Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä", joka on "huono pitämään yhteyttä" - onko oikeasti ystävä?
Jaksatko itse ottaa aina uudestaan yhteyttä?
Vai oletko itse tuollainen "huono yhteydenottaja"?
Itse ajattelin nyt viimein lopettaa nämä väkinäiset yhteydet. Ehkä se huono yhteydenpitäjä ei oikeasti haluakaan pitää minuun yhteyttä.
Kommentit (680)
No mä ja paras ystäväni ollaan molemmat tuollaisia huonoja yhteydenpitäjiä. Toimii, koska on vastavuoroista.
Olemme olleet ystäviä yli 30 vuotta. Molemmat olemme introverttejä ja yksin viihtyviä. Molemmilla on parisuhteet kaatuneet liikaan vapauden kaipuuseen.
Ystävyydezsämme onkin parasta vapaus. Voi vuoden täyden hiljaisuuden jälkeen ottaa toiseen yhteyttä. Se johon yhteyttä otetaan, ilahtuu eikä ole kerännyt mitään kaunaa sisälleen siitä, ettei toisesta ole kuulunut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaveri, joka soittaa vain kun tarvitsee ilmaista terapeuttia ja roskasankoa. Hän ei koskaan kysy minulta kuulumisia, jauhaa vain omia mies- ja baarijuttujaan ja kriisejään, jotka itse aiheuttaa holtittomalla käytöksellään. Toivon, ettei hän enää soittaisi koska kyseessä on vain hyväksikäyttösuhde hänen puoleltaan ja haluan hänestä eroon.
Joskus näinkin päin.
Itse sovellan 3 + 3 kuukauden systeemiä. Jos olen ainoa joka soittaa ensimmäisen kolmen kuukauden jaksolla, odotan seuraavat kolme kuukautta yhteydenottoa itse soittamatta. Jos mitään ei kuuluu niin homman voi unohtaa. Poikkeuksetta tuon jälkeen tulevat yhteydenotot ovat olleet tyyliin "tarvittais muuttoapua/rahaa lainaksi/autoa lainaksi"/
Riippuu vähän siitäkin onko kyseessä kiireinen ruuhkavuosia elävä henkilö vai joku yksinäinen eläkeläinen. Lisäksi jotkut ovat vain ujoja tai muuten outoja.
Yksi kaveri oli huono pitämään yhteyttä, mutta kun aloin käyttää Whatsappia, hän alkoi lähetellä viestejä melkein päivittäin.
Olen huono pitämään yhteyttä. Siksi tapaan ihmisiä aina kasvotusten. Ei mua kiinnosta lärpättää puhelimessa tai viestitellä. Ihan hyvin voin kerran viikossa tavata kasvotusten, jutella tai tehdä jotain ja sitten olla taas hiljaiseloa kunnes tavataan. Toki tapaamisten sopimiset hoidetaan yleensä soittamalla, mutta siihen ei kauaa yleensä mene. Onneksi olen saanut ympärille ihmisiä, jota ymmärtävät mun huonon yhteydenpidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen huono yhteydenpitäjä. Lapsuuden kokemusten takia mun on vaikea ottaa "ensimmäistä askelta", pelkään ettei edes kavereita kiinnosta asiani. En myöskään kauheasti tykkää vaan viestittelystä, varsinkaan mistään chattailusta että viestiä puskee koko ajan. Mieluummin vähemmän viestejä ja sitten tavataan joskus oikeasti vaikka vaan nopeasti kahvilla. Mutta kaikilla on nykyään niin kiire omien juttujen kanssa että tapaamisten sopiminen on hankalaa ja sitten sen pitäis olla joku ihan erityinen juttu jota mennään tekemään. Tai sitten eivät vaan halua sopia tapaamista mun kanssa.
Minä olen yleensä se kenelle soitetaan puhelimella, en jaksa ja kerkeä (=viitsi) olla tunteja puhelimessa. Työt myös haittaa elämää. Mieluiten tapaan ihmisiä kasvotusten, oikeasti vihaan puhelimessa puhumista. Mielelläni kutsun kavereita kylään ja käyn sovitusti kylässä. Kahvittelu ihan parasta seurassa💙
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huono pitämään yhteyttä. Siksi tapaan ihmisiä aina kasvotusten. Ei mua kiinnosta lärpättää puhelimessa tai viestitellä. Ihan hyvin voin kerran viikossa tavata kasvotusten, jutella tai tehdä jotain ja sitten olla taas hiljaiseloa kunnes tavataan. Toki tapaamisten sopimiset hoidetaan yleensä soittamalla, mutta siihen ei kauaa yleensä mene. Onneksi olen saanut ympärille ihmisiä, jota ymmärtävät mun huonon yhteydenpidon.
No, eihän tämä ole ollenkaan sitä mitä ap tarkoitti.
Mä olen tuollainen. Tai no miten sen ottaa, en pahemmin kysele viesteillä perään tai soittele. Vaihdan kuulumiset mieluummin kahvikupposen, lenkin tai illanistujaisten lomassa. Näitä sitten ehdotan muutamia krt/vuosi.
Ihmisillä on erilaiset tarpeet ja tavat kommunikoida ja elää. Ei se tee kenestäkään huonompaa ystävää - teillä ei nyt sitten tarpeet kohtaa, ei siinä sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoittanut sillä yhteyden pitämisellä, että pitäisi soitella ja lärsytä puhelimessa tai laitella jatkuvasti viestejä ja chattailla. Vaan sitä, että toinen edes kerran puolessa vuodessa tai vuodessa (!) ehdottaisi tapaamista, kun asutaan vieläpä samassa kaupungissa. Tai jos ei kerta kaikkiaan milllään ehdi tai jaksa tavata, niin edes laittaisi viestiä, kertoisi kuulumisiaan.
Jos tämän vertaa ei viitsi nähdä vaivaa ystävyyden eteen, niin ei kai se mitään ystävyyttä ole vaan tuttavuutta, niin kuin moni on sanonutkin. Kyllähän ystävyyttä pitäisi myös jotenkin hoitaa. Jos ei siihen löydy yhtä varttia puolessa vuodessa, niin onhan se aika heikkoa ystävyyttä. ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen. Tai no miten sen ottaa, en pahemmin kysele viesteillä perään tai soittele. Vaihdan kuulumiset mieluummin kahvikupposen, lenkin tai illanistujaisten lomassa. Näitä sitten ehdotan muutamia krt/vuosi.
Ihmisillä on erilaiset tarpeet ja tavat kommunikoida ja elää. Ei se tee kenestäkään huonompaa ystävää - teillä ei nyt sitten tarpeet kohtaa, ei siinä sen kummempaa.
Se, että ehdotat tapaamista muutamia kertoja/vuosi on jo hyvää yhteydenpitoa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.
Jos vain toinen pitää yhteyttä niin TOTTAKAI se on outoa.
Sama tunne. Merkkasin muutama kuukausi sitten mun puhelinluetteloon nämä ns. ystävät nykyisin koodilla "Ei ota itse yhteyttä + sukunimi". Jos heistä sitten yllättäen kuuluukin jotain, saatan vaihtaa nimen taas ihan vaan etunimeksi. Kiinnostaa nähä, tarviiko vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tällaista "vaadin ystävältä sitä ja sitä". En minä vaadi ystäviltäni yhtään mitään. Tiedän että jos soitan, he vastaavat ilman minkäänlaista "koulutusta" siitä kuinka kesti liian kauan. Voin alkaa jutun ihan keskeltä täysin sekavasti ja he ovat heti mukana, koska ovat ystäviäni ja olemme samalla aallolla. En odota että joku soittaa kerran kuussa ystävyydenylläpitopuhelun. Kyllä se ystävyys pysyy ihan hyvin yllä ilman sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka soittaa vain kun tarvitsee ilmaista terapeuttia ja roskasankoa. Hän ei koskaan kysy minulta kuulumisia, jauhaa vain omia mies- ja baarijuttujaan ja kriisejään, jotka itse aiheuttaa holtittomalla käytöksellään. Toivon, ettei hän enää soittaisi koska kyseessä on vain hyväksikäyttösuhde hänen puoleltaan ja haluan hänestä eroon.
Joskus näinkin päin.
No tämä ei olekaan ystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Sama tunne. Merkkasin muutama kuukausi sitten mun puhelinluetteloon nämä ns. ystävät nykyisin koodilla "Ei ota itse yhteyttä + sukunimi". Jos heistä sitten yllättäen kuuluukin jotain, saatan vaihtaa nimen taas ihan vaan etunimeksi. Kiinnostaa nähä, tarviiko vaihtaa.
Voi kertoa että ei tarvi vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoittanut sillä yhteyden pitämisellä, että pitäisi soitella ja lärsytä puhelimessa tai laitella jatkuvasti viestejä ja chattailla. Vaan sitä, että toinen edes kerran puolessa vuodessa tai vuodessa (!) ehdottaisi tapaamista, kun asutaan vieläpä samassa kaupungissa. Tai jos ei kerta kaikkiaan milllään ehdi tai jaksa tavata, niin edes laittaisi viestiä, kertoisi kuulumisiaan.
Jos tämän vertaa ei viitsi nähdä vaivaa ystävyyden eteen, niin ei kai se mitään ystävyyttä ole vaan tuttavuutta, niin kuin moni on sanonutkin. Kyllähän ystävyyttä pitäisi myös jotenkin hoitaa. Jos ei siihen löydy yhtä varttia puolessa vuodessa, niin onhan se aika heikkoa ystävyyttä. ap
No sitten lokeroit sen tuttavuudeksi eikä tarvi sen enempää pohtia. Eli ei ole ongelmaa.
Oman kokemukseni mukaan tuollainen kylenee kyllä aivan hyvin pitämään yhteyttä muihin, vain minua kohtaan ollaan huonoja pitämään yhteyttä. Nuo kaikki kuka laskee yhteydenpitojen määrää on ihan vain suoraa sumutusta. Jos et halua olla tekemisissä niin ole hyvä ja sano vaan ihan suoraan. Joidenkin ego vain ei kestä sitä että vika olisi itsessä, vaan se väen vängällä väännetään aina jonkun toisen niskoille. Kyllähän minä olen ystäväsi, en vain koskaan halua nähdä enkä kuulla sinusta mitään
Heh
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tällaista "vaadin ystävältä sitä ja sitä". En minä vaadi ystäviltäni yhtään mitään. Tiedän että jos soitan, he vastaavat ilman minkäänlaista "koulutusta" siitä kuinka kesti liian kauan. Voin alkaa jutun ihan keskeltä täysin sekavasti ja he ovat heti mukana, koska ovat ystäviäni ja olemme samalla aallolla. En odota että joku soittaa kerran kuussa ystävyydenylläpitopuhelun. Kyllä se ystävyys pysyy ihan hyvin yllä ilman sitäkin.
Kuka tässä on puhunut "vaatimisesta"?
Vaan siitä, että eihän se ole mitään ystävyyttä, jos ei koskaan, siis koskaan ehdota toiselle tapaamista, ei kysy kuulumisia. Sinunko mielestä voidaan olla ystäviä ilman että ollaan mitenkään tekemisissä? Toinen on vaan koko ajan samalla aallolla.
BTW, en soita itse käytännössä juuri koskaan kenellekään, eli sitä ei tarvitse pelätä, että häiriköisin ihmisiä puheluilla, tai olettaisin, että he soittelevat minulle. Toki ilahdun, jos joku soittaa, mutta sitä tapahtuu ani harvoin.
Jos joku ei ota itse minuun koskaan mitenkään yhteyttä eikä ehdota tapaamista, kyllä siitä suora johtopäätös on, että hän ei halua olla kanssani tekemisissä. Kuten ap:kin olettaa.
Ystävyyssuhteissa en laske, että "sinä et koskaan ota yhteyttä" (eli yhteydenottokertoja on nolla), koska minulle ystävyys ei ole sitä, että toinen elää minua varten. Ap:n kaltainen vastavuoroisuuslaskija ei ole ystävä, hän on hyötyjä.