Onko kukaan kasvattanut lastaan puhumaan neljää kieltä?

Tää ketju on ihana. Kaikki kilvan vakuuttelevat, miten lapsi kyllä oppii vaikka miten monta kieltä, kuinka kielet ovat rikkaus ja tekevät älykkääksi. Sitten kun joku kommentoi Suomen toisella kotimaisella kielellä, jota jokainen on opiskellut koulussa, ei tule yhtään vastausta, alapeukkuja vain.

Työkaverin perheessä on kolme käyttökieltöä, lisäksi isä ja lapset osaavat sujuvasti ruotsia. Perheessä on isän oma kieli suomi, jota lapset puhuvat isän kanssa, äidin oma kieli, jota puhuvat äitinsä ja englanti, joka jäi isän ja äidin yhteiseksi kieleksi seurustelun alkuajoilta - englantia puhuvat, kun kaikki ovat yhdessä. Ruotsi taas on tullut koulun ja isän työkielen kautta.

Lapset ovat kaikki jo lukio/ kouluiässä ja koulumenestys on vähintäänkin hyvää, noissa kolmessa kielessä lapset eivät ole missään kielipuolia, ja ruotsissa pärjäävät kulumenestyksellä mitaten erinomaisesti.

Lapset puhuu äidin ja isän kieltä, ovat käyneet koulun englanniksi ja osaavat peruskoulu/ lukiotasoisesti ruotsia. 

 

On viime vuosituhannen ajatuksia, että lapsi voi oppia vahvasti vain yhden kielen. Molemmat vanhemmat ovat aina puhuneet omaa äidinkieltään lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidinkieli on tärkeä jokaiselle. Pitää myös osata kirjoittaa.

Toisen kielen voi myös ottaa alkuun, lisää sit vanhempana. Täällä moni kehuu miten osataan täydellisesti neljääkin kieltä. Tuota ei pidä uskoa, natiivina voi olla ainoastaan äidin ja isän kielet. Loput on enemmän tai vähemmän ralliversioita, valitettavasti. 

Tuo ei pidä paikkaansa. Jos kuulisit mun puhuvan suomea, et ikimaailmassa uskoisi, ettenkö käytä äidinkieltäni. Tosin sen väitteen kyllä allekirjoitan, että ainakin mun kohdalla lapsuudesta saakka kuullut kotikielet, eli puola ja venäjä, ovat ne vahvimmat. 

 

Itselläni taas suomi on tunnekieleni ja vahvin kieleni, vaikka vanhempani ovat aina puhuneet minulle äidinkieltään. En kuitenkaan saanut kotikielen opetusta, joten luku- ja kirjoitustaitoni heidän kielellään on olematon, vaikka kieltä auttavasti puhunkin.

Serkkuni oppivat lapsena suomen, ruotsin, arabian ja englannin.

Vierailija kirjoitti:

Suomi, englanti, saksa, espanja, venäjä on minulle hyödyllisemmät kielet. Niin paljon hyviä kieliä opiskeltavana ja koulussa aika täytyi käyttää ruotsin opiskeluun. Ruotsia en ole tarvinnut koulun jälkeen.

Ei millekään uudelle kielelle ole käyttöä, jos ei sellaisiin tilanteisiin hankkiudu. Tähänkin ketjuun olisit voinut vastata ruotsiksi.

Me suomalaiset olemme sikäli hassuja, että ajattelemme aksentin määrittävän kielitaitoa. Se on hirmuisen kapeakatseista ajattelua, sillä lapsuusiän jälkeen on vaikea oppia suomea ilman vierasmaalaista aksenttia.

Tämä asenne aiheuttaa sen, että kielen oppiminen sementoituu tässäkin keskustelussa joidenkin mielestä varhaislapsuuden muutamaan vuoteen, ja samanaikaisesti syvälliseen kielen oppimiseen ei kiinnitetä läheskään riittävää huomiota.

Monikin pitää lastaan kielitaitoisena, vaikka tämä ei lukisi lainkaan kirjoja suomeksi ja olisi oppinut englanninkin lähinnä peleistä ja leffoista. Sanavarasto on kapea useammalla kielellä, mutta hei ihqua, kun lapsi kuulostaa niin natiivilta.

Samoin puuttuu näkemys natiiviaksenteista ja niiden moninaisuudesta. Esimerkiksi intialaisella tai eteläafrikkalaisella aksentilla puhuvat ovat natiiveja siinä missä britit ja jenkitkin.

Minun alakoululainen puhunut neljää kieltä jo vuosia, ei ongelmia enkä näe miksi tällaista pitää edes kysyä. Itse puhun seitsemää kieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut täällä sanovat, että lapset oppivat puhumaan huonosti, kun vanhemmat eivät osaa kieltä. En koe tuota ongelmana, koska kumpikin meistä osaa äidinkielensä, ja kuten jo aiemmin mainitsin, minulla ja miehelläni on hyvät englannin kielen taidot, koska olemme asuneet Englannissa niin kauan. Kummallakin meistä on maan kansalaisuus. Nykyisen kotimaamme kieltä osaamme tällä hetkellä vähemmän, mutta lapsi oppisi sen sitten kodin ulkopuolella.

T. AP

Itse opettaisin lapselle kummankin teidän äidinkielen, puhukaa siis lapselle kumpikin äidinkieltänne, kuten aiottekin tehdä. Jos yhteinen kielenne on englanti, ei sitä erityisesti tarvitse lapselle opettaa vaan todennäköisesti hän oppii sen oikein hyvin muutenkin. Paikallista kieltä en kotona opettamalla opettaisi, vaan lapsi sen tosiaan oppii sitten kodin ulkopuolella. (Tietys

Jos tarkoitus jäädä maahan pidemmäksi aikaa niin ehdottomasti lapsi paikalliseen espanjankieliseen kouluun.

Meillä naapurissa tyttö joka puhuu äidinkieltään Ukrainaa,käy ruotsinkielistä koulu,puhuu siis ruotsia. Koulussa oppinut vielä sujuvan englannin ja oppinut vielä suomen. Tyttö ala-asteella joten varmasti tulee vielä lisää kieliä

Mä aina ajattelen näissä keskusteluissa vanhan kielten- ja kulttuurientutkijaproffani tokaisua "Älä koskaan aliarvioi lapsesi älykkyyttä!" Kyllä ne lapset kuulemiaan kieliä oppivat.

En itse ole, mutta työni puolesta tunsin aikanaan lapsen/nuoren, joka puhui neljää kieltä, molempien vanhempiensa äidinkieliä, englantia ja suomea. En tiedä, miten sujuvasti puhui niitä kahta kieltä mitä en tuntenut, mutta englannissa ja erityisesti suomessa (ottaen huomioon, että oli täällä syntynyt ja päiväkodit ja koulut käynyt) oli molemmissa ikätasoonsa nähden puutteita (sekoitti sanoja ja kielioppia, vahva murre). 

Ihan hyvin kuitenkin pärjäsi, ei nyt lähtökohtaisestikaan voi odottaa äidinkielentasoista kielitaitoa sellaiselta, jonka äidinkieli suomi ei ole. Uskon, että hänelle tuo on elämässä iso voimavara siitä huolimatta, että se yksittäisen kielen kehitys oli todennäköisesti jokaisessa kielessä hitaampaa kuin sellaisella lapsella, joka puhuu vain yhtä tai kahta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sveitsiläiset? 

Sveitsi on yksikielinen maa. Siellä on erikielisiä kantoneita neljällä eri kielellä. 17 kantonia on saksankielisiä. 

Minun entinen pomoni, miehen äidinkieli on ranskaa, vaimon espanjaa, asuivat Englannissa. 

Tässä vain kolme kieltä, mutta jämäkästi nainen puhui lapselle vain espanjaa, mies ranskaa mutta yhdesä kaikki englantia.

oppi kolme kieltä, tosin hitaasti mutta oppi.

On ollut hauskaa seurata lastenlasten kahden kielen oppimista, toinen heti alusta asti puhui äidinkieltä ja isänkieltä sekoittamatta niitä. Toinen taas sönkötti sekaisin molempia niin ettei kukaan tiennyt puhuiko kumpaa kieltä. Nyt 5v kielet ovat eriytyneet, paitsi jos jonkun sanan tietää vain toisella kielellä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sveitsiläiset? 

Samalla tavalla kuin kaikki suomalaiset ovat kaksikielisiä, eli eivät todellakaan puhu sujuvasti neljää kieltä, tuskin kahtakaan monet. 

Mä AP:nä antaisin sen englannin tulla itsestään sen kummemmin opettelematta, ellei se siis ole teidän vanhempien yhteinen kieli milloin lapsi kuulisi sitä koko ajan ja oppisi itsestään. 

Meillä on kolmekieliset lapset. Osaavat asuinmaan kieltä ja englantia (isänsä äidinkieltä ja meidän vanhempien yhteistä kieltä) kuin natiivit, suomea heikommin koska kuulevat sitä vähiten. Itse toki puhun lapsille suomea, mutta koulu, kaverit ja arki on pitkälti asuinmaan kielellä ja perheen yhteinen kieli on englanti joten suomi on väistämättä jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Keskenään lapset puhuvat asuinmaan kieltä.

Kaksikieliset oppivat yleensä helpommin muita kieliä vanhempanakin, joten englanti teidän tapauksessa tule varmasti kaupan päällisiksi, suomi on usein se hankalin opeteltava kun sitä ei kuule missään. 

Mä kasvoin kaksikielisessä (suomi-ruotsi) perheessä, asuttiin Ranskassa ja kävin kansainvälistä koulua englanniksi.

Nyt aikuisena osaan suomea ja englantia natiivitasoisesti, ranskaa puhun sujuvasti mutten osaa kirjoittaa kovin hyvin ja  ruotsiksi osaan lukea mutten juurikaan puhua. Lisäksi osaan kohtuullisesti italiaa, espanjaa ja saksaa. 

Mulla on kollega joka puhuu neljää kieltä todella hyvin. Kolme kieltä oppinut kotona ja siihen päälle ruotsi uudessa kotimaassaan. Kai se vielä suomenkin oppii.

Ihan mahdollista, neljää kieltä puhuvia on paljon maailmassa.