Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihmisiä, jotka valehtelevat ja liioittelevat koko elämäntarinansa?
28.01.2024 |
Minä tunnen yhden. Tiedän hänen elämänsä ja perheensä ihan vauvasta asti, joten kyse ei ole siitä, ettenkö tietäisi mitä perheen sisällä on oikeasti tapahtunut. Monesti olen miettinyt mikä diagnoosi tällainen on, että kalastelee sympatiaa ja välillä myös ihailua valehtelemalla. Ajan mittaan on ehkä itsekin alkanut uskoa omiin stooreihinsa, mutta tietysti ne hämmästyttivät, kun niistä kuuli. (En koskaan paljastanut, ettei tuo pidä paikkansa, koska en halunnut nolata häntä. Ehkä olisi pitänyt?)
Mukana on sekä pieniä, että isoja valheita. Esimerkiksi normaalisti hyvissä töissä käyvät vanhemmat ovat muka alkoholisteja, vaikka juominen oli suht tavallista viikonloppuisin ja lomilla juomista, kaukana alkoholismista. Harrastukset ovat muuttuneet aivan toisiksi eli esimerkiksi hän on muka ollut ballerina ja voimistelija, vaikka tosiasiassa kävi vain liikuntakerhossa. Toisaalta tämä henkilö esittää myös muiden tekoja ominaan, esimerkiksi väittää olleensa radiossa töissä, vaikka tosiasiassa hänen kaverinsa oli.
Ilmeisesti taustalla on valtava riittämättömyyden ja kateuden tunne, jota valehteleminen hetkellisesti helpottaa. Vaihtuvissa ihmissuhteissa nämä valheet eivät välttämättä koskaan tule ilmi ja ehkä hän itsekin uskoo niihin. Mutta ihmissuhteissa hän valehtelee myös, itselleen edullisesti, mikä johtaa ajan mittaan siihen, ettei kukaan halua olla tekemissä. Musta muuttuu valkoiseksi eli hän selittää aina kaiken itselleen parhain päin.
Tunnen vain yhden tällaisen henkilön, mutta rikollisissa heitä varmaan on enemmänkin. Selitykset, joita rikolliset antavat oikeudessa ovat samanlaisia eli niissä on ehkä hitunen totta, mutta kokonaisuus on kuitenkin vääristelyä ja valetta. Tuollainen ihminen on aika pelottava, koska periaatteessahan hän voi tehdä mitä tahansa, kun omatunto tuntuu puuttuvan. Kaikkeen on aina hyvä selitys.
Kommentit (421)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse tuollainen. Mulla on taustalla äärimmäisen vaikea lapsuus, jonka seurauksena C-PTSD. Käyn terapiassa näiden ongelmien takia. Mutta siis minut on jätetty lapsena täysin vaille huomiota ja paljolti edes perushoivaa, sitten kouluikä kiusattu. Lopputulos on pohjaton huonommuuden ja kelvottomuuden tunne, valtava häpeä omasta itsestä (sekä ulkonäöstä että persoonallisuudesta), ja loppumaton positiivisen huomion ja hyväksynnän jano.
Ja koska en usko olevani omana itsenäni hyväksyttävä, ennen kuin huomaankaan taas kerron tarinoita, joilla luon itsestäni ihmisten silmissä kelvollisen ihmisen, josta he kiinnostuvat. En halua paljastaa, että olen kummallinen yksinäinen erakko, joka en ole edes ikinä seksiä saanut. Niinpä satunnaisissa tilanteissa kuten vaikka kampaajalla, saatan kertoa että mulla on mies ja pari lasta yms. Eikä mulla läheisiä ihmissuhteita olekaan, ei ole koskaan ollut esim. ystäviä tai kavereita.
Tässäkin paradoksi on se, että niitä ystäviä ja kavereita ei ole juuri siitä syystä, kun se valehtelu karkottaa ne. Itselläni oli juuri sinunlainen tuttu, ja olin valmis ystävystymään hänen kanssaan. Kauan vietimmekin ajoittain aikaa yhdessä, mutta lopulta se loppui juurikin tuon valehtelun vuoksi. Minä en halunnut olla osallinen siinä teatteriesityksessä, jota hän veti. Sen sijaan olisin halunnut tutustua häneen itseensä, mutta minulle ei koskaan selvinnyt kuka hän oikein oli. Nyt hänellä ei jälleen ole ystäviä eikä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Aikamoinen tietäjä, kun välttämättä sisaruksillakaan ei ole aina samaa tietoa perheen ongelmista. Kai ymmärrät että sinun "tosiasiasi" ovat vain kokemusta, eivät sen enempää faktaa kuin kenenkään muunkaan kokemukset?"
Ihme trollausta. Fakta ei ole kokemus.
Jos ihminen jää kiinni selvästä valheesta, niin ilmeisesti se on varmaan aika yleinen selitysmalli, että minä koin niin. Minä koin olevani ballerina ja koin olevani radiossa töissä, enkä muistanut, että se olikin kaverini. Tuolloin ollaan jo aika pitkällä omassa harhamaailmassa.
Juuri näin. Kyllä maailmassa on ihan faktojakin olemassa, eikä vain jonkun kokemuksia asioista. Tuohonhan ne patologiset valehtelijat juuri vetoaa, että ei hän ole valehdellut, vaan toinen on vain kokenut jotain niin kuin on kokenut. Ja sitten se valehtelu hämärrytetään kokemusten erilaisuudeksi tai väärinymmärrykseksi tai tulkintaeroksi.
Höpöhöpöä. Valehtelu paljastuu faktoista: Oliko henkilö kyseisellä paikalla tapahtuma-aikana? Täsmääkö kellonajat? Onko hänet nähty muualla samanaikaisesti? Onko henkilön kertomuksissa ristiriitoja, onko esim. kertonut tosiasioista eri ihmisille eri tavalla? Onko henkilön kertomuksille mitään todisteita? Jne.
"minulle ei koskaan selvinnyt kuka hän oikein oli."
Tuollainenhan on aika pelottavakin kokemus. Olet ollut tekemisissä jonkun sellaisen kanssa, josta et yhtään tiedä mikä tyyppi hän on, päästänyt ehkä kotiisi, kertonut asioitasi jne.
Välttämättä siinä ei ole mitään sen kummempaa kuin huono itsetunto, mutta toisaalta valheet voivat käsittää kokonaisen valeidentiteetin, väärän ammatin, väärän taustan jne.
Useimmat suomalaiset ovat melko sinisilmäisiä ja luottavat muihin, koska mittaavat muita itsensä ja perusrehellisten suomalaisten mukaan mukaan. Suomalaisessa kulttuurissa rehellisyys on arvossaan eli täällä ei herkästi ajatella, että sinulle tarinoiva naapuri voi puhua täyttä palturia. Valehteluun suhtaudutaan Suomessa paljon ankarammin kuin muualla, jossa pieni liioittelukin katsotaan kuuluvan kuvaan tietyissä tilanteissa kuten työnhaussa.
Varsinkin nuorempana ihminen usein kuvittelee muiden olevan samanlaisia kuin itse ovat. Jotkut ihmiset mittaavat koko elämänsä muita vain omilla mittareillaan ymmärtämättä, että suurin osa itse asiassa pelaa aivan muilla säännöillä kuin he itse. Valehtelija ajattelee muidenkin valehtelevan ja normalisoi sen avulla toimintansa, kun taas rehellinen kuvittelee muidenkin olevan rehellisiä, eikä varaudu siihen, että hänen sinisilmäisyyttään käytetään hyväksi.
Ammattikin vaikuttaa siihen miten muiden ihmisten sanomisiin ja väitteisiin suhtautuu. Olen oppinut suhtautumaan aika neutraalisti ja peruskriittisesti ihmisiin eli jokaisen pitää ikään kuin todistaa oma laatunsa, ennen kun päästän hänet lähemmäksi. Muut pidetään small talk-tasolla. Ja jos jonkun kertoman perusteella pitää tehdä päätöksiä, niin tarkistan faktat.
Näitähän riitää nykyajassa. Moni perusPirkkokin esittää somessaan aivan muuta mitä on. Yksi tuttu väittää kivenkovaa työskentelevänsä eräoppaana. Sama ihminen seuraavassa päivityksessä päivittelee kuinka pysäkille on pitkä matka kävellä, pari kilometriä. En viitsinyt alkaa kysellä varustevinkkejä talvivaellukselle :D. Pientähän tuo mutta syö ammattikunnan uskottavuutta kaikkineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa Linkedinissä nuo 25 v jotka ovat senior tai leading sitä sun tätä with demnonstrated sitä sun tätä. Linkedin se vasta valetta ja petosta onkin.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa Linkedinissä nuo 25 v jotka ovat senior tai leading sitä sun tätä with demnonstrated sitä sun tätä. Linkedin se vasta valetta ja petosta onkin.
Senior on ammattinimike, josta koituu pieni palkanlisä. Suomeksi esimerkiksi vanhempi konstaapeli tai vanhempi tutkija.
Ei siis ole mitään tekemistä iän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mun yks kaveri. Töissä suomen isoimmassa kaupassa, vuoropäällikkönä siellä, tuntipalkka 45e, näki siellä kun lapsipornoa kuvattiin, työnsi työkaverinsa pahvinpuristimeen. Puolet sen kavereista on halunnut varastaa sen poikaystävän sen nenän edestä. Tekee myös kahta muuta työtä ja opiskelee. Koko kuussa ei ole ollut yhtään vapaapäivää. Silti aina kun laitan viestiä, on kotona. Näitä voisi jatkaa vaikka kuinka
Mulla kesti huolestuttavan kauan tajuta tämä piirre kaverissani. Mun muut kaverit on sanoneet että se on valehtelija, mutta oon aina aatellut että se ehkä vähän vaa värittää tarinoita. Sit aloin kuuntelee sen juttuja
Tunnen. Jos valehtelee ammattinsa, niin se käy äkkiä selville, mutta paatuneimmat sepittäjät valehtelevat asioista, joita ei oikein voi tarkistaa.
Taustalla on huonoa itsetuntoa ja pätemisentarvetta. Osalla on myös tietoista hyötymistarkoitusta, siksi työnhakijoiden taustat pitää tarkistaa siltä osin kun liittyvät ammattinimikkeeseen ja työhistoriaan.
Viimeksi viime viikolla huomasin, että eräs henkilö on tekaissut itselleen työpaikan kv-järjestössä eräässä Euroopan maassa. Mistään ei löydy faktaa, että hän siellä olisi töissä koskaan ollut.
Yllättävänkin paljon tällaisia ihmisiä on, jotka ainakin jossain määrin tätä harrastavat. Olen tuntenutkin kaksi, toinen mm. valehteli julkaisseensa romaanin. Sitten kun romaania ei löytynyt, se olikin julkaistu salanimellä, jota ei voinut paljastaa eli valheita paikataan valehtelemalla lisää.
Välillä politiikassa ja liike-elämässä paljastuu, että joku on systemaattisesti valehdellut koko työhistoriansa, viimeinen esimerkki, jonka muistan julkisuudesta oli persujen ministeri, joka joutui eroamaan. Oli tekaistuja yrityksiä ja opintosuorituksia, tyhmiä valheita, koska ne paljastuvat heti kun joku viitsii perehtyä asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on tällainen. Kertoo, miten se ja se tuttava on oikeasti vakooja. Tai jonkun jutun veljeni lapsuudesta, jonka tiedän että ei oikeasti ole tapahtunut, kuten se että veljeni rakensi majan puuhun erään kaverin kanssa. Ei ole koskaan rakentanut rakentanut ja lisäksi tuohon tarinan kaveriin veljeni tutustui vasta ollessaan ammattikorkeakoulussa.
Äitini on korkeasti kauppatieteiden tohtori ja ollut johtotehtävissä valtion virastossa, joten vaikea ymmärtää näiden sepitelmien tarkoitusta. Ollut fiktiivinen tarinankertoja aina, joten ei johdu ikääntymisestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aikamoinen tietäjä, kun välttämättä sisaruksillakaan ei ole aina samaa tietoa perheen ongelmista. Kai ymmärrät että sinun "tosiasiasi" ovat vain kokemusta, eivät sen enempää faktaa kuin kenenkään muunkaan kokemukset?"
Ihme trollausta. Fakta ei ole kokemus.
Jos ihminen jää kiinni selvästä valheesta, niin ilmeisesti se on varmaan aika yleinen selitysmalli, että minä koin niin. Minä koin olevani ballerina ja koin olevani radiossa töissä, enkä muistanut, että se olikin kaverini. Tuolloin ollaan jo aika pitkällä omassa harhamaailmassa.
Juuri näin. Kyllä maailmassa on ihan faktojakin olemassa, eikä vain jonkun kokemuksia asioista. Tuohonhan ne patologiset valehtelijat juuri vetoaa, että ei hän ole valehdellut, vaan toinen on vain kokenut jotain niin kuin on kokenut. Ja sitten se valehtelu hämärrytetään kokemusten erilaisuudeksi tai väärinymmärrykseksi ta
Harvempi ryhtyy epäilemään esimerkiksi jonkun lapsuusmuistoja, ellei sitten herää epäilys, jos henkilö niitä jotenkin erityisesti korostaa, koska se ei ole tapana.
Omasta mielestäni olen oppinut tunnistamaan tällaiset ihmiset siitä, että heidän käytöksessään on voimakasta itsetehostusta. Jutut ovat myös melko dramaattisia sekä sisällöllisesti että esitystavaltaan. Silloin herää epäilys, että kaikki ei olekaan totta.
Jos siis onnistuu olemaan käytökseltään huomiotaherättämätön ja normaali, niin on jo valehtelijan taidoissaan vakoojan tasolla. Hehän yleensä osaavat sulautua massaan, vaikka ihan kaikki on valetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tällainen. Kertoo, miten se ja se tuttava on oikeasti vakooja. Tai jonkun jutun veljeni lapsuudesta, jonka tiedän että ei oikeasti ole tapahtunut, kuten se että veljeni rakensi majan puuhun erään kaverin kanssa. Ei ole koskaan rakentanut rakentanut ja lisäksi tuohon tarinan kaveriin veljeni tutustui vasta ollessaan ammattikorkeakoulussa.
Äitini on korkeasti kauppatieteiden tohtori ja ollut johtotehtävissä valtion virastossa, joten vaikea ymmärtää näiden sepitelmien tarkoitusta. Ollut fiktiivinen tarinankertoja aina, joten ei johdu ikääntymisestäkään.
Oletko tarkistanut, että hän on kauppatieteiden tohtori ja ollut johtotehtävissä valtion virastossa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tällainen. Kertoo, miten se ja se tuttava on oikeasti vakooja. Tai jonkun jutun veljeni lapsuudesta, jonka tiedän että ei oikeasti ole tapahtunut, kuten se että veljeni rakensi majan puuhun erään kaverin kanssa. Ei ole koskaan rakentanut rakentanut ja lisäksi tuohon tarinan kaveriin veljeni tutustui vasta ollessaan ammattikorkeakoulussa.
Äitini on korkeasti kauppatieteiden tohtori ja ollut johtotehtävissä valtion virastossa, joten vaikea ymmärtää näiden sepitelmien tarkoitusta. Ollut fiktiivinen tarinankertoja aina, joten ei johdu ikääntymisestäkään.
Oletko tarkistanut, että hän on kauppatieteiden tohtori ja ollut johtotehtävissä valtion virastossa :D
Kyllä. Ne pitävät paikkansa. Mutta en epäile hetkeäkään, etteikö hän olisi käyttänyt tarinankerrontaa uralla edetessään. Toki on oikeastikin ollut ahkera.
Lapsuudessa oman vanhemman tarinankerronta hämmentää ja pelottaakin, kun tietää ettei jotain asiaa, jota äiti tuttavalleen selittää, ole oikeasti lainkaan tapahtunut. Lisäksi, osa tarinoista täyttää mielestäni kunnianloukkauksen kriteerit, kun muista henkilöistä valehdellaan mitä tahansa omalla nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään en kyllä todellisuudessa tunne, mutta täällä luen pelkkiä niitä joka päivä .
Tervetuloa vaan Vauvapalstalle !
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen:
Olen törmännyt myös tällaiseen eroon perhekulttuureissa: jotkut vanhemmat tekevän valtavan numeron lapsensa harrastuksista. "Meidän Matti harrastaa jalkapalloa ja soittaa ukuleleä". Sitten näitä harrastuksia ja Matin huippuosaamista tuodaan joka käänteessä esille.
Tulen ydinperheestä, jossa opin sen, ettei omista asioista pröystäillä ja kehuskella kokoajan. Eikä lasten erinomaisuutta toitoteta.
Harrastin tiettyä harrastusta pikkulapsesta asti ja myös toista, olin koulussa erinomaisesti pärjäävä ja sain stipendejä. Veljeni oli myös taitava koulussa ja harrastuksessaan. Missään kissanristäisissä näistä ei mainittu.
Aikuisena näistä asioista puhuessani, sivulauseessa, sen enempää miettimättä, koska ne ovat osa henkilöhistoriaani, törmään usein siihen, ettei minua uskota. Minua pidettiin liiottelijana ja valehtelijana.
Hirvittävän loukkaavaa.
Etenkin kun toinen harr
En näe miten tuo korreloi sen kanssa onko kyseessä ydinperhe vai ei.Lapsuudessani tätini teki tuota serkkuni harrastuksilla ja ovat ydinperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tällainen. Kertoo, miten se ja se tuttava on oikeasti vakooja. Tai jonkun jutun veljeni lapsuudesta, jonka tiedän että ei oikeasti ole tapahtunut, kuten se että veljeni rakensi majan puuhun erään kaverin kanssa. Ei ole koskaan rakentanut rakentanut ja lisäksi tuohon tarinan kaveriin veljeni tutustui vasta ollessaan ammattikorkeakoulussa.
Äitini on korkeasti kauppatieteiden tohtori ja ollut johtotehtävissä valtion virastossa, joten vaikea ymmärtää näiden sepitelmien tarkoitusta. Ollut fiktiivinen tarinankertoja aina, joten ei johdu ikääntymisestäkään.
Oletko tarkistanut, että hän on kauppatieteiden tohtori ja ollut johtotehtävissä valtion virastossa :D
Kyllä. Ne pitävät paikkansa. Mutta en epäile hetkeäkään, etteikö hän olisi käyttänyt tarinankerrontaa uralla edetessään. Toki
Luulen, että osa näistä ihmisistä ei tiedosta, että muut ymmärtävät heidän valehtelevan. Toiminnallaan he heikentävät omaa uskottavuuttaan niissäkin asioissa, jotka sattuvat olemaan totta.
Toisaalta on oikeastikin olemassa ihmisiä, joiden kokemat, tekemät ja todistamat asiat ovat uskomattomia. Eli ovat eläneet sen verran poikkeuksellisen elämän, ettei heitä uskota. En pidä esimerkiksi mahdottomana, että äitisi on tuntenut vakoojan, koska heitähän on Suomessa ollut aika paljon. He olivat ihan tavallisia suomalaisia, jotka antoivat tietoa kylmän sodan aikana omista puoluetovereistaan tai työpaikoiltaan.
Sitten tulee mieleen valehtelijan yleinen profiili eli se, että valehtelija yleensä siirtää tekemänsä kielteisinä pidetyt asiat muiden harteille. Esimerkiksi jos on itse uhannut itsemurhalla saadakseen tavoitteensa läpi, väitetäänkin, että kiistan toinen osapuoli on toiminut niin. Tällaiseenkin tapaukseen olen törmännyt.
Valehtelijan lapsena oleminen on varmasti muokannut näkemystäsi ihmisistä? Hyvänä puolena ehkä se, ettet ole aivan niin sinisilmäinen kuin moni tässäkin ketjussa vaikuttaa olevan? Nimittäin ilmiö ei mielestäni ole kovinkaan harvinainen. Sen havaitsee työssä, missä täytyy arvioida ihmisen luotettavuutta. Suurin osa näistä ihmisistä on suht vakavasti mielenterveysongelmaisia, jotka paljon valehtelevat.
Patologinen valehtelija ja/tai narsistinen pershäiriö. Töissä oli tällainen, koko ajan häntä pyydettiin suuryrityksiin päälliköksi (heh) vaikka oli hoitsu.
Oon tuntenut muutamia. Kerrassaan erikoista käytöstä, pohjalla varmaan tarve saada reaktioita, huomiota ja pyrkiä kontrolloimaan toisten suhtautumista ja saada itsensä näyttämään muiden silmissä hyvältä. Rehellisyys on ihmeellinen voima ja varsinkin kun se puuttuu kokonaan niin sosiaaliset suhteet etenevät aika erikoisesti.
Sellainen patologinen huomionhakuisuus on ollut näissä ihmisissä yhdistävä asia. Olen miettinyt myös sitä heidän suhteensa, että mikäli pystyvät ylläpitämään samoja ihmissuhteita kauan ja varsinkin jos ihmiset tuntevat toisensa, heille alkaa kertyä kovaa henkistä painetta monien eri valhekokonaisuuksien ylläpitämisestä ja muistamisesta, ja he ovat saattaneet olla jopa aggressiivisia ja räjähdysherkkiä uskoakseni just siks kun on stressiä monen eri todellisuuden muistamisesta.
Yhdellä varsinkin se häiriö-tason huomionhakuisuus oli sitä, että se pyrki saamaan ihmisiltä sääliä ja myötätuntoa kertomalla valheita erilaisista onnettomuuksista ja vastaavista mitä hänelle oli sattunut, joita ei oikeasti ollut tapahtunut. Ja se klassinen syöpä joka todettiin useita kertoja kun hänet oli tuntenut kauemmin ja kuuli mitä kaikkea hän oli eri ihmisille selittänyt. Kaikki jotka on tunteneet patologisen valehtelijan on kuulleet tän klassikkovalheen syövästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa Linkedinissä nuo 25 v jotka ovat senior tai leading sitä sun tätä with demnonstrated sitä sun tätä. Linkedin se vasta valetta ja petosta onkin.
Senior on ammattinimike, josta koituu pieni palkanlisä. Suomeksi esimerkiksi vanhempi konstaapeli tai vanhempi tutkija.
Ei siis ole mitään tekemistä iän kanssa.
Entäs seniori?
"Aikamoinen tietäjä, kun välttämättä sisaruksillakaan ei ole aina samaa tietoa perheen ongelmista. Kai ymmärrät että sinun "tosiasiasi" ovat vain kokemusta, eivät sen enempää faktaa kuin kenenkään muunkaan kokemukset?"
Ihme trollausta. Fakta ei ole kokemus.
Jos ihminen jää kiinni selvästä valheesta, niin ilmeisesti se on varmaan aika yleinen selitysmalli, että minä koin niin. Minä koin olevani ballerina ja koin olevani radiossa töissä, enkä muistanut, että se olikin kaverini. Tuolloin ollaan jo aika pitkällä omassa harhamaailmassa.