Mies painostaa lapsen nimiasiassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oishan kamala esimerkki Daniel Urpo Ilmari. En suostus. Meillä mies ei edes halua sukuun kuuluvaa nimeä, ei kuulema väliä.

 

Meillä kanssa syntymässä sukuun uusi lapsi ja lapsen isä oli ilmoittanut, että hän ei halua mitään suvussa kulkevia nimiä lapselle. Ja miehellä on jo nyt nimiä, joita ei ehdottomasti laiteta lapselle. Ja jos mies saa olla ehdotos jotatkin nimestä, että sitä ei lapselle laiteta, niin kyllä kai sitten naisellakin saa olla tälläisiä nimiä.

Eli kyllä ap:llä on täysi oikeus olla tykkäämättä miehen nimiehdotuksesta, eikä sitä silloin voi lapselle laittaa. Kyllä nimi on oltava sellainen, että molemmille käy.

Epäilen, että moni joka täällä nyt sanoo, että kyllä ap pitää taipua laittamaan se nimihirvitys lapselleen, niin ei oikeassa elämässä suostuisi omalle

 

Tämä, varmaan miehestä tuntuu pahalta jos saa tietää että vaimoa oksettaa ja inhottaa hänen nimi näin paljon.

Vierailija kirjoitti:

M56: suvussani on jo 1900-luvun alusta (joo pitkä perinne tosiaan)  ollut perinteenä antaa tuon sukunimen ensimmäisen kantajan etunimi lähes jokaiselle pojalle joksikin etunimistä. Perinteitä on lisäksi useita ja kaikkia pitäisi muka noudattaa. Kaikki serkut ja pikkuserkut on melkein samannimisiä: yksi Yrjö Erkki Mauri toinen Mauri Yrjö Erkki, kolmas Erkki Mauri Yrjö. Itsellä myös sama nimi roikkuu mukana. Omat pojat on saaneet ihan täysin omat nimensä mikä aiheutti mölinää suvussa ja aiheuttaa yhä.

Ja taustalla on siis kaksi miestä Erik Mauritz Johannanpoika ja hänen poikansa Yrjö, jotka ottivat itselleen sukunimeksi tyyliin Mäkinen jostain kieli-intoilijoiden tekemästä listasta 1921 kun sukunimilaki tuli voimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä päätin ensimmäisen lapsen kutsumanimen itse ja molemmat pojat on mun sukunimellä 😁 , että jos silla mitataan miehen kunnioitus mua kohtaan niin se kunnioittaa mua enemmän kun mä sitä.

 

Tämänoli varmaan miehelle ok ja mieskin piti nimistä. Jos sun mies olisi jonkun muun nimen halunnut niin kai te olisitte asiasta keskustelleet ja päätyneet kompromissiin.

Sehän täääs juuri onkin, että ei haittaa vaikka toinen päättää nimen, jos se kerran sille toiselllekin käy, mutta nyt tilanne on se, että se miehen haluama nimi ei ap:lle sovi, eikä se hänestä ole hyvä. Ei sellaista nimeä, oli se nyt kumman päättämä tahansa, voi lapselle laittaa, jos se on toisen mielestä ruma. Nimi pitää sopia kummallekin, viis siitä, kunpi sen on keksinyt/halunnut. 

Ei lapselle voi laittaa nimeä, mitä toinen vanhemmista ei missään nimessä halua. Oli miten tahansa suvussa kulkenut.   Perinteitä voi  ja saa muuttaa, varsinkin huonoja perinteitä. 

Jotkut nimet ovat vain noloja kuten Gaylord, enkä itsekkään hyväksyisi sellaista, vaikka miten olisi suvussa kulkenut satoja vuosia. Joten ymmärrän hyvin tuskasi!

Paljon myös annetaan päivitettyjä versioita suvun nimistä. Esimerkiksi jos nimi on Adolf, niin Aati. 

Meillä asia on jokaisen lapsen kohdalla ratkaistu näin:

Ensimmäinen etunimi, kutsumanimi, on se nimi, joka on molemmille mieluisa. Näitä oli aika vaikea löytää, meillä on miehen kanssa erilainen nimimaku. Jokaisen kohdalla on ollut vain 2-3 nimeä, jotka kelpaavat molemmille meistä, ja joiden välillä on sitten puntaroitu. Kumpikaan ei ole koskaan saanut mitään TOP5-nimeään läpi kenellekään lapsista.

Toinen ja kolmas nimi: molemmat saavat valita suvustaan yhden nimen. Lyhyempi tulee sitten keskimmäiseksi.

Suosittelen tätä kaavaa kaikille, joille nimiasia on vaikea. 

Mun lapsella on kolmantena nimenä ns. suvun nimi. En mä siitä tykkää, mutta ihan oikeesti sillä ei ole mitään väliä että se siellä nimirimpsussa on. Ymmärrän että kun on eka lapsi, niin on asiat isoja ja tärkeitä, mutta lapsen toinen tai kolmas nimi ei ole semmosia, että niillä ois oikeesti mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä päätin ensimmäisen lapsen kutsumanimen itse ja molemmat pojat on mun sukunimellä 😁 , että jos silla mitataan miehen kunnioitus mua kohtaan niin se kunnioittaa mua enemmän kun mä sitä.

 

Tämänoli varmaan miehelle ok ja mieskin piti nimistä. Jos sun mies olisi jonkun muun nimen halunnut niin kai te olisitte asiasta keskustelleet ja päätyneet kompromissiin.

 

Sehän täääs juuri onkin, että ei haittaa vaikka toinen päättää nimen, jos se kerran sille toiselllekin käy, mutta nyt tilanne on se, että se miehen haluama nimi ei ap:lle sovi, eikä se hänestä ole hyvä. Ei sellaista nimeä, oli se nyt kumman päättämä tahansa, voi lapselle laittaa, jos se on toisen mielestä ruma. Nimi pitää sopia kummallekin, viis siitä, kunpi sen on keksinyt/halunnut. 

Ei se ole miehen mielestä huono perinne, ainoastaan ap:n. Tässä ei myöskään ajatella yhtään lasta, ja mietitä olisiko se hänelle hyväksi jos saisi perinnenimen.

ap on ensimmäiset kaksi sivua vain sanonut että ei pidä nimestä ja se ei sovi etunimeen.

Se on vähän vaikea ratkaista tällaista pulmaa jos toinen ei pidä tästä nimestä ja toisella on yksi tietty nimi mikä kulkee suvussa.

Itse en esimerkiksi pidä yhtään Yrjö nimestä, mutta jos se olisi miehelle tärkeä niin yrittäisin sopeutua koska haluaisin että mieskin tuntisi että hänen toive on otettu nimiasiassa huomioon ja miettisin myös että lapselle olisi kiva kertoa mistä hänen nimensä on saanut alkunsa. Hyviä puolia on enemmän kuin huonoja.

mutta jos ap ei nimeä halua niin hänen sitten vain tarvii hyväksyä se että mies tuntee olonsa loukatuksi koska ap ei hyväksy myöskään hänen nimeään ja pitää sitä rumana.

Täällä kuorossa huudetaan miten naisen kuuluu taipua miehen tahtoon kunnioituksesta ja rakkaudesta miestä ja miehen sukua kohtaan. Mutta missä on miehen kunnoitus vaimoaan ja tämän mielipidettä kohtaan?  Millainen mies jyrää vaimonsa mielipiteen, missä on vaimon kunnoitus? 

Meillä on  4 lasta ja jokaiselle on valittu nimi, joka kummallekin kävi. Nimimaku oli niin erilainen, että kummankaan ehdottamat nimet ei toiselle käynyt ja niin etsittiin sellaiset, että toinenkin pystyi ne hyväksymään. Kummallekaan ei tullut mieleenkään, että olisi väkisin vinkunut, että pakko nyt tämä nimi on laittaa, vaikka olisi tiennyt, ettei toinen sitä halua. Minusta ap:n miehen käytös on todella itsekästä ja outoakin. Kyllä lapsen nimi pitää olla sellainen, että se kummallekin sopii. Sen verran pitää sitä omaa puolisoa kunnoittaa, ettei laita lapselle nimeä, mitä tietää, ettei toinen yhtään tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Mies tuollaiset asiat päättää. Nimeksi tulee Jalmari. Piste.

Eipäs. Norbert!

Vierailija kirjoitti:

Täällä kuorossa huudetaan miten naisen kuuluu taipua miehen tahtoon kunnioituksesta ja rakkaudesta miestä ja miehen sukua kohtaan. Mutta missä on miehen kunnoitus vaimoaan ja tämän mielipidettä kohtaan?  Millainen mies jyrää vaimonsa mielipiteen, missä on vaimon kunnoitus? 

Meillä on  4 lasta ja jokaiselle on valittu nimi, joka kummallekin kävi. Nimimaku oli niin erilainen, että kummankaan ehdottamat nimet ei toiselle käynyt ja niin etsittiin sellaiset, että toinenkin pystyi ne hyväksymään. Kummallekaan ei tullut mieleenkään, että olisi väkisin vinkunut, että pakko nyt tämä nimi on laittaa, vaikka olisi tiennyt, ettei toinen sitä halua. Minusta ap:n miehen käytös on todella itsekästä ja outoakin. Kyllä lapsen nimi pitää olla sellainen, että se kummallekin sopii. Sen verran pitää sitä omaa puolisoa kunnoittaa, ettei laita lapselle nimeä, mitä tietää, ettei toinen yhtään tykkää.

Jos se nimi tosiaan on niin ruma niin miten vaimo on pystynyt elämään miehen kanssa jolla on se nimi.

Tuohan on päin naamaa haukkumista että sulla on niin ruma nimi ettei sitä voi hyväksyä.

No meillä on molemmissa suvuissa nimiperinteet. Olin ajatellut etten jatka tätä mutta tyttö syntyi tämän "perinnenimen" päivänä joten pakkohan se oli antaa 3.nimeksi. Minullakin se on 3.nimenä ja aikaisemmilla suvun naisilla 2.nimenä.

Miehen suvussa pojat saa isän nimen 2.nimeksi ja näin myös meillä. Onneksi miehellä on kiva nimi. Mutta eihän näitä arjessa käytetä.

Saako mies sitten haukkua vaimon nimeä rumaksi ja sanoa että ikinä ei noin saakelin rumaa nimeä kyllä lapselle anneta. Muistuttaa aina että vaimon nimi on oikea nimihirvitys ja kertoa että se oksettaa aina kun kuulee sen.

Mun miehen suvussa on jo 1700-luvulta kulkenut eräs tietty miehen nimi ja kyllä, kun esikoispoikamme syntyi, mies halusi antaa hänelle juuri tämän nimen. Suostuin, vaikka nimi on minusta hiukan hassu, koska se laitettiin toiseksi nimeksi, eikä siis haittaa millään tavalla päivittäiselämässä. Eka nimi päätettiin yhdessä. Minusta ap väheksyy miehen toiveita pahasti jos ei voi laittaa suvun nimeä edes toiseksi nimeksi. Suvun nimet on monille erittäin tärkeä perinne. Mun mies on itse kuopus eikä siksi saanut suvun nimeä vaan se annettiin hänen isoveljelleen, mutta hän oli jo pienestä pojasta asti unelmoinut, että saisi joskus oman pojan, jolle voisi sitten antaa tuon perinnenimen. Nyt kun poikamme on jo melkein aikuinen niin ei häntä haittaa se suvun nimi. Hän on päinvastoin siitä ylpeän oloinen ja tykkää, kun monilla serkuilla ja isoisällä on sama nimi.

Minunkin isä päätti minun toisen nimeni. Hän ei edes tullut ristiäisiin, koska hänellä oli hänelle tärkeä sotaveteraanien tapaaminen. Ei uskaltanut edes äidilleni sanoa etukäteen, koska tietenkin äiti olisi nostanut tästä kauhean mekkalan. Isä lähtenyt hiljaa aamulla varhain toisten vielä nukkuessa ja keittiön pöydälle oli jättänyt lapulla nimen, joka pitäisi antaa minulle toiseksi nimeksi, suositun saksalaisen sotilasmarssin mukaan. Ylpeydellä kannan tätä nimeä, vaikka eihän tuo näy kuin virallisissa yhteyksissä. Mutta aina siitä tulee mieleen isä ja välillä muistelen isää kunnellen tätä sotilasmarssia, jota isäkin minulle joskus lauloi, kun olin pieni tyttö <3

Vierailija kirjoitti:

Saako mies sitten haukkua vaimon nimeä rumaksi ja sanoa että ikinä ei noin saakelin rumaa nimeä kyllä lapselle anneta. Muistuttaa aina että vaimon nimi on oikea nimihirvitys ja kertoa että se oksettaa aina kun kuulee sen.

 

Eihän täällä kukaan ole nimeä haukkunut vaan ainoastaan sanonut ettei halua omalle lapselleen nimeksi sitä suvun Kustaa Gaylordia.

Lapsellista vetää loukkaantumiset siitä että joku ei pidä siitä suvussa kiertävästä toisesta nimestä niin paljon että antaisi sen lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Paljon myös annetaan päivitettyjä versioita suvun nimistä. Esimerkiksi jos nimi on Adolf, niin Aati. 

Kyllähän tuossa kohtaa tuo Adoif on paljon parempi, kuin tuo Aati. No mutta maku asia tuokin.

No oikeasti ei ole mikään suomenkielinen miehen etunimi yhtä tyhmä kuin joku Gaylord! Joten siihen on turha vedota. Kustaa tai Yrjö ovat ihan ok miehen nimiä ja hyvin voi sellaisen laittaa toiseksi nimeksi.

Tässä nyt sukunimi ratkaisee. JOS pojalla on isänsä sukunimi, joka MYÖS on arvatenkin ollut niillä isoisillä ja isoisoisillä, niin eiköhän siinä ole suvun nimiperinnettä ja perinnenimeä jo yllin kyllin sitä yhtä sukuhaaraa kohti.

Tuossa tilanteessa etunimet ilman muuta omia tai äidin suvusta, ehkä juuri ja juuri voisi oikein kivan nimen ottaa isän äidin puolelta, jos se sopii äidille.

Sitten taas jos pojalla on äidin sukunimi, minusta on ihan ymmärrettävää, että jollain lailla se isäkin haluaa oman sukunsa nimeen mukaan. Silloin tuo toinen nimi voisi olla isän suvussa kulkenut.

Joskin silloinkin tulee muistaa, että ristiäisten kohdalla äiti on työskennellyt tämän projektin parissa yötä päivää noin vuoden ja isä puolestaan on saanut yhden orgasmin ja vaihtanut pari vaippaa. Että on siinä hyvät syyt pitää äidin näkemystä tärkeämpänä.  

Vierailija kirjoitti:

Ap, nainen päättää lapsen nimen.

Lapselle kuuluu lähtökohtaisesti naisen sukunimi. Miehen sukunimen voi laittaa ainoastaan, jos se on kaunis ja harvinainen ja naisen sukunimi tavallinen.

Millainen sää on Porvoossa tänä aamuna?