yhteisiä leikkejä kenties olisi vähemmän. Mutta noin muuten olisi ihan sama kumpaa olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olosi kiva lukea vastauksia AP:n kysymykseen, eikä näitä "ei sukupuoleen saa pettyä" juttuja. Mielestäni olisi terveempää jos asiasta voitaisiin keskustella rehellisesti.

Mielestäni ei ole tervettä väkisin kaivella lapseen liittyviä pakkoajatuksia mielensä pohjalta. On monia lapseen liittyviä kysymyksiä, joihin ainoa oikea vastaus vanhemmalta on ei.

Varmasti on paljon niitä joilla asia on vahvasti mielessä ilman väkisin kaiveluakin, mutta joutuvat puremaan hammasta ja vastamaan kliseisesti "kunhan lapsi on vain terve", että ei tule leimatuksi hirviöksi. Eikös näitäkin asioita olisi hyvä purkaa ja jakaa kokemuksia muiden kanssa.

Jotenkin erikoinen koko ajatus sukupuolen toivomisesta. Te siis toivotte jotain stereotyyppistä sukupuolensa edustajaa? Entä jos tyttö ei sitten tykkääkään mekoista, eikä poika autoista? Mikä pointti sukupuolitoiveellanne silloin on? Pakotatte lapsen siihen tiettyyn muottiin silti? 

Esikoinen oli poika, jotdn salaa toivoin seuraavasta tyttöä. Sainkin tytön. Ajattelin saaneeni jo ylipaljon kun sain heidät, joten kolmannen toivominen olisi tuntunut jotenkin kiittämättömältä tai jotain.

Kannattaa mennä hakemaan koira, korista sitten nostaa se joka eniten läähättää.

Kauniit naiset saa tyttöjä ja vahvat poikia. 

T. Tyttöjä ja tulossa poika

Itselläni on kolme tyttöä.Jotenkin olen aina toivonut tyttöä.Toiveet toteutuvat 🤷🤷🤷

Vierailija kirjoitti:

Odotan lasta joka jää ainoaksemme ja sukupuoli on ollut pettymys. En tiedä miksi kokoajan ajattelin ettei hän voisi olla tätä sukupuolta. Ei auta kun elää asian kanssa ja toivoa että hänellä on enemmän toisen sukupuolen piirtein. Ei siinä muiden moralisoinnit auta, vaikka kuinka täällä vihaatte.

Ehkä sun olis nyt hyvä mennä ittees.

Mikis et ostanut vain nukkea. Olisit saanut heti sellaisen kuin haluat.

Tulet kyllä pettymään monesti. Minusta kuulostaa siltä, että sinä olet pettynyt itse itseesi. 

Opettele hyVäksymään itsesi ja puutteesi. Älä pistä niitä omia pettymyksiäsi pienen syntymättömän ihmisen niskoille. Ei se lapsi ole sinun jatkeeksi. Hän on oma itsensä ja yksilö. Koeta ymmärtää se ja suojella sitä ainutlaatuisuutta ja hienoutta hänessä.

ja lopeta tommonen ruikutus. Sulla menee ihan liian hyvin. Et muuten rutisisi tommosesta.

Terveisin: kokemusta on rutinasta, mutta lapsiani olen aina arvostanut ja kasvattanut ihan omina arvokkaina itsenään. Rakkautta ja rajoja. Kaikkea mahtuu matkaan. Ihmisiä me vaan ollaan.

Sen mitä voit antaa on rakkaus.

Syytät nyt ihan väärää puuta. Mene psykologille. Sulla on ongelmia oman itsesi kanssa.

Miksi et tyytynyt nukkeen tai pehmoleluun? Se sun olisi nyt hyvä miettiä. Miksi valitsit näin?

Vauvan kanssa -ja siitä jatkossa on ihan eri tason hommat.

Ensimmäisellä kerralla toivoin poikaa ja minusta tuntui, että odotan poikaa, ja pojan myös sain. Toisella kerralla sitten kuvittelin, että hän olisi tyttö, ja olin ihan ihmeissäni, kun ultrassa näkyi kivekset. Ajattelin heti,  että on kiva, että on veljekset pienellä ikäerolla. Vielä silloin luulin saavani myöhemmin kolmannen lapsen, joka olisi tyttö, joten en ajatellut tyttölapsen puuttumista. No kahteen poikaan jäi minun lapseni, ja hyvä näin. Olisi silti kiva, jos saisin tyttöjä vielä vaikka lapsenlapseksi.

Ei ole ollut sukupuolella koskaan mitään väliä. Kotoa löytyy, poika, tyttö, poika, poika, poika. Enempää ei ole lapsia suunnitteilla, mutta jos olisi, ei sukupuolella olisi mitään merkitystä minulle.

Kahden pojan jälkeen toivoin, että kolmaskin on poika. En tiedä, olisiko ollut pettynyt tyttöön, kun sieltä tosiaan sitten poika tuli, tuskin. Syy toiveelle oli kuitenkin suht käytännöllinen: samat siniset, salamakoristellut fillarit jne meni sitten tälle kolmannellekkin.

Olisin halunnut muun-sukupuolisen lapsen. Harmittaa, kun on vain tyttö ja poika.

Järkeä saa käyttää, vaikka onkin nainen. Typerät ja pahat ajatukset kielletään itseltä ja mietitään sitä mikä on järkevää, oikeaa ja totta ja tekee muille hyvää.

Ole hyvä. 

Minulla on kolme tyttöä ja olin aina toivonut poikaa siinä toivossa, että saisin harrastella pojan kanssa kaikenlaisia tyypillisiä poikien juttuja. Kun kolmaskin raskaus päätyi tyttöön, olin aivan surun murtama. Onneksi viimeinen lapsi oli kuitenkin huippu tyyppi ja innokas eräilijä ja hurjapää, etten enää pojasta haaveile. Kaksi ensimmäistä tyttöä olivat suoraan sanottuna liian tyttömäisiä että olisin heidän kanssa keksinyt järkevää yhteistä tekemistä. Olen itsekin siis ollut poikatyttö. Onneksi mieheni oli erittäin onnellinen kolmesta tytöstä. Hänellä ei ollut poikatoiveita koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kahden pojan jälkeen toivoin, että kolmaskin on poika. En tiedä, olisiko ollut pettynyt tyttöön, kun sieltä tosiaan sitten poika tuli, tuskin. Syy toiveelle oli kuitenkin suht käytännöllinen: samat siniset, salamakoristellut fillarit jne meni sitten tälle kolmannellekkin.

On kyllä uskomattomia juntteja olemassa. Vai ei voi tyttö ajaa sinisellä salamapyörällä? Toivottavasti lapsistasi on sentään kasvanut järkevämpiä kuin sinä. 

Mulla on ollut elämässäni 2 ystävää, joista vanhemmat oli toivoneet poikaa, mutta tuli tyttö. Toisella oli skitsofrenia ja toisella persoonallisuushäiriö. En tiedä mikä johtuu mistäkin, enkä väitä mitään, nuo sairaudet ei välttämättä liity asiaan. Mutta kummallekin oli tuotu esiin, että poikaa toivottiin kun oli molemmissa perheissä tyttö ennestään. Ja kyllä tuollainen ainakin pahentaa  sairautta. Älkää nyt Herran tähden tehkö tollasta lapsillenne.

Kun minulla on jo tyttöjä ja poikia, niin uudesta lapsesta ei olisi mitään toiveita. Sinänsä ymmärrän pettymyksen kun itse toivoinkin saavani sekä tytön että pojan, olisin ollut pettynyt jos kaikista lapsista olisikin tullut tyttöjä tai poikia.