Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnetteko ihmisiä, jotka valehtelevat ja liioittelevat koko elämäntarinansa?
28.01.2024 |
Minä tunnen yhden. Tiedän hänen elämänsä ja perheensä ihan vauvasta asti, joten kyse ei ole siitä, ettenkö tietäisi mitä perheen sisällä on oikeasti tapahtunut. Monesti olen miettinyt mikä diagnoosi tällainen on, että kalastelee sympatiaa ja välillä myös ihailua valehtelemalla. Ajan mittaan on ehkä itsekin alkanut uskoa omiin stooreihinsa, mutta tietysti ne hämmästyttivät, kun niistä kuuli. (En koskaan paljastanut, ettei tuo pidä paikkansa, koska en halunnut nolata häntä. Ehkä olisi pitänyt?)
Mukana on sekä pieniä, että isoja valheita. Esimerkiksi normaalisti hyvissä töissä käyvät vanhemmat ovat muka alkoholisteja, vaikka juominen oli suht tavallista viikonloppuisin ja lomilla juomista, kaukana alkoholismista. Harrastukset ovat muuttuneet aivan toisiksi eli esimerkiksi hän on muka ollut ballerina ja voimistelija, vaikka tosiasiassa kävi vain liikuntakerhossa. Toisaalta tämä henkilö esittää myös muiden tekoja ominaan, esimerkiksi väittää olleensa radiossa töissä, vaikka tosiasiassa hänen kaverinsa oli.
Ilmeisesti taustalla on valtava riittämättömyyden ja kateuden tunne, jota valehteleminen hetkellisesti helpottaa. Vaihtuvissa ihmissuhteissa nämä valheet eivät välttämättä koskaan tule ilmi ja ehkä hän itsekin uskoo niihin. Mutta ihmissuhteissa hän valehtelee myös, itselleen edullisesti, mikä johtaa ajan mittaan siihen, ettei kukaan halua olla tekemissä. Musta muuttuu valkoiseksi eli hän selittää aina kaiken itselleen parhain päin.
Tunnen vain yhden tällaisen henkilön, mutta rikollisissa heitä varmaan on enemmänkin. Selitykset, joita rikolliset antavat oikeudessa ovat samanlaisia eli niissä on ehkä hitunen totta, mutta kokonaisuus on kuitenkin vääristelyä ja valetta. Tuollainen ihminen on aika pelottava, koska periaatteessahan hän voi tehdä mitä tahansa, kun omatunto tuntuu puuttuvan. Kaikkeen on aina hyvä selitys.
Kommentit (421)
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä, mutta tämä kohta mitä kirjoitit :
. Esimerkiksi normaalisti hyvissä töissä käyvät vanhemmat ovat muka alkoholisteja, vaikka juominen oli suht tavallista viikonloppuisin ja lomilla juomista, kaukana alkoholismista.
Et ilmeisesti ole ollut ainakaan päihdetyössä tai tunne alkoholismia, sillä valtaosa alkoholisteista käy päivätöissä ja juo lomat ja viikonloput.
Arkena saattaa mennä vain pari lasia viiniä töiden jälkeen.
Lapset kärsivät siitä tosi paljon, ja nuo muut mainitsemasi valehtelujutut voivat liittyä alkoholistiperheessä kasvamiseen.
On traumaattista lapsille joutua seuraamaan päihteiden käyttöä kodissa, jonka pitäisi tuoda turvaa.
Näillä ns. lasinen lapsuus -tarinoilla kerätään ihan yleisesti sympatiaa ja selitetään omia paskoja valintoja. Näitä tarinoita harva kyseenalaistaa, joten tila omalle monologille on taattu. Monesti ne tarinat ovat kovin vahvasti liioiteltuja, mutta kuten sanottua, ihmiset eivät oikein osaa niihin mitenkään reagoida. Näin ollen tulee tarve lisätä juttuun potkua niin, että toivottu sääli ja kauhistelu irtoaa kuulijoista. Kun asiaa on vuosia selittänyt, saattaa ihminen lopulta itsekin aidosti uskoa juttuihinsa. Muisti tekee kepposet.
Kyse on kovin usein omasta saamattomuudesta oman elämän valintojen vastuun kantamisessa. Tosiasialliset traumat on harvinaisia - toki sellaisia diagnooseja moni mielellään antaa ja hyväsydämiset ihmiset niitä tuputtavat ja uskovat, kun niin väitetään. Mutta aito trauma on näillä ihmisillä oikeasti hyvin harvinainen. Se selviää pääasiassa sillä, että siitä ei halua kaikille vastaantulijoille selittää yhtään mitään - se on liian kipeä kohta.
terv. Päihdetyötä tekevä ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi tietää mitä kaverisi kodin seinien sisäpuolella on tapahtunut silloin kun ulkopuolisia ei ole ollut paikalla.
Alkoholistit pystyvät usein pitämään kulissit yllä varsin hyvin. Todella moni alkoholisti käy myös ihan normaalisti töissä eikä edes haise vanhalle viinalle. Alkoholismi on se ongelma, ei kaikki alkoholistit ole kadulla asuvia syrjäytyneitä.
Isäpuoli oli ulospäin hyvin vahvasti raitis ihminen, joi alkoholia kerran vuodessa, juhannuksena, ja paheksui sitä kun jotkut muut kävi perjantaina kaljalla lähibaarissa. Isäpuoli oli itse kuitenkin lääkkeiden väärinkäyttäjä sekä lääkeriippuvainen. Veti mm. unilääkkeitä, rauhoittavia ja relaksantteja ihan vastoin kaikkia ohjeita ja käytäntöjä. Usein oli ihan lääketokkurassa kotona tämän vuoksi. Mutta eihän tästä ulkopuoliset tienneet mitään.
Tämä on eri tapaus, mutta juuri luin uutisen, että eräs palkittu kirjailija kiisti kaiken, kun hänen tyttärensä aikuisena kertoi, että isäpuoli on käyttänyt häntä hyväksi. Lukemani uutisen mukaan isäpuoli joutui oikeuteen iäkkäänä ja myönsi tapahtuneen. Silti perheen äiti, kirjailija, piti miehensä puolta eikä välittänyt tyttärensä kärsimyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla myös niin, että kun haluat tutustua johonkin ihmiseen/ pitää hänet lähelläsi, muokkaat itsesi ulkoisesti ja arvoja ja kiinnostuksenkohteita myöten hänen kaltaisekseen? Kiinnostus kuitenkin lopahtaa nopeasti ja siirrytkin ihan päinvastaiseen ääripäähän, et käytäkään merkkivaatteita ja -tuoksua, vaan esimerkiksi vanhoja verkkareita, hienot ravintolat vaihtuvat pizzaan, konservatiiviset arvot liberaaleihin, musiikkimaku vaihtuu jne?
Enpä oikeastaan. En kopioi täysin henkilöitä jotka toivon lähelleni, pyrin vain olemaan pidettävä heidän silmissään. Olen kyllä itsenäisesti yrittänyt etsiä itselleni identiteettiä erilaisista aatteista, tyyleistä, harrastuksista jne.. Suurinosa ei tunnu miltään, jotkin saivat minut voimaan pahoin (kaikki missä korostuu itsensä arvottaminen muiden
Onko sinulla sellaista, että muutat jatkuvasti, esimerkiksi seitsemän kertaa yhdeksän vuoden sisään ja vaihdat jatkuvasti työpaikkaa?
Tunnen. Muka ollut koulukodissa ja käyttänyt huum""ta,todellisuudessa oli kiltti tyttö joka ei edes kunnon kännejä juonut. Muka viillellyt itseään,ne pari hassua arpea ovat kissan tekemiä.
En ymmärrä miksi pitää luoda tuollainen menneisyys ja uhota elämän kovasta koulusta. 30v nainen kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin alkoi välttely, kun jouduin rikosten uhriksi. Lisäksi rikosten tekijät mustamaalasivat minua vahvasti, ja traumatisoiduin pahasti. Tämän jälkeen en ole uskaltanut tutustua uusiin ihmisiin, koska tuo tapahtuma valtasi koko elämäni vuosiksi, enkä ole pystynyt käsittelemään juuri muita asioita. Minulla on myös työ, mutta en tykkää jakaa sitä toisten kanssa. Tapahtumasta alkaa kuitenkin olla jo vuosia, ja se ei hallitse omaa elämääni niin vahvasti. Jos koko elämä olisi tuollaisen värittämää, on varmasti entistä vaikeampaa päästä eteenpäin, mutta mielestäni se on kuitenkin sen arvoista
Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan kuvaamasi kaltaista pahuutta. S*ksuaalista hyväksikäyttöä varmaan lähes jokainen nainen, enemmän tai vähemmän vakavaa. Kylmyyttä ja pahoinpitelyä myös. Emme me kukaan ole ihan hirveästi enempää, kuin "kuoria". Joillakin on sen kuoren sisällä tärkeäksi katsomiaan asioita, minä taas olen huomannut että kaikki mitä vaalin, paskotaan. Niin pidän itseni sitten pelkkänä kuorena, tai en kerro vaalimistani asioista kenellekään :)
valehtelua en silti kannata. Valheilla saavutettu etu tuntuu vaan pahemmalta, kuin se, ettei saa mitään. Lisäksi aika moni ns. kunnollinen ja normaali ihminen tai perhe, on oikeasti jollakin tavalla paha. Yleensä mitä vahvempi kulissi, sitä kovempi mölinä sen pahuuden päällä on. Mutta siellä se on, olen sen nähnyt monissa "hyvissä" suvuissa
Ymmärrän mitä ajat takaa. Lapsuuteni kokemukset eivät missään nimessä ole sellaisia asioita joita ei kenellekään muulle ihmiselle olisi tapahtunut tässä maailmassa. Tiedän ettei kaikista saman kokeneista tule kaltaisiani. Mutta ne ovat kai sitten sattuneet minun kohdallani sellaiseen saumaan, että jokainen luonnollinen yritykseni kehittää identiteettiäni varhaislapsuudessa on kerta toisensa jälkeen murskaantunut, ja sen jälkeen elämäni polku on sattumalta mennyt niin että ainoat työkalut asian käsittelyyn ovat nämä jotka sain. Aikuisena vanhoista pahoista tavoista on vaikea oppia pois, kuten olen joutunut huomaamaan. Tarvittaisiin uudet terveemmät työkalut joilla korvata vanhat. Jos minut olisi lapsena vaikkapa otettu huostaan ja lähetetty terapiaan, uskon että olisin hyvin erilainen henkilö kuin nyt, vaikka väliintulo olisi tapahtunut vasta varhaislapsuuden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla sellaista, että muutat jatkuvasti, esimerkiksi seitsemän kertaa yhdeksän vuoden sisään ja vaihdat jatkuvasti työpaikkaa?
Kyllä. Minua on todella vaikea jäljittää, koska nimeni, osoitteeni, tuttavapiiri ja kaikki muuttuu niin usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa Linkedinissä nuo 25 v jotka ovat senior tai leading sitä sun tätä with demnonstrated sitä sun tätä. Linkedin se vasta valetta ja petosta onkin.
Senior on ammattinimike, josta koituu pieni palkanlisä. Suomeksi esimerkiksi vanhempi konstaapeli tai vanhempi tutkija.
Ei siis ole mitään tekemistä iän kanssa.
Nimike liittyy työntekijän koulutukseen tai työelämässä saatuun kokemukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä, mutta tämä kohta mitä kirjoitit :
. Esimerkiksi normaalisti hyvissä töissä käyvät vanhemmat ovat muka alkoholisteja, vaikka juominen oli suht tavallista viikonloppuisin ja lomilla juomista, kaukana alkoholismista.
Et ilmeisesti ole ollut ainakaan päihdetyössä tai tunne alkoholismia, sillä valtaosa alkoholisteista käy päivätöissä ja juo lomat ja viikonloput.
Arkena saattaa mennä vain pari lasia viiniä töiden jälkeen.
Lapset kärsivät siitä tosi paljon, ja nuo muut mainitsemasi valehtelujutut voivat liittyä alkoholistiperheessä kasvamiseen.
On traumaattista lapsille joutua seuraamaan päihteiden käyttöä kodissa, jonka pitäisi tuoda turvaa.
Näillä ns. lasinen lapsuus -tarinoilla kerätään ihan yleisesti sympatiaa ja selitetään omia
paskoja valintoja. Näitä tarinoita harva kyseenalaistaa, joten tila omalle monologille on taattu. Monesti ne tarinat ovat kovin vahvasti liioiteltuja, mutta kuten sanottua, ihmiset eivät oikein osaa niihin mitenkään reagoida. Näin ollen tulee tarve lisätä juttuun potkua niin, että toivottu sääli ja kauhistelu irtoaa kuulijoista. Kun asiaa on vuosia selittänyt, saattaa ihminen lopulta itsekin aidosti uskoa juttuihinsa. Muisti tekee kepposet.
Kyse on kovin usein omasta saamattomuudesta oman elämän valintojen vastuun kantamisessa. Tosiasialliset traumat on harvinaisia - toki sellaisia diagnooseja moni mielellään antaa ja hyväsydämiset ihmiset niitä tuputtavat ja uskovat, kun niin väitetään. Mutta aito trauma on näillä ihmisillä oikeasti hyvin harvinainen. Se selviää pääasiassa sillä, että siitä ei halua kaikille vastaantulijoille selittää yhtään mitään - se on liian kipeä kohta.
terv. Päihdetyötä tekevä ihminen
Valitettavasti päihdetyössä näkee sinun kaltaisesti ajattelevia ihmisiä. Koulutuksessa on menty jossain kohtaa metsään - posiitivisesti ajateltuna siinä on kehittämiskohde. terv. laitoshuoltaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa Linkedinissä nuo 25 v jotka ovat senior tai leading sitä sun tätä with demnonstrated sitä sun tätä. Linkedin se vasta valetta ja petosta onkin.
Senior on ammattinimike, josta koituu pieni palkanlisä. Suomeksi esimerkiksi vanhempi konstaapeli tai vanhempi tutkija.
Ei siis ole mitään tekemistä iän kanssa.
Nimike liittyy työntekijän koulutukseen tai työelämässä saatuun kokemukseen.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Minä? Minulle tapahtui lapsuudenkodissa todella pahoja asioita (väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, uhkailua, tunnekylmä kasvatus, heitteillejättöä ja kaltoinkohtelua), jotka johtivat siihen että identiteettini ei koskaan päässyt kehittymään normaalisti. Jos kysyt minulta millainen henkilö olen, millainen persoona, mistä asioista pidän, voin joko kertoa rehellisesti etten tiedä vaan sisälläni on ontto tyhjyys, tai sitten voin kertoa mitä luulen että haluat kuulla, rakentaa oman henkilöllisyyteni sen mukaan kuin väriään vaihtava kameleontti. Kukaan ei halua kuulla niistä asioista joita minulle on oikeasti tapahtunut, joten kerron mieluummin jotain kivaa tai jännittävää koska niin ihmiset reagoivat siihen ja minuun positiivisesti. Samalla voin pitää turvallista väliä muihin, ettei minua päästä satuttamaan koska kaikki potentiaaliset hyökkäykset kohdistuu johonkin joka en ole oikeasti minä. Tapa pakonomaiseen valehteluun johtuu riittämättömyyd
Puhut siis totta ainoastaan nyt kertoessasi lapsuudestasi, et liioittele tai vääristele tai keksi koko juttua?
Jos kaikki on valetta niin miksi tarina lapsuudesta olisi totta? Tämän kysymyksen ulkopuolinen herkästi esittää, jos valheita paljastuu. Eli luottamus menee täysin.
Tarve muodostaa itsestä valeidentiteetti voi sisältää sellaisiakin puolia itsestä, jotka on vaikea hyväksyä itsessä toisin kuin se että on kokenut traumoja.
Siksi valehtelusta on varmaankin vaikea päästä eroon, sillä eiväthän ihmiset erityiswsti odota vierailta mitään sen ihmeempää, eivät totuuksia kauheuksista tai hienompia valheitakaan. Kanssakäyminen perustuu yhteisille hetkille tässä ja nyt, ei menneisyydelle. Tarinat menneisyydestä ovat siis turhia, niillä on merkitystä valehtelijalle itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi tietää mitä kaverisi kodin seinien sisäpuolella on tapahtunut silloin kun ulkopuolisia ei ole ollut paikalla.
Alkoholistit pystyvät usein pitämään kulissit yllä varsin hyvin. Todella moni alkoholisti käy myös ihan normaalisti töissä eikä edes haise vanhalle viinalle. Alkoholismi on se ongelma, ei kaikki alkoholistit ole kadulla asuvia syrjäytyneitä.
Isäpuoli oli ulospäin hyvin vahvasti raitis ihminen, joi alkoholia kerran vuodessa, juhannuksena, ja paheksui sitä kun jotkut muut kävi perjantaina kaljalla lähibaarissa. Isäpuoli oli itse kuitenkin lääkkeiden väärinkäyttäjä sekä lääkeriippuvainen. Veti mm. unilääkkeitä, rauhoittavia ja relaksantteja ihan vastoin kaikkia ohjeita ja käytäntöjä. Usein oli ihan lääketokkurassa kotona tämän vuoksi. Mutta eihän tästä ulkopuoliset tienneet mitään.
Tämä on eri tapaus, mutta ju
Oliko kirjailija ranskalainen? Luin asiasta kertoneen kirjan, hyväksikäyttäjä oli kuuluisa kirjailija.
Tämä voi kuulostaa oudolta ja yritän kirjoittaa tämän ymmärrettävästi.
Mulla on traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vaikein muoto, eli monipersoonahäiriö. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lapsuuden kasvuolosuhteista johtuen persoonani ei ole muodostunut yhdeksi kokonaisuudeksi, vaan jäänyt pirstaloituneeksi, eri osiin. Näillä kaikilla osillani on omat muistot, omat sairaudet, eri iät ja sukupuolet.
Esimerkiksi jos sanon olevani transmies, se on samalla totta ja emävale. Yksi osani on todella mies, joka elää naisen, eli minun, kehossa.
Minulla on varmasti valehtelijan maine. Joka on siis samalla tosi ja epätosi. Loppujen lopuksi koko monipersoonahäiriökin on vale. Se on minun itseni lapsena luoma illuusio, joka estää minua tekemästä itsemurhan.
Tämänkin olen ymmärtänyt vasta aikuisena terapian tuloksena.
Nykyään olen tietoinen siitä, kuka on ns. puikoissa, mutten voi juurikaan vaikuttaa sen tekemisiin tai sanomisiin. Jonkun toisen osan sanomisen saatan tulkita valehteluksi, vaikkapa juuri jonkun harrastuksen, mutta toisaalta, vaikeimmaissa vaiheessa en ollut tietoinen häiriöni olemassaolosta, eikä mulla ole välttämättä muistikuvia kaikkien osieni tekemisistä. Mistä voin siis edes tietää, onko joku osani harrastanut jotain juttua oikeastikin, vai onko se vale, yksi osa koko tätä emävaletta, jota monipersoonahäiriöksi kutsutaan? Koska loppujen lopuksi, minähän olen tämä itse keksinyt alunperinkin, miksi en siis olisi voinut keksiä myös valheellisia menneisyyksiä eri osilleni?
En nyt tiedä saiko tästä kukaan kiinni, tämä asia on itsellenikin ihan käsittämätön. En tiedä valehtelenko vai enkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä tuohon monipersoonahäiriöön, yksi esimerkki tuli mieleeni nuoruudestani. Yksi osani osasi soittaa pianoa. Joten sanoin osaavani soittaa pianoa, koska en silloin ollut tietoinen häiriöstäni. Piti sitten kavereille soittaa jotain. Istuin mykkänä ja tuijotin koskettimia ja nuotteja. Tilanne näytti siltä, että olin valehdellut soittotaidostani. Itse kuvittelin, että olin jotenkin yhtäkkiä unohtanut sen. Mutta koska eri osilla on eri muistot, niin soittotaidon muistoa kantoi se osani, joka ei ollut silloin paikalla lainkaan. Tuo on harvinaista, että joku osa puuttuu tyystin, yleensä kaikki ovat paikalla limittäin, mutta yksi on puikoissa.
Suomessa ei taida olla sellaista diagnoosia kuin monipersoonahäiriö dissosiaatiohäiriön osana.
Mutta muistan jo 70-80- luvulla erään suositun ulkomaisen omaelämäkerran, joka teki monipersoonahäiriöstä tunnetun.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei taida olla sellaista diagnoosia kuin monipersoonahäiriö dissosiaatiohäiriön osana.
Mutta muistan jo 70-80- luvulla erään suositun ulkomaisen omaelämäkerran, joka teki monipersoonahäiriöstä tunnetun.
https://www.cbc.ca/books/who-was-sybil-the-true-story-behind-her-multip…
Tuossa on tietoa siitä miten ns. monipersoonahäiriö on saanut alkunsa. Suomessa ei tällaista diagnoosia ole koskaan ollutkaan, kyse on muista psyk. diagnooseista.
Oikeampi termi on dissosiatiivinen identiteettihäiriö, mutta puhekielessä se on hieman hankala eikä kerro mitään.
Vierailija kirjoitti:
Oikeampi termi on dissosiatiivinen identiteettihäiriö, mutta puhekielessä se on hieman hankala eikä kerro mitään.
Psykiatrisilla potilailla yleinen häiriö, mutta monipersoonallisuushäiriön kaltaista käytöstä siihen ei kuulu, vaan kyse on muista psyk.diagnooseista, mikä sekin on tavallista (eli se, että henkilöllä on monta psyk. diagnoosia, esimerkiksi sekamuotoinen persoonalliuushäiriö, jossa on piirteitä monesta persoonallisuushäiriöstä).
Tuossa on melkein samanlainen aihe parin päivän takaa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5648103/siskoni-elaa-edelleen-lapsuudes…
Alue: Aihe vapaa
Mun exä on juuri tällainen kuvaamasi kaltainen. Ei mielenkiintoa omiin lapsiin ennen kuin eron jälkeen jatkuvia kiistoja huoltajuudesta ja mustamaalasi minut ystäville ja viranomaisille. Usutti todella myös kakkosvaimonsa mun kimppuun, stalkkeroimaan ja levittämään juoruja. Exällä narsismin lisäksi autismin kirjoa mikä vahvisti juuttumista kiusaamiseen 10 vuodeksi.