Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli, miehellä tyttöystävä, mutta pakosta vielä asutaan yhdessä..
31.01.2024 |
Takana pitkä liitto 22v mutta ei olla enää pitkään aikaan siedetty toisiamme. Kuitenkin meillä paljon yhteistä asuntolainaa ja lapsia ym että on ollut tavallaan helpointa pitää kulissia yllä ja vain odottaa että jotakin tapahtuisi ja tilanne selviäisi. tässä kuitenkin lapsilla pitkäaikainen koti ja meillä pariskuntana turvattu talous (tienataan siis ihan yhtä paljon, kumpikaan ei elä toisen kustannuksella) Nyt selvisi että miehellä on ollut tyttöystävä jo jonkin aikaa ja mun mielestäni tämä oli se viimeinen niitti ja laitetaan lusikat jakoon, Mies ihmettelee että miksi kun ei tässä mikään ole muuttunut, paitsi että hän saa seksiä viimeinkin. Kotona ei seksiä ole ollut vuoteen ja ennen sitäkin harvakseltaan, syy tähän on se että minun halujani ei todellakaan saa nousemaan mies joka päivät pitkät makaa sohvalla, pelaa ja tuijottaa puhelinta, huutaa lapsille herkästi eikä osallistu kotitöihin juurikaan. Koen jatkuvasti olevani hyväksikäytetty ja piian asemassa. Kodin ja pakolliset velvollisuudet hoidan koska se on velvollisuuteni perustamaamme perhettä kohtaan mutta henkilökohtaisia palveluksia en ala antamaan ihmiselle joka ei arvosta minua. Asiasta on puhuttu aikanaan mutta mies ei näe asiaa laisinkaan samoin. On hänessä toki hyviäkin puolia, toisinaan touhuaa lasten kanssa ja esim harrastuskuskaamiset tms jaetaan aika fifti-fifti, autot huoltaa ja joskus tekee lumitöitäkin tms.
Kauanko jaksaisitte jatkaa yhdessä asumista tällaisessa tilanteessa? Tulevaisuus ilman puolisoa vaatii tiukkaa suunnittelua varsinkin taloudellisesti mutta kyllä elämä mieslapsen kanssa tuntuu kärsimykseltä varsinkin nyt kun tiedän hänen käyvän seksitreffeillään.
Kommentit (113)
Tuskinpa ne lapsetkaan nauttii tollasen isän seurasta. Oma isäni oli samanlainen raivohullu ja kotitöitä tekemätön sohvankuluttaja. Toivoin pitkään, että vanhempani eroaisivat ja saisin asua vain äidin kanssa. Erosivat harmillisesti vasta sitten kun me lapset oltiin muutettu kotoa. Traumat jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies tapasi töissä oikein mukavan naisen kuulemma. Ja olivat ns.hyviä ystäviä monta vuotta. Blondi ja johtoasemassa oleva. Tiesin koko ajan viestittelyt ja soitot.
Kun jouduin sairaalaan niin tapailivat sillä aikaa. Juttelivat kuulemma työasioita vaikkei toki ollut enää samassa työssäkään. Tämä oli viimenen pisara. Jätin mieheni ja toivotin hyvää loppuelämää tämän ns.tosi mukavan kanssa.
Mutta ei niistä mitään tullut. Miehen esitysvaihe loppui lyhyeen ja kiero luonne tuli esiin. Kadun että miksi en heti jo aiemmin lähtenyt. Mutta annan neuvon, lähde itte heti.
Tollaset äijät jää aina lopulta yksin. Ennen pitkää se mätä luonne tulee esiin jokaiselle uudelle naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama tilanne paitsi tietääkseni miehellä ei ole tyttöystävää. Pahahan tässä on olla ja passata perhettä kun toinen osapuoli ei ota vastuuta juuri mistään eikä arvosta mun tekemistä. Ei vaan oo voimia erota. Jos uus nainen ois kuvioissa niin sitten varmaan ois pakko tehä se lopullinen eropäätös tosiaan.
Alat saamaan voimiasi takaisin pikku hiljaa sen eron jälkeen. Kun ankeuttajasta on päästy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans seksittömyyttä pitkässä suhteessa ja puolisolla oli jotakuinkin sama lista kun sinulla siitä mikä häntä ei saa syttymään. Sitten kun aloin tekemään noita mainitsemiasi asioita enemmän niin se oli kuulemma teennäistä ja miellettiin seksin ruinaamiseen. Seksiä ei ole vieläkään. Mietin vaan että onko nuo nyt ylipäätään sen haluttomuutesi syitä, vai onko siihen joku muu syy miksi oma seksihalukkuutesi on madaltunut.
Oiskohan että apn mies kulkee hûørissa? Mua ei ainakaan nappaisi, ties mitä tuliaisia on munassaan.
Eiköhän tässäkin mies ole selittänyt, että on eroamassa ja käytännössä vapaa. Turha sitä naista on nimitellä. Mies on vastuussa itse omista tekemisistään.
Niin on ja täysi mätäsäkki onkin. Mutta ymmärrän kyllä sellaisten naisten nimittelyn, jotka jakavat tavaraansa varatuille.
Mulla vaimo lähti kävelemään, kun luuli että mulla on jotain sutinaa harrastuskaverin kanssa. Olin ajatellut, että liitossa on kaikki ok, ja olisin ollut valmis jatkamaan siinä maailman tappiin. Mutta nyt yksin jäätyäni huomaan, miten autuaallisen rauhallista ja stressitöntä elämä voi olla. Kotikin pysyy paljon siistimpänä ja aikaa ja rahaa riittää vaikka mihin! Tuskin enää koskaan suostun ottamaan naista vaivoikseni.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä nyt ainakaan loisivan miehen eteen palveluksia tee. Karsi heti pois sen pyykinpesut ja ruuat. Sano, että hoitaa ite, että ei tämä mikään palvelutalo ole.
Miehellä on varsin kiva tilanne. Hotelli pelaa, on vapaa-aikaa, näkee lapsia ja on tyttis.
Lottovoitto miehelle. Ja sinä mahdollistat nyt tämän.
Otsikosta sai vaikutelman, että ap on jollain tavalla riippuvainen miehestä ja on siksi pakko asua yhdessä. Mutta kirjoituksesta kävi ilmi, että mitään pakkoa ei ole, ap ei vaan viitsi ryhtyä toimeen ja erota. Ilmeisesti sitten kumminkin yhdessä asumisen hyvät puolet painaa vielä vaakakupissa sen verran, ettei ole kovaa motivaatiota muuttaa tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko porsia jänniksen kanssa? Nyt on lasten elämä pilalla, ja ap voi syyttää siitä ainoastaan itseään.
Tämä! Aina jaksaa ihmetyttää miten paska ihmistuntemus av-mammoilla on.
Meillä hyvin saman tyyppinen tilanne. Tosin mies hoitaa osuutensa kotitöistä hyvin eikä hänellä ole sivusuhdetta. Virallisesti olemme perhe ja seksiäkin on toisinaan. Suhde on kuitenkin väljähtänyt ja tällä hetkellä koen, että olemme enemmän kämppiksiä ja fwbf.
Aika näyttää miten sitten kun lapset kasvaa- voisimme hyvin pysyä kyllä ystävinä ja asua vaikka naapureina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala miettiä asumiskuvioihin vaihtoehtoja.
Käy terapeutilla juttelemassa.
Keskity omaan ja lastesi hyvinvointiin. Miehen kanssa keskustelet vain lasten asioista ja otat vähän etäisyyttä jotta tunteet eivät sekoita päätäsi.
Aika haavan parantaaa
Vierailija kirjoitti:
Meillä hyvin saman tyyppinen tilanne. Tosin mies hoitaa osuutensa kotitöistä hyvin eikä hänellä ole sivusuhdetta. Virallisesti olemme perhe ja seksiäkin on toisinaan. Suhde on kuitenkin väljähtänyt ja tällä hetkellä koen, että olemme enemmän kämppiksiä ja fwbf.
Aika näyttää miten sitten kun lapset kasvaa- voisimme hyvin pysyä kyllä ystävinä ja asua vaikka naapureina.
Mitä ihmettä kuvittelet että useimpien pariskuntien elämä on kymmenien vuosien yhdessäolon jälkeen? Ilotulitusta ja sateenkaarella liukumista? Jos teillä arki sujuu ja seksiä on, niin väittäisin että suurin osa pariskunnista pitää tuota tilannetta hyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n tilanne on vaikea. Jos ei olisi sivusuhdetta, niin voisihan jollain tavalla kunnolla herätellä ja katsoa, saako tilannetta muutettua. Pari vuotta sitten vaimoni oli tyytymätön meidän tilanteeseen, lähinnä siihen, etten huomioinut häntä ja hänen vaikeaa elämäntilannettaan tarpeeksi ja pisti pystyyn kunnon shown. Oikeasti pelästyin, että menetän hänet ja yllättäen sain tehtyä isoja muutoksia siihen, miten kohtelin häntä ja vaimo myöhemmin kyyneleet silmissä sanoi, että sillä oli ollut häneen valtava vaikutus. Parisuhteeseen ja perhe-elämään 3 lapsen kanssa olen panostanut paljon aikaa, yhtä paljon kuin vaimo.
Mutta tuo pettäminen on sellainen, että jos itselläni on vielä tunteita puolisoon, en pystyisi sitä antamaan anteeksi. Eli täytyy tarkkaan miettiä, kannattaako uhrata kaikki se vaiva, jos lopputulos on kuitenkin epätyydyttävä. Jos on vain käytännön takia yhdessä, tekee ehkä väärän valinnan, koska elämä on pitkä ja parin vuoden päästä kaikki käytännön kysymykset on ratkenneet. Sitten on vielä elämää jäljellä jotain 50v. Olen kerran eronnut lapsettomasta 7v pituisesta avioliitosta ja en sitä eroa kauheasti pelkää. Totta kai tulee vaikeita hetkiä, kun kaikki muistuttaa päättyneestä suhteesta ja pohtii, oliko tarpeeksi syitä erota. Kannattaa miettiä, mitkä asiat paranevat ja mitkä huononevat eron seurauksena. Mutta kun pääsee vaikeasta tilanteesta eroon, pääsee myös isosta painolastista eroon. Muistan kun ajoin fillarilla vanhemmilleni kertomaan erosta tunsin oloni todella kevyeksi ja onnelliseksi enkä katunut eroa kuin pari 5 minuutin pituista pätkää pari kk myöhemmin jonkun nostalgian takia.
Lasten kanssa täytyy tehdä töitä, eli pakottaa heidät puhumaan, mitä ajattelevat, yksinään ottaa puhuttelu ja ei päästä pois, ennen kuin he ovat kertoneet tunteensa. Lapset ei osaa kysyä itsenäisesti oikeita kysymyksiä ja voivat jäädä hautomaan jotain asioita, mitä ei voi itse kuvitella.
M48
Itse tunnen yhden isän jonka luona asuu lapset vuoroviikoin kun äiti on narkkari, jolle tässäkin tapauksessa lapset ensin erossa annettiin vaikka isä taisteli vastaan ja kymmeniä työttömiä naisia joille lapset on joko jääneet erossa tai oikeudessa määrätty äidille asumaan.