Isäpuoleus, voiko onnistua?

Vierailija kirjoitti:

Sirkustelua? Sitä kutsutaan myyntityöksi. Jos mies ei tuo lapselle mitään lisäarvoa, vaan tuntuu lapsesta enemmän ottajalta kuin antajalta, niin miten luulet homman päättyvän?  Ei se lapsi sitä miestä arkeensa kaipaa.

eri

Lapsen kanssako mies on suhteessa? Poikani haluaa, että äiti ei ole yksin vaan että rinnalla on elämänkumppani. Eri asia sitten miten saada nuo kaksi sietämään toisiaan. Onko tämäkin vain yksi uusperhehelveteistä?

- ap

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä mä just luin? Oletko ap oikeasti sitä mieltä, että sitoutumista ei ole ilman yhdessä asumista? 



 

On sitoutumista ilman yhteenmuuttoakin. Mutta meidän tapauksessa yhdessä asuminen on meidän tapa elää. Jos siihen ei tästä ole, niin sitten elän sinkkuna tai etsin toisen. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä mä just luin? Oletko ap oikeasti sitä mieltä, että sitoutumista ei ole ilman yhdessä asumista? 



 

On sitoutumista ilman yhteenmuuttoakin. Mutta meidän tapauksessa yhdessä asuminen on meidän tapa elää. Jos siihen ei tästä ole, niin sitten elän sinkkuna tai etsin toisen. 

- ap

ok. Eli olet perustamassa uusperheen joka tapauksessa. Mietit vain sitä, onko tämä se mies vai joku muu.

nyt ihmettelen vielä enemmän. Ehdin jo luulla, että olet syvästi rakastunut ja haluat jakaa elämäsi juuri tietyn spesiaalimiehen kanssa. Mutta sinulle siis kelpaa joku muukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sirkustelua? Sitä kutsutaan myyntityöksi. Jos mies ei tuo lapselle mitään lisäarvoa, vaan tuntuu lapsesta enemmän ottajalta kuin antajalta, niin miten luulet homman päättyvän?  Ei se lapsi sitä miestä arkeensa kaipaa.

eri

Lapsen kanssako mies on suhteessa? Poikani haluaa, että äiti ei ole yksin vaan että rinnalla on elämänkumppani. Eri asia sitten miten saada nuo kaksi sietämään toisiaan. Onko tämäkin vain yksi uusperhehelveteistä?

 

- ap

Minäkin puhun nimenomaan siitä, miten saada lapsi sietämään miestä. Lapsi kyllä sietää uutta puolisoa, jos hän kokee, että tämä tuo lisäarvoa myös hänelle. Jos lapsi kokee, että mies vain vie äidin häneltä, tai miehen takia hänellä ja äidillä on yhteistä aikaa, tai mies vain vie hänen huoneensa tai miehen takia hän ei saa samoja asioita ja ruokia kuin ennen, tms tms, tai mitä tahansa, niin kyllä kenen tahansa hyväntahtoisuus loppuu lyhyeen.

Mies taas sietää lasta, jos tämä ei häiritse häntä, estä hänen menojaan ja suunnitelmiaan esim pyörimällä kolmantena pyöränä 24/7 kaikkina vapaa-aikoina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sirkustelua? Sitä kutsutaan myyntityöksi. Jos mies ei tuo lapselle mitään lisäarvoa, vaan tuntuu lapsesta enemmän ottajalta kuin antajalta, niin miten luulet homman päättyvän?  Ei se lapsi sitä miestä arkeensa kaipaa.

eri

Lapsen kanssako mies on suhteessa? Poikani haluaa, että äiti ei ole yksin vaan että rinnalla on elämänkumppani. Eri asia sitten miten saada nuo kaksi sietämään toisiaan. Onko tämäkin vain yksi uusperhehelveteistä?

 

- ap

Minäkin puhun nimenomaan siitä, miten saada lapsi sietämään miestä. Lapsi kyllä sietää uutta puolisoa, jos hän kokee, että tämä tuo lisäarvoa myös hänelle. Jos lapsi kokee, että mies vain vie äidin häneltä, tai miehen takia hänellä ja äidillä on yhteistä aikaa, tai mies vain vie hänen huoneensa tai mieh

Teet kovin yksinkertaista asiasta. Mitä "lisäarvoa" se olisi pojalleni, että hänen kotiin muuttaa vieras mies, kuka ei edes pidä hänestä eikä poika hänestä? Olosuhteiden pakosta olemme tässä tilanteessa. Ei siinä auta hienot ruoat tai reissut.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Ai että. Älkää muuttako yhteen. Ajattele lapsesi parasta ja pistä oma napa jäähylle.

Toiseksi, mikä ihmeen isäpuoli? En ymmärrä tuota sanaa vieläkään. Äidin poikkis ei ole lapselle muuta kuin äidin poikkis. Ei isä eikä puolikas isä eikä mitään muutakaan. 

Minun tyttäreni kiintyi jo hyvin varhain nykyiseen kumppaniini ja alkoi ihan omasta aloitteestaan kutsumaan häntä bonus isäksi. Mutta mies olikin jo melko varhaisessa vaiheessa tietoisesti rakentamassa omaa suhdetta lapseen. Heillä on keskinäiset juttunsa, joihin minä en kuulu ja sitten meillä on myös jutut joita teemme kolmestaan. Ja ennen kaikkea, minulla ja kumppanillani on tarpeeksi aivan kahdenkeskistä aikaa.

Tutustuimme kun lapseni oli kahdeksan vuotias, yhteen muutimme kun hän oli kymmenen ja nyt hän on 12. Omaa isäänsä tytär näkee harvakseltaan kun asuu niin kaukana. Mutta meillä aikuisilla on kaikilla hyvät välit keskenämme, eikä lapsi ole joutunut ristiriitaisten lojaaliustunteiden keskelle. Yhteisiä lapsia meillä ei ole.

45 - Kyllä rahalla saa ostettua tykkäämistä, mutta tietty, jos olette jo nyt siinä tilanteessa, ettei kumpikaan pidä toisestaan, niin ei tietenkään silloin. Miksi sitten aloitit ketjun, jos lähtökohta on tämä?

Vierailija kirjoitti:

45 - Kyllä rahalla saa ostettua tykkäämistä, mutta tietty, jos olette jo nyt siinä tilanteessa, ettei kumpikaan pidä toisestaan, niin ei tietenkään silloin. Miksi sitten aloitit ketjun, jos lähtökohta on tämä?

Tästä tuli mieleen sukulaistyttöni, joka asui yh-äidin kanssa 2-vuotiaasta lähtien. Kyselin hänelta 17-vuotiaana, seurusteliko äiti koskaan. Tyttö sanoi, että useasti, mutta hän savusti kaikki miehet pois. Vain yhdestä miehestä hän tykkäsi: siitä, joka osti lahjoja hänelle.

Nyt tuo tyttö on jo vuosia asunut poissa ka tuo äiti on 54-vuotias ja edelleen sinkku.

Vierailija kirjoitti:

45 - Kyllä rahalla saa ostettua tykkäämistä, mutta tietty, jos olette jo nyt siinä tilanteessa, ettei kumpikaan pidä toisestaan, niin ei tietenkään silloin. Miksi sitten aloitit ketjun, jos lähtökohta on tämä?

Siksi, että jos jotenkin heitä voisi saada sietämään toisiaan. Eikös tämä aihe tällaiselle perhe palstalle pitäisi olla tavallinen ja jotain ideoita/keskustelua voisi herätä?

- ap

Vierailija kirjoitti:

Sirkustelua? Sitä kutsutaan myyntityöksi. Jos mies ei tuo lapselle mitään lisäarvoa, vaan tuntuu lapsesta enemmän ottajalta kuin antajalta, niin miten luulet homman päättyvän?  Ei se lapsi sitä miestä arkeensa kaipaa.

eri

Ei vanhemman kumppanin tarvi olla mikään lapselle lahjoja syytävä ja sirkushuveja tarjoava ihminen. Siinä se suhde vasta oudoksi muodostuukin jos isäpuolen pitää aina tavalla tai toisella lahjoa lasta ja hyvitellä lahjoilla olemassaoloaan ja antaa lapselle pelkkää hauskaa ja hupia kelvatakseen.

Siksi en suosittele lapsen ja isäpuolen välisen suhteen muodostumista näiden asioiden avulla. Ihan tavallinen arki on hyvä keino tutustua, jutella, tehdä yhdessä ihan tavallisia asioita jne. Totuttaa lasta siihen ajatukseen ja tilanteeseen, että isäpuoli on perheenjäsen siinä missä muutkin.

Mieheni isä vaihtoi n. 20 vuotta sitten lennosta vaimonsa ja lastensa äidin toiseen naiseen, eikä mieheni koskaan puhu äitipuolesta, vaan isänsä vaimosta. Meillä on lapsia, eikä mieheni halua mitään mummo-nimitystä isänsä vaimolle, vaan hän on ukin vaimo tai käytämme nimeä. Mieheni veli sen sijaan lapsena kysyi, onko ko. nainen nyt heidän äitinsä (vanhemmilla oli kyllä yhteishuoltajuus, mutta noinkin voi pieni lapsi ajatella asian).

Riippuu tapauksesta, lapsesta, aikuisista jne., mutta en todellakaan esittelisi uutta miestä vielä ainakaan puoleen vuoteen, enkä toista lasta ainakaan kolmeen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Ai että. Älkää muuttako yhteen. Ajattele lapsesi parasta ja pistä oma napa jäähylle.

Toiseksi, mikä ihmeen isäpuoli? En ymmärrä tuota sanaa vieläkään. Äidin poikkis ei ole lapselle muuta kuin äidin poikkis. Ei isä eikä puolikas isä eikä mitään muutakaan. 

Jaa-a. Kyllä minun "poikkikseni" on ollut isä lapsilleni jo kaksikymmentä vuotta ja on kasvattanut heidät aikuisiksi. Hänellä on lasten huoltajuuskin. Eikä lapsilla mitään muuta isää ole, aina ovat häntä isäksi kutsuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45 - Kyllä rahalla saa ostettua tykkäämistä, mutta tietty, jos olette jo nyt siinä tilanteessa, ettei kumpikaan pidä toisestaan, niin ei tietenkään silloin. Miksi sitten aloitit ketjun, jos lähtökohta on tämä?

Siksi, että jos jotenkin heitä voisi saada sietämään toisiaan. Eikös tämä aihe tällaiselle perhe palstalle pitäisi olla tavallinen ja jotain ideoita/keskustelua voisi herätä?

 

- ap

olisi ehkä kannattanut otsikoida aloitus sellaiseksi, että saat siihen ideoita

Vierailija kirjoitti:

Meille muutti äidin uusi miesystävä kun olin juuri tuon ikäinen. Silloin ketutti ja suuresti. Pari vuotta ärsytti, sitten asia muuttui enemmän neutraalimpaan suuntaan. Aikuisiällä olen alkanut arvostaa häntä enemmän ja on mulle nykyään kuin isä. Ja lapsilleni hän on ihan vaan pappa, eikä mikään mummin miesystävä. Mutta aikaa tuo otti ainakin omalla kohdallani.

Joku vois ajatella miltä "isäpuolesta" tuntuu kun teini kiukuttelee ja vihaa. Jotain kun yrittää sanoa tai ohjeistaa niin saa vihaisen vastauksen " et oo mun isä, mun ei tarvi sua totella!". Moni mies ei lähde tuollaiseen ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sirkustelua? Sitä kutsutaan myyntityöksi. Jos mies ei tuo lapselle mitään lisäarvoa, vaan tuntuu lapsesta enemmän ottajalta kuin antajalta, niin miten luulet homman päättyvän?  Ei se lapsi sitä miestä arkeensa kaipaa.

eri

Ei vanhemman kumppanin tarvi olla mikään lapselle lahjoja syytävä ja sirkushuveja tarjoava ihminen. Siinä se suhde vasta oudoksi muodostuukin jos isäpuolen pitää aina tavalla tai toisella lahjoa lasta ja hyvitellä lahjoilla olemassaoloaan ja antaa lapselle pelkkää hauskaa ja hupia kelvatakseen.

Siksi en suosittele lapsen ja isäpuolen välisen suhteen muodostumista näiden asioiden avulla. Ihan tavallinen arki on hyvä keino tutustua, jutella, tehdä yhdessä ihan tavallisia asioita jne. Totuttaa lasta siihen ajatukseen ja tilanteeseen, että isäpuoli on perheenjäsen siinä missä muutkin.

Ei kyse olekaan siitä, että isäpuolen tarvii olla koko ajan lahoja syytävä, vaan tarkoitin sitä, että alussa lahjominen on olennaista. Sama asia kuin se, että alussa käskyt menevät biologisen vanhemman kautta. Tai se, että lähdetään yhteiselle lomalle. Isäpuolesta siis rakennetaan hyvis ja hyvä mielikuva. Vähän kuin isovanhemmat toimivat.

Uusperheen muotoutuminen todellakin kestää. Kun jokainen on löytänyt oman paikkansa kokoonpanossa, voi toimia toisin. 

 

Meillä tämä strategia onnistui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille muutti äidin uusi miesystävä kun olin juuri tuon ikäinen. Silloin ketutti ja suuresti. Pari vuotta ärsytti, sitten asia muuttui enemmän neutraalimpaan suuntaan. Aikuisiällä olen alkanut arvostaa häntä enemmän ja on mulle nykyään kuin isä. Ja lapsilleni hän on ihan vaan pappa, eikä mikään mummin miesystävä. Mutta aikaa tuo otti ainakin omalla kohdallani.

Joku vois ajatella miltä "isäpuolesta" tuntuu kun teini kiukuttelee ja vihaa. Jotain kun yrittää sanoa tai ohjeistaa niin saa vihaisen vastauksen " et oo mun isä, mun ei tarvi sua totella!". Moni mies ei lähde tuollaiseen ollenkaan. 

no juuri siksi ne käskyt kannattaa ekat vuodet kierrättää biologisen vanhemman kautta. Problem solved. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sirkustelua? Sitä kutsutaan myyntityöksi. Jos mies ei tuo lapselle mitään lisäarvoa, vaan tuntuu lapsesta enemmän ottajalta kuin antajalta, niin miten luulet homman päättyvän?  Ei se lapsi sitä miestä arkeensa kaipaa.

eri

Ei vanhemman kumppanin tarvi olla mikään lapselle lahjoja syytävä ja sirkushuveja tarjoava ihminen. Siinä se suhde vasta oudoksi muodostuukin jos isäpuolen pitää aina tavalla tai toisella lahjoa lasta ja hyvitellä lahjoilla olemassaoloaan ja antaa lapselle pelkkää hauskaa ja hupia kelvatakseen.

Siksi en suosittele lapsen ja isäpuolen välisen suhteen muodostumista näiden asioiden avulla. Ihan tavallinen arki on hyvä keino tutustua, jutella, tehdä yhdessä ihan tavallisia asioita jne. Totuttaa lasta siihen ajatukseen ja tilanteeseen, että isäpuoli on perheenjäsen siinä missä muutkin.<

Ei kyse olekaan siitä, että isäpuolen tarvii olla koko ajan lahoja syytävä, vaan tarkoitin sitä, että alussa lahjominen on olennaista. Sama asia kuin se, että alussa käskyt menevät biologisen vanhemman kautta. Tai se, että lähdetään yhteiselle lomalle. Isäpuolesta siis rakennetaan hyvis ja hyvä mielikuva. Vähän kuin isovanhemmat toimivat.

Uusperheen muotoutuminen todellakin kestää. Kun jokainen on löytänyt oman paikkansa kokoonpanossa, voi toimia toisin. 

Ja mitä sitten kun se isäpuoli ei enää olekaan se hyvis ja lahjoja tuova automaatti jonka kanssa on aina vain kivoja juttuja?

Siinähän joutuu aloittamaan kaiken taas alusta, kun lapsen täytyykin tutustua siihen todelliseen isäpuoleen ja hyvästellä se hyvis-isäpuoli jonka kanssa kaikki on aina vain kivaa. Miten luulet onnistuvan?

Siksi suosittelen skippaamaan tuon hyvis- ja lahjonta -ajattelun ihan alkuunsa.

Ja mitä sitten kun se isäpuoli ei enää olekaan se hyvis ja lahjoja tuova automaatti jonka kanssa on aina vain kivoja juttuja?

Siinähän joutuu aloittamaan kaiken taas alusta, kun lapsen täytyykin tutustua siihen todelliseen isäpuoleen ja hyvästellä se hyvis-isäpuoli jonka kanssa kaikki on aina vain kivaa. Miten luulet onnistuvan?

Siksi suosittelen skippaamaan tuon hyvis- ja lahjonta -ajattelun ihan alkuunsa.

 

Ihmiset sopeutuvat, kun muutos tapahtuu pikkuhiljaa. Vanhemmatkin ostavat Pikkulapsille nimipäivälahjoja tai antavat rahaa hyvistä koenumeroista, tai pienet lapset saavat enemmän joululahjoja kuin isommat. En ole koskaan kuullut, että lapset kyseenalaistavat näitä muutoksia.

Suosittelen tätä, koska meillä tämä toimi. Jos olisin uudestaan samassa tilanteessa kuin 10 vuotta sitten, tekisin kaiken samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni isä vaihtoi n. 20 vuotta sitten lennosta vaimonsa ja lastensa äidin toiseen naiseen, eikä mieheni koskaan puhu äitipuolesta, vaan isänsä vaimosta. Meillä on lapsia, eikä mieheni halua mitään mummo-nimitystä isänsä vaimolle, vaan hän on ukin vaimo tai käytämme nimeä. Mieheni veli sen sijaan lapsena kysyi, onko ko. nainen nyt heidän äitinsä (vanhemmilla oli kyllä yhteishuoltajuus, mutta noinkin voi pieni lapsi ajatella asian).

 

Riippuu tapauksesta, lapsesta, aikuisista jne., mutta en todellakaan esittelisi uutta miestä vielä ainakaan puoleen vuoteen, enkä toista lasta ainakaan kolmeen vuoteen.

En esittelisi lapselle uutta miestä ennen kuin itse olen varma, että haluan elää juuri tämän miehen kanssa. Uusperheen perustaisin aikaisintaan parin vuoden päästä miehen ja lapsen ensimmäisestä tapaamisesta.

Kannattaa kokeilla oikeaa kohtaamista lasten kanssa.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.