Lue keskustelun säännöt.
Sektio vai alatiesynnytys?
05.12.2010 |
Jos saisit valita, eikä sektiolla synnyttämisessä olisi terveysriskejä. Näinhän se ei ole, eikä Suomessa saa valita, mutta leikitäään hetki näin.
Kommentit (73)
Sanoisin, että alatiesynnytys. Sektio meni kyllä hyvin, eikä mitään ongelmia ollut. Siitä toipuminen oli vaan aika rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei saa valita.
Itse aina olen toivonut alatiesynnytystä ja takana kaksi kiireellistä sektiota. Ikävä kyllä tulevaisuudessa synnytykset tulevat aina olemaan omalla kohdallani sektioita jos vielä lapsia haluan.
Sektiosta palautuminen riippuu. Ensimmäisestä sektiosta palauduin vasta n. 6kk päästä ja vielä silloinkin oli ryhti päin honkia. Toisesta sektiosta palauduin nopeammin. Harmi, että ei vain esikoista saanut nostella ja vieraannuin muutamaksi kuukaudeksi esikoisesta (lapsi alkoi hylkimään minua) kun tosiaan kuopusta painavampaa ei saanut nostella.
Eli yksinkertaisesti ALAKAUTTA!
ensinnäkin haluasin kokeilla sitä kipua ja tunnetta. Toiseksi lapsen takia, hän saa synnytyskanavasta tärkeitä bakteereja jotka suojaavat ikuisesti. Olen 3 x alakautta synnyttänyt, ja kerran sectiolla - nyt st tehty mutta voisin synnyttää joka vuosi sen mahtavan tunteen takia...
Lyhyemmät tuskat ja se tunne, että on oikeasti saanut tehdä jotain, aktiivisesti synnyttää. Mielestäni sektio on synnytys, mutta passiivinen sellainen.
Lisäksi vatsa-alueen leikkauksista palautuminen on kestänyt mulla aina pitkään, alatiesynnytyksistä olen palautunut hyvään kuntoon lähes heti niiden jälkeen.
esikoisen kohdalla tehtiin, ja toivottavasti myös tämän toisen kohdalla päädytään siihen! Parantumisaika on toki yksilöllinen, mutta itse olin kaikin puolin kunnossa ja kivuton 5 päivän jälkeen, kun taas ystäväni alatiesynnytyksen jälkeen kärsi kuukausia (jotkut kuulemma jopa vuodenkin) epparihaavan takia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt kahdesti synnyttää, mutta pysähtyneen synnytyksen vuoksi on tehty sektio molemmilla kerroilla. Kyllä se sektio ja siitä toipuminen on ihan pientä niihin supistelukipuihin verrattuna.
ja molemmat lapset tulivat suunnitellulla sektiolla. Synnytin (ja asun) ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä toipuminen vei pitkään. Repesin pahasti ja menetin paljon verta. Epparihaava tulehtui. En pystynyt seisomaan tai istumaan pariin viikkoon, pelkkä sängyssä kääntymisenkin oli tuskaa. Tunsin toipuneeni täysin vasta noin vuoden kuluttua synnytyksestä.
En silti tiedä, kumman haluaisin. Lapsen kannalta alatie on parempi (nuo bakteeri ym. jutut). Toista lasta ei ole vielä tulossa (esikoinen 2,5) juuri tuon hirveän synnytyskokemuksen takia.
Minua kammottaa pelkkä ajatuskin siitä että mahani revitään auki. Hyh. Ei kiitos.
Kaksi olen alakautta synnyttänyt, toivottavasti myös tämän kolmannen saan niin synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden olen saanut hätäsectiolla ja neljä alakautta, kyl mä ehkä valitsisin sen alakautta synnytyksen, toisaalta viimeisin synnytys oli niin karmea kokemus että voisin joutua hetken miettimään asiaa...
Musta pitäisi saada valita, ei ketään saisi "pakottaa" alatiesynnytykseen... eihän kukaan pakota imettämään tai ylipäätään haluamaan lapsia....
esikoisen kohdalla tehtiin, ja toivottavasti myös tämän toisen kohdalla päädytään siihen! Parantumisaika on toki yksilöllinen, mutta itse olin kaikin puolin kunnossa ja kivuton 5 päivän jälkeen, kun taas ystäväni alatiesynnytyksen jälkeen kärsi kuukausia (jotkut kuulemma jopa vuodenkin) epparihaavan takia...
Itse olen aina voinut hyvin alatiesynnytyksen jälkeen. Toisin kuin eräs tuttuni. Ja muutama ystäväni ovat kokeneet sektion. Kahdella kesti kuukausia parantua, kun taas yksi oli jalkeilla ja kunnossa äkkiä. Riippunee paljon ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden olen saanut hätäsectiolla ja neljä alakautta, kyl mä ehkä valitsisin sen alakautta synnytyksen, toisaalta viimeisin synnytys oli niin karmea kokemus että voisin joutua hetken miettimään asiaa...
Musta pitäisi saada valita, ei ketään saisi "pakottaa" alatiesynnytykseen... eihän kukaan pakota imettämään tai ylipäätään haluamaan lapsia....
Juuri tänään ystäväni kanssa puhuimme tästä. Meillä on hyvin erilaiset toiveet synnytyksestä, mutta molemmat olemme sitä mieltä ettei ketään saisi pakottaa :) Sektio kyllä on välttämätön joillakin vaikka haluaisivat alatiesynnytyksen. Mutta sitten jotkut taas "pakotetaan" alatiesynnytykseen, vaikka eivät sitä halua. Ja se on väärin.
suurin pelkoni oli joutua sektioon ja pelkoni toteutiu. en ollut ennen sektiota ollut ikinä leikkauksessa ja todella pelkäsin sitä.
hoitajana olen nähnyt niin pahoja tulehtuneita leikkaushaavoja, jotka pahimmillaan ovat olleet auki ja mätineet vuosia leikkauksen jälkeen.
kerkesin kestämään supistuskipuja reilut 18 tuntia kunnes jouduin kiireelliseen sektioon.
kamalinta oli vain nähdä vauva pikaisesti, jonka jälkeen se vietiin pois. 2 tuntia sai odotella heräämössä ennenkuin sai pienen rinnalle. elämäni pisimmät 2 tuntia!
haluaisin kokea alatiesynnytyksen. miten joudut pistämään itsesi likoon ja antamaan kaikkesi ja palkintona mitä ihanin lahja suoraan syliin.
tällähetkellä pelkään, että joudun nyt tokasta myös sektioon. silloin en saisi ikinä kokea alatiesynnytystä, vaikka lapsia tulisi lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ööh siis joo... jokainen alatiesynnytyskö on sulka naiseuden kukkaan? eikös siinä kaikessa kuitenkin ole kysymys lapsen saattamisesta turvallisesti ja hyvinvoivana maailmaan eikä mikään urheilusuoritus? Palkintohan odottaa joka tapauksessa pitkän odotusajan jälkeen tuli se sitten keisarilla vai alapään kautta....
ööh siis joo... jokainen alatiesynnytyskö on sulka naiseuden kukkaan? eikös siinä kaikessa kuitenkin ole kysymys lapsen saattamisesta turvallisesti ja hyvinvoivana maailmaan eikä mikään urheilusuoritus? Palkintohan odottaa joka tapauksessa pitkän odotusajan jälkeen tuli se sitten keisarilla vai alapään kautta....
Esikoisen alatiesynnytyksessä en revennyt lainkaan ja heti synnytyksen jälkeen kävin suihkussa ja kävelin osastolle. En ollut lainkaan kipeä, vähän virtsatessa kirveli, mutta ei ollut lainkaan sellaista oloa, että olisi pitänyt mitään varoa.
Kuopuksen synnytys päättyi kiireelliseen sektioon, ja se sektio-osuus siinä oli se pelastus. Aluksi piti tulla suunniteltu sektio, koska vauva oli väärässä tarjonnassa. Ehti kääntyä sitten sektiota edeltävänä yönä, joten sektio peruttiin, ja alatiesynnytys siis ainoa vaihtoehto, kun lähdin synnyttämään. Synnytys oli kuitenkin jämähtänyt paikalleen, koska vauva oli väärässä tarjonnassa eikä mahtunut ulos, ja reilun tunnin ponnistamisen jälkeen sydänäänet alkoivat heitellä. Elämäni kauhein kokemus oli se, kun minulle lisättiin oksitosiinia, koska kätilö ajatteli, että en tunne ponnistustarvetta (vakuutin kyllä, että tunnen, vaikka epiduraali oli annettu vain vähän ennen ponnistusvaihetta), ja sitten tulikin pian se sektiopäätös, jolloin kiidätettiin leikkaussaliin enkä saanut ponnistaa. Silti ne oksitosiinilla vauhditetut supistukset repivät enkä voinut liikahtaakaan, pystyin vain karjumaan siinä leikkauspöydällä, ennen kuin lisäannos alkoi vaikuttaa. En ikinä, ikinä halua kokea sitä!
Toivuin sektiosta viikossa, vaikka se viikko olikin aika kauhea (kaksi ekaa päivää tosi kipeitä). Viikon jälkeen oli jo sellainen olo kuin ei mitään sektiota olisi ikinä tehtykään paitsi että en edelleenkään tunne leikkaushaavan ympäriltä mitään ja vatsalihakset ovat kadonneet.
Jos nyt pitäisi valita, valitsisin sektion, koska vaikka alatiesynnytyksestä toipui nopeammin, en halua enää kokea sitä järkyttävää kipua, mitä tunsin siinä leikkauspöydällä. Pahinta kaikesta on tietoisuus siitä, että minulla oli siinäkin vaikuttamassa se ennen ponnistusvaihetta annettu epiduraali eli siis mitä se kipu olisi ollut, jos se olisi ollut luomua (ilman oksitosiinia tietysti myös)...
Bakteerikannasta sen verran, että kuopuskin sai kyllä osansa, kun jämähti sinne synnytyskanavaan niin tiukasti, että sektion suorittava lääkäri oli ihan pulassa eikä saanut ensin irti (valitteli mulle sitten jälkeenpäin, että saattaa olla melkoisia ongelmia alapäässä, kun oli aika rajua se irrotus, mutta onneksi ei tullut mitään pahempia ongelmia). Silti on ollut tosi paljon sairaana vauvavuotenaan. Ei se siis takaa tervettä vauvaa, eikä sille kannata nyt liikaa laittaa painoa. Toki tyhjää parempi mutta alatiesyntyneet vauvatkin sairastelevat.
Se on se luonnollinen tapa.
Onneksi itsellä 3 alatiesynnytystä takana. Viimeisimmässä mietittiin jopa sektiota ja se oli kova paikka. Onneksi kaikki meni hyvin ja sain synnyttää alakautta.
:D
T: klö (ja th myös)
Itselläni synnytys päättyi kiirelliseen sektioon ponnistuvaiheen kestettyä reippaan tunnin.
En osaa oikein sanoa kumman valitsisi seuraavan lapsen kohdalla jos tosiaan saisi valita?!?
Kaksi kertaa olen näin synnyttänyt ja hyvin on mennyt. =)
Olen "valinnut" (vaatinut) kahdesti sektion synnytyspelon vuoksi enkä kadu päätöstäni.