Sukupuolipettymys! Sinä äiti, jolla on kumpaakin sukupuolta olevia lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Minulla 2 nyt jo aikuista poikaa, molempien kohdalla oli "varma" tytöstä. Ei ollut mitään ennakkoultraa siihen aikaan joten aina oli yllätys kumpi syntyy. En ymmärrä näitä pettyjiä, mitä ihmeen väliä kunhan lapsi syntyy terveenä, ihanat ja rakkaat pojat, en ole tytön puutteesta kärsinyt. 

Mä en halunnut tietää lasten sukupuolta, vaikka oli jo laitteet. Sanoin erikseen että älkää vaan kertoko, en halua tietää. Poikia molemmat. Olen terveistä pojistani niin onnellinen, että juuri äskettäin sanoin heille että sanokoot nykywokefeministit mitä tykkäävät, mutta minä olen sitä mieltä, että jos elämä on suonut tämmöisen onnen, kaksi tervettä lasta, on äirehen homma huolehtia että pöydässä on heille aina kunnon kotona tehtyä ruokaa niin paljon kuin napansa vetävät silloin kun käyvät luonani. Ja ne navathan vetää. Saa olla hellapoliisina aamusta iltaan.  Vastaavasti pojat ovat luvanneet huolehtia minusta kun tulen vanhaksi ja ovat muutenkin niin kivoja.

Mä olisin tyytyäväinen, että saisin edes sen toisen lapsen. Aivan sama olisiko tyttö vai poika. Yksi aikuinen lapsi on eikä ollut oma valinta, että on vain yksi lapsi. 

En ottanut lapsen sukupuolta selville kumpanakaan raskausaikana. Oli ihana vaan keskittyä odottamaan uutta ihmistä. Tuli poika ja sitten tyttö, kiitollinen molemmista. Sukupuoli ei määritellyt lapsen kasvattamista. Kumpikin sai kasvaa omaksi itsekseen ja ilmaista sukupuoltaan juuri niin kuin itse halusi.

Minulla on kolme ihanaa, kaunista ja fiksua tytärtä. En voisi kuvitellakaan että olisin heistä jonkun toivonut olevan poika. Mutta jos näin olisi ollut, hän olisi varmasti ollut yhtä hyvä kuin sisarensa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tuollaisia toiveita. Ei se ole tuntunut oleelliselta. Ei se lapsi, oli tyttö tai poika, välttämättä kuitenkaan ole sillä tavalla stereotyyppisesti sukupuolensa edustaja, että siihen kannattaisi ladata mitään odotuksia. Tyttö ei välttämättä ole mikään äidin kopio ja pikkuprinsessa eikä poika sellainen mikä pitää isälle seuraa autotallissa. Ei tuossa sukupuolen toivomisessa edes ehkä ole ongelmallisinta se että toivoo tiettyä sukupuolta, vaan se että olettaa tytön tai pojan sitten olevan jotenkin tietynlainen. Lasten pitää saada olla omia persooniaan, ovat mitä sukupuolta tahansa.

Just näin. Minä olen nainen ja minulla on sisaruksina sisko ja veli. Olemme kaikki aikuisia. Isä toivoi oikein perinteistä poikaa ja oli hemmetin pettynyt, että sai kaksi tytärtä. Niistähän ei ole kuin harmia.

No, ei mennyt niinkuin isän kuvittelemassa Strömsössä. Veljeni ei ollutkaan autoista, traktoreista, metsästyksestä ja raviurheilusta kiinnostunut tyyppi, vaan taiteellinen, runollinen, hiljainen ja allerginen eläimille. Sisareni taas pitää autoista, traktoreista, metsästyksestä ja hevosista, kuten isä.

Itse olin lapsena myös täysin poikatyttö, näytinkin pojalle.

Mulla on poika ja tyttö, niin olen maailman onnellisin siitä että saan kokea nyt molempien sukupuolien kasvattamisen. Jos tulisi kolmas (jota ei kyllä tule) niin ihan kumpi vaan kelpaisi kyllä, molemmissa on puolensa ja puolensa.

Minun ex-anopillani on neljä poikaa. Kyllä hän monesti puhui ohimennen siitä pettymyksestä, kun viimeinenkin lapsi paljastui synnytyksessä pojaksi. Tottakai rakastaa kaikkia jo aikuisia lapsiaan mutta olisi toivonut tyttöä. Minusta on hyvä, että asiasta puhutaan. Ei se silti poista rakkautta lapsia kohtaan.

Voi kun minullakin olisi tuollaisia "ongelmia". Saimme yhden lapsen, äärimmäisen onnellisia hänestä, mutta toki olisimme toivoneet lapsellemme sisaruksia, joita emme kuitenkaan saaneet. Pidän sinua aika itsekkäänä ihmisenä, jolle raskautuminen on ollut liian helppoa, sorry vaan...

Vierailija kirjoitti:

Minä olen onnellinen, että molemmat terveitä. Meillä lapset eivät olleet itsestäänselvyys. Monien yritysten ja hoitojen jälkeen kaksi tyttöä. Ironisinta on, että monet tulevat sanomaan, että "kai sinä vielä sen pojan teet. Kyllähän se poika vielä pitää tehdä". Olen kysynyt miksi? Tytöt pystyy ihan samaan kuin pojat. Sitä paitsi en pysty saamaan enää enempää lapsia, niin mulle pikkuneidit on siunaus. 

Tämä! Eräs tuttavapariskunta kertomansa mukaan raskautuu pelkästä katseesta. Lisäksi ovat saaneet lapset siinä järjestyksessä kun ovat halunneet, 2 poikaa ja 2 tyttöä. Ei minkäänlaista ymmärrystä siihen, että ei ne lapset tule kaikille kuin tilauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Minun ex-anopillani on neljä poikaa. Kyllä hän monesti puhui ohimennen siitä pettymyksestä, kun viimeinenkin lapsi paljastui synnytyksessä pojaksi. Tottakai rakastaa kaikkia jo aikuisia lapsiaan mutta olisi toivonut tyttöä. Minusta on hyvä, että asiasta puhutaan. Ei se silti poista rakkautta lapsia kohtaan.

Näin avoimesti sanoisin, että onpa sinulla todella hölmöjä mielipiteitä. Eikö olekin kiva, että olen avoin sinua kohtaan?

 

Anteeksi, leikki leikkinä. Mutta oikeasti olen vähän pöyristynyt siitä, että jonkun mielestä on hyvä asia että joku vielä aikuistenkin lastensa kohdalla kipuilee näiden sukupuolta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ex-anopillani on neljä poikaa. Kyllä hän monesti puhui ohimennen siitä pettymyksestä, kun viimeinenkin lapsi paljastui synnytyksessä pojaksi. Tottakai rakastaa kaikkia jo aikuisia lapsiaan mutta olisi toivonut tyttöä. Minusta on hyvä, että asiasta puhutaan. Ei se silti poista rakkautta lapsia kohtaan.

Näin avoimesti sanoisin, että onpa sinulla todella hölmöjä mielipiteitä. Eikö olekin kiva, että olen avoin sinua kohtaan?

 

Anteeksi, leikki leikkinä. Mutta oikeasti olen vähän pöyristynyt siitä, että jonkun mielestä on hyvä asia että joku vielä aikuistenkin lastensa kohdalla kipuilee näiden sukupuolta. 

Sinulla selvästi meni pointti ohi. Ei tietenkään kipuile jo olemassa olevien lasten sukupuolta, mutta olisi toivonut myös tyttöä.

Lähipiirissä tapaus, jossa haluttiin niin kovasti nimenomaan tyttö, että lapsia tehtiin pienellä ikäerolla niin monta, että tyttö saatiin. Neljäs oli tyttö. Etenkin äiti on alusta asti kohdellut tätä tyttöä täysin eri tavalla kuin poikiaan, joille on lähinnä jatkuvasti vihainen. Lapset nyt peruskouluikäisiä. Tytön kanssa tekee kahdestaan "tyttöjen reissuja" ulkomaille useita vuosittain, poikien kanssa ei ole käynyt koskaan missään. Vanhemmat eronneet, isällä ei samalla tavalla resurssia tarjota ulkomaanmatkoja, joilla voisi osaltaan paikkailla tuota pojille. 

Tätä tapausta läheltä seuranneena nousee karvat pystyyn ihan jokaisesta, jolle oman lapsen sukupuoli on noinkin iso asia.

Mulla on poika ja kolme tytärtä. Jos vielä saisin lapsia, itselle sillä ei olisi väliä kumpaa sorttia tulisi. Poika toivois kovasti pikkuveljeä, tytöille kelpais kunhan olis vauva Luultavasti lapsiluku jää kuitenkin tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletpa kiittämätön. Tee abortti, jos ei kelpaa. Kiva lapsella myöhemmin kun äiti ei rakasta kun ei syntynyt oikeassa sukupuolessa.

Tee abortti? Eikö abortteja tehdä vain jos äiti on kuolemaisillaan tai raskaus on alkanut seksuaalirikoksen myötä?? 

En tiedä kun en ole sellaista tehnyt, mutta jokainen lapsi ansaitsisi syntyä toivottuna ja rakastettuna sellaisena kuin on. Ap on hankkiutunut tietoisesti raskaaksi ja nyt onkin pettynyt vauvaan täysin vähäpätöisen asian vuoksi, ei hyvä lähtökohta minusta. 

Suurin osa teistä, joiden mielestä sukupuoli on täysin vähäpätöinen asia on kuitenkin valinnut oman puolisonsa nimenomaan sukupuolen perusteella. Siinä vaiheessa yht'äkkiä onkin kauhean tärkeää, mitä jalkojen välissä on, eikä ihastutakaan ihan vain ihmiseen. 

Minulla on kaksi lasta, joiden kummankaan sukupuolta en ole halunnut tietää etukäteen. Omat vanhempani olivat hyvin pettyneitä, kun myös kuopus oli tyttö!

Minulla on yksi molempia. Molemmat autistisia. Sanon nyt suoraan, että pettymykseni äitiydessä ei ole liittynyt lasten sukupuoleen, vaan tuohon autismiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletpa kiittämätön. Tee abortti, jos ei kelpaa. Kiva lapsella myöhemmin kun äiti ei rakasta kun ei syntynyt oikeassa sukupuolessa.

Tee abortti? Eikö abortteja tehdä vain jos äiti on kuolemaisillaan tai raskaus on alkanut seksuaalirikoksen myötä?? 

En tiedä kun en ole sellaista tehnyt, mutta jokainen lapsi ansaitsisi syntyä toivottuna ja rakastettuna sellaisena kuin on. Ap on hankkiutunut tietoisesti raskaaksi ja nyt onkin pettynyt vauvaan täysin vähäpätöisen asian vuoksi, ei hyvä lähtökohta minusta. 

Suurin osa teistä, joiden mielestä sukupuoli on täysin vähäpätöinen asia on kuitenkin valinnut oman puolisonsa nimenomaan sukupuolen perusteella. Siinä vaiheessa yht'äkkiä onkin kauhean tärkeää, mitä jalkojen väliss

Minä ainakin rakastuin ihmiseen, en sukupuoleen. Olen myös ollut parisuhteessa naisen kanssa ennen mieheni tapaamista. Minulla 5 lasta, joiden sukupuolella ei ole merkitystä. 4 poikaa, 1 tyttö (toinen lapsi).

Vierailija kirjoitti:

Että te akat olette typeriä. Suositte itsekin poikia joista kasvaa sovinisteja ja naisten vihaajia. En ikinä suostuisi tuhlaamaan elämääni pojan kasvattamiseen. Kasvatat pornoa, seksikauppaa, rai*kausten mahdollisuutta, naisvihaa ja sovinismia. En tiedä yhtäkään perhettä joka pettyisi pojasta, te vihaatte ja syrjitte VAIN tyttöjä.

Miksi suostutte tuohon? Miksi palvotte teitä vihaavaa kaksinaamaista sukupuolta? Kaiken huipuksi te konservatiivit itkette kun binääri murtuu, vaikka te itse vihaatte tyttöjä ja suvaitsette vain miehuuden.

Eiköhän siinä ole ihan jokaisen omalla vastuulla miten lapsiaan kasvattaa. Jos podet noin kovaa miesvihaa niin mene heidän äideille JA ISILLE valittamaan 

Tahattomasti lapsettomana olisin äärettömän onnellinen lapsesta, sukupuolesta riippumatta. Mutta ymmärrän sen, että toiveet voivat olla tuollaisia, ja joillakin se menee vähän ylikin. Uskon, että useimmat ovat odotusaikaisista toiveistaan huolimatta onnellisia lapsistaan, olivatpa mitä sukupuolta tahansa.



Tunnen kyllä erään, jolla tyttären saaminen muodostui pakkomielteeksi. Ei osannut kunnolla kiintyäkään poikiinsa, mikä oli aika surullista, ja kadehti muiden tyttölapsia. Kun sitten viides tai kuudes lapsi viimein oli tyttö, totesi vähän pettyneenä, ettei siinä lopulta niin suurta eroa muihin ollutkaan.



Luulen, että monella se on vähän siitä ajatuksesta kiinni, että haaveillaan niistä röyhelömekoista ja söpöistä asuista. Ei mene pitkään, kun lapsi ei enää puekaan sitä, mitä ehdotetaan, vaan löytää ne itselleen mieleiset vaatteet. Nykyään on kyllä niin suloisia unisex-vaatteita, että toivottavasti ei ole enää kenelläkään siitä kiinni saada se "oma pikku prinsessa"...

Luonnollinen määrä lapsia on noin 9 kappaletta. Jos lisääntyy luonnollisesti tulee vähemmän pettymyksiä, koska todennäköisesti ne kaikki 9 ei ole samaa sukupuolta, vaan se on noin fifti fifti.