Lue keskustelun säännöt.
Te, ketkä olette hyviä englannin kielessä, muutama kysymys teille
30.01.2024 |
Kaiken järjen mukaan minun pitäisi nuorehkona ihmisenä olla taitava englannissa. Nykyään kuulee ja näkee kaikkialla englantia, ja koulussa on luettu ala-asteesta asti englantia. Vaan kun en osaa.
Olen nyt tietoisesti pitänyt välillä englannin kielen tekstejä suomitekstien sijaan, ostanut opi englantia sovelluksia puhelimeen ja teen välillä jopa päivittäin sanakirjaa itselleni uusista opituista sanoista. Pänttään sanoja, niin kauan, että opin.
Menee viikko, ja suurin osa opituista sanoista on taas unohtunut. En muista niitä, vaikka viikko sitten muistin taas. Työ tuntuu turhalle.
Haluisinkin tietää teiltä englantia hyvin osaavat, oliko teille helppoa oppia? Jääkö teillä nimenomaan sanasto päähän, kun kerran kuulet vaikka telkkarissa ja muistat sen ikäsi, pänttäämättä? Miten opit ja pidät yllä osaamista?
Kommentit (87)
Moni omasta mielestään osaaja käyttää työelämässä n. 200 sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni omasta mielestään osaaja käyttää työelämässä n. 200 sanaa.
Tämä. Aivan naurettavaa miten jossain bisnesmaailmassa vain hoetaan samoja termejä ilman idiomaattista soljuvaa kielitajua.
Olin melko hyvä kielissä koulussa. Eniten olen oppinut englantia puhumalla. Nykyisessä työssäni kielitaitoni on harjaantunut.
Opin englannin kielen yläasteella. Opettaja tajusi, että perus sanastoa kannattaa opetella. Internet (varsinkin Youtube), musiikki, tv-ohjelmat, elokuvat ja videopelit ovat edistäneet hirveästi.
Minulla on kaveri, joka ei osaa englantia hirveän hyvin. Kun hän luki ääneen ylä-asteella, porukka nauroi hänelle. Ei halunnut enää yrittää sanoa sanoja ääneen. N29
Itselle on parhaiten opettanut englantia englanninkielisten nettisivustojen selailu, englanninkielisillä nettifoorumeilla lueskelu ja kirjoittelu, sekä englanninkielisten youtube videoiden katselu. Alkuun oli erilaiset käännös-sivustot ahkerammassa käytössä kun tuli vastaan sana jota en joko tiennyt tai muistanut. Pikkuhiljaa sanojen merkitys alkoi jäädä mieleen ja kääntäjää on tarvinnut harvemmin ja harvemmin.
Englannin puhumisesta sen sijaan ei ole juurikaan harjoitusta, joten olisi varmasti niin kömpelöä ettei siitä tulisi mitään. Onneksi ei ole juurikaan ollut tarvetta sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihasin kieliä koulussa, kaikissa arvonasa 5-6 ja yo todistuksessa B-C.
Sittemmin tajusin ettei kielipäässäni ollut vikaa vaan tavassa oppia, en ole kiinnostunut kieliopista vaan itse kielestä ja opin kuulemalla ja puhumalla. Kielioppi korjaantuu käytössä.
Olen yli 30v käyttänyt englantia sujuvasti työssäni ja edelleenkin päivittäin, puhun myös 3 muuta kieltä.
Käyttämällä oppii
Miksi miinuspeukkuja?
Puhun/kirjoitan hyvin englannin lisäksi ruotsia (2 kielinen perhe, lisäksi kielitutkinto suoritettu yliopistossa), saksaa ja italiaa (asun osittain Italiassa). Olen pitänyt useita englanninkielisiä presentaatioita vuosien mittaan Suomessa ja ulkomailla, perheessä on vieraskielisiä joiden kanssa kommuninoidaan myös englanniksi jne. Katson tv:tä ilman tekstitystä, kuuntelen vieraskielisiä kirjoja jne.
Onko syytä epäillä kielitaitoani?
^ sama täällä, vihasin kielioppia, se on kuin jollekin tekoälylle opetettaisiin konemaisella logiikalla kielen käsittelyä, mutta ihminen ei ole kone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruus ei ole mikään kielitaidon tae, sillä englanninkin taito on nykyään itse asiassa huonontunut nuoremmissa sukupolvissa.
Minulla on kanssa siinä mielessä huono muisti että sanat ei jää päähän lukemalla ja pänttäämällä. Kieltä puhumalla sanat jää muistiin paljon nopeammin ja paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jo lapsena kiinnostunut vieraista kielistä ja sanat jäivät minulla hyvin päähän. Huomasin että minulla on ns. kuvamuisti, eli näen kaikki sanatkin kuvina, ikään kuin katsoisin mielessäni paperinpalaa johon sana on kirjoitettuna.
Kokeisiin pänttäsin pitkiä sanalistoja siten että peitin vieraskielisen sanan ja kävin listaa järjestyksessä läpi alaspäin, merkkasin lyijykynällä merkin että mitkä meni väärin. Kun pääsin listan loppuun aloitin uudestaan ylhäältä niistä sanoista joissa oli se merkintä. Jos meni oikein, kumitin merkinnän pois. Joka kierroksella vääriä oli vähemmän ja vähemmän; lopetin pänttäämisen vasta kun osasin ne kaikki. Yleensä ne jäivät melko pysyvästi muistiin.
Kuulemalla en toisaalta opi juuri mitään, ei jää mieleen. Minun täytyy kirjoittaa kuulemani sanat ja fraasit nopeasti talteen jonnekin jotta näen ne kirjoitettuna; sillä tavalla nekin jäävät muistiin. Oma puolisoni taas oppii kuulemalla, hänelle jää elokuvistakin sanoja ja fraaseja helposti muistiin.
Kannattaa siis löytää oma tapasi oppia ja hyödyntää sitä!
Kuule hei! Pistä nyt ne kaikki kirjtat pois ja lopeta pänttääminen. Mene vaikka Saksaan lomalle. Siellä he ovat saksalaisia, mutta moni osaa huonommin englantia kuin sinä. Tajuat, että sinä sittenkin osaat englantia. Tästä saat kipinää. Yritä löytää Suomesta englantilainen juttukaveriksi, älä pelkää häntä, opettele kuuntelemaan häntä "huonosti", mitä hän suurinpiirtein sanoo. Mene englanninkielen keskusteluryhmään. Lainaa kirjastosta lehtiä, joissa on mielenkiintoisia juttuja. Lähde nyt hakemaan puheen kautta tätä hommaa. Ota sitten joskus kirjat esiin, lopeta pänttääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni omasta mielestään osaaja käyttää työelämässä n. 200 sanaa.
Juuri näin, linear power amplifier ja muutama muu tärkeä sana.
On ihan totta, että joillakin on luonnostaan parempi kielipää kuin toisilla. Toiset taas ovat luonnostaan parempia vaikkapa matematiikassa.
Itse olen surkea jälkimmäisessä. En opi, en sitten millään. Olen melkein 30v, mutta edelleenkin käytän sormia apuna melko simppeleihinkin päässälaskuihin. Peruskoulussa sain tukiopetusta laihoin tuloksin. Vasta aikuisiällä joku mainitsi dyskalkulian ja viimeinkin ymmärsin matemaattisia vaikeuksiani paremmin.
Kielissä taas olen aina ollut hyvä. Toki myös kiinnostus kieliä kohtaan on varmasti vaikuttanut, mutta aina on ollut helppo oppia uusia sanoja ja jäävät mieleen. Ääntämisessäkin olen hyvä ja melko hyvä jopa semmoisissa kielissä joita en ole ennen opiskellut. Se tulee jotenkin luonnostaan.
Lapsesta asti koulun englannin lisäksi lukenut englanniksi, katsonut sarjoja englanniksi ja paljon myös ilman tekstityksiä oppimistarkoituksessa. Musiikkia myös paljon kuuntelen englanniksi. Lisäksi vuosia takaperin tutustuin Facebookissa ihmisiin ulkomailta ja heidän kanssaan kun pitää yhteyttä englanniksi, sekin ylläpitää kieltä. Joskus arjessa "keskustelen" itseni kanssa englanniksi suomen sijaan; jäsentelen siis ajatuksia mielessäni tai hiljaa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni oppi englantinsa tubettajilta
10 v ja myös pipsapossulta - possut puhuu brittienglantia
Kuten täällä jo sanottiinkin, niin pelkkä sanalistojen pänttääminen ilman kontekstia on melko tehotonta. Enkkutekstien pitäminen päällä on mielestäni hyvä konsti, koska samalla kuulet ja näet tekstinä sen, miten kieltä käytetään. Sanavarasto kasvaa sitten pikkuhiljaa siinä sivussa, kun ensin saat kiinni siitä miten kieli toimii ja soljuu.
Minä opettelin saksaa aikoinani niin, että mietin jonkun tietyn aiheen, esim. auto ja mietin kaikkia mahdollisia sanoja, mitä siitä tuli mieleen: jarru, vilkku, vaihteet, valot... sitten etsin sanat sanakirjasta ja tein sanalistan, jonka opettelin. Mulle tää ulkoaopettelu toimi. Lisäksi kun ne sanat oli aihealueittain, niin ne oli jotenkin helpompi oppia ja omaksua.
Vierailija kirjoitti:
Moni omasta mielestään osaaja käyttää työelämässä n. 200 sanaa.
Toisaalta ne riittää. Suomeksikin kyllä työjutut on aika suppeita, jos ei harrasta small talkia työkavereitten kanssa, niin aika pienellä sanastolla pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luen kirjoja englanniksi ja kun vastaan tulee tuntematon sana katson sen sanakirjasta (mikä Kindlen e-kirjassa on vain yhden klikkauksen takana)
Et kyllä lue mitään Shakespearea😆
Enpä niin. Mutta jos haluaa lukiessaan kartuttaa ainakin passiivista sanavarastoaan, ehkä on parempikin pidättäytyä lähempänä nykyaikaa. Jo sadankin vuoden ikäisistä kirjoista huomaa, että oikeinkirjoituksessa ja sanojen merkityksissä on ehtinyt tapahtua joitakin muutoksia (esim. "today" kirjoitettiin "to-day"). Shakespearea siteerataan uudemmissa teoksissa sen verran usein, että hänen kuuluisimmat lauseensa tulevat kyllä tutuiksi.
Olen kouluiästä asti katsonut ja kuunnellut tekstitettyjä elokuvia ja oppinut kieltä siten. Sitä vain oppii, yhdistelemällä näkemäänsä ja niitä kuulemiaan sanoja.
Näin keski-iässä kuuntelen päivittäin englanninkielisiä tubettajia tai muita puheita, kun teen jotain kotiaskareita. Ja telkkaristakin voin vain katsoa ja kuunnella jotain ohjelmaa, lukematta aina niitä tekstejä.
Olen aloittanut myös uuden kielen, jota olen jonkun verran kirjasta ja tubesta ihan opetellut. Lisäksi löysin senkielisen radiokanavan, jota kuuntelen joskus taustalla, että opin, miltä kieli kuulostaa sujuvasti puhuttuna. Vaikka en tajuaisi kuin sanan kerran puolessa tunnissa keskustelun lomasta, se tuottaa onnistumisen iloa.
Et kyllä lue mitään Shakespearea😆