Lue keskustelun säännöt.
Mennäkö "isän" hautajaisiin vai ei?
01.02.2024 |
En suoraan sanoen ole koskaan pitänyt kyseistä henkilöä isänä tekojensa ja käytöksensä vuoksi, joten en haluaisi mennä. Toisaalta, sosiaalinen paine osallistua on aika kova, koska tämän "isän" eräät sukulaiset ja tuttavat pitää jännä ihan loistotyyppinä eivätkä varmasti osaa kuvitellakaan millaista kotona oli silloin aikoinaan. Äidille on ihan ok tein miten tahansa. Veli taas on menossa koska on nuorempi eikä tiedä kaikkea.
Kommentit (82)
Kaikki me teemme virheitä. Anteeksianto on yksi mahdollisuus, siitä sitten kevyemmin eteenpäin, mene ja jätä hyvästit😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menet ja kun sukulaiset hehkuttaa niin huokailut vain vihjailevasti että ei se aina niin ihanaa ja helppoa ollut
Kuuluu hyviin tapoihin, että kuolleista ei puhut pahaa. Varsinkaan hautajaisissa.
Laita muistokukkiin joku monitulkintainen kirjoitus. Mutta älä lue sitä.
Tee niin kuin tuntuu itsestä hyvältä, jos sinun ja tämän "isän" suhde oli vaikea, ei ole pakko mennä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me teemme virheitä. Anteeksianto on yksi mahdollisuus, siitä sitten kevyemmin eteenpäin, mene ja jätä hyvästit😢
Tehdä virheitä on aivan liian lievä ilmaisu tässä tapauksessa. Kaikki tekee virheitä joo, mutta kyseinen ihminen teki asioita minkä vuoksi lakkasin jo alle kouluikäisenä kutsumasta tätä isäksi. Lähinnä elin kuin minulla ei olisi isää lainkaan. Koska siltä se tuntui ja niin asia oli käytännössä. Ei meillä ollut minkäänlaista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele antamaan anteeksi.
En ole ap mutta kaikkea ei vaan voi antaa anteeksi. Itselläni on joskus tulevaisuudessa, aikanaan, vähän samanlainen dilemma kuin ap:lla. Tuskin menen hautajaisiin. En halua olla enää missään tekemisissä minkäänlaisen manipuloinnin tai paheksunnan kanssa. Elän omaa hyvää elämääni kaukana tuosta kaikesta.
Moni vanhempi on antanut anteeksi lapsensa tappajallekin. Mikä nyt voisi olla sellainen asia mitä ei voisi antaa anteeksi?
Vaikeat ajat jo taakse jää
edessä lepo ja rauhaa vain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap!
Minulla on rankka tausta isäni tekojen vuoksi. Ja hän jätti meille huomattavat velat.
Kuitenkin menin hautajaisiin, vaikka epäröin.
Sain jollain tavalla "rauhan" sielulleni, kun menin kaikesta huolimatta.
Isä oli ulkokultainen mutta kotona oli usein p.ru irti..
Kaikesta huolimatta, hän oli mun isä, sukua, ja syy miksi oon täällä, joten jos en mistään muusta voi olla kiitollinen tai kokea häntä isäksi, niin hänen ansiosta sain itse elää ja tietysti äidin. Eli sillä tavalla tärkeä ihminen kaikessa huonoudessaankin.
On muutama hyväkin muisto hänestä.
Enään en ole katkera. Hän oli sellainen kuin oli, ja kärsi vakavista ongelmista, eikä osannut hakea apua.
Ikä toi ymmärrystä, joskin ei kaikkeen hyväksyntää. Mutta enään en muistele pahalla kaikkea.
Olen kiitollinen, että menin sanomaan hyvästit hänelle sekä sille elämälle, jonka vankina olin.
Tsemppiä AP!<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet ja kun sukulaiset hehkuttaa niin huokailut vain vihjailevasti että ei se aina niin ihanaa ja helppoa ollut
Kuuluu hyviin tapoihin, että kuolleista ei puhut pahaa. Varsinkaan hautajaisissa.
Ei tietenkään puhuta pahaa varsinaisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tuossa tapauksessa menisi, voithan sanoa olleesi sairas jos joku jälkikäteen kysyy mikset ollut paikalla.
Vaikka kuinka kieltää niin sinulla on vanhempiesi geenit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta tuntuu että nämä jotkut ihmiset on paheksuneet jo kauan kaikkea, kun eivät ole tienneet totuutta. Joten en siitä jaksa kauheasti enää välittää.
Ap
Älä mene, jos jo ajatus menemisestä saa sinut voimaan pahoin. Ensimmäisenä on tuomitsemassa ihmiset jotka luulevat eniten. Ilmeillä, eleillä, kuiskutteluilla levitellään kuulemia valheita.
Niitä kun tarpeeksi näkee ja kuulee ei enää kiinnosta mitä muut sanovat tai ajattelevat.
Tee omaksi parhaaksi asia. Jaksamista sinulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele antamaan anteeksi.
En ole ap mutta kaikkea ei vaan voi antaa anteeksi. Itselläni on joskus tulevaisuudessa, aikanaan, vähän samanlainen dilemma kuin ap:lla. Tuskin menen hautajaisiin. En halua olla enää missään tekemisissä minkäänlaisen manipuloinnin tai paheksunnan kanssa. Elän omaa hyvää elämääni kaukana tuosta kaikesta.
Moni vanhempi on antanut anteeksi lapsensa tappajallekin. Mikä nyt voisi olla sellainen asia mitä ei voisi antaa anteeksi?
En puhuisi anteeksiannosta, ensinnäkään anteeksi ei ole pyydetty ja toisaalta anteeksipyynnöllä ei olisi ollut edesitään merkitystä.
Jouduin jo alle kouluikäisenä kuuntelemaan tämän "isän" itsemurhauhkailuja. Pelkäsin myös oman henkeni puolesta ja joutuvani itsekin uhriksi ja valvoin joskus öitäkin sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama tilanne edessä ja en ole menossa isän hautajaisiin. En aio osallistua järjestelyihinkään mitenkään. Seurakunta tai joku sisaruksista hoitakoot asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten menet asenteella sulkemaan sen ihmisen lopullisesti elämästäsi. Eikä sitä tarvitse kertoa muille vieraille.
Jos kesken kaiken tulee olo ettei pysty, poistut hiljaa tahdikkaasti takavasemmalle.
Tämä on tosiaan aika hyvä idea. Eihän minun tarvitse siellä ajatuksiani ääneen sanoa.
Ap
Tämä tosiaan kuulosti hyvältä. Hautaanlaskun jälkeen voit hyvin vaikka poistua paikalta, kun sanoit jo hyvästit, etkä jaksanut enempää. Tuon sukulaiset sitten voi ymmärtää miten haluaa.
Mulla oli sama tilanne äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka kieltää niin sinulla on vanhempiesi geenit
Ja pointti oli?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka kieltää niin sinulla on vanhempiesi geenit
Eihän kukaan sitä ole kieltänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka kieltää niin sinulla on vanhempiesi geenit
Äidin geenit on joo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
VieraLähinnä elin kuin minulla ei olisi isää lainkaan. Koska siltä se tuntui ja niin asia oli käytännössä. Ei meillä ollut minkäänlaista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta.
Ap
Minkä ikäinen sä olet nyt AP? Kuoliko isäsi pitkäaikaiseen sairauteen vai äkillisesti?
Jos sulla on tuollainen tilanne, ettet ole ollut missään tekemisissä isäsi kanssa varhaislapsuuden jälkeen, niin miksi sä menisit jonkun vieraan miehen hautajaisiin?
Mun suvussa oli sellainen tilanne, että mun miesserkku kuoli äkillisesti ja hänellä oli silloin 17-vuotias lapsi, jonka hän oli hylännyt leikki-ikäisenä eikä ollut sen jälkeen missään tekemisissä hänen kanssaan ja hän jätti kaikki elatusmaksutkin maksamatta ja hän oli aikoinaan kohdellut lapsensa äitiä todella huonosti. Tämä lapsi sitten tuli siunaustilaisuuteen , mutta ei tullut muistotilaisuuteen kakkukahveille. Mä itse en olisi hänen tilanteestaan tullut hautajaisiin, koska olisin ajatellut, että koska isä on ihan itse halunnut jättäytyä pois minun elämästäni niin miksi mä sitten menisin hänen hautajaisiin?
Menet ja kun sukulaiset hehkuttaa niin huokailut vain vihjailevasti että ei se aina niin ihanaa ja helppoa ollut