Lue keskustelun säännöt.
Mies painostaa lapsen nimiasiassa
23.01.2024 |
Meillä on reilu kuukauden ikäinen vauva jolla on kutsumanimi, mutta toinen nimi tai toiset nimet on vielä mietinnässä. Mies haluaisi ehdottomasti hänen suvussaan "kulkeneen" nimen toiseksi nimeksi, mikä on myös hänellä itsellään ja isällään sekä isoisällään toisena nimenä. En ennen lastenhankintaa edes tiennyt tästä että miehen suvussa pojan toinen nimi on aina ollut se sama, vaikka miehen toisen nimen tiesinkin. Ongelmana on se että en pidä kyseisestä nimestä yhtään. Mielestäni se ei ole millään tavalla kiva tai kaunis nimi, eikä se mielestä edes sovi vauvan kutsumanimeen. Nyt mies on alkanut painostaa nimiasialla, mikä ei kyllä tunnu yhtään kivalta.
Olen yrittänyt ehdottaa että etsittäisiin yhdessä joku kiva ja kutsumanimen sopiva nimi, mutta mies ei halua mitään muuta toista nimeä. Ainoa perusteensa on että heidän suvussa asia on "aina" ollut niin.
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nainen päättää lapsen nimen.
Lapselle kuuluu lähtökohtaisesti naisen sukunimi. Miehen sukunimen voi laittaa ainoastaan, jos se on kaunis ja harvinainen ja naisen sukunimi tavallinen.
Millainen sää on Porvoossa tänä aamuna?
Itseasiassa lain mukaan lapsi saa aina äidin sukunimen ellei vanhemmat muuta sukunimeä ilmoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itse et painosta vai? Jos haet tällä aloituksella jotain miesvihaa, ei onnistu.
Mun miehellä oli ihan selkeä näkemys mitkä haluaa lastensa nimiksi. Itse en halunnut kumpaakaan niistä kutsumanimeksi mutta toisiksi nimiksi ne kelpuutin. Mies sai suvussa kulkeneet nimet mukaan mutta ne eivät ole todellakaan käytössä jokapäiväisesti koska lapsia kutsutaan vain ensimmäisillä etunimillä.
Täällä jankutetaan, että ap:n pitää sitten hyväksyä, että mies on loukkaantunut, kun ei tahtoaan perille, mutta eikö ap:n miehenkin sitten pidä hyväksyä, että ap on loukkaantunut, kun ei hänen mielipidetään otettu huomioon? Edelleen kysyn, miksi se miehen mielipide on niin paljon tärkeämpi, kuin sen naisen? Miksi mies ei välitä siitä, että lapsen äidillä on paha mieli, kun lapselle annetaan nimi josta lapsen äiti ei tykkää.
Kyllä miehenkin kuuluu kunnoittaa lapsen äidin mielipidettä, eikä vain niin, että naisen kuuluu kunnoittaa miehen mielipidettä. Kun toinen ei nimestä pidä, sitä ei kannata lapselle laittaa.
Ymmärrän kyllä, että osa naisista on vielä sitä mieltä, että miehen mielipide on tärkeämpi, kuin naisen, mutta se on jäänne niiltä ajoilta, kun miehn sana on ollut laki ja naisella ei niin väliä. Noista kaavoista pois oppiminen vie sukupolvia ja näyttää vielä tänäkin päivvänä olevan ihan selvää, että jos miehelle tulee paha mieli ja hän loukkaantuu, niin se on suurempi/ pahempi asia, kuin se, että naiselle tulee pahamieli ja hän loukkaantuu josktakin. Mies on aina se tärkeämpi ja se miehen mieli ja mielipide. Siis lapsen äidistä, kun lapselle mietitään nimeä, kyllä se miehen sana painaa täääskin enemmän.nainen nielköön mielipahansa ja antakoot vain lapselle ruman nimen, kun mies kerran niin tahtoo. Ettei vain tule aikuiselle miehelle paha mieli. Naiselle kyllä saa tulla paha mieli, ei sillä ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa joustaa siinä, että lapselle tulee myös kolmas nimi.
Jos pistää hanttiin niin sano, että nimi on sinun suvustasi.
Kaksi vaihtoehtoa joko kolme nimeä tai vain yksi. Mutta harmi jos lapsi menettää suvun perinnenimen.
No eipä jousta. Hänelle kelpaa vain tuo heidän sukunsa nimi toiseksi nimeksi eikä mikään muu. Ei edes kolmas nimi lisäksi.
Meidän suvussa ei ole samanlaista systeemiä että kaikille perheeseen syntyneille pojille olisi annettu sama nimi, vaikka esimerkiksi isälläni onkin oman isänsä ja isoisänsä nimiä. Mutta se on miehen mielestä ihan eri asia.
Ap
En kyllä ymmärrä miehesi joustamattomuutta tuon kolmannen nimen suhteen. Mulla voisi olla suuri kiusaus ilmoittaa, että ristiäisvalmistelut on pantu jäihin, jos toinen ei ole valmis tulemaan millään tavalla vastaan. Saattaisin jopa ilmoittaa lapsen nimen väestökirjanpitoon ominpäin. No, ehkä en oikeasti tekisi niin, mutta kiusaus olisi suuri. Sinä olet kantanut lasta yhdeksän kuukautta ja kestänyt kaikki vaivat ja synnytyksen tuskat ja näin miehesi sitä arvostaa. Ei jatkoon.Otan osaa!
Ei traditioita saa purkaa. Jos ei ole jokin erityisen kamala nimi.
Olin aivan kauhuissani kun sukulaisen lapsi kastettiin Joonakseksi , Ja tosi Joonashan hän on.Laiska vetelys, ei päivän työtä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon myös annetaan päivitettyjä versioita suvun nimistä. Esimerkiksi jos nimi on Adolf, niin Aati.
Aati Hiltunen?
"Jos se nimi tosiaan on niin ruma niin miten vaimo on pystynyt elämään miehen kanssa jolla on se nimi.
Tuohan on päin naamaa haukkumista että sulla on niin ruma nimi ettei sitä voi hyväksyä."
Tai osoittaa poikkeuksellisen suurta rakkautta miestä kohtaan, että halusi tämän nimestä huolimatta perustaa perheen hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja itse et painosta vai? Jos haet tällä aloituksella jotain miesvihaa, ei onnistu.
Mun miehellä oli ihan selkeä näkemys mitkä haluaa lastensa nimiksi. Itse en halunnut kumpaakaan niistä kutsumanimeksi mutta toisiksi nimiksi ne kelpuutin. Mies sai suvussa kulkeneet nimet mukaan mutta ne eivät ole todellakaan käytössä jokapäiväisesti koska lapsia kutsutaan vain ensimmäisillä etunimillä.
Niinpä, sinä kelpuutit ne nimet. Jos et olisi kelpuuttanut, olisiko mies kuitenkin ne väkisin laittanut ja sivuuttanut sinun mielipiteesi kokonaan? Tässähän on kyse siitä, että toinen osapuoli ei kelpuuta toisen haluaamaa nimeä joten silloin sitä ei voi laittaa. kummankin pitää se nimi kelpuuttaa.
Kuinka moni haluaa laittaa lapselle ehdointahdoin sellisen nimen, josta takuulla tietää, että puoliso ei halua??? Niinpä, täälläkin moni kommentoi, että minä sitten kelpuutin sen nimen. No niin silloin ei ole ongelmaa, mutta jos toinen ei kelpuuta, on ongelma ja sellainen nimi menee vaihtoon.
AP mies on kohtuuton, kun yrittää sivuuttaa vaimonsa mielipiteen tyystin. Kyllä nimen täytyy kummallekin sopia, siitä ei ole kahta sanaa, eli siis turha tulla kommentoimaan, että minä kyllä minäkin KELPUUTIN sen miehen valitseman toisen nimen. Aivan kelpuutit, ei ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä jankutetaan, että ap:n pitää sitten hyväksyä, että mies on loukkaantunut, kun ei tahtoaan perille, mutta eikö ap:n miehenkin sitten pidä hyväksyä, että ap on loukkaantunut, kun ei hänen mielipidetään otettu huomioon? Edelleen kysyn, miksi se miehen mielipide on niin paljon tärkeämpi, kuin sen naisen? Miksi mies ei välitä siitä, että lapsen äidillä on paha mieli, kun lapselle annetaan nimi josta lapsen äiti ei tykkää.
Kyllä miehenkin kuuluu kunnoittaa lapsen äidin mielipidettä, eikä vain niin, että naisen kuuluu kunnoittaa miehen mielipidettä. Kun toinen ei nimestä pidä, sitä ei kannata lapselle laittaa.
Ymmärrän kyllä, että osa naisista on vielä sitä mieltä, että miehen mielipide on tärkeämpi, kuin naisen, mutta se on jäänne niiltä ajoilta, kun miehn sana on ollut laki ja naisella ei niin väliä. Noista kaavoista pois oppiminen vie sukupolvia ja näyttää vielä tänäkin pä
Minusta ap:n pitäisi antaa miehen toivoma nimi lapselle, mutta ei syystä, että miehen toive olisi jotenkin tärkeämpi siksi, että hän on mies. Vaan siksi, että jos toinen voimakkaasti toivoo jotain nimeä toiseksi nimeksi, niin se tulisi antaa, koska toisella nimellä ei oikeasti ole mitään väliä! On ikävää kieltää jokin sellainen toiselle tärkeä asia, jonka toteuttaminen ei käytännössä haittaisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä jankutetaan, että ap:n pitää sitten hyväksyä, että mies on loukkaantunut, kun ei tahtoaan perille, mutta eikö ap:n miehenkin sitten pidä hyväksyä, että ap on loukkaantunut, kun ei hänen mielipidetään otettu huomioon? Edelleen kysyn, miksi se miehen mielipide on niin paljon tärkeämpi, kuin sen naisen? Miksi mies ei välitä siitä, että lapsen äidillä on paha mieli, kun lapselle annetaan nimi josta lapsen äiti ei tykkää.
Kyllä miehenkin kuuluu kunnoittaa lapsen äidin mielipidettä, eikä vain niin, että naisen kuuluu kunnoittaa miehen mielipidettä. Kun toinen ei nimestä pidä, sitä ei kannata lapselle laittaa.
Ymmärrän kyllä, että osa naisista on vielä sitä mieltä, että miehen mielipide on tärkeämpi, kuin naisen, mutta se on jäänne niiltä ajoilta, kun miehn sana on ollut laki ja naisella ei niin väliä. Noista kaavoista pois oppiminen vie
Minusta ap:n pitäisi antaa miehen toivoma nimi lapselle, mutta ei syystä, että miehen toive olisi jotenkin tärkeämpi siksi, että hän on mies. Vaan siksi, että jos toinen voimakkaasti toivoo jotain nimeä toiseksi nimeksi, niin se tulisi antaa, koska toisella nimellä ei oikeasti ole mitään väliä! On ikävää kieltää jokin sellainen toiselle tärkeä asia, jonka toteuttaminen ei käytännössä haittaisi mitään.
Suvussani on Franciscus -nimisiä paljon ja se on ollut toisena nimenä vaikka kuinka kauan. Olisiko siis mieheni pitänyt vaan antaa se meidän yhteisen lapsen nimeksi sillä perusteella että minä voimakkaasti toivoin nimeä lapselle, vaikka mies itse ei pitänyt nimestä niin yhtään?
No johan on nyt lapsen elämän alku dramaattinen, kun toisesta nimestä tuli jo arvovaltataistelu, mielenpahoitus ja riitaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä outoa, kun mies ei jousta kolmannen nimen kanssa! Ymmärrän kyllä, että hän ehdottomasti haluaa suvun nimen. En itsekään olisi joustanut, jos meille olisi tullut tyttö. Koska meillä on vain poikia, niin itsestään selvää, että heillä toisena nimenä miehen suvun nimi. Ei se niin mahdottoman kaunis mielestäni ole, mutta kunnioitan perinteitä. Esikoinen muuten jo kahdeksan vuotias enkä ikinä ole käyttänyt hänen toista nimeään. Se on oikeasti ihan ns."turha". Varmaan unohtaisin sen, jos ei olisi sama miehelläni ja useammalla muulla. En muista muuten yhdenkään kaverin tai sukulaisen lapsen toista nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Saako mies sitten haukkua vaimon nimeä rumaksi ja sanoa että ikinä ei noin saakelin rumaa nimeä kyllä lapselle anneta. Muistuttaa aina että vaimon nimi on oikea nimihirvitys ja kertoa että se oksettaa aina kun kuulee sen.
Mikäpä sitä miestä estää haukkumasta vaimonsa nimeä jos hän kerran haluaa niin tehdä. Minä olen se, joka kertoi, ettei voisi hyväksyä lapselle nimeksi (edes toiseksi nimeksi) nimeä, joka on ollut koulukiusaajillani. (Sitä vuosien ihan fyysistä hakkaamista ja kiusaamista, haukkumista ei niin vain unohda, saati , että lapselleen sellaisen nimen antaisi.) Ja nyt täällä ilkutaan, että miten olen voinut avioitua miehen kanssa jolla on kiusaajan nimi, mutta nythän on kyse toisesta nimestä ja sen jatkamisesta. Miehelläni ei siis ole koulukiusaajan nimeä, mutta jos hänen toinen nimensä olisi ollut sellainen, ei sitä takuulla lapselle olisi nimeksi laitettu, edes toiseksi, vaikka se olisi miehen suvussa kulkenut viimeiste 1000v vuotta. Mieheni olisi takuulla sen ymmärtänyt, eikä olisi edes moista ehdottanut. Hirveä on sellainen ihminen, joka väkisin haluaa lapselle nimen, jota puoliso ei voisi sietää.
Kyllä miehenkin kuuluu ottaa huomioon naisen mielipide. Ei se miehen mielipide pidä olla pyhä ja koskematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makuasioita nämä, mutta minusta taas on outoa antaa toiseksi nimeksi vaan joku nimi, joka sointuu ilman mitään tarinaa. Meillä molempien lasten toiset nimet (yht kolme nimeä) päätettiin ensin. Ne on suvusta ja niillä on tarina. Tytön kolmas nimi on ollut joka sukupolvessa vuosisadan ajan.
Siis miten noin monen mielestä on harmitonta ja tasapuolista, jos lapsen kolmesta nimestä - kaksi etunimeä ja yksi sukunimi - 2/3 tulee pelkästä miehen suvun isälinjasta?
Miten vielä nykyään voi olla noin sovinistisia asenteita?
Toinen nimi, sillä ei ole mitään merkitystä. Ihmettelen miksi et voi antaa periksi. Etunimi olisi eri asia...
Miksi AP:n mies ottaa asian vasta nyt esille mikäli kyse on hänelle ehdottoman tärkeästä asiasta? AP:kin varmaan kysynyt sata kertaa seurustelun ja raskauden aikana onko miehellä jotain suosikkinimeä mitä olisi ajatellut lapselleen ja jos silloin ei ole saanut suutansa auki, on mielestäni epäreilua nyt lähteä laatimaan ultimaattumeja. Sitä paitsi nimihän on ollut vasta kolmessa polvessa, ei kyse ole niin pitkästä perinteestä etteikö sitä voisi "rikkoa". En itsekään antaisi rumaa nimeä lapselleni. Nimi on arvokkain lahja vanhemmalta lapselle.
Sille tulee nimeksi Mohammed ja sillä sipuli.
Nimihullu- trollin jackpot! Kaksitoista sivua vatvomista nimistä! Yli kaksisataa viestiä! Tässä nähdään että tuommoinen tunteisiin vetoava tarina vetoaa tunteisiin paljon paremmin kuin ne tavalliset "mikä nimeksi Vilja- Arto - Emilian pikkusiskolle"?
Jos miestä ei ole, niin kyllä, nainen saa yksin päättää.