Lue keskustelun säännöt.
Miksi avioerojen vaikutuksista lapsiin ei voisi keskustella tiedepohjaisesti yleisellä tasolla?
26.01.2024 |
Kysymys otsikossa.
Olen täällä ja muulla havainnut että tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa keskustelua halutaan syystä tai toisesta vältellä? Miksi näin?
Kommentit (304)
Koska jos tämä avioeron vaikutukset myönnettäisiin menisi aika monelta hurskastelulta pohja pois. Eronneita on niin paljon. Enemmistön pitää päästä aina arvostelemaan muita eikä se onnistu, jos huomio kiinnitetään liian yleiseen ongelmaan.
Mun mielestä kaikista paskinta on valehdella lapselle, että avioero ei vaikuta mihinkään, se pitää vaan hoitaa hyvin ja kaikki vieraat aikuisetkin eivät edes silmää räpäytä, kun perhestatusta käsitellään.
Ikäänkuin eroaminen olisi maailman neutraalein asia, vaikka repeää kahtia. Ja pahinta on kuunnella sitä isi rakastaa sinua lässytystä, siinä tuntee itsensä niin typeräksi ja tajuaa, ettei kukaan voi ikinä pitää minusta, kun ei edes omat vanhemmat.
Ja niinhän se on, sen jälkeen sulla ei ole perhettä ja asut lopun lapsuutesi muiden perheissä, kuin joku ruma ankanpoikanen
Terv. avioerossa psyykkisesti isättömäksi tullut
p.s. paraneminen on mahdollista vasta, kun pystyy käsittämään, että oli sittenkin viaton lapsi ja aikuiset teki väärin. Näin se paraneminen myös estetään, kun ollaan olevinaan niin mainioita avioerojen hoitajia ja lapsen huomioivia. Annettaisiin sen lapsen tuomita, mutta eipä ole mitään sananvaltaa omaan tilanteeseen vaan aikuiset on aina manipuloimassa omaksi edukseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä ap lottoat, miksi eroajat eivät halua käsiteltävän sitä, mitä se oma mukavuusero (= esim. joka toinen viikko lapsivapaata) todellisuudessa aiheuttaa lapsille. Aina ei tarvitse vetää niitä päihde- yms. syistä johtuneita eroja näihin keskusteluihin, kun kyse ei ole niistä.
Montako sellaista nyt siis tunnet, jotka yhtenä aamuna herätessään vaan tuumivat, että "ei hitsi, vois erota ni tulis vähän äksöniä tähän elämään!"?
On ihmisiä jotka ovat jo suhteeseen lähtiessään oikeasti niin rikki että suhdetta ei olisi pitänyt koskaan edes aloittaa. Mutta. Sellaiset ovat taitavia pahantahtoisuudessaan peittämään todelliset motiivinsa. He ylimiellyttävät, joskin valheellisesti, he eivät kerro todellsista tunteistaan ja tarpeistaan vaan valehtelevat niistäkin keskusteluissa.
He keräävät salaa katkeruutta sisäänsä puolison tietämättä asiasta. Kun sitten se katkeruus kasvaa riittävän suureksi he hankkivat ensin salasuhteen ja hyppäävät siihen. Toisaalta he eivät koskaan kykene muuhun kuin toisten ihmisten hyväksikäyttöön oman tyhjyyden tunteensa poistamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Koska jos tämä avioeron vaikutukset myönnettäisiin menisi aika monelta hurskastelulta pohja pois. Eronneita on niin paljon. Enemmistön pitää päästä aina arvostelemaan muita eikä se onnistu, jos huomio kiinnitetään liian yleiseen ongelmaan.
Mun mielestä kaikista paskinta on valehdella lapselle, että avioero ei vaikuta mihinkään, se pitää vaan hoitaa hyvin ja kaikki vieraat aikuisetkin eivät edes silmää räpäytä, kun perhestatusta käsitellään.
Ikäänkuin eroaminen olisi maailman neutraalein asia, vaikka repeää kahtia. Ja pahinta on kuunnella sitä isi rakastaa sinua lässytystä, siinä tuntee itsensä niin typeräksi ja tajuaa, ettei kukaan voi ikinä pitää minusta, kun ei edes omat vanhemmat.
Ja niinhän se on, sen jälkeen sulla ei ole perhettä ja asut lopun lapsuutesi muiden perheissä, kuin joku ruma ankanpoikanen
Terv. avioerossa psyykkisesti isättömäksi tullu
#havaintojatosiasioista
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut on aina samanlaisia. Nettiprovot heittelee olkiukkoja sinne tänne, eikä ole oikeasti yhtään kiinnostuneita ymmärtämään ihmisten kokemuksia eroista ja niiden syistä. Mutta elämä opettaa.
Ei tässä puhuttu mitään sinusta vaan lapsen näkökulmasta. Miten tärkeää voi olla, että sinä ja sun kärsimykset on oikein ymmärretty. Just noin tärkeää, että lapset pitää sivuuttaa eikä lapsista saa puhua mitään. Kerro meille miten sun lapsi kärsii. Kerro miltä siitä tuntuu?
Avioliiton ulkopuolella syntyy yli puolet esikoisista ja lähes puolet kaikista lapsista.
Avioliitossa ei välttämättä synny yhtään lastaan ja avioerot eivät myöskään tapahdu pelkästään pikkulapsiaikana.
Jostain syystä oletat että se avioliitto ja sen päättyminen tai erojen rajoittaminen vaikuttaisi lapsiin yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton ulkopuolella syntyy yli puolet esikoisista ja lähes puolet kaikista lapsista.
Avioliitossa ei välttämättä synny yhtään lastaan ja avioerot eivät myöskään tapahdu pelkästään pikkulapsiaikana.
Jostain syystä oletat että se avioliitto ja sen päättyminen tai erojen rajoittaminen vaikuttaisi lapsiin yleisesti.
Älä nyt viitsi. Vai väitätkö oikeasti että vanhempien ero olivat he sitten avioliitossa tai avoliitossa ei vaikuttaisi lapsiin. Laitatko linkin jostain tutkimuksesta jossa johtopäätös on että vanhempien ero ei vaikuttaisi yleisellä tasolla negatiivisesi lapseen. Päihde- ja väkivaltatapaukset ovat tietenkin eri asia eikä kukaan puhu nyt niistä joten siihen suuntaan ei tarvitse spinnata.
Vierailija kirjoitti:
Tänään päiväkodin ulkoilussa kaksi eskarilaista keinuivat vieretysten. Toinen kysyi toiselta:
"Mikä on sun unelma?", johon toinen vastasi, "että mun vanhemmat palaisi yhteen".
Kuinka oireellista, että joku riensi heti alapeukuttamaan tätä lapsen kokemusta ja vastausta (tai kenties kieltämään koko tapahtuman).
Ko. lapsi vaikuttaa iloiselta ja aktiiviselta, siksi itsekin hämmästyin hänen vastaustaan. Ikinä ei voi tietää, mitä pinnan alle kätkeytyy.
Yleensähän lapset eivät puhu noin syvällisiä keskenään, mutta nämä kaksi ovat ystävystyneet pintaa syvemmälle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut on aina samanlaisia. Nettiprovot heittelee olkiukkoja sinne tänne, eikä ole oikeasti yhtään kiinnostuneita ymmärtämään ihmisten kokemuksia eroista ja niiden syistä. Mutta elämä opettaa.
Ei tässä puhuttu mitään sinusta vaan lapsen näkökulmasta. Miten tärkeää voi olla, että sinä ja sun kärsimykset on oikein ymmärretty. Just noin tärkeää, että lapset pitää sivuuttaa eikä lapsista saa puhua mitään. Kerro meille miten sun lapsi kärsii. Kerro miltä siitä tuntuu?
Ei tuo uskalla edes ajatella sitä. Keksii mitä tahansa tarinaa välttääkseen tuon asian kohtaamista silmästä silmään.
Saa toki. Mutta en minä ainakaan eronneena jaksa kuunnella sitä ikiaikaista jankkausta siitä, että ydinperhe on lapselle paras. Kukaan ei ole täydellinen, ei vanhempana eikä muutenkaan. Jokaisella on omat haasteensa elämässä, myös jokaisella lapsella. Osoittaa kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan, sekä elämänkokemuksen puutetta, jos toisen epäonnen kohdalla alkaa jankkaamaan jotain tieteellisiä tutkimuksia siitä mikä ois paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska se ei ole vain avioero, mikä lapsiin vaikuttaa. Siellä avioeron takana kun usein on kaikenmoista päihteiden käyttöä, mielenterveys ongelmaa, väkivaltaa ja riitoja. Ero voi olla se helpotuskin, mutta jäljet jää. Vaikka vanhemmat eroaa niin silti se toinen vanhempi ongelmineen on lapsen elämässä.
Yleensä molemmat vanhemmat ovat ongelmineen eron jälkeenkin lapsen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Saa toki. Mutta en minä ainakaan eronneena jaksa kuunnella sitä ikiaikaista jankkausta siitä, että ydinperhe on lapselle paras. Kukaan ei ole täydellinen, ei vanhempana eikä muutenkaan. Jokaisella on omat haasteensa elämässä, myös jokaisella lapsella. Osoittaa kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan, sekä elämänkokemuksen puutetta, jos toisen epäonnen kohdalla alkaa jankkaamaan jotain tieteellisiä tutkimuksia siitä mikä ois paras.
No niin. Kuka on vaatinut täydellisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa toki. Mutta en minä ainakaan eronneena jaksa kuunnella sitä ikiaikaista jankkausta siitä, että ydinperhe on lapselle paras. Kukaan ei ole täydellinen, ei vanhempana eikä muutenkaan. Jokaisella on omat haasteensa elämässä, myös jokaisella lapsella. Osoittaa kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan, sekä elämänkokemuksen puutetta, jos toisen epäonnen kohdalla alkaa jankkaamaan jotain tieteellisiä tutkimuksia siitä mikä ois paras.
Pitäisikö asiasta sitä vaieta? Jos näin niin miksi pitäisi vaieta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska se ei ole vain avioero, mikä lapsiin vaikuttaa. Siellä avioeron takana kun usein on kaikenmoista päihteiden käyttöä, mielenterveys ongelmaa, väkivaltaa ja riitoja. Ero voi olla se helpotuskin, mutta jäljet jää. Vaikka vanhemmat eroaa niin silti se toinen vanhempi ongelmineen on lapsen elämässä.
Höpö höpö.
N. 40-50% liitoista päättyy eroon, eikä kaikissa näissä todellakaan ole taustalla päihteitä, mielenterveyden ongelmia, väkivaltaa eikä välttämättä edes riitoja. Ihmiset eroavat nykyään yhä "siistimmin" ja yhä tavanomaisemmista lähtökohdista, kun "rakkaus vain loppuu" tai "kasvettiin erilleen".
Ero, ilman yhtään mitään taustatekijöitä, riittää olemaan lapselle valtava kriisi. Ja vaikka taustalla olisikin ongelmia, lapsi ei näe asiaa niin. Lapselle oma vanhempi on aina juuri täydellinen ja rakas, vaikka vanhemman kohtelussa
No höpöhöpö. Se, että sinulle vastataan, että kasvettiin erilleen, ei todellakaan tarkoita sitä, että se olisi eron syy. Se on vaan sellainen yleisesti hyväksytty lausahdus niille, joille ei halua alkaa avata todellisia traumojaan. Meillä oli aivan järkyttäviä riitoja, jotka äityivät väkivaltaiseksikin, mutten parhaille kavereillenikaan ole koskaan kertonut sitä. Uudelle kumppanille rivien välistä vihjaisin, että jotain tällaista saattoi olla.
Exä on tietysti meidän elämässä edelleen, kun on yhteiset lapset, ja hän on työelämässä menestynyt, aktiivinen harrastustoiminnassa jne. En viitsi pilata exän mainetta, kun riidat ovat nyt historiaa, ja en lastenkaan vuoksi halua heidän isänsä mainetta pilata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Jos ei kerro tosiasioita niin silloin ei tarvitse triggeroitua tästä ketjusta koska tämä koskee erojen vaikutuksista lapsiin yleisellä tasolla.
Luulen, että moni erolapsi toivoo, että vanhemmat palaisivat yhteen. Etenkin silloin, kun perheessä ei ole päihteitä tai väkivaltaa, vaan ero tulee muista syistä, kuten pettämisestä.
Ei pieni lapsi ymmärrä tällaisia aikuisten välisiä juttuja ja vanhemmat myös peittävät ongelmat lapsiltaan. Ero on tällöin aina lapselle iso shokki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään päiväkodin ulkoilussa kaksi eskarilaista keinuivat vieretysten. Toinen kysyi toiselta:
"Mikä on sun unelma?", johon toinen vastasi, "että mun vanhemmat palaisi yhteen".
Kuinka oireellista, että joku riensi heti alapeukuttamaan tätä lapsen kokemusta ja vastausta (tai kenties kieltämään koko tapahtuman).
Ko. lapsi vaikuttaa iloiselta ja aktiiviselta, siksi itsekin hämmästyin hänen vastaustaan. Ikinä ei voi tietää, mitä pinnan alle kätkeytyy.
Yleensähän lapset eivät puhu noin syvällisiä keskenään, mutta nämä kaksi ovat ystävystyneet pintaa syvemmälle tasolle.
Alapeukutin. Jos omalta tytöltä kysyy mitä hän toivoisi eniten maailmassa, se olisi joko poni, tai sitten että me isän kanssa palataan yhteen. No, isällä on isoja mielenterveysongelmia, lisäksi petti minua useasti suhteen aikana sekä sössi meidän talousasiat. Siinä suhteessa oli todella, todella vaikeaa luoda tervettä ja tasapainoista kasvuympäristöä lapsille, joten lopulta erosin. Tietääkö tyttö nämä taustat? Ei tietenkään. Saako hän toivoa sitä? Saa. Olisiko sen toiveen toteutuminen hänen psyykkisen kehityksensä kannalta paras? Ei varmasti.
Ero on ikävä asia. Vaikuttaako se negatiivisesti lapsiin? Kyllä. Onko eron vastakohtana aina sitten tasapainoinen ja onnellinen perhe-elämä, jos ei olisi erottu? Hyvin harvoin. Voiko lapseni kokea silti myös paljon iloa ja onnea elämässään, vaikka hänen vanhempansa ovat eronneet ja toivoisi yhteenpaluuta? Totta helvetissä voi!
Alapeukutin, koska en voi sietää tuollaista, että jos ja kun lapsi sitten avautuu siitä erosta ja tunteistaan niin aletaan heti kauhistella, jeesustella ja vetämään aivan övereitä johtopäätöksiä koko asiasta. Se että tuo lapsi sanoi tuon asian ääneen, tarkoittaa pikemminkin sitä, että hän on saanut ilmaista tunteitaan ja erosta on hänelle puhuttu, joten hänelle on luontevaa puhua siitä myös kaverille keinussa. Oma lapseni sanoo minulle nimittäin usein noin ja sitten asiasta keskustellaan, aina. Lohdutan, aina. Ei tarvi kenenkään tädin siellä puistossa tai päikyn pihalla kuvitella, että olisin vanhempana asiasta jotenkin tietämätön ja lapsiraasu kertoo asioita sitten pitkin pihoja suruissaan. Ei. Hänelle vaan on täysin luontevaa puhua asiasta ja tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska se ei ole vain avioero, mikä lapsiin vaikuttaa. Siellä avioeron takana kun usein on kaikenmoista päihteiden käyttöä, mielenterveys ongelmaa, väkivaltaa ja riitoja. Ero voi olla se helpotuskin, mutta jäljet jää. Vaikka vanhemmat eroaa niin silti se toinen vanhempi ongelmineen on lapsen elämässä.
Yleensä molemmat vanhemmat ovat ongelmineen eron jälkeenkin lapsen elämässä.
Juuri näin. Moni vaan pettää itseään mustavalkoisella hyvis-pahis -ajattelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut on aina samanlaisia. Nettiprovot heittelee olkiukkoja sinne tänne, eikä ole oikeasti yhtään kiinnostuneita ymmärtämään ihmisten kokemuksia eroista ja niiden syistä. Mutta elämä opettaa.
Ei tässä puhuttu mitään sinusta vaan lapsen näkökulmasta. Miten tärkeää voi olla, että sinä ja sun kärsimykset on oikein ymmärretty. Just noin tärkeää, että lapset pitää sivuuttaa eikä lapsista saa puhua mitään. Kerro meille miten sun lapsi kärsii. Kerro miltä siitä tuntuu?
Ei tuo uskalla edes ajatella sitä. Keksii mitä tahansa tarinaa välttääkseen tuon asian kohtaamista silmästä silmään.
Miksei edes oma vanhempi puolusta lastaan, varsinkin jos itse oli se osapuoli, joka ei ole syypää eroon?
Vastaus otsikon kysymykseen: koska "voimaantunut" eroajanainen kokee asian kiusalliseksi.
Tänään päiväkodin ulkoilussa kaksi eskarilaista keinuivat vieretysten. Toinen kysyi toiselta:
"Mikä on sun unelma?", johon toinen vastasi, "että mun vanhemmat palaisi yhteen".