Tunnetteko ihmisiä, jotka valehtelevat ja liioittelevat koko elämäntarinansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa Linkedinissä nuo 25 v jotka ovat senior tai leading sitä sun tätä with demnonstrated sitä sun tätä. Linkedin se vasta valetta ja petosta onkin.

Senior on ammattinimike, josta koituu pieni palkanlisä. Suomeksi esimerkiksi vanhempi konstaapeli tai vanhempi tutkija.

Ei siis ole mitään tekemistä iän kanssa.

Entäs seniori? 

Seniori=eläkeläinen.

Esimerkissä oli ilmeisesti kyseessä englanninkieliset ammattinimikkeet, jotka ovat nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus ainakin yksityisellä sektorilla. Kaikilla aloilla ei ole edes suomenkielistä vastinetta ko. ammattinimikkeille tai ainakaan niitä ei koskaan käytetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on tällainen. Kertoo, miten se ja se tuttava on oikeasti vakooja. Tai jonkun jutun veljeni lapsuudesta, jonka tiedän että ei oikeasti ole tapahtunut, kuten se että veljeni rakensi majan puuhun erään kaverin kanssa. Ei ole koskaan rakentanut rakentanut ja lisäksi tuohon tarinan kaveriin veljeni tutustui vasta ollessaan ammattikorkeakoulussa.

Äitini on korkeasti kauppatieteiden tohtori ja ollut johtotehtävissä valtion virastossa, joten vaikea ymmärtää näiden sepitelmien tarkoitusta. Ollut fiktiivinen tarinankertoja aina, joten ei johdu ikääntymisestäkään.

Oletko tarkistanut, että hän on kauppatieteiden tohtori ja ollut johtotehtävissä valtion virastossa :D

Kyllä. Ne pitävät paikkansa. Mutta en epäile hetkeäkään, etteikö hän olisi kä

Tuo vakooja-epäily tuli esiin äitini luettua aiheesta kertovan kirjan. Vakoojaksi väitetty taas oli mies, jonka kanssa äitini olisi halunnut parisuhteeseen, mutta se mies oli eri mieltä. Ajattelen että valehtelu tässä asiassa oli äitini tapa käsitellä pettymystään.

Tutustun helposti henkilöihin, jotka *valehtelevat elääkseen*. Hyvin nopeasti heidän lähellään tulee kuitenkin fyysisesti paha olo. Siitä tunnistan heidät jo ennen kuin valheet paljastuvat. Suhtaudun epäilevästi kaikkeen, eikä minun ole helppo ottaa vastaan kehuja, vaan arvelen niiden olevan aina jokin manipulointiyritys.

Itseäni pidetään liioittelijana, vaikka kaikki on tapahtunut, mitä olen sanonutkin. Jotkut luulevat, että koska heille ei ole paljon mitään sattunut, ei muillekaan voi paljon mitään sattua.

Vierailija kirjoitti:

Oon tuntenut muutamia. Kerrassaan erikoista käytöstä, pohjalla varmaan tarve saada reaktioita, huomiota ja pyrkiä kontrolloimaan toisten suhtautumista ja saada itsensä näyttämään muiden silmissä hyvältä. Rehellisyys on ihmeellinen voima ja varsinkin kun se puuttuu kokonaan niin sosiaaliset suhteet etenevät aika erikoisesti.

Sellainen patologinen huomionhakuisuus on ollut näissä ihmisissä yhdistävä asia. Olen miettinyt myös sitä heidän suhteensa, että mikäli pystyvät ylläpitämään samoja ihmissuhteita kauan ja varsinkin jos ihmiset tuntevat toisensa, heille alkaa kertyä kovaa henkistä painetta monien eri valhekokonaisuuksien ylläpitämisestä ja muistamisesta, ja he ovat saattaneet olla jopa aggressiivisia ja räjähdysherkkiä uskoakseni just siks kun on stressiä monen eri todellisuuden muistamisesta. 

Yhdellä varsinkin se häiriö-tason huomionhakuisuus oli sitä, että se pyrki saamaan ihmisiltä sääliä ja myötätuntoa k

Kokemukseni mukaan patologiset valehtelijat näkevät paljon vaivaa pitääkseen eri todellisuudet mahdollisimman kaukana toisistaan. Esimerkiksi läheiset ihmissuhteet ja työasioihin liittyvät ihmiset. Itse olen tarkoituksellisesti ollut yhteydessä yhden valehtelijan työnantajaan hänen yksityiselämässä tekemiensä tekojen takia. Oikeasti kaikki on yhteydessä kaikkeen ja myös valehtelijan on hyvä sisäistää se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvasit juuri keskimääräisen palstailijan.

jep, moni asuu ulkomailla esim Pariisissa tai NYC:issä😆

Ja on rikas, ulkomaista sukua, eksoottisen kaunis ja luullaan aina 20 vuotta nuoremmaksi 

Tunnen henkilökohtaisesti miljoonia!

Minä? Minulle tapahtui lapsuudenkodissa todella pahoja asioita (väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, uhkailua, tunnekylmä kasvatus, heitteillejättöä ja kaltoinkohtelua), jotka johtivat siihen että identiteettini ei koskaan päässyt kehittymään normaalisti. Jos kysyt minulta millainen henkilö olen, millainen persoona, mistä asioista pidän, voin joko kertoa rehellisesti etten tiedä vaan sisälläni on ontto tyhjyys, tai sitten voin kertoa mitä luulen että haluat kuulla, rakentaa oman henkilöllisyyteni sen mukaan kuin väriään vaihtava kameleontti. Kukaan ei halua kuulla niistä asioista joita minulle on oikeasti tapahtunut, joten kerron mieluummin jotain kivaa tai jännittävää koska niin ihmiset reagoivat siihen ja minuun positiivisesti. Samalla voin pitää turvallista väliä muihin, ettei minua päästä satuttamaan koska kaikki potentiaaliset hyökkäykset kohdistuu johonkin joka en ole oikeasti minä. Tapa pakonomaiseen valehteluun johtuu riittämättömyyden tunteesta kun haluaisin luoda kontakteja muihin ihmisiin, mutta se on myös kotoa opittu selviytymistaktiikka koska siellä piti piilottaa ja valehdella mikäli halusi välttyä turpasaunalta.

Tiedän että muut pitävät tätä epämoraalisena vaikka en tee tätä päästäkseni satuttamaan muita ja olen yrittänyt lopettaa valehtelun uusissa ihmissuhteissa, mutta se on hyvin vaikeaa ja vielä vaikeampaa on edes luoda niitä suhteita ilman persoonaa koska kukaan ei ole kiinnostunut tyhjästä kuoresta joka ei kerro itsestään mitään. Pääasiassa pyrin elämään yksin ja katoamaan ihmisten elämistä nopeasti, se on ratkaisuni.

Toivon että sinä lukija osaat arvostaa rehellisyyttäni.

Vierailija kirjoitti:

Biden

Marin ex viisikko hallinto

Voitteko te Putintrollit viimein päättää että onko se Biden seniili vai itse paholainen, ja Marinin hallitus yksinkertaisia hupakkoja vaiko paholaisia. Ei voi syyttää pahantahtoisuudesta ja valehtelusta jos syytetty on syyntakeeton. Ja syyllisyyteenkin tarvitaan osoitus syyllisyydestä johonkin. ;)

Vierailija kirjoitti:

Minä? Minulle tapahtui lapsuudenkodissa todella pahoja asioita (väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, uhkailua, tunnekylmä kasvatus, heitteillejättöä ja kaltoinkohtelua), jotka johtivat siihen että identiteettini ei koskaan päässyt kehittymään normaalisti. Jos kysyt minulta millainen henkilö olen, millainen persoona, mistä asioista pidän, voin joko kertoa rehellisesti etten tiedä vaan sisälläni on ontto tyhjyys, tai sitten voin kertoa mitä luulen että haluat kuulla, rakentaa oman henkilöllisyyteni sen mukaan kuin väriään vaihtava kameleontti. Kukaan ei halua kuulla niistä asioista joita minulle on oikeasti tapahtunut, joten kerron mieluummin jotain kivaa tai jännittävää koska niin ihmiset reagoivat siihen ja minuun positiivisesti. Samalla voin pitää turvallista väliä muihin, ettei minua päästä satuttamaan koska kaikki potentiaaliset hyökkäykset kohdistuu johonkin joka en ole oikeasti minä. Tapa pakonomaiseen valehteluun johtuu riittämättömyyd

Onko sinulla myös niin, että kun haluat tutustua johonkin ihmiseen/ pitää hänet lähelläsi, muokkaat itsesi ulkoisesti ja arvoja ja kiinnostuksenkohteita myöten hänen kaltaisekseen? Kiinnostus kuitenkin lopahtaa nopeasti ja siirrytkin ihan päinvastaiseen ääripäähän, et käytäkään merkkivaatteita ja -tuoksua, vaan esimerkiksi vanhoja verkkareita, hienot ravintolat vaihtuvat pizzaan, konservatiiviset arvot liberaaleihin, musiikkimaku vaihtuu jne?

Sepittelijöiden lasten asema tulikin jo puheeksi. Jos on jo kotona tottunut, että sepitellään, niin epäluottamus ihmisiin on varmasti seurauksena. Miten tunnistaa luotettavat epäluotettavista, kun kaikkea ei kannata uskoa eikä toisaalta myöskään luulla valheeksi kaikkea.

Äidin kasvuolot varmasti selittävät hänen sepittelyään. Toisaalta osa valheeksi luulemaasi on varmasti tottakin eli tästä päästään jälleen ongelmaan siinä, kun ei pysty luottamaan muihin ihmisiin.

Valehtelijat kokeneet saavansa hyötyä valehtelemalla. Kokonaisia yhteiskuntia toimii valheen perustalla kuten esimerkiksi itäinen naapurimme Venäjä ja muut diktatuurit. Jos ei omaksu valehtelemista, on herkästi vaikeuksissa. Myös liike-elämään kuuluu pieni "lapinlisä" eli oletetaan, että jotain jää kertomatta. Valehteleminen ei siis ole joko - tai vaan sekä että ja riippuvainen siitä kulttuurista johon on kasvanut. Vaikkapa nykyisin 70-80v. entinen stasin tiedonantaja tai vakooja koki tehneensä työnsä hyvän asian puolesta. Tai kiinalaisille tietoja myyvä kansanedustaja kuvittelee muiden hyötyvän samalla tavalla: että kaikki tekevät samaa. 

 

Siksikin on tärkeää, että jotkut pitävät yllä totuuden merkitystä ja tarkastelevat faktoja. Osa ihmisistä nimittäin kuvittelee muiden puhuvan totta, koska he itse puhuvat. Ihan niin kuin valehtelijakin voi ajatella muiden tekevän samaa.

En noin rajua. Lapsena naapurissa oli kylässä tyttö, joka sai naapurin tytöt mukaan vähän samankaltaiseen kiusaamisleikkiin. Sepittivät minulle ihan puutaheinää tytöstä. Minusta tuollainen oli todella häiriintynyttä jo lapsena, en sitten tiedä mikä pitää mennä kasvatuksessa pieleen että tuollaista alkaa tekemään

Mutta sitten on aika paljon sellaisia, ja tämä korostuu erityisesti miehissä, että tekee jotain pahaa tai typerää ja valehtelee siitä. Jättää kertomatta oman osuutensa, unohtaa sopivasti lupauksensa, tai esim. nainen on hullu, vaikka itse manipuloinut ja pahoinpidellyt tätä pitkään. Olen törmännyt esim. kuolinpesää kavaltavaan mummoon, jota sukulaiset puolustelivat, ja huoltajuuskiistoissa valehteleviin miehiin. Jotkut miehet tekevät tästä valehtelusta ja eksävihasta elämänsä tarkoituksen, ja ihan kiusallaan vievät lapset äidiltään, ja usuttavat kakkosvaimonsa ykkösen kimppuun, jne.

On ollut aikuisiällä ison mietinnän paikka, miten tällaisten ihmisten kanssa tulisi menetellä, sillä niitä on alkanut paljastumaan ihan omasta lähipiiristäkin. Olen tullut siihen lopputulokseen, että mitä vähemmän heidän draamoihinsa sekaantuu ja mitä kauempana heistä pysyy, sitä parempaa elämä on. Vaikka olisi tylsääkin, on varmaa, että se mitä tällaiset ihmiset tuovat omaan elämään, on pelkkää pahaa

Tunnen. Juuri näitä, joiden elämä on ollut lapsesta täyttä draamaa, vaikka oikeasti ovat eläneet täysin normaalin lapsuuden.

Toisaalta tunnen myös ihmisiä, jotka sanovat lapsuuden olleen hyvä ja tiedän, että lapsuus on ollut kamala. Tunnen myös ihmisen, joka on tosi pohjalla ja ei halua puhua niistä asioista, jotka vei hänet siihen jamaan. Hän oli aikanaan tavallinen ihminen, hänelle iski pahin tragedia, joka voi ihmistä kohdata. Menetti lapsensa ja puolisonsa onnettomuudessa. Jotkut selviää siitä, jotkut vajoaa suohon. Hän ei selvinnyt.

"Itse olen tarkoituksellisesti ollut yhteydessä yhden valehtelijan työnantajaan hänen yksityiselämässä tekemiensä tekojen takia"

Millainen teko tuo oli? Kuulostaa vähän erikoiselta. Jonkun kerran olen tällaiseen tapaukseen törmännyt. Kyseessä oli mustamalalausyritys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla myös niin, että kun haluat tutustua johonkin ihmiseen/ pitää hänet lähelläsi, muokkaat itsesi ulkoisesti ja arvoja ja kiinnostuksenkohteita myöten hänen kaltaisekseen? Kiinnostus kuitenkin lopahtaa nopeasti ja siirrytkin ihan päinvastaiseen ääripäähän, et käytäkään merkkivaatteita ja -tuoksua, vaan esimerkiksi vanhoja verkkareita, hienot ravintolat vaihtuvat pizzaan, konservatiiviset arvot liberaaleihin, musiikkimaku vaihtuu jne?

 

Enpä oikeastaan. En kopioi täysin henkilöitä jotka toivon lähelleni, pyrin vain olemaan pidettävä heidän silmissään. Olen kyllä itsenäisesti yrittänyt etsiä itselleni identiteettiä erilaisista aatteista, tyyleistä, harrastuksista jne.. Suurinosa ei tunnu miltään, jotkin saivat minut voimaan pahoin (kaikki missä korostuu itsensä arvottaminen muiden yläpuolelle, huonon itsetunnon kompensointi sillä, esim. natsiaate), mutta olen huomannut että ainoa mikä tarttuu on sellainen missä korostuu arvo ettei ketään saa satuttaa ja että täytyy pyrkiä yhteiseen hyvinvointiin. Se tuntuu oikealta.

Pidän myös kulissia yllä koko tuon ihmissuhteen ajan, yleensä noin pari vuotta, kunnes katoan heidän elämästään. Katoan, koska häpeän itseäni ja koen etteivät nämä ihmiset ansaitse valheitani, vaikka eivät olisi täydellisiä itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Juuri näitä, joiden elämä on ollut lapsesta täyttä draamaa, vaikka oikeasti ovat eläneet täysin normaalin lapsuuden.

Toisaalta tunnen myös ihmisiä, jotka sanovat lapsuuden olleen hyvä ja tiedän, että lapsuus on ollut kamala. Tunnen myös ihmisen, joka on tosi pohjalla ja ei halua puhua niistä asioista, jotka vei hänet siihen jamaan. Hän oli aikanaan tavallinen ihminen, hänelle iski pahin tragedia, joka voi ihmistä kohdata. Menetti lapsensa ja puolisonsa onnettomuudessa. Jotkut selviää siitä, jotkut vajoaa suohon. Hän ei selvinnyt.

Oman elämänkokemuksen perustella olen kaikesta samaa mieltä. Niistä vaikeimmista asioista ei tarinoida sujuvasti yhdelle sun toiselle. Tuollaisista ihmisistä on hyvä pysyä kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Minä? Minulle tapahtui lapsuudenkodissa todella pahoja asioita (väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, uhkailua, tunnekylmä kasvatus, heitteillejättöä ja kaltoinkohtelua), jotka johtivat siihen että identiteettini ei koskaan päässyt kehittymään normaalisti. Jos kysyt minulta millainen henkilö olen, millainen persoona, mistä asioista pidän, voin joko kertoa rehellisesti etten tiedä vaan sisälläni on ontto tyhjyys, tai sitten voin kertoa mitä luulen että haluat kuulla, rakentaa oman henkilöllisyyteni sen mukaan kuin väriään vaihtava kameleontti. Kukaan ei halua kuulla niistä asioista joita minulle on oikeasti tapahtunut, joten kerron mieluummin jotain kivaa tai jännittävää koska niin ihmiset reagoivat siihen ja minuun positiivisesti. Samalla voin pitää turvallista väliä muihin, ettei minua päästä satuttamaan koska kaikki potentiaaliset hyökkäykset kohdistuu johonkin joka en ole oikeasti minä. Tapa pakonomaiseen valehteluun johtuu riittämättömyyd

Minullakin alkoi välttely, kun jouduin rikosten uhriksi. Lisäksi rikosten tekijät mustamaalasivat minua vahvasti, ja traumatisoiduin pahasti. Tämän jälkeen en ole uskaltanut tutustua uusiin ihmisiin, koska tuo tapahtuma valtasi koko elämäni vuosiksi, enkä ole pystynyt käsittelemään juuri muita asioita. Minulla on myös työ, mutta en tykkää jakaa sitä toisten kanssa. Tapahtumasta alkaa kuitenkin olla jo vuosia, ja se ei hallitse omaa elämääni niin vahvasti. Jos koko elämä olisi tuollaisen värittämää, on varmasti entistä vaikeampaa päästä eteenpäin, mutta mielestäni se on kuitenkin sen arvoista

Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan kuvaamasi kaltaista pahuutta. S*ksuaalista hyväksikäyttöä varmaan lähes jokainen nainen, enemmän tai vähemmän vakavaa. Kylmyyttä ja pahoinpitelyä myös. Emme me kukaan ole ihan hirveästi enempää, kuin "kuoria". Joillakin on sen kuoren sisällä tärkeäksi katsomiaan asioita, minä taas olen huomannut että kaikki mitä vaalin, paskotaan. Niin pidän itseni sitten pelkkänä kuorena, tai en kerro vaalimistani asioista kenellekään :)

valehtelua en silti kannata. Valheilla saavutettu etu tuntuu vaan pahemmalta, kuin se, ettei saa mitään. Lisäksi aika moni ns. kunnollinen ja normaali ihminen tai perhe, on oikeasti jollakin tavalla paha. Yleensä mitä vahvempi kulissi, sitä kovempi mölinä sen pahuuden päällä on. Mutta siellä se on, olen sen nähnyt monissa "hyvissä" suvuissa

Mä olen tuollainen. 

Ehkä se vaan jäi lapsuudesta jotenkin päälle. Meillä siis yksi perheenjäsen oli väkivaltainen ja sadistinen, mutta vain mua kohtaan. 

Valehtelin esim, että perheemme koiralla oli aivokasvain, joka selitti sen käytöksen ja kuoleman. Tosiasassa sitäkin hakattiin ja lopulta tapettiin. Keksin koulussa myös syitä, miksi nukahtelin tunnilla, vaikka totuus oli, että tämä sadisti valvotti mua tahallaan. Mustelmille löytyi myös sata syytä. Ynnämuuta, lista on loputon. Lapsena ajattelin, että kaikki oli mun omaa syytäni, ja siksi valehtelin asiat parhain päin. En siis kokenut suojelevani tätä sadistia, vaan itseäni. Vasta aikuisena olen osittain ymmärtänyt, ettei sadistisen aikuisen teot voineet olla lapsen syytä, mutta osittain syytän itseäni edelleen ja ajattelen olevani syntymäpaha ja jotenkin ajaneeni tämän aikuisen näihin sadistisiin tekoihin.  

Olen väritellyt paljon juurikin harrastuksiani ja elämääni nuorena aikuisena. Ehkä jotenkin haluan normalisoida elämääni? Toisaalta kerron myös avoimesti olleeni mm. suljetulla osastolla traumaoireiluni vuoksi. 

Jos oikein muistan, aloin kunnolla sepittämään tarinoita joskus murrosiässä. Siis sellaisiakin asioita, joilla ei ole mitään merkitystä. En oikeastaan edes tiedä, miksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen. 

Ehkä se vaan jäi lapsuudesta jotenkin päälle. Meillä siis yksi perheenjäsen oli väkivaltainen ja sadistinen, mutta vain mua kohtaan. 

Valehtelin esim, että perheemme koiralla oli aivokasvain, joka selitti sen käytöksen ja kuoleman. Tosiasassa sitäkin hakattiin ja lopulta tapettiin. Keksin koulussa myös syitä, miksi nukahtelin tunnilla, vaikka totuus oli, että tämä sadisti valvotti mua tahallaan. Mustelmille löytyi myös sata syytä. Ynnämuuta, lista on loputon. Lapsena ajattelin, että kaikki oli mun omaa syytäni, ja siksi valehtelin asiat parhain päin. En siis kokenut suojelevani tätä sadistia, vaan itseäni. Vasta aikuisena olen osittain ymmärtänyt, ettei sadistisen aikuisen teot voineet olla lapsen syytä, mutta osittain syytän itseäni edelleen ja ajattelen olevani syntymäpaha ja jotenkin ajaneeni tämän aikuisen näihin sadistisiin tekoihin.  

Olen väritellyt paljon juurikin harr

Kyllä se syntymäpahuus on siinä mielessä totta, että vaikea tuollaisista oloista on "hyväksi" ponnistaa. Itsekin tavannut väkivaltaisissa ja sairaissa oloissa kasvaneita lapsia, ja kyllä hekin "pahoilla" tavoilla käyttäytyvät. Ja vaikka olisi välttynyt väkivallalta, kantaa mahdollisesti sellaisen ihmisen perimää ja solumuistoja. Totta kai se näkyy

Intialaiset uskovat karmaan. He uskovat, että jokainen on vastuussa omasta karman kuromisestaan siitä huolimatta, että syntyy "pahaksi". Myös kristityt ja muslimit pyrkivät välttämään syntiä, joskaan kristityt eivät syyllistä siitä itseään. Mielestäni menneisyys ei ole oikeutus toimia väärin muita kohtaan, täytyy ainakin yrittää toimia oikein ja luotettavasti

Totta kai tunnemme. Kaikkihan nyt esittävät itsensä myönteisessä valossa. Tyypillisiä ovat muun muassa kaiken sorttiset uskovaiset, jotka kertovat muka keskustelleensa jonkun jumalansa kanssa.