Outo (mies) tapailukuvio
Olen tapaillut reilun kuukauden miestä, joka pommittaa kehuillaan pitkin päivää. Rakkauttaan hän on tunnustanut muutaman tapaamisen jälkeen jo. Rakkauskirjeitä on sadellut niin paperisessa, kuin digitaalisessalin muodossa. Puhumattakaan teetetyistä valokuvista piirongin päällä. Kaiken kaikkiaan hän on lyhyessä ajassa äärimmäisen sitoutunut ja syvällä parisuhteessa. Puhuu meistä kumppaneina.
Samalla olemme tilanteessa, jossa itse edelleen harkitsen ja pohdin, enkä todellakaan ole varma tulevaisuudesta. Koen miehen käytöksen outona ja ajoittain epäasiallisenakin. Asumme lähekkäin (5km säteellä) ja näen miestä tuon tuosta "vahingossa" jos olen sopinut muuta, enkä myöntynyt hänen tapaamisehdotukseensa. Pidän tätä outona. Töiden vuoksi tapaamme myös satunnaisesti, mutta viime aikoina "sattumankaupalla" olemme tavanneet usein. Emme ole samassa työpaikassa, mutta yhteiset verkostot meillä on.
Tapaaminen usein sovitaan minun aikataululla, koska hänelle sopii ihan milloin vain. Olen huomauttanutkin tästä, ettei kalenteria tulisi raivata yhden, puoli tuntemattoman ihmisen vuoksi vaan elää normaalisti ja sopia tapaamisia miten sattuu sopimaan. Olen kokoajan puhunut hiljaa etenemisen puolesta. Minusta näin lyhyellä tuttavuudella ykkösprioriteetti en vain voi olla, mutta olen ja se on kammottavaa.
Olen pohtinut omaa käytöstäni ja sen merkitystä tässä oudohkossa dynamiikassa. En usko antaneeni signaaleja tämän menon hyväksynnästä tai varsinkaan sitä ruokkinut. Homma menee jatkuvasti oudommaksi enkä halua enää ottaa selvää mitä tulevan pitää. En haluaisi ketään satuttaa ja ymmärrän etten hänen tunteitansa vastuualueellani voi kantaakaan.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla, että olen läheisriippuvainen tai narsisti kun haluan olla rakastamalleni henkilölle kiltti, kohtelias, avulias, hellä,... Ja vielä kaiken kukkuraksi miellyttää häntä.
Jos haluat miellyttää kumppaniasi, ja hän pyytää antamaan tilaa, miten toimit?
Jos et kykene, niin onko tämä avuliaisuutta vai itsekkyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla, että olen läheisriippuvainen tai narsisti kun haluan olla rakastamalleni henkilölle kiltti, kohtelias, avulias, hellä,... Ja vielä kaiken kukkuraksi miellyttää häntä.
Entä jos tunne ei ole molemminpuolinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla, että olen läheisriippuvainen tai narsisti kun haluan olla rakastamalleni henkilölle kiltti, kohtelias, avulias, hellä,... Ja vielä kaiken kukkuraksi miellyttää häntä.
Jos haluat miellyttää kumppaniasi, ja hän pyytää antamaan tilaa, miten toimit?
Jos et kykene, niin onko tämä avuliaisuutta vai itsekkyyttä?
Annan tietysti tilaa. Miksi en kykenisi? Kykenen paljon vaativampiinkin hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla, että olen läheisriippuvainen tai narsisti kun haluan olla rakastamalleni henkilölle kiltti, kohtelias, avulias, hellä,... Ja vielä kaiken kukkuraksi miellyttää häntä.
Entä jos tunne ei ole molemminpuolinen?
No silloin ei varmaan ole myöskään parisuhdetta.
Kuulostaa samantyyppiseltä mieheltä kuin mitä itse tapailin. Kävi ilmi, että hänellä oli todella huono itsetunto, yritti mahdollisimman nopeasti edetä suhteessa ja sitoutua tiiviisti, ettei tulisi jätetyksi. Homma vaan muuttui todella creepyksi.
Ei se automaattisesti ole merkki huonosta itsetunnosta ettei halua tulla jätetyksi. Minulla on todella hyvä itsetunto ja olen sosiaalinen ja seurallinen. Mutta vihaan jätetyksi tulemista. Jättämistä myös.
ESTJ
Pääsiköhän ap eroon miehestä?
Jäikö vainoamaan?
Vierailija kirjoitti:
Pääsiköhän ap eroon miehestä?
Jäikö vainoamaan?
Tarina ei kerro.
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Ikävä kuulla, että olen läheisriippuvainen tai narsisti kun haluan olla rakastamalleni henkilölle kiltti, kohtelias, avulias, hellä,... Ja vielä kaiken kukkuraksi miellyttää häntä.