Pitääkö ystävän raskaudesta iloita jos itsellä on tuska lapsettomuudesta?

Ei tarvitse.On ihan normaalia, että et vaan jaksa etkä voi. Ei tarvitse iloita. Saat surra menetyksiäsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ha voimia. 

Vierailija kirjoitti:

No ethän sinä pysty toisen onnesta iloitsemaan.

En minäkään ja näin on juuri hyvä. 

Mielesi on sairas. Mene lääkärin juttusille niin saat lääkettä. Oma tilanteesi ei ympäröivää maailmaa pysäytä.

Tämä on toivottavasti ohi menevä vaihe lapsettomuuden polulla, vaikka se jatkuisikin.

Minäkin muistan ne ajat, kun vauvauutiset eivät aiheuttaneet spontaania iloa ja sen kerran, kun itkin omaa tilannettani kokonaisen päivän kuultuani kummipoikamme syntymästä. Vauvaperheitä onnittelin kyllä ihan normaalisti, ristiäisissä käytiin ja pienten sylittely toi myös iloa ja täytettä omaan tyhjään syliin. 

 

Mutta ystäväni olisivat kyllä ymmärtäneet esim. Vauvakutsuilta poisjäämisen, jos olisin puhunut siitä. Sanonut, että vaikka teidän onni ei ole minulta pois niin oma lapsettomuuden tuska on nyt tosi pinnalla ja herää vaikeita tunteita nähdessään teidän onnea. Osa ystävistäni kysyikin vauvauutisen kerrottuaan aivan valtavan empaattisesti, että miltä se tuntuu kun tietävät meidän toivoneen myös. 

 

Ihmiset yleensä pystyy kohtaamaan toisensa tällaisessakin tilanteissa. Ole avoin tunteistasi ja toisaalta myös avoin sille, että niillä toisten lapsilla voi olla valtavasti annettavaa sinulle myös kaipauksen keskellä.  

Onnellisesti lapseton, kummitäti kymmenelle ja täti viidelle. 

Vierailija kirjoitti:

Mielesi on sairas. Mene lääkärin juttusille niin saat lääkettä. Oma tilanteesi ei ympäröivää maailmaa pysäytä.

Höpö höpö. On täysin normaalia ja inhimillistä tuntea negatiivisia tunteita suurten menetysten kohdalla. Sairautta olisi kieltää ikävät tunteet ja yrittää esittää, ettei niitä ole. 

Terkuin psykologi

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys siitä etten haluaisi ystävälleni hyvää. Ei ole myöskään kyse siitä, että hänen ilonsa olisi minulta pois. Kyse on siitä, että kaikki hänessä muistuttaa omista menetyksistä ja herättää surun siitä mitä itse ei saa. Ap

Onko ystäväsi ollut pahoillaan sinun tilanteestasi? Onko surrut kanssasi menetyksiäsi? Mitä jos tilanne olisi toisinpäin?

Vois verrata siihen jos ystävä rikastuisi ja itse kärsii köyhyydestä niin pystyykö siitä iloitsemaan. Minä en pystyisi.

Erkaantuisin siitä ystävästä kuin alkaa katkerana vierestä katselemaan. Ei toimi täysin erilaiset elämäntilanteet, ehkäpä vain hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Ystäviä tulee ja menee eikä niiden tarvitse mitään kiveenhakattuja olla. Itselläni niitä on vaihtunut muutenkin eri elämäntilanteiden, vaihtuvien harrastusten ja ikäkausien mukaan.

Mä en ymmärrä tätä. Mitä se on sinulta pois, jos sun kaveri saa lapsen? Ei se liity mitenkään sinun lapsettomuusongelmaan.

Minä tekisin niin, että sanoisin tälle ystävälle, että ymmärrät hänen onnensa, mutta et pysty ottamaan osaa mihinkään vauvakutsuihin, kun olet aikaisemmista keskenmenoista vielä niin rikki. Se ei ole kenenkään vika. 

Sinulla on oikeus suruusi ja muihin lapsettomuuskriisin herättämiin tunteisiin (myös katkeruuteen, kateuteen), samoin kun ystävälläsi on oikeus iloita omasta elämäntilanteestaa.

Joskus on hyvä todeta ääneen, ettei jaksa iloita ystävän puolesta, koska asia on niin kipeä itselle. Joskus etäisyyden ottaminen hetkeksi tekee omalle mielen hyvinvoinnille hyvää. Myös lapsettomuuteen liittyvät muut asiat kannattaa yrittää jättää välillä taakseen ja pysähtyä miettimään, mitä muuta  elämässä on/voisi olla nyt ja tulevaisuudessa.

Minä minä MINÄ

Ei tarvitse iloita, mutta voit silti onnitella ystävää, koska se onnitelu ei ole sulta millään tavalla pois ja koska se on kohteliasta ja koska hän on ystäväsi. Jos siis olet ystävä, oletko? 

Aikuisuutta on hyväksyä se, että elämät menevät eri reittejä.

Lapsettomuus on ihan järjettömän kipeä asia elämässä. Suojaan itse itseäni siten, että selitän miksi en osallistu läheisteni vauvajuhliin ja tietysti myös onnittelen lämpimästi samalla. Etäisempien työtovereiden ollessa raskaana otan vain etäisyyttä eli esim en jää kahvihuoneeseen kuuntelemaan jotain vauvanodotus-hehkutusta. 

Suojaan itseäni, mutta olen myös onnellinen toisten puolesta. Ei heidän onnensa ole minulta pois, en vain itse pysty lähtemään siihen täysillä mukaan kun oma suruni on niin syvä ja kipeä.

Voi onnitella ja ei muuta. Hänelle voi sanoa omasta ongelmasta niin ei ihmettele mitään.

Olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta ja käynyt isolla rahalla hoidoissa. Nyt yhden lapsen vanhempana ymmärrän hyvin edelleen lapsettomia ystäviäni enkä koskaan tuputtanut vauvaani silloin kun hän vielä oli pieni, mihinkään heidän läheisyyteensä. Ja ymmärrän erittäin hyvin etteivät he ole meidän kanssa niin paljoa arkisissa tekemissä. Tiedän sen raastavan tuskan kun muut onnistuvat ja itsellä on edelleen vain tyhjä syli. Ei se etäisyys ole meidän vuoksi vaan sen oman kivun ja tuskan takia. Ja osaan sitä kunnioittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta ja käynyt isolla rahalla hoidoissa. Nyt yhden lapsen vanhempana ymmärrän hyvin edelleen lapsettomia ystäviäni enkä koskaan tuputtanut vauvaani silloin kun hän vielä oli pieni, mihinkään heidän läheisyyteensä. Ja ymmärrän erittäin hyvin etteivät he ole meidän kanssa niin paljoa arkisissa tekemissä. Tiedän sen raastavan tuskan kun muut onnistuvat ja itsellä on edelleen vain tyhjä syli. Ei se etäisyys ole meidän vuoksi vaan sen oman kivun ja tuskan takia. Ja osaan sitä kunnioittaa. 

Juuri näin! Sama homma itsellä, vuosien lapsettomuuden ja keskenmenojen jälkeen meille on syntymässä meidän ihmelapsi. En kertaakaan ole tuonut raskauttani esiin tai puhunut asiasta oma-aloitteisesti lapsettomuudesta kärsivälle kaverille. Sanoin hänelle, että ymmärrän hänen tilanteensa ja sen, jos hän haluaa tilaa enkä loukkaannu. Koska sen sielua raastavan kivun ymmärtää vain toinen asian kokenut. En ota henkilökohtaisesti jos toinen ei kykene lapsestani iloitsemaan, todellakaan. En odottanut edes onnitteluita. 

Ap, kannattaa kääntyä enemmän lapsettomille suunnattujen keskustelufoorumeiden suuntaan. Täällä saat vain lisää kipua ja haukkumista, aika monet äitylit täällä ovat elämäänsä tympääntyneitä ja saavat paremman mielen muiden haukkumisesta. Ja ajattele, näille suodaan lapsia 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta ja käynyt isolla rahalla hoidoissa. Nyt yhden lapsen vanhempana ymmärrän hyvin edelleen lapsettomia ystäviäni enkä koskaan tuputtanut vauvaani silloin kun hän vielä oli pieni, mihinkään heidän läheisyyteensä. Ja ymmärrän erittäin hyvin etteivät he ole meidän kanssa niin paljoa arkisissa tekemissä. Tiedän sen raastavan tuskan kun muut onnistuvat ja itsellä on edelleen vain tyhjä syli. Ei se etäisyys ole meidän vuoksi vaan sen oman kivun ja tuskan takia. Ja osaan sitä kunnioittaa. 

Juuri näin! Sama homma itsellä, vuosien lapsettomuuden ja keskenmenojen jälkeen meille on syntymässä meidän ihmelapsi. En kertaakaan ole tuonut raskauttani esiin tai puhunut asiasta oma-aloitteisesti lapsettomuudesta kärsivälle kaverille. Sanoin hänelle, että ymmärrän hänen tilanteensa ja sen, jos hän haluaa tilaa enkä loukkaannu. Koska sen sielua

Sinähän siinä juuri haukuit muita ja sait sillä paremman mielen, ihmekös se ettei sinulle ole lapsia suotu. 

Hirveän kat keraa ja kitk erää. Ketjua lukiessa ei ihmetytä yhtään, miksi jotkut jäävät ilman lapsia ja sille on hyvä syykin. Lapsen olisi varmasti kurjaa kasvaa ky ynisen, katkeran, kate ellisen ja ma sentuneen ihmisen kanssa. 

Välilyönnit, koska viesti ei mennyt läpi enkä käsitä mikä oli kielletty sana. 

Yleensä lapsettomuudestaan kovaa tuskaa kärsivillä naisilla on auttamattoman kapea identiteetti. Jokainen joka on obsessiivisesti halunnut jotain sitä saamatta, ymmärtää miten hirvittävää tuskaa se voi tuottaa, että joku toinen saa sen saman asian lähes yrittämättä. Lapsen saamiseen liitetään paljon positiivisia tunnekokemuksia, ja siihen liittyy myös oman sosiaalisen aseman pönkittäminen, koska perheellistyminen on edelleen jonkinasteinen normi tässä yhteiskunnassa. Minusta ei ole tervettä vuosikausia pakonomaisesti keskittää energiansa asiaan, jolle ei voi mitään. Elämästä kannattaa löytää muita ulottuvuuksia niin, ettei oma identiteetti jää niin vajaaksi. Lisäksi tietoisesti kannattaa uudellenstrukturoida omaa mielenmaisemaansa ja kiinnittää huomiota myös asioihin, jotka ovat lapsettomuudessa hyviä asioita kuten vapaus ja usein se, että jää enemmän rahaa itseen ja oman elintasoon ja itsensä toteuttamiseen. Kannattaa siis vaikuttaa asioihin joihin voi vaikuttaa: omiin asenteisiin, elintapoihin, arvoihin, omaan minäkuvaan ja identiteettiin. Lapsi tulee jos on tullakseen, mutta jos ei tule, niin elämä voi tällöin olla hyvää muutenkin. Tietenkin ihminen voi kokea kaikenlaisia tunteita, negatiivisia ja positiivisia, mutta tärkeämpää on miten niihin asennoituu. Tunteet yleensä tulevat ja menevät, niiden ei pidä määritellä sitä, mitä sinä olet ja miten sinä käyttäydyt muita kohtaan. Jos ihminen menee tunteidensa vietäväksi, niin sitä saa helposti märehtiä omassa tuskassaan lopun ikänsä.