Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihmisiä, jotka valehtelevat ja liioittelevat koko elämäntarinansa?
28.01.2024 |
Minä tunnen yhden. Tiedän hänen elämänsä ja perheensä ihan vauvasta asti, joten kyse ei ole siitä, ettenkö tietäisi mitä perheen sisällä on oikeasti tapahtunut. Monesti olen miettinyt mikä diagnoosi tällainen on, että kalastelee sympatiaa ja välillä myös ihailua valehtelemalla. Ajan mittaan on ehkä itsekin alkanut uskoa omiin stooreihinsa, mutta tietysti ne hämmästyttivät, kun niistä kuuli. (En koskaan paljastanut, ettei tuo pidä paikkansa, koska en halunnut nolata häntä. Ehkä olisi pitänyt?)
Mukana on sekä pieniä, että isoja valheita. Esimerkiksi normaalisti hyvissä töissä käyvät vanhemmat ovat muka alkoholisteja, vaikka juominen oli suht tavallista viikonloppuisin ja lomilla juomista, kaukana alkoholismista. Harrastukset ovat muuttuneet aivan toisiksi eli esimerkiksi hän on muka ollut ballerina ja voimistelija, vaikka tosiasiassa kävi vain liikuntakerhossa. Toisaalta tämä henkilö esittää myös muiden tekoja ominaan, esimerkiksi väittää olleensa radiossa töissä, vaikka tosiasiassa hänen kaverinsa oli.
Ilmeisesti taustalla on valtava riittämättömyyden ja kateuden tunne, jota valehteleminen hetkellisesti helpottaa. Vaihtuvissa ihmissuhteissa nämä valheet eivät välttämättä koskaan tule ilmi ja ehkä hän itsekin uskoo niihin. Mutta ihmissuhteissa hän valehtelee myös, itselleen edullisesti, mikä johtaa ajan mittaan siihen, ettei kukaan halua olla tekemissä. Musta muuttuu valkoiseksi eli hän selittää aina kaiken itselleen parhain päin.
Tunnen vain yhden tällaisen henkilön, mutta rikollisissa heitä varmaan on enemmänkin. Selitykset, joita rikolliset antavat oikeudessa ovat samanlaisia eli niissä on ehkä hitunen totta, mutta kokonaisuus on kuitenkin vääristelyä ja valetta. Tuollainen ihminen on aika pelottava, koska periaatteessahan hän voi tehdä mitä tahansa, kun omatunto tuntuu puuttuvan. Kaikkeen on aina hyvä selitys.
Kommentit (421)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä ne sun vanhemmat oikeasti on?
Onko sillä jotain merkitystä tämän keskustelun kannalta? Eivät aktiivisena osana elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näköjään olen sellainen vaikka joka sana on 100% totta. Kukaan ei usko mitään ja saan valehtelijan ja hullun leiman. Kyseessä ei ole mikään minun tulkinta siitä mikä on totta ja mikä ei, ei myöskään mielipiteistä tms, vaan ihan totuus asioista joita ihan oikeasti on tapahtunut. Eli pidämpä kaiken omana tietonani. Puhun vaan alennuksessa olevista jugurteista mieluummin, tai ilmoista tms. Sittenhän olen toki pinnallinen ihminen joka ei tiedä oikeista asioista mitään. No jos kahdesta on valittava niin mieluummin pinnallinen idiootti kuin shaibaa jauhava skitso.
Tunnen. Suurin osa aktiivisista somettajista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuohon monipersoonahäiriöön, yksi esimerkki tuli mieleeni nuoruudestani. Yksi osani osasi soittaa pianoa. Joten sanoin osaavani soittaa pianoa, koska en silloin ollut tietoinen häiriöstäni. Piti sitten kavereille soittaa jotain. Istuin mykkänä ja tuijotin koskettimia ja nuotteja. Tilanne näytti siltä, että olin valehdellut soittotaidostani. Itse kuvittelin, että olin jotenkin yhtäkkiä unohtanut sen. Mutta koska eri osilla on eri muistot, niin soittotaidon muistoa kantoi se osani, joka ei ollut silloin paikalla lainkaan. Tuo on harvinaista, että joku osa puuttuu tyystin, yleensä kaikki ovat paikalla limittäin, mutta yksi on puikoissa.
Tuo ei ole välttämättä mikään persoonallisuushäiriö. Yleisön edessä jäätyminen on varsin yleistä ja itsekin olen loukkaantunut tehdessäni liikuntasuoritusta yleisön edessä, joka sujui virheettä itsekseni
Ei tuo monipersoonahäiriö olekaan mikään persoonaLLISUUShäiriö, kuuluu eri kategoriaan, diassosiaation kanssa tekemistä paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä ne sun vanhemmat oikeasti on?
Onko sillä jotain merkitystä tämän keskustelun kannalta? Eivät aktiivisena osana elämääni.
Ei minulle. Mutta tuttavillesi joille sanot noin voi olla. Miksei vaan voi kertoa heille tosiasioita, esimerkiksi että vanhemmat eivät ole elämässäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mannertenvälisen häirikkö tuli mieleen.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta tunnen ihmisiä jotka luulevat tietävänsä minusta ja elämästäni kaiken, vaikka eivät tiedä.
Tää on huomattavasti yleisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Antaa niitä puuttuvia uusia työkaluja asian käsittelyyn."
Aika moni asia elämässä on myös tottumusta. Se millaisena kuulen tuon sinun perustelusi valehtelulle kuulostaa pitkälti uskomukselle, josta et vielä ole valmis luopumaan eikä kannatakaan. Onhan se mahdollista, että ihmiset reagoivat noin tai muilla epämieluisilla tavoilla.
Se että puhuu totta ei ole työkalu, jonka käyttämistä pitäisi harjoitella, vaan minun korvaani kyse on enemmän siitä, ettei luota itseensä ja muihin eli omat rajat ovat hukassa, jolloin valheita tarvitaan pitämään niitä yllä. Valheen takana ollaan turvassa, ainahan voi vaihtaa maisemaa tms.
Sekin on iso oma prosessinsa, että oppii erottamaan luotettavat ihmiset epäluotettavista. Se ettei kenellekään voi kertoa, on selvästi irti realiteeteista kuten sekin, että kaikki pitäisi kertoa kaikille. Joko - tai - ajattelu kuuluu keskeisesti traumaperäiseen problematiikkaan, mutta kyse on siinäkin myös tottumuksesta. Ihmisten havainnoiminen on mahdotonta, jos keskittyy itsen suojaamiseen, jolloin ei myöskään tule siinä harjoitusta.
En tiedä elämästäsi mitään, tämä on vain mieleen tulevaa tekstisi perusteella.
Vierailija kirjoitti:
"kuin vastata tuhanteen kysymykseen siitä miksi en ole vanhempieni kanssa missään tekemisissä."
Tällä palstalla olen usein törmännyt ketjuihin, missä käsitellään suhteiden katkaisemista lähisukulaisiin. Olen itsekin katkaissut yhteen ihmiseen, joten on asiasta perskohtaistakin tuntumaa. Käsitykseni on, että tällaiset asiat tehdään painavista syistä enkä ole ikinä kokenut asiasta muiden taholta ihmettelyä, kun olen siitä kertonut. Toisaalta olen kyllä valinnut huolella ne henkilöt, joille olen asiasta kertonut.
Kun kirjoitat tänne palstalle, on ehkä hyväksyttävä, että myös ne näkökulmat, joita et koe omiksesi voivat tulla esille. Täällä kukaan ei ole antamassa psykoterapiaa, vaikka olisi psykiatrin koulutus. Muiden näkökulmia ei kuitenkaan tarvitse omaksua. Sieltä voi poimia ne huomiot, jotka osuvat, jos mikään osuu aivan kuten muussakin keskustelussa. Se että voi pohtia omaa valehteluaan (tai jotain muuta vaikeaksi koett
Ongelmalliseksi tuo sinun ns. oman mielipiteen ilmaisun tekee se että tuot asian esiin ikäänkuin se olisi tieteellistä, perustuisi oikeaan psykologiaan. Mutta näinhän se ei ole. Pahimmillaan ihmiset antavat netissä toimimattomia tai jopa haitallisia ohjeita, jotka kuulostavat omaan korvaan järkeenkäyviltä. Siksi en pyytänytkään täältä kenenkään neuvoja ongelmaani (luotan ammattilaiseen), kerroin vain oman kokemukseni keskustelun aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä ne sun vanhemmat oikeasti on?
Onko sillä jotain merkitystä tämän keskustelun kannalta? Eivät aktiivisena osana elämääni.
Ei minulle. Mutta tuttavillesi joille sanot noin voi olla. Miksei vaan voi kertoa heille tosiasioita, esimerkiksi että vanhemmat eivät ole elämässäsi?
Koska sitten tulee lisäkysymyksiä ja ihmiset alkavat kohdella sinua eritavalla (aiemmin mainituilla tavoilla).
"Pahimmillaan ihmiset antavat netissä toimimattomia tai jopa haitallisia ohjeita, jotka kuulostavat omaan korvaan järkeenkäyviltä. "
Varmasti näin, en kuitenkaan ole kirjoittanut mitään sellaista, joka ei pitäisi paikkansa enkä antanut yhtään neuvoa.
Jouduit kuitenkin kommentointini kohteeksi, koska luulin sinun olevan ap:n kuvaaman kaltainen tapaus, jollaisesta alun perin tulin keskustelustelmaan, joten piti vähän pakittaa siitä mitä ensin sanoin (ja kommentti johti toiseen). Lopetan nyt ja luotan siihen, että ymmärrät että olen tässä keskustelemassa vain, en sinua piinaamassa, sillä vaikutathan fiksulta ihmiseltä ja olet kirjoittanut erittäin hyvin ja monipuolisesti omista ajatuksistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäisillä tällainen valehtelu on tavallista.
Ihminen luo menneisyytensä uudestaan, jos ei faktoja palauta välillä. Olen törmännyt mitä ihmeellisimpiin menneisyyksiin ikätoverien jutuissa. Osa selvästi elää lastensa mieliksi. Mikä on muotia ja suosittua omien lasten silmissä, on ollut yhtäkkiä vanhemmille aina tärkeää. Vaikka olisi jotain, mitä nämä ihmiset on aina vihanneet. Omia periaatteita kumotaan teini-ikäisten mieliksi. Omituinen ilmiö. Ennen vanhukset teki tätä, nyt vanhemmat on yhtä pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä ne sun vanhemmat oikeasti on?
Onko sillä jotain merkitystä tämän keskustelun kannalta? Eivät aktiivisena osana elämääni.
Ei minulle. Mutta tuttavillesi joille sanot noin voi olla. Miksei vaan voi kertoa heille tosiasioita, esimerkiksi että vanhemmat eivät ole elämässäsi?
Koska sitten tulee lisäkysymyksiä ja ihmiset alkavat kohdella sinua eritavalla (aiemmin mainituilla tavoilla).
Siitäkö ei tule jos sanoo olevansa orpo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä ne sun vanhemmat oikeasti on?
Onko sillä jotain merkitystä tämän keskustelun kannalta? Eivät aktiivisena osana elämääni.
Ei minulle. Mutta tuttavillesi joille sanot noin voi olla. Miksei vaan voi kertoa heille tosiasioita, esimerkiksi että vanhemmat eivät ole elämässäsi?
Koska sitten tulee lisäkysymyksiä ja ihmiset alkavat kohdella sinua eritavalla (aiemmin mainituilla tavoilla).
Siitäkö ei tule jos sanoo olevansa orpo?
Eikä siitä, jos sanoo isoisän olevan miljonääri?
Oma veljeni... Valehtelee paljon, ja osa valheista on pysynyt samana lapsuudesta saakka. Esim. kävimme alakoulussa kesälomilla Australiassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa (emme käyneet), meillä oli suuri oma purjehdusvene (ei ollut), eräs saman sukuniminen raharikas on lähisukulaisemme (ei mitään sukua), että hänen edellinen autonsa oli Porsche (ei ollut), että hän lopetti kauppatieteellisen yliopiston mielenkiinnon puutteen vuoksi kolmantena vuonna (ei koskaan päässyt sisään) jne. Mitään persoonallisuushäiriötä hänellä ei tietääkseni ole, se oma tylsä duunariarki ja köyhä lapsuus ei vaan ole viehätä...
Vierailija kirjoitti:
Oma veljeni... Valehtelee paljon, ja osa valheista on pysynyt samana lapsuudesta saakka. Esim. kävimme alakoulussa kesälomilla Australiassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa (emme käyneet), meillä oli suuri oma purjehdusvene (ei ollut), eräs saman sukuniminen raharikas on lähisukulaisemme (ei mitään sukua), että hänen edellinen autonsa oli Porsche (ei ollut), että hän lopetti kauppatieteellisen yliopiston mielenkiinnon puutteen vuoksi kolmantena vuonna (ei koskaan päässyt sisään) jne. Mitään persoonallisuushäiriötä hänellä ei tietääkseni ole, se oma tylsä duunariarki ja köyhä lapsuus ei vaan ole viehätä...
Entä miten suhtautuu, jos valhe paljastuu?
Se jonka minä tunnen ei ole huomaavinaan, että joku joka tietää totuuden sattuu kuulemaan ja huomaamaan valehtelun. Luottaa ettei hänen valettaan paljasteta ja nolata. Ja en ole paljastanutKaan. Oletko sinä?
Kaverin eksä:
"Olen fiksu ja osaan kokata." "Tiedän kaiken lasten hoidosta."
Ei osannut kokata. Oli tyhmä. Tiesi todella vähän lasten hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
"Pahimmillaan ihmiset antavat netissä toimimattomia tai jopa haitallisia ohjeita, jotka kuulostavat omaan korvaan järkeenkäyviltä. "
Varmasti näin, en kuitenkaan ole kirjoittanut mitään sellaista, joka ei pitäisi paikkansa enkä antanut yhtään neuvoa.
Jouduit kuitenkin kommentointini kohteeksi, koska luulin sinun olevan ap:n kuvaaman kaltainen tapaus, jollaisesta alun perin tulin keskustelustelmaan, joten piti vähän pakittaa siitä mitä ensin sanoin (ja kommentti johti toiseen). Lopetan nyt ja luotan siihen, että ymmärrät että olen tässä keskustelemassa vain, en sinua piinaamassa, sillä vaikutathan fiksulta ihmiseltä ja olet kirjoittanut erittäin hyvin ja monipuolisesti omista ajatuksistasi.
Annoit oikeastaan montakin asiantuntevalta vaikuttavaa neuvoa, alkaen siitä että pitäisi vain lopettaa valehtelu (ikäänkuin patalogiselle valehtelulle olisi jokin helposti hallittava rationaalinen syy) ja olla oma itsensä jotta olisi pidetty (mutta kuten joku aiemmin kommentoi, miten olla oma itsensä jos ei ole kukaan). Kuten aiemmissa viesteissä olen kertonut, tuota kaikkea on jo kokeiltu, ja se on johtanut vain huomaamatta lipsumiseen, pettymyksiin ja turhautumiseen. Omat työkalut on rikki, eikä uusia toimivia ole itsenäisesti löytynyt yrityksistä huolimatta, joten toivon että psykoterapeutti tietää jotain uutta mitä kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä ne sun vanhemmat oikeasti on?
Onko sillä jotain merkitystä tämän keskustelun kannalta? Eivät aktiivisena osana elämääni.
Ei minulle. Mutta tuttavillesi joille sanot noin voi olla. Miksei vaan voi kertoa heille tosiasioita, esimerkiksi että vanhemmat eivät ole elämässäsi?
Koska sitten tulee lisäkysymyksiä ja ihmiset alkavat kohdella sinua eritavalla (aiemmin mainituilla tavoilla).
Siitäkö ei tule jos sanoo olevansa orpo?
Ihmiset vetävät outoja rajoja sille mistä sopii kysyä lisää ja mistä sopii vain odottaa haluaako toinen kertoa enemmän.
"kuin vastata tuhanteen kysymykseen siitä miksi en ole vanhempieni kanssa missään tekemisissä."
Tällä palstalla olen usein törmännyt ketjuihin, missä käsitellään suhteiden katkaisemista lähisukulaisiin. Olen itsekin katkaissut yhteen ihmiseen, joten on asiasta perskohtaistakin tuntumaa. Käsitykseni on, että tällaiset asiat tehdään painavista syistä enkä ole ikinä kokenut asiasta muiden taholta ihmettelyä, kun olen siitä kertonut. Toisaalta olen kyllä valinnut huolella ne henkilöt, joille olen asiasta kertonut.
Kun kirjoitat tänne palstalle, on ehkä hyväksyttävä, että myös ne näkökulmat, joita et koe omiksesi voivat tulla esille. Täällä kukaan ei ole antamassa psykoterapiaa, vaikka olisi psykiatrin koulutus. Muiden näkökulmia ei kuitenkaan tarvitse omaksua. Sieltä voi poimia ne huomiot, jotka osuvat, jos mikään osuu aivan kuten muussakin keskustelussa. Se että voi pohtia omaa valehteluaan (tai jotain muuta vaikeaksi koettua asiaa) anonyymina on kuitenkin plussaa, niin näkee parhaimmillaan, miten eri tavoin ihmiset samasta asiasta voivat ajatella. Oma näkökulma ei olekaan se ainoa oikea.