Pitääkö tavallisen, ahkeran ihmisen oikeasti pelätä työttömyyttä?

Heihei.. Oletko sä ihan ja vielä Tosissasi:

" 

..äläÄLÄ viitsi. Kun tässä on kyseessä vakava asia.

-

(Fakta. jo vuonna 1975 alkanut massaTyöttömien aikakaudet: 1980-luku, 1990-luku, 2000-luku, 2010-luku ja 2024.. :) 

Työttömäksi voi päätyä esimerkiksi silloin, jos menettää fyysisen kykynsä tehdä omaa koulutustaan vastaavaa työtä. Kokemuksesta tiedän, että ilman soveltuvaa tutkintoa on ainakin näin yli 40-vuotiaana todella vaikea päästä mitään kautta ns. toimistotöihin, kun suorittavaa työtä ei pystykään enää tekemään. Tällöin ainoat tavat edetä ovat joko hankkia uusi koulutus hyvin työllistävältä alalta tai perustaa yritys, ja molempiin tarvitaan riittävää kompetessia, ainakin jonkin verran pääomaa ja lisäksi enemmän tai vähemmän tuuria. 

 

Minusta ainoa, jonka ei kerta kaikkiaan tarvitse lainkaan huolehtia työttömäksi jäämisestä on ihminen, jolla on osaamista ja riittävät valmiudet oman yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen. Silloin pärjää aina. Itse olen tätä kokeillut, ja muutaman kituuttamisen ja uupumuksen sävyttämän vuoden jälkeen todennut, että minusta ei vaan ole yrittäjäksi, vaikka panostaisin siihen kaikkeni. Erityisen ikävää on se, että yrittäjyysvuodet söivät kaikki säästöt, ja opiskelu pitäisi kuitenkin jollain lailla rahoittaa. Niitä osa-aikatöitäkään ei löydy kovin helposti, kun fyysinen työ ei onnistu ja muuhun ei ole vielä tarpeeksi koulutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Työttömäksi voi päätyä esimerkiksi silloin, jos menettää fyysisen kykynsä tehdä omaa koulutustaan vastaavaa työtä. Kokemuksesta tiedän, että ilman soveltuvaa tutkintoa on ainakin näin yli 40-vuotiaana todella vaikea päästä mitään kautta ns. toimistotöihin, kun suorittavaa työtä ei pystykään enää tekemään. Tällöin ainoat tavat edetä ovat joko hankkia uusi koulutus hyvin työllistävältä alalta tai perustaa yritys, ja molempiin tarvitaan riittävää kompetessia, ainakin jonkin verran pääomaa ja lisäksi enemmän tai vähemmän tuuria. 

 

Minusta ainoa, jonka ei kerta kaikkiaan tarvitse lainkaan huolehtia työttömäksi jäämisestä on ihminen, jolla on osaamista ja riittävät valmiudet oman yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen. Silloin pärjää aina. Itse olen tätä kokeillut, ja muutaman kituuttamisen ja uupumuksen sävyttämän vuoden jälkeen todennut, että minusta ei vaan ole yrittäjäksi, vaikka panostai

Laittoman irtisanomisen jällkeen minä valitsin kortiston sijasta yrittäjyyden, ja kymmenisen vuotta pärjäsin. Sitten kumpikin toimiala muuttui toivottoman yrittäjäepäystävälliseksi.

Viisikymppisenä, työttömänä ex-yrittäjänä on vaikeaa saada jalkaa ovien väliin. Minä inhoan neuvottelemista ja tinkimistä, ja minun olisi pitänyt pystyä tappelemaan verissä päin vuokratyöfirmojen urakoista. Toinen alani ei työllistä enää ollenkaan tavalliseen palkkatyöhön, ja toisella taas suositaan halvimpia eli joko epäpäteviä sijaisia tai vastavalmistuneita nuoria.

Nyt melkein kuusikymppisenä olisi vuosikausiksi työikää, työkykyä ja työintoa jäljellä, mutta milläpä saisin työnantajat vakuuttumaan siitä. Työkkäri antoi suorittaa yhden tutkinnon loppuun ja hankkia yhden ammattiluvan, mutta ei enempää. Elintaso on romahtanut, enkä todellakaan halua kitua tässä köyhyydessä enää kovin pitkään.