Miksi nykyään hautajaisia pidetään niin pienellä porukalla?

Siksi kun se oli nimenomaan vainajan toive ettei suuria peijaisia järjestetä.

Miks ihmeessä pitäis olla hautajaisissa muita, kuin ne jotka ovat yhteisessä joulupöydässäkin.?

Korona niittänyt.

Ennen oli sellainen ajatus, että mentiin sentään hautajaisiin, jos muuten ei oltu yhteyksissä. Se on mennyttä aikaa.

Eihän enää ole isoja häitäkään.

Nykyään ei monet laita kuolinilmoitusta lehteen. Tiedän monta tapausta läheltä, jossa vainaja kielsi eläissään, ettei mihinkään saa laittaa ilmoitusta kuolemasta. Ei edes kirkollisissa ilmoituksissa saanut olla. Eikä siinä mitään väärää ole, kun on edesmenneen tahto. Yleensä tieto kuolemasta kulkeutuu heille, joiden tarvii siitä tietää.

Tavat muuttuvat. Ennen ehkä ystävätkin olivat perheystäviä ja tuttuja. Nyt esim kuolleella äidilläni oli ystäviä, joita en tunne lainkaan, ei ole yhteystietojakaan. Eivätkä kaikki ystävät tunne toisiaan. Ei kukaan jaksa hautajaisissa alkaa verkostoitua. Näin on hyvä, hautajaiset lähipiirissä. Hyvin yleistä nykyään.

Minusta tuntuu kamalalta jos tuttu on kuollut, muttei omaiset laita kuolinilmoitusta lehteen. Ihan kuin ihminen vain katoaisi. Mielestäni ilmoitus on myös kunnianosoitus vainajalle.

Isäni hautajaisissa oli niitä ihmisiä  joiden kanssa oli eläessäänkin tekemisissä. Mitä sinne sellaisia kutsuisi, jotka ei isän eläessä eivät pitäneet yhteyttä.

Usein tämä on vainajan oma toive, jota läheiset kunnioittavat.

Omaiset eivät määrää ketä kutsutaan tai ei. Vainaja tekee sen jos pystyy eläissään. Jos ei ole pidetty yteyttä eläissä on luonnollista ettei osallistu myöskään hautajaisiin sillä mitään sidettä ei ole syntynyt. Tämä menee siis tunnepuolelle. On eri asia jo uran jakumon vuoksi pitää elehtiä.

Vierailija kirjoitti:

No jos ajattelen omaa äitiäni niin tiedän että hänellä on paljon ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa taas me lapset ei olla tekemisissä, kun äiti kuolee niin voin vaan kuvitella mikä työmaa olisi järjestää muistotilaisuus ja hautajaiset niin että kaikki sinne mahtuisi ja kestitä heitä kun tilanne tulee todennäköisesti olemaan muutenkin vaikea. 

Muistotilaisuuden järjestäminen on se ehkä helpoin juttu, kun kaikki asiat pitää toimittaa läheisen kuoltua.

Soitto pitopalveluun mahdollisimman pian ja heille toive paitsi tarjoiluista, myös tilojen varaamisesta.  Mutta tilat voi varata seurakunnaltakin, yleensä löytyy sekä pienet että isommat tilat.

Itse ei tarvitse sen enempää asiasta huolehtia.  Meille antoi seurakunta listan paikkakunnalla toimivista pitopalveluyrittäjistä, jotka ovat tottuneet järjestämään niin häitä kuin hautajaisiakin.  Kaikki sujui mutkattomasti.

En olisi missään nimessä kyennyt itse laittelemaan ruokia sun muita.  Vieraita oli parikymmentä ja hinnaksi tilavuokra mukaan lukien 1100 euroa.  Halvemmallakin olisi tietysti päässyt, jos olisi varannut kevyemmän menun, mutta kun oli pitkämatkalaisia, halusimme kunnon ruokailun.  Tilaisuus oli kaunis ja tarjoilut hyvät.

Kuulostaahan tuo äkkiseltään paljolta, mutta halusimme päästä itse helpolla ja omaisemme jäähyväisille kauniit puitteet.

Iäkkäillä vainajalla ei todella yleensä olekaan enää ystäviä ja sukulaisia, joita kutsua.  Isälläni oli isot hautajaiset, koska hän kuoli niin nuorena ja molemmin puolin isot ja elossa olevat suvut.  Äidillä taas vain lapset ja lapsenlapset, kummilapsi ja yksi naapuri.  

Nykyään ollaan muutenkin menossa siihen, että pidetään pienet hautajaiset, vain lähimmäisten kesken.  Ja sekin on totta, että jo muutenkin menee paljon rahaa pelkästään hautaustoimistolle ym. joten pakko on vähän sitäkin puolta ajatella.

Ei ole varaa syöttää koko sukua ja maksaa pitopalvelulle. Hautajaiset on muutenkin kallista rahan menoa.

Puolison kuollessa väkeä olisi tullut paljonkin, mutta se aikataulutoiveiden kuunteleminen oli siinä shokkivaiheessa raskasta. Tein  sitten niin kuin toivottiin ja näin, että päätös isoista hautajaisista oli järkevää. Ihmisillä oli hetki surra ja jättää hyvästit puolisolleni. Se puoltaa isoja hautajaisia kyllä. OLen varma, että puolisoni olisi halunnut myös niin. Ajattelin asian myös niin, että puolisolla oli rahaa mistä maksaa ja mieluummin rahat hänen muistolleen.

Vierailija kirjoitti:

Miks ihmeessä pitäis olla hautajaisissa muita, kuin ne jotka ovat yhteisessä joulupöydässäkin.?

Luulisi, että jonkun viisi-kuusikymppisen vainajan sisarukset kutsutaan häihin vaikkei he samassa joulupöydässä istu.

Vierailija kirjoitti:

Omaiset päättää ketä kutsutaan ja ketä ei.

Sitähän tässä kysyttiin, vai? 

Ei ole rahaa. 

Me järjestettiin 40 hengen hautajaiset. Paikka oli kirkon omistama ja pitopalvelusta halvin keittolounas. 5000 euroa meni. 

Isä kuoli yllättäen. Saattelimme hänet matkaan vain pienen suvun voimin. En tuntenut hänen ystäviään. Isä ei kuulunut seurakuntaan ja hän lähti kappelista tuhkattavaksi eli pappiakaan ei ollut paikalla, joten päädyimme pieniin hautajaisiin.

Avokkinsa järjesti heidän läheisimmille ystävilleen oman muistohetken, jossa olivat nostelleet maljoja isän muistolle.

Isän suku on tosiaan niin pieni, että yhden sukulaisen hautajaisissa kantajia ei enää löytynyt tarpeeksi omasta väestä. Kaksi oli sukua, mun puoliso ja juuri 18v täyttänyt poikani. Tilanne oli jotenkin niin kummallinen, että en halunnut sitä toistamiseen kokea. 

Vierailija kirjoitti:

Turha järjestää isoja hautajaisia, kun porukka ei pääse paikalle. Aina tulee niitä tärkeämpiä menoja viikonlopulle ja hautajaiset voi perua. Sellainen on tämä aika. 

Jotkut kieltävät jopa sukulaisia tulemasta hautajaisiin. Vartavasten soitetaan ihmisille ja sanotaan, että ei saa tulla. Tätä on sattunut omalle kohdalle myös. En ollut koskaan olut riidoissa edesmenneen kanssa vaan päinvastoin oli aina ollut mukavaa yhdessä ja kuuntelin mielelläni hänen kiinnostavia juttujaan. Toinen tapa estää ihmisiä osallistumasta on se, ettei kerrota henkilön kuolemasta eikä panna lehteen ilmoitusta ennen hautajaisia.

Vierailija kirjoitti:

Isä kuoli yllättäen. Saattelimme hänet matkaan vain pienen suvun voimin. En tuntenut hänen ystäviään. Isä ei kuulunut seurakuntaan ja hän lähti kappelista tuhkattavaksi eli pappiakaan ei ollut paikalla, joten päädyimme pieniin hautajaisiin.

Avokkinsa järjesti heidän läheisimmille ystävilleen oman muistohetken, jossa olivat nostelleet maljoja isän muistolle.

Isän suku on tosiaan niin pieni, että yhden sukulaisen hautajaisissa kantajia ei enää löytynyt tarpeeksi omasta väestä. Kaksi oli sukua, mun puoliso ja juuri 18v täyttänyt poikani. Tilanne oli jotenkin niin kummallinen, että en halunnut sitä toistamiseen kokea. 

Oman isän hautajaisissa oli kyllä sukulaisia parikymmentä, mutta silti siitä porukasta ei saatu tarpeeksi kantajia. Vieraat oli vanhoja tai sitten heillä oli terveysongelmia. Ei selkävaivoista kärsivää tai leikkauksesta toipuvaa voi laittaa kantamaan arkkua. Ei siitä ongelmaa tullut, kun arkun pystyi siirtämään pöyrällisellä "kärryllä". Ystäviä nyt isällä ei ollutkaan ja vaikka olisi, hekin olisivat olleet kasikymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Iäkkäänä kuolleilla on ne ystävätkin kuolleet tai niin huonokuntoisia, että eivät kykene tulemaan hautajaisiin. Harva muutenkaan haluaa kutsua hautajaisiin puolituttuja.

Puolituttuja? Siis kyseessähän on vainajan tuntemat ihmiset, jotka haluaisivat antaa viimeisen tervehdyksen. Heikossakunnossa oleva ei varmasti osallistu muutenkaan, mutta joku ehkä haluaa silti tilata siunaustilaisuuteen kukan. Itse olen törmännyt siihen ikävään ilmiöön, että on joku sukulainen tai ystävä, jota on tavattu usein, mutta kuoleman jälkeen henkilö haudataan kauas asuinkaupungista toiselle puolelle Suomea. Ilman omaa autoa ei ole mahdollisuutta lähteä edes käymään haudalla myöhemmin, kun monilla paikkakunnilla toimiva julkinen liikenne puuttuu