Miksi suomalaisia tuntuu haittaavan, jos joku elää elämäänsä boheemimmin?
Siis on vaikka taiteilija, freelancerina vapaat työajat tms? Tuntuu, että Suomessa on paljon vähemmän ymmärrystä vaihtoehtoisia elämäntapoja kohtaan, kun taas monissa muissa maissa on jo paljon enemmän erilaisia tapoja elättää itsensä. Artisaanit ja käsityöläiset, jotka perustavat omia firmoja, valokuvaajia sun muita. Varmasti siis riippuu paljon tuttavapiiristä, mutta yleisesti ihmisillä täällä tuntuu olevan ajatus, että jokaisen pitäisi olla samaan aikaan nukkumassa, elää omakotitalossa, tavoitteena joku asuntosijoittaminen, töissä klo 8-16, kaksi autoa jne. Kaikki siitä poikkeava on jotenkin hirveän hämmentävää ja pelottavaa joidenkin mielestä. Mistä tämä johtuu? Onko se kateutta, kun ei itse oikeasti tykkää siitä elämäntavasta, mutta pitää pakottaa itsensä lisäksi muutkin tähän muottiin?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näitä kommentteja lukiessa huomaa tuon asenteen, että no, onhan se ihan hyvä valinta, jos saa sitten ne autot ja asuntosijoitukset tehtyä sillä toisenlaisella työllä. Eli joidenkin on tosi vaikea tavallaan edes kuvitella, miltä elämä näyttäisi ilman näitä tiettyjä normeja ja kulttuurisia odotuksia siitä, miltä elämän pitäisi näyttää.
No ei ole vaikea kuvitella, pienimuotoista ja korutonta elämää? Verrattuna vaikka jonkun Ristomatti Ratian, Anu Pentikin tai Kaija Aarikan elämään.
Boheemiushan voi olla myös luonteenpiirre. Jos vastustetaan aina yhteisesti sovittuja sääntöjä asumisen yms. asioiden hoitamisen suhteen niin eikö teoilla on tässäkin tapauksessa seuraukset. Elämäntapana voi kukkua ja olla vapaa omasta mielestään. Jos taiteilija tai muu boheemiksi itsensä luokitteleva kustantaa omat elämään liittyvät tapansa / elämänsä niin ei kait kukaan siitä hermostu. Mutta jos ns. boheemiudella hankaloitetaan muiden kanssaihmisten elämää ei ole hyvä asia. Jos boheemi on jatkuvasti avuntarpeessa niin onko kyseessä boheemi lainkaan. Ainakaan elämäntapa ei ole hallussa.
Ei suurinta osaa kiinnosta nämä asiat, mutta jostain on pakko median repiä otsikoita. Ei täällä paljoa tapahdu kun pää uutisissa on melkein joka päivä joku somessa tapahtunut kuvan lisäys.
Ketään ei kiinnosta, jos elättää itse itsensä, eikä tuilla. Luulet vaan olevasi kiinnostava.
Vierailija kirjoitti:
Boheemiushan voi olla myös luonteenpiirre. Jos vastustetaan aina yhteisesti sovittuja sääntöjä asumisen yms. asioiden hoitamisen suhteen niin eikö teoilla on tässäkin tapauksessa seuraukset. Elämäntapana voi kukkua ja olla vapaa omasta mielestään. Jos taiteilija tai muu boheemiksi itsensä luokitteleva kustantaa omat elämään liittyvät tapansa / elämänsä niin ei kait kukaan siitä hermostu. Mutta jos ns. boheemiudella hankaloitetaan muiden kanssaihmisten elämää ei ole hyvä asia. Jos boheemi on jatkuvasti avuntarpeessa niin onko kyseessä boheemi lainkaan. Ainakaan elämäntapa ei ole hallussa.
Aiheen ohi, koska nyt ei ollut puhe tuollaisesta. Hyväksikäyttäjiä on paljon myös ylemmissä luokissa, elelevät perintörahoilla antamalla yhtään mitään yhteiskunnalle takaisin ja kyykyttävät muita matalapalkkatöissä.
Typeryyttä ja suurta kateutta se vain on. Suomalainen kusipäisyys on ehtymätön luonnonvara johon voi aina luottaa.
Boheemimmit on vastenmielisiä lävistyksineen ja tatuointeineen.
Koska tämä on pohjattoman tyhmä kansa. Kaikki samaa oltermannin mässyttäjää ja temppareiden katsojaa.
Yleensä harvaan asutussa maassa on arvostettu ns.ahkeria käsipareja. Pitää saada aikaan jotain, mikä konkreettisesti hyödyttää kaikkia. Säännöllisesti elämistä on pidetty hyveenä. Se tuo rauhaa yhteisöön.
Asenteet säilyvät, vaikka ajat muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijathan on monesti yrittäjiä ja työaika ei ole aina se 8-16. Monelle vuorotyökin on vieras käsite. Kun voi olla päivävuoron lisäksi ilta-,yö-,välivuoroa.
Muistan hyvin vuorotyöläisiin kohdistuneen halveksunnan. Oli yleistä 70-80-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Jollainhan voi olla kynnyskysymys siinä, että on ihmisiä jotka rahoittaa oman elämäntapansa ja olettavat että muutkin niin tekisivät. Eivät tule ns. toisten työllä ansaituille tuloille. Se voipi ärsyttää jos raha on ollut tiukassa.
Olen freelancer. En ole kertaakaan hakenut mitään asumistukea, puhumattakaan sitten muusta sosiaalituesta. Moni luulee, että harrastan. Tosiasiallisesti teen kyllä töitä ihan asiakkaiden auttamiseksi omalla ammattitaidollani, mutta kotona ja usein paras työvire on iltaihmisenä minulla yöllä. Silloinkaan en taatusti häiritse ketään kun en käy edes viemässä ulos roskia ainakaan talvipimeällä.
Mistä tuollainen luulo on tullut, että itsenäisesti kotoaan käsin töitä tekevä olisi jokin harrastelija tai kuppaisi kaikki mahdolliset tuet vaikka vilpillisesti?
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää kunhan elättää itse itsensä.
Kiitos, oikea asenne 👍🏻!
Vierailija kirjoitti:
Missä muka ketään on tuo haitannut?
Kyllä minun ruoka-aikojani on ihmetelty. Etten syö lämmintä ruokaa klo 17-18 välillä. Mitä väliä sillä on, että mihin aikaan yksin elävä ihminen syö ruokansa? Useimmiten en syö useaan päivään lämmintä ruokaa. Terveys ja veriarvot ovat erinomaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollainhan voi olla kynnyskysymys siinä, että on ihmisiä jotka rahoittaa oman elämäntapansa ja olettavat että muutkin niin tekisivät. Eivät tule ns. toisten työllä ansaituille tuloille. Se voipi ärsyttää jos raha on ollut tiukassa.
Ymmärrän, että et lukenut aloitusta tai ymmärtänyt lukemaasi. Se on ok, penaali tarvitsee teitä vähemmän teräviäkin kyniä.
Aika monesti nämä kaikenmaailman taiteilijat elävät apurahojen, yms. turvin. Opettele sinä käytöstapoja.
Eri
Miten apurahat ei ole itsensä elättämistä? Tutkimukset tehdään apurahojen avulla, eivätkö tutkijat ja professorit siis elätä mielestäsi itseään? Entä yritysten saamat apurahat ja valtion tue
Monet luulevat valtion jakavan taiteilija-apurahoja kaikille halukkaille. Kyllä taiteilija-apurahaa kannattaa hakea ihan yksityiseltä säätiöltä. Valtion taiteilija-apurahan saamiseen pitää olla varsin suuret näytöt.
Elämäntapa artistien apurahojen määriä voisi laskea ja he voisivat mennä ainakin osa-aika töihin, ellei ole omia säästöjä, joilla elää. Nyt kaikilta leikataan ja ainakin median mukaan meillä on työntekijä pula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boheemiushan voi olla myös luonteenpiirre. Jos vastustetaan aina yhteisesti sovittuja sääntöjä asumisen yms. asioiden hoitamisen suhteen niin eikö teoilla on tässäkin tapauksessa seuraukset. Elämäntapana voi kukkua ja olla vapaa omasta mielestään. Jos taiteilija tai muu boheemiksi itsensä luokitteleva kustantaa omat elämään liittyvät tapansa / elämänsä niin ei kait kukaan siitä hermostu. Mutta jos ns. boheemiudella hankaloitetaan muiden kanssaihmisten elämää ei ole hyvä asia. Jos boheemi on jatkuvasti avuntarpeessa niin onko kyseessä boheemi lainkaan. Ainakaan elämäntapa ei ole hallussa.
Aiheen ohi, koska nyt ei ollut puhe tuollaisesta. Hyväksikäyttäjiä on paljon myös ylemmissä luokissa, elelevät perintörahoilla antamalla yhtään mitään yhteiskunnalle takaisin ja kyykyttävät muita matalapalkkatöissä.
No ei omista rahoista tartte kenellekään mitään antaakaan. Joku aloituksessa ihmetyttää,jos pitää koko ajan selitellä elämäntyyliänsä. Ap ei varmaan kerro kuitenkaan kaikkea,ainakaan ihan miten se oikeasti on?
"No ei omista rahoista tartte kenellekään mitään antaakaan. Joku aloituksessa ihmetyttää,jos pitää koko ajan selitellä elämäntyyliänsä. Ap ei varmaan kerro kuitenkaan kaikkea,ainakaan ihan miten se oikeasti on?"
Tämä vastaaminen täällä on tehty ihan mahdottomaksi, miksi tätä ei korjata...? Mutta siis niin, tähän kommenttiin vastaukseksi, että... Mitä sä selität?
On väärin maalata kuva aina "boheemista" jos joku etsii eri tapaa elää kuin 10 tunnin päivä +kauppa. Ja saman toisto minuutin tarkkuudella. Firman piikkiin. Ihan normaalit ihmiset toivovat eri tapoja tehdä töitä tai elää, asua. Ja voida paremmin henkisesti ja fyysisesti. Ihmiset ovat erilaisia verrattuna toisiinsa ja perussairaudet myös vaativat eri tapaa. Jos on nuori ja jaksava, ja on suuntautunut tietylle alalle, silloin perinteisempi ala sopii ehkäpä. Etiikka kannattaa silti huomioida, toteutuuko se alalla.