Isäpuoleus, voiko onnistua?
Poikani on 11v ja näkee omaa isäänsä joka toinen viikonloppu. Nyt tapasin miehen kenen kanssa voisin kuvitella muuttavani yhteen ja ehkä jopa saada lisää lapsia. Se, mikä mietityttää on tuo suhde uuden mieheni ja poikani välillä.
Miten ne yleensä menevät, miten isäpuoli tulee toimeen lapsen kanssa ja muodostaa tähän suhteen?
Kommentit (61)
Asiaan vaikuttaa moni asia.
- kuinka pitkä aika on vanhempien erosta, lapsella menee vuosi aikaa toipua erosta, sanovat tutkijat
- toivooko lapsi vanhempien palaavan yhteen, yleensähän lapsi toivoo sitä
- kuinka kiinteä lapsen sihde on vanhempaansa , eli pelkääkö menettävänsä vanhemman
- lapsen temperamentti, kuinka joustavasti sopeutuu muutokseen
- isäpuolen temperamentti, kuinka easy-going on
- temperamenttien yhteensopivuus
- kuinka hyvin temperamentit matsaavät toisiinsa
- miten isäpuoli jaksaa perhe-elämää, onko oma juttu vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Asiaan vaikuttaa moni asia.
- kuinka pitkä aika on vanhempien erosta, lapsella menee vuosi aikaa toipua erosta, sanovat tutkijat- toivooko lapsi vanhempien palaavan yhteen, yleensähän lapsi toivoo sitä
- kuinka kiinteä lapsen sihde on vanhempaansa , eli pelkääkö menettävänsä vanhemman
- lapsen temperamentti, kuinka joustavasti sopeutuu muutokseen
- isäpuolen temperamentti, kuinka easy-going on
- temperamenttien yhteensopivuus
- kuinka hyvin temperamentit matsaavät toisiinsa
- miten isäpuoli jaksaa perhe-elämää, onko oma juttu vai ei.
Minun ja ex mieheni erosta on yli 5v, eikä lapsi toivo meidän yhteenpaluuta. Iso poika ja ymmärtää reaaliteetit.
Tämä nykyinen mies kyllä pitää lapsista ja haluaa omia, mutta eihän "lapsipuoli" ole oma. Se on toisen miehen lapsi. Se mietityttää, että miten kokee sitten oikeasti arjessa sen. Ja tuleeko mustasukkaisuutta, kun lapsi on minulle tärkein, eikä parisuhde?
- ap
Ai että. Älkää muuttako yhteen. Ajattele lapsesi parasta ja pistä oma napa jäähylle.
Toiseksi, mikä ihmeen isäpuoli? En ymmärrä tuota sanaa vieläkään. Äidin poikkis ei ole lapselle muuta kuin äidin poikkis. Ei isä eikä puolikas isä eikä mitään muutakaan.
Samaa mieltä, minäkin asun samassa taloudessa uuden vaimoni lapsen kanssa. En missään vaiheessa ole ajatellut olevani mikään isäpuoli. Olen yksi lapsen ns. aikuisista. Isä hoitakoon isäjutut. Ehkä olisi eri asia jos isää ei olisi olemassa.
Toki olen yksi kasvattaja ja minulla on meillä auktoriteetti mutta isäpuoli en ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaan vaikuttaa moni asia.
- kuinka pitkä aika on vanhempien erosta, lapsella menee vuosi aikaa toipua erosta, sanovat tutkijat- toivooko lapsi vanhempien palaavan yhteen, yleensähän lapsi toivoo sitä
- kuinka kiinteä lapsen sihde on vanhempaansa , eli pelkääkö menettävänsä vanhemman
- lapsen temperamentti, kuinka joustavasti sopeutuu muutokseen
- isäpuolen temperamentti, kuinka easy-going on
- temperamenttien yhteensopivuus
- kuinka hyvin temperamentit matsaavät toisiinsa
- miten isäpuoli jaksaa perhe-elämää, onko oma juttu vai ei.
Minun ja ex mieheni erosta on yli 5v, eikä lapsi toivo meidän yhteenpaluuta. Iso poika ja ymmärtää reaaliteetit.
Tämä nykyinen mies kyllä pitää lapsista ja haluaa omia, mutta eihän "lapsipuoli" ole oma. Se on t
riippuu siitä, mitä mies parisuhteelta haluaa. Selvitä se.
ja muista, että uusperheen liima on parisuhde. Sinun on laitettava parisuhde tärkeimmäksi. Toki edelleen hoidat lapsesi ja olet hänelle läsnä, ja pelastat hänet palavasta tasosta, mutta sinun on pakko pistää lapsesi syrjään siten, että järjestät teille parisuhdeaikaa, et tuhlaa kaikkia rahojasi lapseen vaan säästät parisuhdeviikonloppuihin, järjestät myös yhteisiä harrastuksia puolison kanssa, yms. Uuspeheessö maailma ei voi pyöriä lapsen ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä onnistui, mutta teimmekin asiat eri tavalla, mitä av yleensä neuvoo. Ja miehellä oli omiakin lapsia, jotka tosin eivät koskaan ole asuneet meillä.
Minun teesini onnistuneelle uusperheelle on seuraava:
- yhteenmuutosta pitää tulla jokaiselle lisäarvoa. Lapsi pitää lahjoa esim tietokoneella tai pelikoneella.
- saavutettuja etuja ei saa poistaa. Esim. Minulla oli aina tapana jutella poikani kanssa illan viimeinen tunti. Jatkoin sitä edelleen. Meillä myös mies teki pitkää päivää, ja vietin iltapäivät paljon lasteni kanssa kuten ennenkin. Illat sitten miehen kanssa ja lapsi innoissaan uudesta koneesta.
- jokaisella pitää olla oma huone ja oma rauha.
- biologinen vanhempi kantaa vastuun omasta lapsestaan. Vastuulla tarkoitan kasvatus-, viihdytys- jahoitovastuuta. Puolisoa pyydetään auttamaan vain pakon edessä, ellei puoliso itse tarjoudu.
- käskyt kierrätetään biologisen vanhemman
miksi tämä on saanut alapeukkuja? meillä sama tausta. homma toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaan vaikuttaa moni asia.
- kuinka pitkä aika on vanhempien erosta, lapsella menee vuosi aikaa toipua erosta, sanovat tutkijat- toivooko lapsi vanhempien palaavan yhteen, yleensähän lapsi toivoo sitä
- kuinka kiinteä lapsen sihde on vanhempaansa , eli pelkääkö menettävänsä vanhemman
- lapsen temperamentti, kuinka joustavasti sopeutuu muutokseen
- isäpuolen temperamentti, kuinka easy-going on
- temperamenttien yhteensopivuus
- kuinka hyvin temperamentit matsaavät toisiinsa
- miten isäpuoli jaksaa perhe-elämää, onko oma juttu vai ei.
Minun ja ex mieheni erosta on yli 5v, eikä lapsi toivo meidän yhteenpaluuta. Iso poika ja ymmärtää reaaliteetit.
Tämä nykyinen mies kyllä pitää lapsista ja hal
Tässä varmaan yksi avain lasten pahoinvointiin tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Ai että. Älkää muuttako yhteen. Ajattele lapsesi parasta ja pistä oma napa jäähylle.
Toiseksi, mikä ihmeen isäpuoli? En ymmärrä tuota sanaa vieläkään. Äidin poikkis ei ole lapselle muuta kuin äidin poikkis. Ei isä eikä puolikas isä eikä mitään muutakaan.
No tuo nyt on sana mitä käytin, en tarkoita, että mies olisi mikään isäpuoli oikeasti. Vieras mies ja poika toisen miehen lapsi hänelle.
- ap
Uusperheen liima on parisuhde - kommentoijalle kiitos. Erittäin hyvä pointti. Käytännössä sitten en tiedä miten pystyisin niin super kumppani olemaan ja "hyvittämään" sen, että poikani kuitenkin perheeseemme kuuluu. Ei mitkään hienot vkl reissut sitä korvaa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen liima on parisuhde - kommentoijalle kiitos. Erittäin hyvä pointti. Käytännössä sitten en tiedä miten pystyisin niin super kumppani olemaan ja "hyvittämään" sen, että poikani kuitenkin perheeseemme kuuluu. Ei mitkään hienot vkl reissut sitä korvaa.
- ap
Esim. Hoidat poikaa yökylään. Annat pojan pelata koko illan omassa huoneessa. Teet ruokaa, mistä mies tykkää. Opetat pojalle, että iltatoimet tehdään klo 20.00, ja sen jälkeen äidillä on omaa aikaa. Opetat pojalle, että viikonloppuaamuisin ei saa häiritä ennen puoltapäivää.
Samanlaisia asioita, mitä ydinperheessä tehdään, kun äiti ja isä haluavat omaa rauhaa.
termi siäpuoli on lähtökohtaisesti persee..tä, jos lapsella on isä niin toista edes puolikasta ei tarvita. Riittää kun on turvallinen ja kuunteleva, jeesaava aikuinen. Uusio perheet onnistuu jos jokainen tajuaa oman paikkansa. Jokaista muksua pitää kohdellä yhdenvertaisesti myös. Eriarvoisuus perheessä karvattaa katkeruutta.
Välillä joutuu hillitsemään itseään, mutta se kannattaa. Mulla kokemusta 15v uusioperheestä ja meillä hyvät välit joka suuntaan.
En tiedä muotoilitko oudosti vai tarkoititko, että vasta nyt olette tavanneet? Tai ehkä nyt alat olla varma, että yhteinen tulevaisuus jo pitkään tapailemasi miehen kanssa voisi olla vaihtoehto?
Varsinkin, jos kyseessä on uusi tuttavuus, antaisin asioitten edetä hitaasti. Esimerkiksi kesään asti tapailette lapsen ollessa isällään ja selvitätte, onko molemmilla samankaltaisia toiveita suhteen jatkosta, haaveiletteko molemmat yhteenmuutosta ja yhteisistä lapsista ja käykö teidän arvot ja elämäntavat yksiin. Ja onko teillä hyvä olla yhdessä, kelpaatteko toisillenne sellaisina kuin olette?
Kesän aikana voisit sitten esitellä lapsen ja miehen toisilleen, teette kivoja juttuja kolmisin aluksi vaikka käytte pizzalla, uimarannalla, pyörälenkillä, jotain kivoja parin tunnin juttuja.
Jos niistä jää hyvä olo kaikille, sovitte seuraavaksi muutaman kokopäiväretken ja vaikka mökkiviikonlopun.
Mies voisi myös aina välillä kyläillä teillä ja ehkä jäädä joskus yöksikin. Toivottavasti mies ja lapsi keksisivät jotain, mitä molemmat tykkäävät tehdä. Pelaavat vaikka jotain peliä tai lähtevät potkimaan palloa pihalle.
Se, että poika ja mies viihtyvät myös kahdestaan on mielestäni edellytys saman katon alla asumiselle. Lisäksi teidän pitää kaikkien pystyä juttelemaan keskenänne, jotta jokainen tuntee itsensä tasavertaiseksi ja tärkeäksi perheenjäseneksi. Jos nämä edellytykset täyttyvät, voi mielestäni alkaa suunnitella yhteenmuuttoa.
Jos penskat jo yläasteella, niin sit voi säätää yh:n kans. Muuten ei nappaa. Alle 10v pennut ehdoton nou-nou.
M48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen liima on parisuhde - kommentoijalle kiitos. Erittäin hyvä pointti. Käytännössä sitten en tiedä miten pystyisin niin super kumppani olemaan ja "hyvittämään" sen, että poikani kuitenkin perheeseemme kuuluu. Ei mitkään hienot vkl reissut sitä korvaa.
- ap
Esim. Hoidat poikaa yökylään. Annat pojan pelata koko illan omassa huoneessa. Teet ruokaa, mistä mies tykkää. Opetat pojalle, että iltatoimet tehdään klo 20.00, ja sen jälkeen äidillä on omaa aikaa. Opetat pojalle, että viikonloppuaamuisin ei saa häiritä ennen puoltapäivää.Samanlaisia asioita, mitä ydinperheessä tehdään, kun äiti ja isä haluavat omaa rauhaa.
Juuri näin. Ydinperheessäkin näin pitää toimia, jos haluaa pitää parisuhteen kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen liima on parisuhde - kommentoijalle kiitos. Erittäin hyvä pointti. Käytännössä sitten en tiedä miten pystyisin niin super kumppani olemaan ja "hyvittämään" sen, että poikani kuitenkin perheeseemme kuuluu. Ei mitkään hienot vkl reissut sitä korvaa.
- ap
Esim. Hoidat poikaa yökylään. Annat pojan pelata koko illan omassa huoneessa. Teet ruokaa, mistä mies tykkää. Opetat pojalle, että iltatoimet tehdään klo 20.00, ja sen jälkeen äidillä on omaa aikaa. Opetat pojalle, että viikonloppuaamuisin ei saa häiritä ennen puoltapäivää.Samanlaisia asioita, mitä ydinperheessä tehdään, kun äiti ja isä haluavat omaa rauhaa.
Juuri näin. Ydinperheessäkin näin pitää toimia, jos haluaa pitää parisuhteen kasassa.
jostain kumman syystä av on sitä mieltä, että ydinperheessä saa noin toimia, mutta uusperheessä ei taas saa
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muotoilitko oudosti vai tarkoititko, että vasta nyt olette tavanneet? Tai ehkä nyt alat olla varma, että yhteinen tulevaisuus jo pitkään tapailemasi miehen kanssa voisi olla vaihtoehto?
Varsinkin, jos kyseessä on uusi tuttavuus, antaisin asioitten edetä hitaasti. Esimerkiksi kesään asti tapailette lapsen ollessa isällään ja selvitätte, onko molemmilla samankaltaisia toiveita suhteen jatkosta, haaveiletteko molemmat yhteenmuutosta ja yhteisistä lapsista ja käykö teidän arvot ja elämäntavat yksiin. Ja onko teillä hyvä olla yhdessä, kelpaatteko toisillenne sellaisina kuin olette?
Kesän aikana voisit sitten esitellä lapsen ja miehen toisilleen, teette kivoja juttuja kolmisin aluksi vaikka käytte pizzalla, uimarannalla, pyörälenkillä, jotain kivoja parin tunnin juttuja.
Jos niistä jää hyvä olo kaikille, sovitte seuraavaksi muutaman kokopäiväretken ja vaikka mökkiviikonlopun.
Mies voisi myös aina v
Ei me tuolla lailla voida viivytellä. Joko ollaan tai ei olla, koska molemmilla riittää ottajia. Tottakai mies ja poika tapasivat jo alkuvaiheessa, jotta sen näkee ja kokee molemmat miltä se yhdessäolo tuntuu. Ei sitä voi muuten tietää, koska kyse on tunteista. Mitään retki viikonloppuja ja muita sirkusteluja ei todellakaan, vaan tavallista perus arkea. Sitä se elämä muutenkin on suurelta osin.
- ap
Sirkustelua? Sitä kutsutaan myyntityöksi. Jos mies ei tuo lapselle mitään lisäarvoa, vaan tuntuu lapsesta enemmän ottajalta kuin antajalta, niin miten luulet homman päättyvän? Ei se lapsi sitä miestä arkeensa kaipaa.
eri
Siis mitä mä just luin? Oletko ap oikeasti sitä mieltä, että sitoutumista ei ole ilman yhdessä asumista?
Ihan ensin suosittelen tutustumaan puolin ja toisin. Se miten tutustuminen tapahtui riippuu ihan teistä itsestänne.
Aikanaan yhteenmuuton ollessa ajankohtainen on tärkeää että lapsi ymmärtää että tämä mies on yhtälailla perheenjäsen kuin kuka tahansa perheestä. Kaikenlaista vastakkainasettelua syntyy helposti, vaikka sitä olisi hyvä välttää.
Sekin on tärkeää, että siitä yhteenmuutosta ja muista perheen isoista asioista päättää ne perheen aikuiset. Toki lapsenkin näkemyksiä on hyvä kuunnella, mutta ei lapsella voi eikä saa olla sellaista vastuuta mikä kuuluu aikuiselle, esimerkiksi päätösvaltaa perheen asumiskuvioista.