Onko täällä joku oikeasti kateellinen ulkosuomalaisille, jotka asuu esim Lontoossa? Mun paras ystävä muutti nimittäin

Paluumuutto on yhtä iso muutto kuten ulkomaille muutto.

Elämä on täynnä valintoja, tehköön jokainen kuten lystää

Minä en enään kaipaa Suomeen, pitäisikö?

Vierailija kirjoitti:

Kokkarepersut ovat kateellisia, normot ei.

Är "normo" någon som lyfter mera stöd i Finland än vad den skulle lyfta annanstans, varför den inte vill flytta? De som betalar för "normo" emigrerar gärna. Det beror inte så mycket på det vissna klimatet som på majoriteten av dagens finländare. 2/3 av befolkningen förtjänar inget.

Vastakysymys: Mikä siinä ulkosuomalaisuudessa on sellaista, että siitä pitäisi muiden olla jotenkin kateellinen?

Olen itsekin asunut vuosia poissa Suomesta, mutta koskaan en ole ajatellut sen aiheuttavan kenessäkään mitään kateutta. Jos elämän valinnat, työ/opiskelu/perheen perustaminen tai mikä tahansa syy vie ihmisen pitemmän matkan päähän kotikonnuilta niin ei kai se mikään kadehtimisen aihe ole. 

En ole. Brittiyhteiskunta on erittäin luokkatietoinen, ja ulkomaalainen on aina heistä vähän alempaa kastia.

Vierailija kirjoitti:

Briteissä on paljon varakkaita setämiehiä.

Kuka muistaa vielä 15- vuotiaan au-pairin, joka lähti "opintomatkalle" rikkaaseen brittiperheen "perheidylliin?"

Kyseessä on korruptoituneen eliitin normaali toimintatapa.

Harrastavathan suomalaisetkin some-julkkikset kansainvälistä seksiä esimerkiksi Saudi-Arabiassa.

Satatuhatta euroa tulee tilille helposti.

Mä asun Briteissä. Olen asunut jo kauan. On mies, lapset ja työpaikka. Käyn Suomessa säännöllisesti enkä ole huomannut mitään kateutta. Pientä uteliaisuutta kylläkin, ihan positiivisessa mielessä. Itsekin olen kiinnostunut ystävieni elämästä ulkomailla, erilaisuus kiinnostaa.

Ärsyttävä ruotsinmolottaja linjoilla.

Mä olen asunut kohta 30 vuotta ulkomailla ja siitä suuren osan juurikin Lontoossa. Mitä kadehtimista tässä on? Arki on arkea kaikkialla ja jos ei viihdy siellä missä asuu kannattaa muuttaa muualle.

Älä suotta kadehdi. Mun asiat olisivat varmasti paremmin jos en olisi lähtenyt Suomesta britteihin 25 v sitten. Ruoho ei ole vihreämpää, ja jos voisin, palaisin takaisin Suomeen- te ette ymmärrä, kuinka hyvin teillä asiat siellä on. N45

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pitkään ulkosuomalainen ja nyt taas asunut Suomessa. En ole huomannut kateutta, mutta kuittailuja on kyllä tullut siitä, että tulin muka maitojunalla takaisin. Ihan oma valinta muutto oli kun sain hyvän työpaikan ja ylennyksen Suomessa. Miksi sinne ulkomaille olisi ollut pakko jäädä?

Tuo "maitojunalla takaisin" on kyllä jo niin väsynyttä vttuilua että tuntisin ihan valtavaa myötähäpeää jos kuulisin jonkun suusta. Kertoo ihmisestä aikalailla kaiken tarvittavan.

Vierailija kirjoitti:

En ole. Brittiyhteiskunta on erittäin luokkatietoinen, ja ulkomaalainen on aina heistä vähän alempaa kastia.

Ei minun kokemukseni mukaan. Olen asunut Briteissä jo parikymmentä vuotta. Mua on aina kohdeltu erittäin hyvin. Olipa kyse työpaikoista, harrastuksista, naapureista, miehen sukulaisista tai mistä tahansa. Lähinnä mua pidetään hieman eksoottisena ja kysellään ja halutaan jutella Suomesta. 

Jos joku ulkomaalainen tuntee että häntä pidetään "alempana kastina" niin kyse on varmaan siitä että henkilö on täysi juntti tai että henkilön omat asenteet ei ole kohdillaan.

Mä asun ulkomailla ja ihmiset on tosi kateellisia siitä. 

Olen lähinnä iloinen, kun pääsen Lontoon tugoksesta takaisin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi? Helppohan ulkomaille on muuttaa, jos sitä haluaa.

Ei todellakaan ole helppoa. Tarvitaan rahaa ja usein on oltava sen lisäksi työpaikka. Ja kielitaito rajoittaa aikaa monta suomalaista vai miten hyvin sujuu sinulta esim ranska?

No ei kai kutomista ja Kinnusen kirjoja sekä hiihtoa harrastava tantta minnekään kaipaa!

Mutta jos en vähänkään esim kulttuuriharrastuksia niin todellakin haluaisi jotain parempaa kuin Helsinki tarjoaa. 

Asun itse Lontoossa, jokaisessa paikassa on hyvät ja huonot puolet. 

Asuin vuoden Milanossa ja olen uhan h@lvetin kateellinen ihmisille jotka voivat asua siellä tai muualla lämpimissä maissa vuosikausia. Masennuin vakavasti kun palasin aikanaan Helsinkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pitkään ulkosuomalainen ja nyt taas asunut Suomessa. En ole huomannut kateutta, mutta kuittailuja on kyllä tullut siitä, että tulin muka maitojunalla takaisin. Ihan oma valinta muutto oli kun sain hyvän työpaikan ja ylennyksen Suomessa. Miksi sinne ulkomaille olisi ollut pakko jäädä?

Minäkin tulin kuulemma maitojunalla takaisin, kun aikanaan lähdin vuodeksi nimenomaan Lontooseen au-pairiksi ja menin sitten suunnitellusti opiskelemaan.

Miehen tutkijavaihdon jälkeen kuittailtiin, että eipä se sinulla vissiin toisellakaan kerralla mennyt sen paremmin. Joo, no vuodeksi lähdettiin ja kaksi oltiin. Verotuksen ja työsopimuksen takia se oli ehdoton maksimi. Mutta maitojuna tietenkin.

Sitten surkuteltiin että mitenhän sinä nyt pärjäät, kun oot siellä ulkomailla ollut niin pitkään, mitenhän ne työnantajatkin tuon ottaa, ootko pudonnut kärryiltä. Niin no, olin aloittanut työt siinä kuuden kuukauden kohdalla ja jatkoin samalle työnantajalle Suomesta etänä. Mutta kyllähän se joku oikea suomalainen työpaikka ois ollut parempi.

Reilu vuosi Suomessa piti olla, sen jälkeen muutto takaisin nykyiseen asuinmaahan mun työn perässä ja mies teki etänä sen pari vuotta mitä pystyi. Raukka joutui vaimon perässä lähtemään. Ja nyt sitten kysellään, että ettekö te Suomesta löytäisi töitä. No ei. 

En ole kateellinen jos joku asuu Lontoossa. Kyseinen kaupunki on monessa asiassa Suomessa jäljessä, varsinkin asunnoissa.

Oishan se ihana asua Lontoossa, ajatuksen tasolla, mutta en minä sinne ihan helposti muuuttaisi. Asun nyt juuri siellä missä haluankin ja kun mies oli sellaisessa työssä, että olisi voinut tulla ulkomaankomennus, niin sanoin että minä en sitten ole lähdössä minnekään.

Mitä kateuteen tulee, senkin voi ajatella eri tavoin. Kun minä sanon, että olen kateellinen jostain, se tarkoittaa "voi kunpa minäkin" ja olen iloinen sen toisen puolesta. Joillain taas on ilmeisesti tapana ajatella niin, että jos toisella on jotain mitä itsekin haluaa, niin toivotaan, että se toinenkin menettää sen. Tai kärsii jollain muulla tavalla. Tästä ajatuksesta en ole koskaan saanut kiinni.