Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö ystävän raskaudesta iloita jos itsellä on tuska lapsettomuudesta?
26.01.2024 |
Olenko myrkyllinen ystävä jos tunnen pelkästään kipua ja vihaa ystävän kertoessa raskaudestaan enkä pysty iloitsemaan hänen puolestaan? Itsellä lapsettomuutta ja kaksi kesken päättynyttä raskautta. Ajatuskin johonkin vauvakutsuille osallistumisesta saa aikaan ahdistuskohtauksen.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole pakko tuntea mitään tunnetta, mitä ei tunne!
Miten itsensä voisi pakottaa tuntemaan?
Minäkin kärsin aikanani lapsettomuudesta, enkä kerrassaan mitenkään kyennyt tuntemaan iloa siitä, että joku muu sai lapsen. Sellaisen vaatiminen on hymistelyä.
Lapsettomuuttani haluttiin lohduttaa jopa niin, että syliini tyrkytettiin vauvaa, että minua pyydettiin kummiksi ja että minulle luvattiin, että saan hoitaa tätä toisen vauvaa niin paljon kuin haluaisin.
En käsitä tällaista. En tietenkään vihaa vauvoja, mutta en minä halunnut toisen lasta, halusin oman!
Jos toisen ihmisen lapsen hoitaminen olisi automaattisesti helpotus ja onni lapsettomuudesta kärsivälle, niin johan koko ongelmaa ei olisi. Mutta se ei vaan mene niin.
Lapsettomuus ei olisi minkäänlainen ongelma, jos kaikki ihmiset ja varsinkin naiset automaattisesti rakastaisivat ja tuntisivat emotionaalista äitiyden
Kateutta tuo nimenomaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö pakkoavioliiton osapuolien tuntea rakkautta toisiaan kohtaan, koska se on joidenkin muiden mielestä oikea tapa? Ei tarvitse.
Mitenhän tämä liittyy tähän? Pakkoavioliitossa on kyse yleensä vanhempien valinnoista naitettavien lapsiensa suhteen. Ja tämä järjestely on vain vanhempien itsensä oman edun tavoittelua missä rakkaudella ei ole tekemistä. Niin, itsekkäästi teet lapsen ja itsekkäästi saat vielä pakkonaittaa hänet jollekkin, kaikki hyöty tiristetään jälkikasvust. Ai että, miten hienoja vanhempia.
Miten pakkoavioliitto ja lapsettomuus liittyvät toisiinsa? Pakkoavioliitto on valinta ja jos ei saa biologisesti lapsia niin siihen ei voi vaikuttaa.
Kyllä omaan hedelmällisyyteen voi usein vaikuttaakin, joissan rajoissa. Esim. elämällä terveellistä elämää, ei päihteitä/lääkkeitä, ylipainoa jne. Myös se oma elämänasenne vaikuttaa, stressi ja negatiivisuus tuskin auttaa asiaa.
On mahdollista olla samaan aikaan iloinen toisen puolesta ja tuntea surua omasta lapsettomuudestaan. Ei ole tervettä, jos et pysty yhtään iloitsemaan toisen puolesta.
On kaksi eri asiaa tuntea tunteita ja toimia vuorovaikutuksessa. On ihan ok tuntea katkeruutta, kateutta ja surua, mutta silti pitäisi pystyä käyttäytymään ystävällisesti ja esittämään onnellista ystävän puolesta. Negatiivisten tunteiden ei myöskään pidä antaa hallitsemaan koko ystävyyssuhdetta, mutta kyllä niitä on silti ihan ok tuntea.
En ymmärrä, mikä lapsettomuudessa surettaa. Lapsissa on kova työ, eivätkä he edes pyydä syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä lapsettomuudessa surettaa. Lapsissa on kova työ, eivätkä he edes pyydä syntyä.
Et taida muutenkaan ymmärtää asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielesi on sairas. Mene lääkärin juttusille niin saat lääkettä. Oma tilanteesi ei ympäröivää maailmaa pysäytä.
Höpö höpö. On täysin normaalia ja inhimillistä tuntea negatiivisia tunteita suurten menetysten kohdalla. Sairautta olisi kieltää ikävät tunteet ja yrittää esittää, ettei niitä ole.
Terkuin psykologi
Miten jonkun toisen raskaus on menetys?
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä lapsettomuudessa surettaa. Lapsissa on kova työ, eivätkä he edes pyydä syntyä.
Et taida muutenkaan ymmärtää asioita.
Ymmärrän hyvinkin. Lapsettomuus on palvelus maailmalle.
Kipua ja vihaa tuntevan kannattaa käydä psykan juttusilla. Oikeasti.
Toisaalta viha näkyy ja kyllä tutut katkovat välit, kun eivät jaksa vihaista ja katkeraa katsella ja kuunnella. En jaksaisi minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa valitettavasti hyvin epämiellyttävältä. Kyllähän ihmisillä on eri tilanteita. Joku onnistuu hankkimaan hyvän työpaikan,koulutuksen, yrityksen,saa lottovoiton,parisuhteen,avioliiton,hmm ja niitä lapsia ja lapsenlapsia.
Oletko noin itsekäs ja kateellinen kaikesta, en kyllä ystäväsi haluaisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa valitettavasti hyvin epämiellyttävältä. Kyllähän ihmisillä on eri tilanteita. Joku onnistuu hankkimaan hyvän työpaikan,koulutuksen, yrityksen,saa lottovoiton,parisuhteen,avioliiton,hmm ja niitä lapsia ja lapsenlapsia.
Oletko noin itsekäs ja kateellinen kaikesta, en kyllä ystäväsi haluaisi olla.
Aivan. Elämän epäreiluus tulee ymmärtää. Minulla on ruma naama, mutta ei se kaunistu, vaikka nyrpistelisin nenääni näteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi iloita, eihän ystäväsi syytä ole se että sinua ei ole vielä onnistanut. Kasaat vain harteillesi tyhjää kuonaa. Minusta on ihanaa että veljen poika on tehnyt kaksi lasta, jotka on kerrassaan ihania. Vaikka itse en ole saanut lapsenlapsia, nämä lapset tuottaa iloa joka pv kun katson nauravia kasvoja läppärin yläpuolella seinällä, jonne olen tulostanut isot kuvat heistä. Meidän omat lapset on jo kalkkiviivoilla tekemään mitään asian puoleen.
Vierailija kirjoitti:
Saako vanhempansa menettänyt vaatia muita olemaan hiljaa omista vanhemmistaan? Saako kävelykykynsä menettänyt kieltää muita kävelemästä ympärillään? Saako sinkuksi jäänyt tuntea pelkästään vihaa ja kipua naimisiin menevää ystäväänsä kohtaan?
Kehittämisen paikka sinulla siinä. Totta kai saa surra omaa tilannetta, mutta jos et pysty olemaan onnellinen toisen puolesta, et ole aidosti toisen ystävä. Toisen onni ei ole sinulta pois. Se on pois vain ihmisiltä, jotka haluavat hyötyä muista, mutteivat antaa toiselle mitään takaisin. Aidosti ystävääsi rakastaen haluaisit hänelle vain hyvää, omista kivuista huolimatta.
Olen menettänyt vanhempani ja ollut vastentahtoisesti sinkku.
Tahaton lapsettomuus oli kuitenkin tunteena jotain ihan erilaista kuin nuo.
Riippuu paljon myös siitä käytöksestä, että jaksoiko iloita toisen raskaudesta. Yksi vähätteli lapsettomuuttani ja alleviivasi suureleisesti raskuttaan ja myöhemmin vauvaansa.
Toinen taas ainakin yritti ymmärtää ja ymmärsi minulla olevan paha mieli. Hänen raskaudestaan jaksoinkin sitten vähän puolestailoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsettoman lapsen kaipuu on ylitsevuotava, niin ensimmäinen asia on päästä yli siitä ajatuksesta, että lapsen tulee olla biologisesti sinun. Sen jälkeen kannattaa kokeilla lahjasoluhoitoja. Jos ne ei nappaa niin nopeasti adoptiojonoon.
Keinoja on jos tämän asian ymmärtää riittävän ajoissa. Rakkaus lapseen ei synny biologian vaan hoivan ja läsnäolon kautta.
Ystävyyteen kuuluu toisen iloissa ja suruissa mukana eläminen, ja se on vastavuoroista. Näkisin siis, että olisi hyvä, jos ap saisi jollain tavalla asioitaan käsiteltyä niin, että vaikeista tunteistaan huolimatta pystyisi jollain tasolla elämään mukana ystävänsä ilossa. Mutta sama pätee toisinpäin: olisi hyvä, jos ystävä ymmärtäisi, miten kipeä tämä asia ap:lle on, ja pystyisi ottamaan huomioon ap:n tuskan.
Jos tilanne kutsulle menemisestä ahdistaa, niin älä mene.
Lapsettomuutta voi miettiä sen olemattoman lapsen näkökulmasta. Kun se ei synny koskaan, se ei myöskään koskaan kärsi.
No mutta nyt sinun ei tarvitse olla selibaatissa, kun ei ole lapsia paritteluistasi kärsimässä.
Ensimmäinen muistoni on 2-vuotiaana. Se menee näin "AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH (kiihtyvällä tahdilla) AH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AH-AAAAH-AAAAAAAH-AAAAAAAHH-AAAAAAAAHH-AAAAAAAAH-AAAAAAAH-AAAAAAAAH-AAAAAAAAAAHH"
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs voi olla monella tavalla. Ehkäpä ystäväsikään eivät vaivaudu iloitsemaan kanssasi, jos joskus satut tulemaan raskaaksi.
Itse kun tulin tahattoman lapsettomuuden jälkeen raskaaksi, niin en kyllä tarvinnut ketään puolestailoitsemaan. En pahemmin asiasta edes kertonut, ellei tullut tilannetta jossa oli pakko asiasta sanoa. Osa sai tietää vasta kun vatsa oli aikalailla selkeä.
Sitä suuremmalla syyllä en ymmärrä, miksi puoli maailmaa pitäisi olla superriemuitsemassa jonkun raskaudesta. Olin itse onnellinen raskaudestani, ja se riitti. En tarvinnu ketään viereen riemuitsemaan puolestani.
Mitenhän tämä liittyy tähän? Pakkoavioliitossa on kyse yleensä vanhempien valinnoista naitettavien lapsiensa suhteen. Ja tämä järjestely on vain vanhempien itsensä oman edun tavoittelua missä rakkaudella ei ole tekemistä. Niin, itsekkäästi teet lapsen ja itsekkäästi saat vielä pakkonaittaa hänet jollekkin, kaikki hyöty tiristetään jälkikasvust. Ai että, miten hienoja vanhempia.
Miten pakkoavioliitto ja lapsettomuus liittyvät toisiinsa? Pakkoavioliitto on valinta ja jos ei saa biologisesti lapsia niin siihen ei voi vaikuttaa.