Mitä mieltä jos mies treffeillä kertoo kassalle, että molemmat maksaa juomansa/ruokansa?

Vierailija kirjoitti:

                       kukin maksaa omat ostoksensa ihan itse

Parisuhteen polariteetti ei ole yhtä, kuin "jokainen maksaa omat ostoksensa"... Miehelle on kunnia-asia maksaa treffit naiselle, josta mies on oikeasti kiinnostunut. Eri asia jotkut Tinder-treffit, joiden ei ole tarkoituskaan edetä mihinkään. Ja jos seksiä saa, niin sovellus on ajanut asiansa.

Oletuksena minulla (naisella) on kun lähden treffeille, että maksan itse omat syömiseni, juomiseni jne. muut kuluni. En ole menossa treffeille ilmaisten tarjottavien vuoksi.

Itse kuulun niihin naisiin, jotka menevät vain sellaisten miehien kanssa treffeille, jotka kustantavat illan vieton kulut. Minä tarjoan sitten jotakin muuta jos mies on miellyttävä. Olen ehkä hieman vanhanaikainen, mutta näin sen kuuluu mielestäni mennä.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo ihan tarpeeksi se, että ollaan treffeillä paikassa, missä maksetaan kassalle. 

Mc Donaldsissa. 

Jos mies pyytää minut syömään tiettyyn ravintolaan, oletan että hän myös maksaa. Jos yhdessä päätetään minne mennään, kumpikin maksaa oman osuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Oletuksena minulla (naisella) on kun lähden treffeille, että maksan itse omat syömiseni, juomiseni jne. muut kuluni. En ole menossa treffeille ilmaisten tarjottavien vuoksi.

Hienoa että löytyy vielä kunnollisia suomalaisia naisia.

Tuo on näytön paikka, joten näyttäkää toki todellinen itsenne, niin säästyy kaikkien aikaa.

Hyvin outo oletus edelleen, että naiset eivä tienaisi itse rahojaan, etenkin kun työttömistä, syrjäytyneistä ja maksuhäiriöisistä suurin osa on miehiä. Naiset hallitsevat elämäänsä ja rahankäyttöään miehiä paremmin.

Luulisi sujuvia käytöstapoja työssäkin oppivan, mutta kaikkihan eivät ole ikinä olleet töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kiinnittäisi asiaan huomiota, jos ensimmäisenä maksamaan menevä ilmoittaa kassalle heti alkuun informatiivisesti maksamisesta, kiusallisempaa se minusta on, jos aletaan siinä tiedustelemaan, että tuleeko nämä mukaan ja sitten noudetaan ja huovataan, että no maksaako kuka vai eikö kukaan..

Mulle ei tulis mieleenkään ekoilla treffeillä täysin uuden tyypin kanssa maksattaa kahvejani toisella. Ja mieluummin maksan aina muutenkin omat osuuteni, en pidä ajatuksesta olla "velassa".

Tavallinen suomalaisen maskuliinisen naisen ajattelutapa.

Muuten ihan hyvä, mutta en ole suomalainen kuin toisen vanhempani puolelta :) toki olen elänyt 60 % iästäni Suomessa, joten varmasti kulttuuriset asiat tarttuu jossain määrin. 

Mutta ihan kansalaisuudesta huolimatta olen suosinut ekoilla tutustumistreffeillä aina tuota "kumpikin maksaa omat kahvinsa" -ratkaisua. Silloin ei ole niin väliä, jos henkilö on jo entuudestaan niin tuttu, että ollaan jo tavallaan vähän pidemmällä suhdetta ajatellen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo ihan tarpeeksi se, että ollaan treffeillä paikassa, missä maksetaan kassalle. 

 

Kuinka vammainen tulee älyllisesti olla, että menee johonkin Michelin-ravintolaan ensitreffeille ventovieraan kanssa ja vieläpä maksaa ruuat tälle tyypille?



Nuorisolla on tällaisille pellemiehille ihan hyvä nimitys: SIMP

Kyllä minä mielelläni menen fine dining -paikkaan vaikka ekoille treffeille, ja tarjoan. En käy kovin usein treffeillä, itse asiassa hyvinkin harvoin, ja arvostan hyvää ruokaa ja hyviä viinejä. Olen ollut kerran yksin esim Palacessa syömässä, hyvä kirja seuranani, mutta ei se ihan sama asia kuitenkaan ole. Rahalla ei ole minulle suurta merkitystä, mutta mukavaa iltaa hyvässä seurassa osaan arvostaa :)

Samalla tämä käy hyvin kumppaniehdokkaan testistä. En halua parisuhdetta kenekään millimetritasa-arvoa kannattavan jyrän kanssa. Olen erittäin mielelläni se selvästi paremmin tienaava osapuoli, ja kustannan siivous- ja pesulapalvelut. En halua käydä vääntöä siitä olenko käyttänyt yhtä monta minuuttia kotityöhön X, vaan kaipaan hieman suurpiirteisempää asennetta. Kuten joku tuolla ylempänä totesi: hän haluaa ehdottomasti maksaa tasan, jotta mies ymmärtää että parisuhteessakin sitten jaetaan kaikki tasan. OK, mut miten sitten jos ansioissa on esim 10-kertainen ero? Edelleenkö kaikki jaetaan aina tasan? Miten sitten jos halutaan vaikka matkustaa, miten tuo käytännössä onnistuu, jos on noin isot tuloerot? Tietysti niin että toinen maksaa enemmän, mutta onko silloin enää kyse kaiken tasan jakamisesta? Näitä vääntöjä en kaipaa, siksi jätän nuo millimetritasa-arvon kannattajat muille.

Ei sillä sinänsä väliä, olen aina valmis maksamaan itse. Olen kuitenkin sen huomannut, että jos mies ei tarjoa treffeillä, niin ei ole oikeasti kovin kiinnostunut. Ikävää että sen täytyy olla näin, mutta tämä näin se menee. Jos mies on aidosti kiinnostunut naisesta, siis aidosti, hän on valmis tekemään vaikka ja mitä naisen valloittaakseen. Silloin hän kokee, että nainen on sen arvoinen. Irtosuhteisiin, paikanpitäjäksi, jne omien tarpeiden tyydyttäjäksi tyydytään vähempäänkin naiseen ja käytös on sen mukaista.

Meillä ekoilla treffeillä kassaneiti kysyi tuleeko nää samasta. Ostokset: yksi kahvi ja yksi tee. En vastannut mitään. Mieskään ei sanonut mitään. Sitten hän vastahakoisesti maksoi. 

Olen 70-luvulla syntynyt ja tasa-arvo on elinehto. Mutta jos mies on niin pihi ettei voi yhtä kahvikuppia tarjota niin Oh hoh. Myöhemmin -ollaan siis nykyään yhdessä- kysyin että miksi ei halunnut tarjota. Sanoi lukeneensa treffisivuston ohjeista, että ensitreffeille kumpikin maksaa omansa. Ettei tule sellainen olo että Jää velkaa. En nyt koe hirveätä huonoa omaatuntoa että jäin sen yhden kahvin velkaa🙃

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä sinänsä väliä, olen aina valmis maksamaan itse. Olen kuitenkin sen huomannut, että jos mies ei tarjoa treffeillä, niin ei ole oikeasti kovin kiinnostunut. Ikävää että sen täytyy olla näin, mutta tämä näin se menee. Jos mies on aidosti kiinnostunut naisesta, siis aidosti, hän on valmis tekemään vaikka ja mitä naisen valloittaakseen. Silloin hän kokee, että nainen on sen arvoinen. Irtosuhteisiin, paikanpitäjäksi, jne omien tarpeiden tyydyttäjäksi tyydytään vähempäänkin naiseen ja käytös on sen mukaista.

Näinhän se on, mutta maskuliiniset naiset haluavat ajatella, että mitään polariteettia ei ole olemassa, vaan se tulee ihan automaattisesti jostain tyhjästä. Itse kaivataan kovasti maskuliinista miestä, mutta silti halutaan itse naisena olla maskuliinisia, jolloin yleensä tuloksena on feminiininen mies pöydän vastapuolella.

Viimeksi, kun yritin maksaa naisenkin kahvit kassalla, nainen tosi pontevasti ja selvästi itseensä tyytyväisen ilmoitti maksavansa itse.

Hän suuttui varsin pahasti, kun en heti uskonut.

Tilanteen kruunasi vielä se, kun nainen vipelti vielä eri pöytään kuin minä.

No ei siinä, näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kiinnittäisi asiaan huomiota, jos ensimmäisenä maksamaan menevä ilmoittaa kassalle heti alkuun informatiivisesti maksamisesta, kiusallisempaa se minusta on, jos aletaan siinä tiedustelemaan, että tuleeko nämä mukaan ja sitten noudetaan ja huovataan, että no maksaako kuka vai eikö kukaan..

Mulle ei tulis mieleenkään ekoilla treffeillä täysin uuden tyypin kanssa maksattaa kahvejani toisella. Ja mieluummin maksan aina muutenkin omat osuuteni, en pidä ajatuksesta olla "velassa".

Tavallinen suomalaisen maskuliinisen naisen ajattelutapa.

Tekipä nainen niin tai noin, aina menee väärin. Jos nainen maksaa itse, hän on maskuliinen, jos antaa miehen maksaa, nainen on lokki.

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi, kun yritin maksaa naisenkin kahvit kassalla, nainen tosi pontevasti ja selvästi itseensä tyytyväisen ilmoitti maksavansa itse.

Hän suuttui varsin pahasti, kun en heti uskonut.

Tilanteen kruunasi vielä se, kun nainen vipelti vielä eri pöytään kuin minä.

No ei siinä, näillä mennään.

Sinulla ei tullut mieleen kahvijonoon mennessä kysyä naiselta "sopiiko, että minä tarjoan"? Nainen voi vastata "kyllä kiitos" tai "kiitos ei".

Ihan vi tun noloa. Mies maksaa treffeillä ja piste. 

"Samalla tämä käy hyvin kumppaniehdokkaan testistä. En halua parisuhdetta kenekään millimetritasa-arvoa kannattavan jyrän kanssa. Olen erittäin mielelläni se selvästi paremmin tienaava osapuoli, ja kustannan siivous- ja pesulapalvelut. En halua käydä vääntöä siitä olenko käyttänyt yhtä monta minuuttia kotityöhön X, vaan kaipaan hieman suurpiirteisempää asennetta. Kuten joku tuolla ylempänä totesi: hän haluaa ehdottomasti maksaa tasan, jotta mies ymmärtää että parisuhteessakin sitten jaetaan kaikki tasan. OK, mut miten sitten jos ansioissa on esim 10-kertainen ero? Edelleenkö kaikki jaetaan aina tasan? Miten sitten jos halutaan vaikka matkustaa, miten tuo käytännössä onnistuu, jos on noin isot tuloerot? Tietysti niin että toinen maksaa enemmän, mutta onko silloin enää kyse kaiken tasan jakamisesta? Näitä vääntöjä en kaipaa, siksi jätän nuo millimetritasa-arvon kannattajat muille."

Minä en kirjoittanut, että lasku jaetaan tasan vaan että kumpikin maksaa omansa. Tuossa on iso ero.

Tällä palstalla on miehet kertoneet hyvin monta kertaa, että jos mies tarjoaa naiselle ensitreffeillä kahvit, on se sen merkki, että nainen hoitaa sitten parisuhteessa kotityöt. Onpa reilua, kahden euron kahvi vs. vuosikymmenien kotityöt.

Itse en osaa edes kuvitella, miksi haluaisin parisuhteen miehen kanssa, joka tienaa kymmenkertaisesti minuun verrattuna. Se ei toimi pitemmän päälle.

Voisihan sitä suvereeni mies suoraan siinä kysyä tuleeko p*llua vai ei ja maksaa sen mukaan. Mutta sitä pidettäisiin sivistymättömänä.

Olen vähän  vanhanaikainen,  mutta meillä mies treffeillä tarjosi. Ollaan naimisissa nykyisin, ja kun käydään ravintolassa porukalla, jompikumpi maksaa. Eli siis välillä mies, välillä minä. 

Vierailija kirjoitti:

ei kai kukaan ole niin hyväksikäytettävä ja höynäytettävä että ravintolaan menee treffeille, kun valtaosasta treffejä ei tule yhtään mitään ja ravintola on muutenkin tosi jäykkä ja köykäinen paikka tutustua toiseen.

Mä olin Tinderissä 2 vuotta ja kävin treffeillä 25 eri miehen kanssa. Näistä 21 oli ensitreffit ala carte ravintolassa , kolmet kahvilassa ja yhdet kävelytreffit ulkona. Parhaimmat treffit oli kyllä ravintolassa syödessä.

Ne kolmet kahvilatreffit meni niin, että kumpikin tilasi ja maksoi vain omat safkansa.

Ravintolassa syömässä ollessa joka kerta pyysin tarjoilijaa tuomaan laskut erikseen samalla kun hän toi jälkiruoat pöytään.