Sektio vai alatiesynnytys?

Kammottaa ajatuskin.



Alatiesynntyksistä olen toipunut nopeasti, ei mitään kantorajoituksia, 2 vikaa mennyt lähes luomusti, ilokaasua ja suihkua

Esikoisen alatiesynnytyksessä en revennyt lainkaan ja heti synnytyksen jälkeen kävin suihkussa ja kävelin osastolle. En ollut lainkaan kipeä, vähän virtsatessa kirveli, mutta ei ollut lainkaan sellaista oloa, että olisi pitänyt mitään varoa.

Kuopuksen synnytys päättyi kiireelliseen sektioon, ja se sektio-osuus siinä oli se pelastus. Aluksi piti tulla suunniteltu sektio, koska vauva oli väärässä tarjonnassa. Ehti kääntyä sitten sektiota edeltävänä yönä, joten sektio peruttiin, ja alatiesynnytys siis ainoa vaihtoehto, kun lähdin synnyttämään. Synnytys oli kuitenkin jämähtänyt paikalleen, koska vauva oli väärässä tarjonnassa eikä mahtunut ulos, ja reilun tunnin ponnistamisen jälkeen sydänäänet alkoivat heitellä. Elämäni kauhein kokemus oli se, kun minulle lisättiin oksitosiinia, koska kätilö ajatteli, että en tunne ponnistustarvetta (vakuutin kyllä, että tunnen, vaikka epiduraali oli annettu vain vähän ennen ponnistusvaihetta), ja sitten tulikin pian se sektiopäätös, jolloin kiidätettiin leikkaussaliin enkä saanut ponnistaa. Silti ne oksitosiinilla vauhditetut supistukset repivät enkä voinut liikahtaakaan, pystyin vain karjumaan siinä leikkauspöydällä, ennen kuin lisäannos alkoi vaikuttaa. En ikinä, ikinä halua kokea sitä!

Toivuin sektiosta viikossa, vaikka se viikko olikin aika kauhea (kaksi ekaa päivää tosi kipeitä). Viikon jälkeen oli jo sellainen olo kuin ei mitään sektiota olisi ikinä tehtykään paitsi että en edelleenkään tunne leikkaushaavan ympäriltä mitään ja vatsalihakset ovat kadonneet.

Jos nyt pitäisi valita, valitsisin sektion, koska vaikka alatiesynnytyksestä toipui nopeammin, en halua enää kokea sitä järkyttävää kipua, mitä tunsin siinä leikkauspöydällä. Pahinta kaikesta on tietoisuus siitä, että minulla oli siinäkin vaikuttamassa se ennen ponnistusvaihetta annettu epiduraali eli siis mitä se kipu olisi ollut, jos se olisi ollut luomua (ilman oksitosiinia tietysti myös)...

Bakteerikannasta sen verran, että kuopuskin sai kyllä osansa, kun jämähti sinne synnytyskanavaan niin tiukasti, että sektion suorittava lääkäri oli ihan pulassa eikä saanut ensin irti (valitteli mulle sitten jälkeenpäin, että saattaa olla melkoisia ongelmia alapäässä, kun oli aika rajua se irrotus, mutta onneksi ei tullut mitään pahempia ongelmia). Silti on ollut tosi paljon sairaana vauvavuotenaan. Ei se siis takaa tervettä vauvaa, eikä sille kannata nyt liikaa laittaa painoa. Toki tyhjää parempi mutta alatiesyntyneet vauvatkin sairastelevat.

Oliko millaiset kivut? Taisi toisessa synnytyksessäsi hoitajat ja lääkärit tehdä sen virheen? Olisiko edes sattunut niin paljoa jos olisivat sinua kuunnelleet ja jättäneet antamatta oksitosiinia?

Ei muuten mutta mielenkiinnolla :)Jokainen saattaa lapsen maailmaan kuten haluaa! :)

En voi mitenkään käsittää, miten joku terve nainen, jonka vauvalla kaikki ok,valitsisi sen, että lapsi otetaan leikkaamalla tuosta noin vaan maailmaan.

Ekalla kerralla en saanut valita, toisella kerralla valitsin itse ihan iloisesti.

Ei kaiherra, että jäi "naisten intti" kokematta.

Kolme sellaista takana enkä ole yhdessäkään kerennyt saamaan kivunlievitystä eli luomuna mentiin. Sattuihan se niin maan perhanasti, mutta koska ei tullut mitään repeämiä ja seuraavana päivänä olin jo ihan kuosissa, ei neljäskään alatiesynnytys olisi mitenkään paha.



Ajatuksena tuo sektio ei vain nappaa. Olen aina kammoksunut kaiken maailman leikkauksia joten tuokaan ei tee poikkeusta. Toipuminen olisi myös luultavasti pidempää kuin alatiesynnytyksessä (jos se siis menisi kuten kolme edellistä).

Mutta en saa valita, ja siksi nuorimmat lapseni ovat syntyneet sektiolla. Takana myös kaksi alatiesynnytystä ja _ehdottomasti_ ottaisin huomattavasti mieluummin alatiesynnytyksen kuin sektion.

En voi mitenkään käsittää, miten joku terve nainen, jonka vauvalla kaikki ok,valitsisi sen, että lapsi otetaan leikkaamalla tuosta noin vaan maailmaan.

Sektio ei ole "leikkaamalla tuosta noin vaan", vaan isohko leikkaus.

t. 2x alatiesynnytys, 3x sektion kokenut äiti

ehdottomasti!

1 kerta alakautta,ja se oli niin vaikea,että pelon takia tehty 3 sektiota.

Kyseessä on kuitenkin suuri vatsanalueen leikkaus, eikä toipuminen todellakaan käy viikossa!



Itselläni kokemusta kiireellisestä sektiosta ja 2 alatiesynnytyksestä ja ehdottomasti valitsisin alatiesynnytyksen. Vaikka sektio meni täysin normaalisti ja vailla komplikaatioita niin ei siitä viikossa toivu. Vatsan turvotus, haava-alueen kipu, nostokielto jne pitävät huolen, että toipuminen kestää. Joka yskäisy sattuu, joka kerta kun teet vähääkään repäisevää liikettä tai käännät sängyssä kylkeä vatsaan sattuu. Toipuminen (ainakin jos antaa haavan parantua rauhassa) vie aikaa ja asettaa arjoituksia.



Omat alatisynnytykseni ovat menneet hyvin. Pieniä repeytymiä ja muutamat tikit olen saanut. Olen istunut jo synnytyssalissa, ei rajoituksia nostojen suhteen tai minkään muunkaan.

alatiesynnytys ehdottomasti. molemmilla kerroilla oon ollut heti toimintakuntoinen. ekasta lapsesta tuli kaksi tikkiä mutta seuraavana päivänä istuin jo normaalisti, tokalta eo tullut mitään. heti synnytyksen jälkeen oli olo normaali. ei repeämiä, ei kipuja, ei turvotusta. ainoastaan verenvuoto kertoi että olin juuri synnyttänyt. :) heti olisin oluut halukas jopa seksihommiin. ;) mutta kolme iikkoa ootettiin verenvuodon takia. :P

ps. sektio on varmaan suurin synnytyspelkoni, ja pelokään varsinkin jos joutuisi hätäsektioon. :(

nim. rv32

Ja sektiosta toivuin kyllä nopeammin kuin alatiesynnytyksestä, jossa tarvitsi tehdä episiotomia. En kyennyt kunnolla kävelemään reiluun viikkoon kipeän episotomian vuoksi. Silti valitsisin alatiesynnytyksen ellei lääketieteellistä indikaatiota sektiolle olisi.

sektiota ja erittäin nopeat toipumiset. Pystyyn leikkauspäivänä, ei kipuja (muuta kuin jälkisupisteluja) ja viidessä päivässä superhyvässä kunnossa.

joten tietysti alatie.

Asun ulkomailla. Valitsin sektion. Paranin nopeasti, kivuista en kärsinyt ollenkaan. Epämukavinta oli kun nousin ensimmäisen kerran ylös sängystä. Haava aristi ehkä noin viikon verran. Urheilua vältin 8 vkoa.

En ole koskaan ollut sektiossa, mutta kurjalta tuntuu ajatus leikkelystä. Yksi alatiesynnytys takana ja siitä toipuminen kesti noin 5 päivää. Käytin kaikkia mahdollisia puudutteita, mitä sairaala tarjosi (siis epiduraali lähinnä ja joku muu ennen sitä).



Mulla on aivan hirveä veitsikammo. Kuvottaa ajatus, että minun vatsanpeitteet ja vatsalihakset viillettäisiin auki ja vauva otettaisiin sitä kautta ulos. Ja tikkejä, tikkejä, tikkejä sitten vaan mamman vatsaan. Auts.

eka syntyi suunnitellulla sektiolla perätilansa vuoksi. Viikon kuluttua olin jo kavereilla vauvan kanssa vierailemassa.



Toinen syntyi alakautta, nyt 8 viikkoa kulunut ja edelleen toipuminen menossa. Repesin sulkijalihasta myöten, ja jälkitarkastuksen lekuri sanoi et ei kierukkaa kannata ajatella vielä kuukausiin, toipuminen kun on niin kesken.

ja molemmat sujuivat ilman komplikaatioita, mutta silti varmaankin valitsisin sen alatien...

Pahojen kuukautisten (ei kipua, vaan jotakin aivan muuta ja pahempaa) takia toivoisin kokevani vihdoin alatiesynnytyksen, jottei kukaan enää voi ylimielisenä väittää, etten muka tiedä aiheesta yhtään mitään.



Huvittava syy, mutta suurin yksittäinen kaikista hyvistä syistä. :)

bakteerit olisi niin saatanan autuaaksi tekeviä, niitä varmaan laitettaisiin lapseen sektion yhteydessä!

Asioiden ollessa kuin ovat, olen synnyttänyt kaksi kertaa alateitse.