Te, ketkä olette hyviä englannin kielessä, muutama kysymys teille

Musiikkia kuuntelemalla ja telkkaria katsomalla olen oppinut. Oletuksena on ollut laittaa englanninkieliset tekstitykset päälle kun katsoo jotain netistä. Oppinut kirjoittamaan myös oikein. Olin myös 10v suhteessa brittiläisen miehen kanssa, jonka aikana unohdin suomenkielen melkein kokonaan ja esimerkiksi sisarukset joutui huomauttamaan että puhun taas englantia enkä suomea. 

Vierailija kirjoitti:

Some opettaa paremmin kuin koulut. Tiedän nuoria jotka osaa paremmin englantia kuin suomea.Jostain luin että suomi katoaa muutamassa sadassa vuodessa kokonaan.

Jos suomalainen nuori osaa paremmin englantia kuin suomea, se ei ole hieno juttu vaan huolestuttava. Sillä hän ei osaa kunnolla äidinkieltään, mutta somen avulla ei varmasti osaa myöskään englantia äidinkielen tasoisesti.

Sanon tämän äitinä, jonka nuori on tuollainen, eikä se todellakaan ole hieno juttu. Ja vaikka lausuminen on hyvää ja somessa pärjää hyvin, ja monen mielestä hienoa, kun lapsi osaa niin hyvin englantia, ei kielitaito ole kuitenkaan oikeasti monipuolinen ja vivahteikas, jotta sillä osattaisiin toimia eri konteksteissa ja leikitellä kuten äidinkielellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some opettaa paremmin kuin koulut. Tiedän nuoria jotka osaa paremmin englantia kuin suomea.Jostain luin että suomi katoaa muutamassa sadassa vuodessa kokonaan.

Jos suomalainen nuori osaa paremmin englantia kuin suomea, se ei ole hieno juttu vaan huolestuttava. Sillä hän ei osaa kunnolla äidinkieltään, mutta somen avulla ei varmasti osaa myöskään englantia äidinkielen tasoisesti.

Sanon tämän äitinä, jonka nuori on tuollainen, eikä se todellakaan ole hieno juttu. Ja vaikka lausuminen on hyvää ja somessa pärjää hyvin, ja monen mielestä hienoa, kun lapsi osaa niin hyvin englantia, ei kielitaito ole kuitenkaan oikeasti monipuolinen ja vivahteikas, jotta sillä osattaisiin toimia eri konteksteissa ja leikitellä kuten äidinkielellä. 

Englanti ei ole vivahteikas ja monipuolinen? Löytyy kymmenen eri sanaa yhdelle suomenkielineselle sanalle. Eikös sitä slangisanastoa nimenomaan kannata opetella kun niin ne ihmiset pakkaa puhumaan netin ulkopuolellakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some opettaa paremmin kuin koulut. Tiedän nuoria jotka osaa paremmin englantia kuin suomea.Jostain luin että suomi katoaa muutamassa sadassa vuodessa kokonaan.

Jos suomalainen nuori osaa paremmin englantia kuin suomea, se ei ole hieno juttu vaan huolestuttava. Sillä hän ei osaa kunnolla äidinkieltään, mutta somen avulla ei varmasti osaa myöskään englantia äidinkielen tasoisesti.

Sanon tämän äitinä, jonka nuori on tuollainen, eikä se todellakaan ole hieno juttu. Ja vaikka lausuminen on hyvää ja somessa pärjää hyvin, ja monen mielestä hienoa, kun lapsi osaa niin hyvin englantia, ei kielitaito ole kuitenkaan oikeasti monipuolinen ja vivahteikas, jotta sillä osattaisiin toimia eri konteksteissa ja leikitellä kuten äidinkielellä. 

Englanti ei ole vivahteikas ja monipuolinen? Löytyy kymmenen eri

Englanti kielenä on vivahteikas ja perinteinen, mutta äärettömän harvan kielitaito on sitä, jos sen on opetellut somessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some opettaa paremmin kuin koulut. Tiedän nuoria jotka osaa paremmin englantia kuin suomea.Jostain luin että suomi katoaa muutamassa sadassa vuodessa kokonaan.

Jos suomalainen nuori osaa paremmin englantia kuin suomea, se ei ole hieno juttu vaan huolestuttava. Sillä hän ei osaa kunnolla äidinkieltään, mutta somen avulla ei varmasti osaa myöskään englantia äidinkielen tasoisesti.

Sanon tämän äitinä, jonka nuori on tuollainen, eikä se todellakaan ole hieno juttu. Ja vaikka lausuminen on hyvää ja somessa pärjää hyvin, ja monen mielestä hienoa, kun lapsi osaa niin hyvin englantia, ei kielitaito ole kuitenkaan oikeasti monipuolinen ja vivahteikas, jotta sillä osattaisiin toimia eri konteksteissa ja leikitellä kuten äidinkielellä. 

Englanti ei ol

Se on totta. Oma kertomus ylempänä eli musiikin ja leffojen kautta opin puhumaan ja kirjoittamaan. Englannin ope oikeastaan vihasi minua koska kokeissa en koskaan lukenut yhtään kun se oli liian helppoa. Mielenkiintoinen syy vihata oppilasta mutta mikäs siinä..  somessa tosiaan ei välttämättä opi sitä kunnolla, ellei katso tyyliin YouTubea koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Opin jo silloin 3-luokalla nopeasti ja ehkä noin 10-11 vuotiaana sanoisin, että osasin jo kunnolla kieltä. Olen itsekin nyt yrittänyt oppia muita kieliä ja ei vain mene muistiin. Ehkä jotkut ei ole hyviä kielissä? Minä vain nuorena opin englannin kielen, kun siitä olin aidosti kiinnostunut ja nuorena oppii paremmin. Joku tuossa sanoi myös minkälainen suomen kielesi on. Itsellä kyllä huono sekin, eli voi oikeasti kyse olla siitä että ei ole hyvä kielissä. Tuntuu oikeastaan että englannissa olen jopa parempi kuin suomen kielessä.

Jos olet oppinut englanninkin, niin voit oppia muitakin kieliä.

Kiinnostus on hyvä apu. Ja opiskelutekniikka.

Nuorena oppii kieliä helposti. Toisaalta koulussa opetukseen ja kertaamiseen käytetään melko paljon aikaa. Ja opetus on suunnitelu oikean tasoiseksi.

Mutta vanhempanakin oppii jos on tarpeeksi motivoitunut. Tai jos tekee oppimisen eteen tarpeeksi töitä. Kielikurssi on itselläni lisännyt sekä motiivia että työpanostani kielen oppimiseen, ja loput olen oppinut sitten kuin itsestään kun on päässyt alkuun.

Omasta mielestäni, toisaalta, jokainen uusi kieli on edellistä helpompi oppia, koska on oppinut kielen opiskelun periaatteet.

Pitkä prosessi ja alkuun pitää hyväksyä, ettei jokaista sanaa voi ymmärtää tai välttämättä edes kääntää sanatarkasti. Tärkeintä että ymmärtää sanoman. Sanavarasto karttuu vähitellen. Yliopisto-opinnot pakottivat samalla opettelemaan kielen ja sen tueksi luen, kuuntelen ja katselen paljon englannin kielistä materiaalia.

Ap in thö ääs of Timo 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some opettaa paremmin kuin koulut. Tiedän nuoria jotka osaa paremmin englantia kuin suomea.Jostain luin että suomi katoaa muutamassa sadassa vuodessa kokonaan.

Jos suomalainen nuori osaa paremmin englantia kuin suomea, se ei ole hieno juttu vaan huolestuttava. Sillä hän ei osaa kunnolla äidinkieltään, mutta somen avulla ei varmasti osaa myöskään englantia äidinkielen tasoisesti.

Sanon tämän äitinä, jonka nuori on tuollainen, eikä se todellakaan ole hieno juttu. Ja vaikka lausuminen on hyvää ja somessa pärjää hyvin, ja monen mielestä hienoa, kun lapsi osaa niin hyvin englantia, ei kielitaito ole kuitenkaan oikeasti monipuolinen ja vivahteikas, jotta sillä osattaisiin toimia eri konteksteissa ja leikitellä kuten äidinkielellä. 

Englanti ei ole vivahteikas ja monipuolinen? Löytyy kymmenen eri sanaa yhdelle suomenkielineselle sanalle. Eikös sitä slangisanastoa nimenomaan kannata opetella kun niin ne ihmiset pakkaa puhumaan netin ulkopuolellakin. 

En jaksanut selittää omin sanoin pitkää litaniaa joten annan tekoälyn kertoa mitä kyllä löydät kielikeskusteluistakin. 

Suomen kielen ja englannin kielen erot: 

Sanojen loputon synnyttäminen (Johtaminen)

Englanti tarvitsee usein uuden sanan jokaista asiaa varten. Suomessa yhdestä kantasanasta (kuten kirja) voidaan luoda kymmeniä uusia, tarkkoja sanoja pelkillä päätteillä:

Kirja (book)

Kirjasto (library)

Kirjallisuus (literature)

Kirjoittaa (to write)

Kirjoitelma (an essay)

Kirjailija (author)

2. Yksi sana vastaa kokonaista englantilaista lausetta

Suomi on "synteettinen" kieli, mikä tarkoittaa, että me liitämme asioita sanan perään. Englanti joutuu käyttämään monta erillistä sanaa saman asian sanomiseen.

Istahdahtaisinkohan?

Englanniksi: "I wonder if I should sit down for a quick moment?" (10 sanaa!)

Juoksentelisinkohan?

Englanniksi: "I wonder if I should run around aimlessly for a bit?"

3. Sanojen sävyjen hienosäätö (Sananjohto ja liitteet)

Suomessa verbin tekemisen tapaa voi muuttaa täysin pienellä vivahde-erolla sanan sisällä. Englannissa tähän tarvitaan erillinen apuverbi tai kuvaileva lause.

Katsoa (look) -> Katsahtaa (glance) -> Katsella (watch) -> Katsoi (looked) -> Katsahtelisi (would glance every now and then).

Pelkät liitepartikkelit muuttavat lauseen tunnelmaa: tule, tulehan, tulepas, tulepa, tulehan nyt.

4. Täysin vapaa sanajärjestys

Englannissa sanajärjestys on tiukka (Subjekti-Verbi-Objekti). Jos järjestystä muuttaa, lause menee rikki. Suomessa voit pyörittää sanoja melkein miten vain, ja jokainen järjestys tuo lauseeseen uuden painotuksen tai tunnesävyn:

Koira puree miestä. (Neutraali fakta)

Miestä puree koira. (Painottaa kohdetta: juuri miestä, ei naista)

Puree koira miestä. (Painottaa tekoa tai ilmaisee yllätystä)

5. Maailman parhaat yhdyssanat

Suomessa voi luoda lennosta täysin uusia, loogisia sanoja yhdistämällä kaksi vanhaa asiaa. Englanti joutuu usein jättämään nämä erillisiksi sanoiksi tai selittämään ne pitkäsanaisesti.

Myötähäpeä (feeling shame on behalf of someone else)

Kalsarikännit (drinking at home in your underwear with no intention of going out)

Sisu (omalaatuinen, periksiantamaton henkinen lujuus)

6. Luonto- ja tunnesanojen tarkkuus

Suomessa on uskomaton määrä sanoja kuvaamaan pieniä luonnonilmiöitä tai olotiloja, joille englannissa on vain yleissana.

Lumi: Hanki, pyry, tuisku, nuoska, sohjo, tykky, vitilumi. (Englanniksi melkein kaikki on vain snow tai vaatii määritteen wet snow, powder snow).

Äänet: Kahista, havista, kohista, rymistä, kolista, natista, narista.

Tiivistys keskusteluun:

Englanti on rikas sanamäärältään (koska se on lainannut sanoja joka puolelta), mutta suomi on rikas järjestelmältään. 

Joo, on pitkä litannia mutta jokaisen kannattaa lukaista tuo, muistutus mitä meidän oma ainutlaatuinen kieli on. 

Kannattaa sitä englantia silti opiskella kunnolla ja unohtaa ne "slangisanat" ellet aio hengailla vain tietyissä ghetoissa. 

Minä opin lukemalla englanninkielisiä kirjoja heti kun sanavarastoa oli sen verran, että sain jotakuinkin selvää mistä puhuttiin. Olin silloin 13-vuotias. Joku luokkakaveri näki minut lukemassa englanninkielistä kirjaa ja kysyi, että ymmärrätkö sinä tuosta joka sanan? Minä ihmettelin tätä kysymystä, koska ei ollut edes käynyt pienessä mielessä, että joka sana pitäisi ymmärtää. Riitti, kun pysyin jotenkin kärryillä mistä puhuttiin. Jossain vaiheessa sitten oudot sanat alkoivat selvitä ihan asiayhteydestä päättelemällä. Minulla on muutenkin kaikissa asioissa sellainen visuaalinen muisti, että muistan asiat jotka olen nähnyt, en niitä jotka olen vain kuullut. Tästä oppimistavasta oli tosin se seuraus, että ymmärrän kirjoitettua englantia paremmin kuin puhuttua.