Mennäkö "isän" hautajaisiin vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele antamaan anteeksi.

En ole ap mutta kaikkea ei vaan voi antaa anteeksi. Itselläni on joskus tulevaisuudessa, aikanaan, vähän samanlainen dilemma kuin ap:lla. Tuskin menen hautajaisiin. En halua olla enää missään tekemisissä minkäänlaisen manipuloinnin tai paheksunnan kanssa. Elän omaa hyvää elämääni kaukana tuosta kaikesta. 

Moni vanhempi on antanut anteeksi lapsensa tappajallekin. Mikä nyt voisi olla sellainen asia mitä ei voisi antaa anteeksi?

Kuules nyt Pollyanna. Maailma voi ihan aikuisten oikeasti olla paha pienille, varsinkin, jos elämässä on "isä".

Laske plussat ja miinukset kannattaako mennä. Jos muistotilaisuudessa on mukavia ihmisiä silloin se kannattaa. Jos taas et voi kuin huonosti älä mene. Et ole ensimmäinen ihminen maailmassa, joka jonkun syyn takia jättää hautajaiset väliin. Mieheni sisar jätti miehen hautajaiset väliin, koska minä olin mukana. Se tuli häneltä hyvin selväksi. 

Mun mutsin serkku ei osallistunut isänsä hautajaisiin, mutta en tiedä syytä sille. Sen vaan tiedän, että heillä oli ollut etäiset välit sen jälkeen kun  vanhemmat olivat eronneet vaimon syrjähypyn takia. Tämä avioero siis tapahtui 1950-luvulla jolloin se oli häpeällinen asia. Voihan se olla, että se mun mutsin serkku oli vaikka sairaana tai ulkomailla hautajaisten aikaan ja että siihen ei liity mitään draamaa. Tai sitten hän ei vaan halunnut mennä isänsä hautajaisiin.

Älä mene. Pilaat hautajaiset niiltä, jotka rakastivat ja kunnioittivat sitä isää. Heille hän oli hyvä mies, heillä on kauniita muistoja. Niitä sinä et saa heiltä koskaan pois.

Olet ainoa, jolla on tuollaiset tunteet, joten jää pois hautajaisista ja ymmärrä, että se on surujuhla niille, jotka ajattelevat muutakin kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Laske plussat ja miinukset kannattaako mennä. Jos muistotilaisuudessa on mukavia ihmisiä silloin se kannattaa. Jos taas et voi kuin huonosti älä mene. Et ole ensimmäinen ihminen maailmassa, joka jonkun syyn takia jättää hautajaiset väliin. Mieheni sisar jätti miehen hautajaiset väliin, koska minä olin mukana. Se tuli häneltä hyvin selväksi. 

Kukahan niissä hautajaisissa oli se sivullinen tunnelmanpilaaja?  Kyllä se miniä väistyy noista juhlista jos on skismaa puolisonsa suvun kanssa eikä mee etupenkkiin nököttämään.

Ei sinne kannata mennä, jos ei voi hyvin mielin kunnioittaa vainajaa. En minäkään aio mennä esim. rattijuoppoudessa ja vaimonhakkaamisessa kunnostautuneen setäni hautajaisiin, kun hänestä aika jättää, vaikka siellä muu suku varmaan onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni sisar jätti miehen hautajaiset väliin, koska minä olin mukana. Se tuli häneltä hyvin selväksi. 

 

 

Kukahan niissä hautajaisissa oli se sivullinen tunnelmanpilaaja?  Kyllä se miniä väistyy noista juhlista jos on skismaa puolisonsa suvun kanssa eikä mee etupenkkiin nököttämään.

Tuon kommentin kirjoittaja taisi olla se leski ja siis vainajan sisko ei halunnut tulla hautajaisiin, koska käly oli siellä.

!

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VieraLähinnä elin kuin minulla ei olisi isää lainkaan. Koska siltä se tuntui ja niin asia oli käytännössä. Ei meillä ollut minkäänlaista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.

Ap

Minkä ikäinen sä olet nyt AP? Kuoliko isäsi pitkäaikaiseen sairauteen vai äkillisesti?

 

Jos sulla on tuollainen tilanne, ettet ole ollut missään tekemisissä isäsi kanssa varhaislapsuuden jälkeen, niin miksi sä menisit jonkun vieraan miehen hautajaisiin?

Mun suvussa oli sellainen tilanne, että mun miesserkku kuoli äkillisesti ja hänellä oli silloin 17-vuotias lapsi, jonka hän oli hylännyt leikki-ikäisenä eikä ollut sen jälkeen missään tekemisissä hänen kanssaan ja hän jätti kaikki elatusmaksutkin maksamatta ja hän oli aikoinaan kohdellut lapsensa äitiä todella huonosti. Tämä lapsi sitten tuli siunaustilaisuu

Olen nykyään kolmekymppinen ja tämä "isä" kuoli äkillisesti. Ja ei, ei ollut sellaista etten olisi ollut missään tekemisissä varhaislapsuuden jälkeen, olisipa ollutkin, vaan tämä asui meillä siis äidin kanssa kun olin koululainen. Mutta se oli sellaista kulissia. Hän oli minulle vieras ihminen ja minä hänelle.

Ap

Mitäs jos kuuntelisit itseäsi? Oliko kuollut mies sun kummin kaiman isä vai sun isä?

En mennyt hautajaisiin , en ole katunut sitä pätkääkään. Anteeksi olen antanut, unohda en koskaan

Ajattele niitä eläviä ihmisiä, joita sinne on tulossa. Mieti, onko heissä sellaisia, joita haluaisit tavata? 

Ja sinun ei todellakaan tarvitse sanoa ääneen niitä ajatuksia, joita tilaisuus herättää. Voit vaivihkaa poistua paikalta, jos alkaa ahdistamaan.

Paheksujat paheksuu, teet mitä hyvänsä. Jostain he sen paheksunnan aiheen kyllä kaivavat, vaikka miten "oikein" toimisit.

Tiedoksi teille anteeksiantamisesta höpöttäville: Se anteeksi antaminen ei etenkään isoissa jutuissa ole mikään nopea päätös, vaan pitkä prosessi, joka voi kestää jopa vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos kuuntelisit itseäsi? Oliko kuollut mies sun kummin kaiman isä vai sun isä?

Sepä se, kun ei ollut ainakaan minulle isä.

Ap

Lisää kommentteja?

Hei AP! Kuinka paljon olet ollut tekemisissä isäsi kanssa viime vuosina? Jos ette ole olleet tekemisissä, niin onko hän edes yrittänyt ottaa yhteyttä sinuun?

Minä en mennyt "äitini" hautajaisiin.  Olin pistänyt välit totaalisesti poikki jo useita vuosia sitten, eikä minulla ollut minkäänlaista sidettä ko. henkilöön paitsi se, että tahtomattani olin hänen synnyttämänsä.

Sen tiedän että hautajaisissa olivat sisareni ja veljeni paitsi yksi sisko joka asuu ulkomailla (kuten minäkin). Sisarusteni lapset eivät olleet eikä muuta sukua. Tämä henkilö oli jo eläessään katkonut yhteydet omiin sisaruksiinsa, veli ja kaksi siskoa, eikä ystäviä ollut.

Ilkeää puhetta tuli yhden sisareni suunnalta, mutta hän ei ole koskaan sietänyt minua. Se ei minua liikuttanut suuntaan eikä toiseen.  Miksi olisin mennyt minulle täysin yhdentekevän ihmisen josta en todellakaan edes pitänyt  hautajaisiin. Miksi olisin mennyt teeskentelemään jotain mitä en tunne tai ole? Tulkoon sanotuksi että isän hautajaisissa olin, isä oli minulle tärkeä.

Jos jotain sukua olisi ollutkin, minulle olisi ollut saman tekevää mitä puhuisivat ja ajattelisivat. En muutenkaan juurikaan yhteydessä ole, ja sen kerran kun on välttämätöntä olla, vain asiallisessa asiassa. En anna kenenkään puheitten vaikuttaa itseeni enkä suostu kenenkään painostettavakasi.

Christiiina kirjoitti:

Hei AP! Kuinka paljon olet ollut tekemisissä isäsi kanssa viime vuosina? Jos ette ole olleet tekemisissä, niin onko hän edes yrittänyt ottaa yhteyttä sinuun?

En sanoisi että tekemisissä. Vaikka oltiinkin esimerkiksi samassa tilassa, pihassa, asunnossa, samoissa juhlissa jne. niin ei meillä silti ollut mitään yhteyttä. Hän oli kuin kuka tahansa muu vieras ihminen. Lapsuudessa ja nuoruudessa hän oli vain äidin mies, sitten entinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Hei AP! Kuinka paljon olet ollut tekemisissä isäsi kanssa viime vuosina? Jos ette ole olleet tekemisissä, niin onko hän edes yrittänyt ottaa yhteyttä sinuun?

En sanoisi että tekemisissä. Vaikka oltiinkin esimerkiksi samassa tilassa, pihassa, asunnossa, samoissa juhlissa jne. niin ei meillä silti ollut mitään yhteyttä. Hän oli kuin kuka tahansa muu vieras ihminen. Lapsuudessa ja nuoruudessa hän oli vain äidin mies, sitten entinen mies.

Ok. No sitten en näe mitään syytä, miksi menisit jonkun vieraan tyypin hautajaisiin.

Menisin äidin ja veljen tueksi kuitenkin.