Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö ystävän raskaudesta iloita jos itsellä on tuska lapsettomuudesta?
26.01.2024 |
Olenko myrkyllinen ystävä jos tunnen pelkästään kipua ja vihaa ystävän kertoessa raskaudestaan enkä pysty iloitsemaan hänen puolestaan? Itsellä lapsettomuutta ja kaksi kesken päättynyttä raskautta. Ajatuskin johonkin vauvakutsuille osallistumisesta saa aikaan ahdistuskohtauksen.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei sinun tarvitse vauvakutsuille mennä, mutta tuota ahdistustasi sinun pitää käsitellä ammattilaisen kanssa."
Ei pidä, ellei hän itse halua.
No ei toki, jos ei halua. Voi aivan hyvin kärsiä siitä lapsettomuussurusta seuraavat kaksikymmentä vuotta hakematta apua tilanteeseen ammattilaiselta, ja ne seuraavat kaksikymmentä vuotta siitä, ettei ole mummo, vaikka muut saman ikäiset esim. työkaverit ovat. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Tai vaihtoehtoisesti käsitellä surua ammattilaisen kanssa ja päästä siitä yli eikä tuhlata tähån suruun loppua elämäänsä.
Älä neuvo asioista, joista et tiedä mitään. Itse sain traumoja siitä, että minua yritettiin väkisin tuupata keskustelemaan ammattilaisen kanssa. Se lisäsi kärsimystä, ei vähentänyt sitä. 
Tämä. Ihmistä ei voi myöskään pakottaa suruprosessissa eteenpäin. Koska sitä lapsettomuus on, suruprosessi. Ihmisen on käytävä se läpi kaikkine tunteineen. Joskus ulkopuoliset yrittävät vaan tuputtaa siinä elävälle ihmiselle sitä miten väistämätön on vaan hyväksyttävä, on oltava kiitollinen siitä mitä on eikä hukata elämää. Mutta ei nämä asiat ole noin yksinkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin kun oma vanhempi on ollut dominoiva, jo vihjaisut siitä että pitäisi omat tunteetkin määrittää toisten pillien mukaan, nostattaa selkäkarvat pystyyn. Oikeasti, antakaa toisille rauha olla negatiivisissa tunteissaan!
Itsekäs voi olla monella tavalla. Ehkäpä ystäväsikään eivät vaivaudu iloitsemaan kanssasi, jos joskus satut tulemaan raskaaksi. Kuitenkin jos elämäsi on niin kurjaa ilman lasta niin miksi ihmeessä haluat sen lapsen kärsimään kurjuudesta kanssasi? Mielestäni pitäisi opetella hyväksymään elämä ilman lastakin, sairasta vierittää aikuisen ihmisen elämän mielekkyys olemattoman ihmisen niskoile. Ei kaikkea saa mitä haluaa.
Näitä tekstejä lukiessa siitä, miten kipeää lapsettomuus tekee, ei vaan voi käsittää. Olen viimeisillään raskaana ja en oikein ole kiintynyt vauvaan vaikka toivottu oli... Ei ikinä vauvakuumetta. Hullua miten joku voi suuttua siitä että kaveri on raskaana. Varmaan vihaat minuakin. Mutta sellasta elämä on ja sun pitää vaan se handlata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei sinun tarvitse vauvakutsuille mennä, mutta tuota ahdistustasi sinun pitää käsitellä ammattilaisen kanssa."
Ei pidä, ellei hän itse halua.
No ei toki, jos ei halua. Voi aivan hyvin kärsiä siitä lapsettomuussurusta seuraavat kaksikymmentä vuotta hakematta apua tilanteeseen ammattilaiselta, ja ne seuraavat kaksikymmentä vuotta siitä, ettei ole mummo, vaikka muut saman ikäiset esim. työkaverit ovat. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Tai vaihtoehtoisesti käsitellä surua ammattilaisen kanssa ja päästä siitä yli eikä tuhlata tähån suruun loppua elämäänsä.
Kyllä minä olen lapsettomuushoitojen ja keskenmenojen myötä ammattiapua hakenut ja saanut. Ei se kuitenkaan ole juuri auttanut. Tuska on niin iso, että on mahdoton edes kohdata sellaista ajatusta etten ikinä saisi la
Oletko yrittänyt lahjasoluilla? Yhtä lailla oma lapsi. Vauvani syntyi vuodenvaihteessa ja selvästi paras mahdollinen vauva.
Myös adoptio ja yksinhuoltajan tai eronneen puolison löytäminen ovat mahdollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs voi olla monella tavalla. Ehkäpä ystäväsikään eivät vaivaudu iloitsemaan kanssasi, jos joskus satut tulemaan raskaaksi. Kuitenkin jos elämäsi on niin kurjaa ilman lasta niin miksi ihmeessä haluat sen lapsen kärsimään kurjuudesta kanssasi? Mielestäni pitäisi opetella hyväksymään elämä ilman lastakin, sairasta vierittää aikuisen ihmisen elämän mielekkyys olemattoman ihmisen niskoile. Ei kaikkea saa mitä haluaa.
Itsekkyydessä ei ole vikaa. Kenenkään ei tarvitse tuntea mielekkyyttä toisen mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei sinun tarvitse vauvakutsuille mennä, mutta tuota ahdistustasi sinun pitää käsitellä ammattilaisen kanssa."
Ei pidä, ellei hän itse halua.
No ei toki, jos ei halua. Voi aivan hyvin kärsiä siitä lapsettomuussurusta seuraavat kaksikymmentä vuotta hakematta apua tilanteeseen ammattilaiselta, ja ne seuraavat kaksikymmentä vuotta siitä, ettei ole mummo, vaikka muut saman ikäiset esim. työkaverit ovat. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Tai vaihtoehtoisesti käsitellä surua ammattilaisen kanssa ja päästä siitä yli eikä tuhlata tähån suruun loppua elämäänsä.
Auttaako se sinun ammattilainen saamaan sen lapsen vai mitä sä höpötät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi käsittää miten joku jää jumiin ja kokee kaverin raskauden olevan häneltä pois.
Jos monet ympärillä saavat lapsia, eikö se lisää todennäköisyyttä olla lasten kanssa tekemisissä?
Ystävä- ja tuttavapiirissäni useampi on saanut lapsen yli 40-vuotiaana ja eräs on parhaillaan hoidoissa. Totta kai lapsiuutisten leviäminen on myönteistä. Itselleni lapsen syntymä hoitojen jälkeen oli voimauttava kokemus. Muiden lapset eivät koskaan olleet minulta pois.
Ammattilaisen kanssa puhuminen voi auttaa pääsemään yli ajatuslukoista ja näkemään vaihtoehtoja. Vastauksena jollekin, joka ketjussa ihmettelee, mitä ammattilaiselle puhuminen auttaa. En ollut alkuperäinen ehdottaja mutta näen selvästi, että ihmettelijän hahmotuskyvyssä on häikkää.
"Vastauksena jollekin, joka ketjussa ihmettelee, mitä ammattilaiselle puhuminen auttaa. En ollut alkuperäinen ehdottaja mutta näen selvästi, että ihmettelijän hahmotuskyvyssä on häikkää."
Pienelle osalle psykologipalvelut ovat tutkimusten mukaan jopa vahingollisia. Sen sijaan, että hyväksyisit myös tällaiset näkökulmat, hyökkäät verbaalisesti ihmettelijän päälle. Siinä pohdinnan aihetta itsellesi.
Monikaan lapseton (tai lapsellinen) ei muuten halua olla tekemisissä lasten kanssa, vain niiden omien lasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nautit sydämestäsi toisen onnesta, saat kaksinverroin hyvää takaisin. Kateus myrkyttää, saa aikaan vain pahaa😏
Vierailija kirjoitti:
Kun nautit sydämestäsi toisen onnesta, saat kaksinverroin hyvää takaisin. Kateus myrkyttää, saa aikaan vain pahaa😏
No jaa. Minä ainakin olen toisinaan kokenut voimaantumista ikävistä ajatuksista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan. Ei tuollainen ole normaalia.
Tottakai se on ihan normaalia. Se miten sen itse hyväksyy ja miten kättäytyy niin on toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää miten joku jää jumiin ja kokee kaverin raskauden olevan häneltä pois.
Jos monet ympärillä saavat lapsia, eikö se lisää todennäköisyyttä olla lasten kanssa tekemisissä?
Ystävä- ja tuttavapiirissäni useampi on saanut lapsen yli 40-vuotiaana ja eräs on parhaillaan hoidoissa. Totta kai lapsiuutisten leviäminen on myönteistä. Itselleni lapsen syntymä hoitojen jälkeen oli voimauttava kokemus. Muiden lapset eivät koskaan olleet minulta pois.
Ammattilaisen kanssa puhuminen voi auttaa pääsemään yli ajatuslukoista ja näkemään vaihtoehtoja. Vastauksena jollekin, joka ketjussa ihmettelee, mitä ammattilaiselle puhuminen auttaa. En ollut alkuperäinen ehdottaja mutta näen selvästi, että ihmettelijän hahmotuskyvyssä on häikkää.
Ei lapsettomuudesta kärsivää lohduta jos hän saa olla muiden lasten kanssa tekemisissä. Kaipuu on omaan lapseen, ei sitä muiden lapset vie pois. Eikä kyse ole ajatuksesta, että toisen raskaus on itseltä pois. Kysymys on siitä, että se toisen raskaus muistuttaa jostain itselle todella kipeästä. Luulisi nyt kenen tahansa ymmärtävän, että jos jatkuvasti joutuu vastakkain kenties oman elämänsä isoimman kivun kanssa niin kyllähän se sattuu. Ei siinä haluta toiselle pahaa, ei haluta toisen iloa poistaa. Se toisen ilonaihe vaan herättää itsessä kivun siitä tyhjästä sylistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa lapsellinen (pun intended :D), ei toisen onni ole sinulta pois. Olet toksinen ja huono ystävä. Älä ainakaan mene kavereillesi ilmaisemaan omaa pahaa mieltäsi.
Ymmärrän tunteitasi, mutta kyllähän se varmasti siitä ystävästäkin pahalta tuntuu, jos ikävästi reagoit. Ehkä kannattaa asiallisesti yrittää kertoa, ettet tässä asiassa ainakaan toistaiseksi kykene kulkemaan ystävän rinnalla. Minä ainakin ymmärtäisin senkin, jos olisin ystäväsi ja tietäisin tilanteesi.
Kenenkään ei tarvi olla hyvä ystävä tai mikään ystävä ellei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää miten joku jää jumiin ja kokee kaverin raskauden olevan häneltä pois.
Jos monet ympärillä saavat lapsia, eikö se lisää todennäköisyyttä olla lasten kanssa tekemisissä?
Ystävä- ja tuttavapiirissäni useampi on saanut lapsen yli 40-vuotiaana ja eräs on parhaillaan hoidoissa. Totta kai lapsiuutisten leviäminen on myönteistä. Itselleni lapsen syntymä hoitojen jälkeen oli voimauttava kokemus. Muiden lapset eivät koskaan olleet minulta pois.
Ammattilaisen kanssa puhuminen voi auttaa pääsemään yli ajatuslukoista ja näkemään vaihtoehtoja. Vastauksena jollekin, joka ketjussa ihmettelee, mitä ammattilaiselle puhuminen auttaa. En ollut alkuperäinen ehdottaja mutta näen selvästi, että ihmettelijän hahmotuskyvyssä on häikkää.
Ei lapsettomuudesta kärsivää lohduta jos hän saa olla muiden lasten kanssa tekemisissä. Kaipuu on omaan
Suuri osa ihmisistä on vähän tyhmiä.
Kun tulet minun ikään seestyt😏n75v
No ethän sinä pysty toisen onnesta iloitsemaan.
Älä neuvo asioista, joista et tiedä mitään. Itse sain traumoja siitä, että minua yritettiin väkisin tuupata keskustelemaan ammattilaisen kanssa. Se lisäsi kärsimystä, ei vähentänyt sitä.