Lue keskustelun säännöt.
Sektio vai alatiesynnytys?
05.12.2010 |
Jos saisit valita, eikä sektiolla synnyttämisessä olisi terveysriskejä. Näinhän se ei ole, eikä Suomessa saa valita, mutta leikitäään hetki näin.
Kommentit (73)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa synnytystavan saa synnyttäjä itse valita. Minulla kaksi suunniteltua sektiota. Ilmoitin haluavani sektion ja sen myös sain.
Sektio ei ole tarkoitettu valinnaiseksi synnytyspelko ei ole mikään syy. Sektiossa verenhukka ja toipuminen on pitkä. Alatie synnytys on luonnollinen tapa. Synnutyspelkoisille on olemassa hyvät kivunlievitykset olemassa. Sektio on tarkoitettu henkilöille jotka eivat voi alateitse synnyttää vauva ei mahdu tai ei ole pää alaspäin. Pitää olla lääketieteellinen syy siihen. Kannattaa kuunnella lääkäreitä. Jos aikoo tehdä lapsia tietyt asiat nyt vaan kuuluu siihen. Ne ikävätkin asiat tai ei niin miellyttävät. Nykyajan nuoret naiset on kasvatettu saamaan aivan kaiken jos kaikki ei mene oman mielen mukaan ollaan heti valittamassa
Kärsin synnytyspelosta, koska olin saanut traumat luettuani joskus teininä synnytyksestä jossa oli Erbin pareesi, jossa vauvan käsi vahingoittuu loppuelämäksi.
Luojan kiitos, esikoisen synnytys päätyi lopulta kiireelliseen sektioon, koska synnytys ei edennyt. Toinen lapsi puolestaan joutuu hätäsektioon monestakin syystä.
Kaksi sektiota takana ja nolla alatiesynnytystä ja olen todella kiitollinen, että sain sektiolla molemmat. Toki suunnitellut sektiot olisivat olleet aluinpitäen paras ratkaisu molempiin.
Jos sattuisin joskus saamaan vielä kolmannen lapsen niin kahden sektion jälkeen se olisi suunniteltu sektio, eli mun unelma.
Miten ihmeessä naiset ennen synnyttivät. Alatie oli ainut vaihtoehto. Jos lapsi oli n. s perätilassa oli hengenlähtö molemmilla lähellä. Kätilöitä ei ollut oli vain lapsen päästäjia kulkivat talosta taloon auttamassa synnytyksiä. Jos lasta ei saatu käännettyä alakautta ei ollut leikkaus mahdollisuutta. On hienoa upeata että eteenpäin on menty ja lasten ja äitien kuolleisuus on loppunut ainakin Suomessa. Mutta hyvät nykynaiset lopettakaa ikuinen valitus
Nyt on kaikki niin hyvin oltaisiin kiitollisia siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alatiesynnytys kun kolme lasta haluttu, pienemmät riskit seuraaviin raskauksiin. Valitsisin kyllä sektion jos vauva arviolta hirveän iso, meidän lapset oli aika lähelle 3 000 kg, 2 hieman alle. Tiedän kyllä naisia joiden esikoinen n. 5 kiloa ja alateitse, mutta minä en ehkä uskaltais.
Voi pylly, 3000 g piti kirjoittaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alakautta synnyttäisin. Olen kaksi lasta synnyttänyt ja toisen ilman kivunlievitystä. Mulla on helpot synnytykset. Perusendometrioosikivut on musta pahempia kuin synnytys.
Leikkaus sen sijaan on aina leikkaus, pienestäkin leikkauksesta mulla on mennyt kauemmin toipua kuin synnytyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Kärsin synnytyspelosta, koska olin saanut traumat luettuani joskus teininä synnytyksestä jossa oli Erbin pareesi, jossa vauvan käsi vahingoittuu loppuelämäksi.
Luojan kiitos, esikoisen synnytys päätyi lopulta kiireelliseen sektioon, koska synnytys ei edennyt. Toinen lapsi puolestaan joutuu hätäsektioon monestakin syystä.
Kaksi sektiota takana ja nolla alatiesynnytystä ja olen todella kiitollinen, että sain sektiolla molemmat. Toki suunnitellut sektiot olisivat olleet aluinpitäen paras ratkaisu molempiin.
Jos sattuisin joskus saamaan vielä kolmannen lapsen niin kahden sektion jälkeen se olisi suunniteltu sektio, eli mun unelma.
Mä kärsin pahasta synnytyspelosta ennen synnytyksiä. Kärsin myös leikkauspelosta, joten päädyin synnyttämään alakautta. Mulla se synnyttäminen auttoi siihen pelkoon, se ei ollut ollenkaan hirveää. Aika helposti meni omalla kohdallani eikä tehnyt edes kovin kipeää. Joskus näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahojen kuukautisten (ei kipua, vaan jotakin aivan muuta ja pahempaa) takia toivoisin kokevani vihdoin alatiesynnytyksen, jottei kukaan enää voi ylimielisenä väittää, etten muka tiedä aiheesta yhtään mitään.
Huvittava syy, mutta suurin yksittäinen kaikista hyvistä syistä. :)
Minä pelkäsin synnytystä aivan järkyttävästi, koska kaikki vertasi sitä juurikin kuukautiskipuihin ja sanoi, että se on ehkä 1000-kertaista kuukautiskipua.
No, kävi ilmi, että omalla kohdallani kuukautiskivut (endometrioosikivut) ovat suunnilleen yhtä kovia elleivät jopa kovempia kuin synnytyskivut. Ja synnytyksissä mua sattui vaan supistuksen aikaan, eli välissä sai hengähtää. Synnyttäminen oli ihan helppoa hommaa, ja olin yllättynyt siitä, miten vähän sattui. Toinen synnytys kokonaan ilman kivunlievitystä eikä epiduriaalia kummassakaan.
Molemmat synnytystavat kokeneena, en voi ymmärtää miten saatoin suostua vapaaehtoisesti synnyttämään alakautta.
Alatiesynnytyksen seurauksena alapäähän sellaiset vauriot että liikunnasta ja seksistä, kuten ne ennen tunsin, voi vain haaveilla. Ihan oikeasti, koko loppuelämään vaikuttavia vaivoja pääosin laskeumasta johtuen, ja näitä ei noin vain nuorehkolta ihmiseltä korjata.
Vaatikaa herranjumala sektio, vaikka HUS yrittää kovasti pitää sektioprosenttia matalana, Pelastakaa itsenne naiset.
En itse ole kuullut kenenkään katuvan seltkota, lähinnä vaikuttaa itse alatiesynnytyksessä katkeroituneet ja vaurioituneet olevan sektiota vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys kun kolme lasta haluttu, pienemmät riskit seuraaviin raskauksiin. Valitsisin kyllä sektion jos vauva arviolta hirveän iso, meidän lapset oli aika lähelle 3 000 kg, 2 hieman alle. Tiedän kyllä naisia joiden esikoinen n. 5 kiloa ja alateitse, mutta minä en ehkä uskaltais.
Minä synnytin alakautta viisikiloisen lapsen. Kaksi päivää aiemmin ultrassa määriteltiin lapsen painoksi neljä kiloa. Oli kyllä iso heitto.
Vierailija kirjoitti:
Minua kammottaa pelkkä ajatuskin siitä että mahani revitään auki. Hyh. Ei kiitos.
Kaksi olen alakautta synnyttänyt, toivottavasti myös tämän kolmannen saan niin synnyttää.
Sama, kolme vaikeaa synnytystä , mutta silti tuntuu että ei ole täysin muiden armoilla. Mä en todellakaan halua mitään leikkauksia jos muita vaihtoehtoja on olemassa.
Lapsena viimeksi leikkauksessa ollut, silloin heräsin kesken nukutuksen ja uudelleen nukutuksen takia sitten meinasin kuolla, huonot muistot tietysti asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen "valinnut" (vaatinut) kahdesti sektion synnytyspelon vuoksi enkä kadu päätöstäni.
Hiv positiivisten huorrrrrrien valinta.
Halusin alatiesynnytyksen, mutta toisin kävi. Olin kuolla synnytyksessä, raju verenvuoto. Tulikin hätäsektio. Mua jouduttiin elvyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys kun kolme lasta haluttu, pienemmät riskit seuraaviin raskauksiin. Valitsisin kyllä sektion jos vauva arviolta hirveän iso, meidän lapset oli aika lähelle 3 000 kg, 2 hieman alle. Tiedän kyllä naisia joiden esikoinen n. 5 kiloa ja alateitse, mutta minä en ehkä uskaltais.
Minä synnytin alakautta viisikiloisen lapsen. Kaksi päivää aiemmin ultrassa määriteltiin lapsen painoksi neljä kiloa. Oli kyllä iso heitto.
Veljeni arvioitiin 3,5-kiloiseksi. Kätilö oli täysin varma, ettei millään voi olla isompi. No, velipoika syntyi 4,9-kiloisena. Eli aika pahasti voi arvio mennä pieleen. Tosin pitää mainita, ettei tuota arviota tehty ultralla, vaan käsin arvioimalla.
Hiv positiiviset sektioidaan kertovat sitten pelon syyksi..mokomatkin väljävärkit.
Oikeastaan mä ottaisin mieluummin sektion kuin alatiesynnytyksen. Ei ole kivaa avautuminen, ei myöskään ponnistaminen, etenkään siinä kohtaa, kun lapsen pää on tulossa ulos ja jää jumiin useamman supistuksen ajaksi. Se jos mikä on kivuliasta - spinaalipuudutuksesta huolimatta. Toisaalta alatiestä toipuu paljon nopeammin kuin sektiosta, pystyy kävelemään jo seuraavana päivänä (kun ei enää meinaa pyörtyä samantien). Sektion jälkeen mulla meni 6 päivää ennenkuin sektiohaavan infernaalinen kipu loppui.
Toivottavasti ei tarvi enää kokea kumpaakaan. Lapsiluku on täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Olen "valinnut" (vaatinut) kahdesti sektion synnytyspelon vuoksi enkä kadu päätöstäni.
Itsellä sama, paitsi että olen vaatinut sektion kolmesti. Ja todellakin olisi jäänyt lapsiluku yhteen ilman sektiomahdollisuutta.
Vauva nyt kohta vuoden. Toinen lapsi tulossa. Toivuin alatiesynnytyksestä hyvin, ei mitään vaivoja. Oli hieno kokemus synnyttää oma lapsensa. Uskon, että kahden pienen hoitaminen sektiosta toipuessa olisi tosi rankkaa. Toivon todella, että seuraavakin vauvamme syntyy alakautta! Ymmärrän, että synnytyksiä on erilaisia ja ihmiset kokevat asioita eri tavalla, mutta mielestäni jotkut naiset aivan tahallaan lietsovat paniikkia alatiesynnytyksestä. Olen kokenut elämässäni monia paljon kamalampia asioita!