Pitääkö ystävän raskaudesta iloita jos itsellä on tuska lapsettomuudesta?
Olenko myrkyllinen ystävä jos tunnen pelkästään kipua ja vihaa ystävän kertoessa raskaudestaan enkä pysty iloitsemaan hänen puolestaan? Itsellä lapsettomuutta ja kaksi kesken päättynyttä raskautta. Ajatuskin johonkin vauvakutsuille osallistumisesta saa aikaan ahdistuskohtauksen.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö pakkoavioliiton osapuolien tuntea rakkautta toisiaan kohtaan, koska se on joidenkin muiden mielestä oikea tapa? Ei tarvitse.
Mitenhän tämä liittyy tähän? Pakkoavioliitossa on kyse yleensä vanhempien valinnoista naitettavien lapsiensa suhteen. Ja tämä järjestely on vain vanhempien itsensä oman edun tavoittelua missä rakkaudella ei ole tekemistä. Niin, itsekkäästi teet lapsen ja itsekkäästi saat vielä pakkonaittaa hänet jollekkin, kaikki hyöty tiristetään jälkikasvust. Ai että, miten hienoja vanhempia.
Miten pakkoavioliitto ja lapsettomuus liittyvät toisiinsa? Pakkoavioliitto on valinta ja jos ei saa biologisesti lapsia niin siihen ei voi vaikuttaa.
Mieti nyt ihan itse. Haloo!
Ap kysyy, pitääkö hänen tuntea tunnetta x, vaikka tuntee tunnetta y. Jotkut kertovat, että pitää. Pakkoliitossa myös ulkopuolelta yritetään määrätä toisen tunteita.
No totta kai iloitset ystävän puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuutta voi miettiä sen olemattoman lapsen näkökulmasta. Kun se ei synny koskaan, se ei myöskään koskaan kärsi.
Ei kukaan ole niin epäitsekäs, että pistäisi lapsen edun omansa edelle.
Vierailija kirjoitti:
Saat tuntea kaikkia noita tunteita, olematta kuitenkaan mitenkään huono ystävä. Minä olen kaveripiirini ainoa lapseton, ja ei tämä kyllä helppoa ole ollut katsoa, kuinka muut vakiintuvat ja perustavat perheitä. Olen jokaisen raskausuutisen jälkeen itkenyt yksin kotona asiaa, koska se vaan tekee kipeää. Ystäviä toki aina onnittelen ja yritän olla iloinen heidän puolestaan. Ystäväni toki myös tietävät, että lapsettomuus on minulle kipeä asia, mutta olen myös sanonut, etten halua ettei minulle kerrota vauvauutisista tai että minun seurassani ei tarvitse mitenkään himmailla sitä omaa iloa ja innostusta. Koska kaikki tämä on nyt vain osa tätä prosessia, vaikka se pahalta tuntuukin.
Aika ikävää ettei ystävät saa olla omia itsejään sinun seurassasi vaan pitää olla varpailla ettei sulle tule pahaa mieltä. Aika raskas ystävyyssuhde sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat tuntea kaikkia noita tunteita, olematta kuitenkaan mitenkään huono ystävä. Minä olen kaveripiirini ainoa lapseton, ja ei tämä kyllä helppoa ole ollut katsoa, kuinka muut vakiintuvat ja perustavat perheitä. Olen jokaisen raskausuutisen jälkeen itkenyt yksin kotona asiaa, koska se vaan tekee kipeää. Ystäviä toki aina onnittelen ja yritän olla iloinen heidän puolestaan. Ystäväni toki myös tietävät, että lapsettomuus on minulle kipeä asia, mutta olen myös sanonut, etten halua ettei minulle kerrota vauvauutisista tai että minun seurassani ei tarvitse mitenkään himmailla sitä omaa iloa ja innostusta. Koska kaikki tämä on nyt vain osa tätä prosessia, vaikka se pahalta tuntuukin.
Aika ikävää ettei ystävät saa olla omia itsejään sinun seurassasi vaan pitää olla varpailla ettei sulle tule pahaa mieltä. Aika raskas ystävyyssuhde sitten.
Anteeksi, nyt tuli lukihäiriö. Sinä nimenomaan sanoit ettei haittaa toisten vauvauutiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat tuntea kaikkia noita tunteita, olematta kuitenkaan mitenkään huono ystävä. Minä olen kaveripiirini ainoa lapseton, ja ei tämä kyllä helppoa ole ollut katsoa, kuinka muut vakiintuvat ja perustavat perheitä. Olen jokaisen raskausuutisen jälkeen itkenyt yksin kotona asiaa, koska se vaan tekee kipeää. Ystäviä toki aina onnittelen ja yritän olla iloinen heidän puolestaan. Ystäväni toki myös tietävät, että lapsettomuus on minulle kipeä asia, mutta olen myös sanonut, etten halua ettei minulle kerrota vauvauutisista tai että minun seurassani ei tarvitse mitenkään himmailla sitä omaa iloa ja innostusta. Koska kaikki tämä on nyt vain osa tätä prosessia, vaikka se pahalta tuntuukin.
Aika ikävää ettei ystävät saa olla omia itsejään sinun seurassasi vaan pitää olla varpailla ettei sulle tule pahaa mieltä. Aika raskas ystävyyssuhde sitten.
Lueppa nyt ajatuksella, kirjoitin, että minun seurassani nimenomaan ei tarvitse himmailla niitä fiiliksiään tai vältellä omasta raskaudesta ja muusta puhumisesta.
Olin iloinen, kun kaverini sai lapsen. Itse vielä sinkku, niin ei ole ajankohtaista minulle. N29
Luojan kiitos minulla ei ole ystäviä taakkana. Tutut ovat ihan ok, mutta ystäviä en kaipaa. Voit ap miettiä tuotakin. Ei ole pakko olla jotain määrämuotoisia ystävyyssuhteita velvollisuuksineen. Ystävyyssuhteita voi päättää tai solmia uusia, jos niin haluaa. Tämä on sinun elämäsi ja sitä ei tarvitse elää muita mielistellen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä lapsettomuudessa surettaa. Lapsissa on kova työ, eivätkä he edes pyydä syntyä.
Narsistiselle ihmisille on kova paikka jos ei pääse jatkamaan geenejään eikä saa mitä haluaa. Siitä katkeruus ja kateus muita kohtaan.
Kateus on tunne, joka pitää tunnistaa ja käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat tuntea kaikkia noita tunteita, olematta kuitenkaan mitenkään huono ystävä. Minä olen kaveripiirini ainoa lapseton, ja ei tämä kyllä helppoa ole ollut katsoa, kuinka muut vakiintuvat ja perustavat perheitä. Olen jokaisen raskausuutisen jälkeen itkenyt yksin kotona asiaa, koska se vaan tekee kipeää. Ystäviä toki aina onnittelen ja yritän olla iloinen heidän puolestaan. Ystäväni toki myös tietävät, että lapsettomuus on minulle kipeä asia, mutta olen myös sanonut, etten halua ettei minulle kerrota vauvauutisista tai että minun seurassani ei tarvitse mitenkään himmailla sitä omaa iloa ja innostusta. Koska kaikki tämä on nyt vain osa tätä prosessia, vaikka se pahalta tuntuukin.
Aika ikävää ettei ystävät saa olla omia itsejään sinun seurassasi vaan pitää olla varpailla ettei sulle tule pahaa mieltä. Aika raskas ystävyyssuhde sitten.
Itse en ikinä jäisi ystäväksi tuollaisen kanssa. Kateus ja katkeruus ei kuulu hyvään ystävyyssuhteeseen.
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat tuntea kaikkia noita tunteita, olematta kuitenkaan mitenkään huono ystävä. Minä olen kaveripiirini ainoa lapseton, ja ei tämä kyllä helppoa ole ollut katsoa, kuinka muut vakiintuvat ja perustavat perheitä. Olen jokaisen raskausuutisen jälkeen itkenyt yksin kotona asiaa, koska se vaan tekee kipeää. Ystäviä toki aina onnittelen ja yritän olla iloinen heidän puolestaan. Ystäväni toki myös tietävät, että lapsettomuus on minulle kipeä asia, mutta olen myös sanonut, etten halua ettei minulle kerrota vauvauutisista tai että minun seurassani ei tarvitse mitenkään himmailla sitä omaa iloa ja innostusta. Koska kaikki tämä on nyt vain osa tätä prosessia, vaikka se pahalta tuntuukin.
Aika ikävää ettei ystävät saa olla omia itsejään sinun seurassasi vaan pitää olla varpailla ettei sulle tule pahaa mieltä. Aika raskas ystä
Edelleen, lue alkuperäinen teksti kunnolla. Kirjoitin nimenomaan, että minun kanssani ei niitä tunteita tartte himmailla tai jättää asioita kertomatta, vaikka asia on minulle kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä lapsettomuudessa surettaa. Lapsissa on kova työ, eivätkä he edes pyydä syntyä.
Narsistiselle ihmisille on kova paikka jos ei pääse jatkamaan geenejään eikä saa mitä haluaa. Siitä katkeruus ja kateus muita kohtaan.
Tämä. Narsisti tekee aina lapsen. Ei jätä epäitsekkäästi pakottamatta toista valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kipua ja vihaa tuntevan kannattaa käydä psykan juttusilla. Oikeasti.
Toisaalta viha näkyy ja kyllä tutut katkovat välit, kun eivät jaksa vihaista ja katkeraa katsella ja kuunnella. En jaksaisi minäkään.
Nämä ovat aika huvittavia heittoja oikeastaan. Mitä ihmettä te oikein kuvittelette, että psykalla tapahtuu? Olen joskus käynyt lapsettomuuspsykologilla.
Homma menee suunnilleen näin.
-Nettipalsta ja ei-älykkäät ihmiset: "vääk vääk vääk, et saa tuntea näin, mene psykalle ja ole iloinen! Vääk vääk! Typerä huono itsekäs ihminen!"
-Lapsettomuuspsyka: "On ok ja normaalia tuntea noita tunteita ja käyttäytyä noin. Voit hyväksyä tunteesi."
-Nettipalsta ja ei-älykkäät ihmiset: "vääk vääk, et saa tuntea noin vaan näin, mene psykalle sika!"
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Hankkisit sinäkin joskus työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuutta voi miettiä sen olemattoman lapsen näkökulmasta. Kun se ei synny koskaan, se ei myöskään koskaan kärsi.
Ei kukaan ole niin epäitsekäs, että pistäisi lapsen edun omansa edelle.
Minä laitoin, kun päätin olla lisääntymättä.
Vierailija kirjoitti:
Kipua ja vihaa tuntevan kannattaa käydä psykan juttusilla. Oikeasti.
Toisaalta viha näkyy ja kyllä tutut katkovat välit, kun eivät jaksa vihaista ja katkeraa katsella ja kuunnella. En jaksaisi minäkään.
#positivevibesonly. Sä oot siis sellainen ystävä, jonka pitää vaan saada asioita ystävyydestä, eikä antaa mitään. Ihanan nurinkurista.
Ei tarvitse iloita, mutta kyllä voi suhtautua positiivisesti.
Olette eri ihmisiä, täysin erillisiä ja elätte omia elämiänne. Älä sekoita niitä ja tunteita niistä toisiinsa.
Saat tuntea kaikkia noita tunteita, olematta kuitenkaan mitenkään huono ystävä. Minä olen kaveripiirini ainoa lapseton, ja ei tämä kyllä helppoa ole ollut katsoa, kuinka muut vakiintuvat ja perustavat perheitä. Olen jokaisen raskausuutisen jälkeen itkenyt yksin kotona asiaa, koska se vaan tekee kipeää. Ystäviä toki aina onnittelen ja yritän olla iloinen heidän puolestaan. Ystäväni toki myös tietävät, että lapsettomuus on minulle kipeä asia, mutta olen myös sanonut, etten halua ettei minulle kerrota vauvauutisista tai että minun seurassani ei tarvitse mitenkään himmailla sitä omaa iloa ja innostusta. Koska kaikki tämä on nyt vain osa tätä prosessia, vaikka se pahalta tuntuukin.