Lue keskustelun säännöt.
Yli nelikymppinen eikä yhtään kerrytettyä omaisuutta.
23.01.2024 |
Tunnen itseni epäonnistuneeksi. Mahdollisuudet olivat, mutta tuli tyrittyä ja tehtyä liian impulsiivisia päätöksiä. Sitten avioero vei loputkin. Säästössä nolla euroa ja omaa omaisuutta jonkun tuhannen euron edestä. Ei puhettakaan omasta talosta tai sijoitusasunnoista tai osakesalkusta.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti, että 1980-luvun taloon kattoremontti oli maksanut 21000 euroa, kun oli asbestia.
Köyhänä asun vuokralla.
Toki se kattoremontti maksaa, jos omistaa sen talon. Siihen pitää varautua.
Jos asut kerrostalossa, remonttien hinta lasketaan sadoissa tuhansissa, jopa miljoonissa. Ja tietysti vuokranantajasi lisää joka euron omasta osuudestaan sinun vuokraasi. Luulitko että hän maksaa sen itse?
Tähän pakko kommentoida, että meillä vuokratulo on plusmiinusnolla johtuen juurikin rempoista. Huolettomampaa ja tmonesti oikeasti järkevää asua vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin opiskelijana samassa tilanteessa. Lopulta laskin asumisen tasoa, vuokra 300 e ja olin viikonloput töissä.
Ystävän ystävä muutti Mikkeliin. Hänen tutulla oli asunto tyhjillään, ei saanut vuokralaista, ei myytyä. Tämä maksoi yhtiövastikkeen ja teki etänä töitä, laittoi oman asunnon vuokralle.
Jos ei ole lapsia ja voi tehdä etänä, kannattaa aloittaa muuttaa halvempaan asuntoon.
Sukulainen asuu tyhjillään olevassa mummonmökissä keväästä syksyyn, taitaa maksaa 100 e vuokraa per kk, reilu tonnin vuodessa. Syksystä kevääseen asuu Espanjassa.
Mistä saa vuokrata 300€:lla asuntoja?
Tuossahan puhuttiin opiskeluajasta, joten se on hyvinkin voinut olla soluhuone. Toisaalta tuolla hinnalla saattaa myös saada vuokra-asunnon muuttotappiokunnasta ja itsekin olen jokunen vuosi sitten asunut Helsingissä kaupungin vuokra-asunnossa, jonka vuokra oli 250 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talon korjauskustannukset on aivan yhtä kalliita kuin helsingissä asuisi, mutta talon arvo ei nouse yhtään remonteista. Tervetuloa Pohjois-Pojanmaalle.
Muuttotappiokunnasta talon ostaminen on sitä kaikkein kalleinta huvittelua.
Olihan se teillä aivan varmasti tiedossa kun talon ostitte, että sen arvo ei missään tapauksessa tule nousemaan. Korjauskustannuksetkin voi aika usein myös ennustaa teknisen käyttöiän perusteella, vaikka toki yllätyksiäkin tulee.
Tämä on siis vanhempieni asunto, jonka ostivat kun olin pieni. Kun se tulee varmaan lähivuosina myyntiin, niin sen arvo ei ole suhteutettuna 70 luvun hintoihin millään lailla kannattava. Kalliiksi on tullut. Korot oli vielä tosi suuret aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talon korjauskustannukset on aivan yhtä kalliita kuin helsingissä asuisi, mutta talon arvo ei nouse yhtään remonteista. Tervetuloa Pohjois-Pojanmaalle.
Muuttotappiokunnasta talon ostaminen on sitä kaikkein kalleinta huvittelua.
Olihan se teillä aivan varmasti tiedossa kun talon ostitte, että sen arvo ei missään tapauksessa tule nousemaan. Korjauskustannuksetkin voi aika usein myös ennustaa teknisen käyttöiän perusteella, vaikka toki yllätyksiäkin tulee.
Tämä on siis vanhempieni asunto, jonka ostivat kun olin pieni. Kun se tulee varmaan lähivuosina myyntiin, niin sen arvo ei ole suhteutettuna 70 luvun hintoihin millään lailla kannattava. Kalliiksi on tullut. Korot oli vielä tosi suuret aikanaan.
Asunto tuli maksamaan 20 vuoden lainalla aivan hirveitä summia ja maksaa vieläkin yhtiölainoineen kohtuuttomia. Teki meidän lastenkin elämästä aikanaan todella kurjaa. 3 lasta asui kaikki yhdessä pienessä huoneessa ja ruoka oli lähinnä pelkkiä perunoita ja maksalaatikkoa. Vihaankin silmittömästi maksalaatikkoa. Nyt noiden asuntojen hintapyynti on pyörinyt 65 tuhannessa. Aivan pilkkahinta. Kyllä kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talon korjauskustannukset on aivan yhtä kalliita kuin helsingissä asuisi, mutta talon arvo ei nouse yhtään remonteista. Tervetuloa Pohjois-Pojanmaalle.
Muuttotappiokunnasta talon ostaminen on sitä kaikkein kalleinta huvittelua.
Olihan se teillä aivan varmasti tiedossa kun talon ostitte, että sen arvo ei missään tapauksessa tule nousemaan. Korjauskustannuksetkin voi aika usein myös ennustaa teknisen käyttöiän perusteella, vaikka toki yllätyksiäkin tulee.
Tämä on siis vanhempieni asunto, jonka ostivat kun olin pieni. Kun se tulee varmaan lähivuosina myyntiin, niin sen arvo ei ole suhteutettuna 70 luvun hintoihin millään lailla kannattava. Kalliiksi on tullut. Korot oli vielä tosi suuret aikanaan.
Ja kuka ostaa asunnon, jossa jo pelkkä korjausvelka on 880e/kk. Tumtuisiko hyvältä kaupalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö jotain osakekaupoista ja rahastosijoittamisesta? Oletko ikinä säästänyt tavoitteellisesti, että saisit oman talon ja sijoitusasunnon? Oletko opiskellut, mitä asuntosijoittamiseen liittyy?
Nämä vaatii rahaa kaikki ja paljon. Joo voi säästää vaikka kympin kuussa mutta ei siitä mitään kerry ennenkuin kuolo korjaa. Helppo säästää jos ministerin tulot. Tonnista ei paljon säästellä.
Ei. Eivät vaadi yhtään rahaa. Kirjastosta saa kirjoja, netissä on blogeja, videoita ja podcasteja. Ala opiskella.
Et pääse yhtään mihinkään jos jäät voivottelemaan että sinulla ei ole "ministerin tuloja". Ja tietenkin opiskelujen lisäksi käyt töissä ja säästät. Niin me muutkin olemme tehneet.
Samaa mie
Missä vaiheessa Ap sanoi, että hänellä on lapsia. Ei sitä rahaa ala säästymään kun lapset aikuistuu, jos niitä lapsia ei ole.
Olen elänyt äärimmäisen köyhän lapsuuden ja sairastunut nuorena vakavasti. Olen elänyt pienituloisena suurimman osan elämääni. Nyt minulla on säästössä satatonnia ja olen todella onnellinen siitä. Nämä "käärinliinassa ei ole taskuja" jutut ovat mielestäni naurettavaa diivailua. Raha tuo turvaa, onnea ja vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla päin Suomea asustelevat eivät ymmärrä, miten kallista Helsingissä on elää. Yksin asuvan keskituloisenkin on liki mahdotonta säästää, kun asumiskustannukset vievät suurimman osan ja muut peruselämisen kustannukset loput.
Ei ole mahdotonta. Muuta Keravalle. Junalla pääsee Helsingin keskustaan 25 minuutissa. Yksiö Keravan keskustasta 450-500e/kk vs. Helsingin keskustasta 900-1200e/kk. Elämä on valintoja.
Entäs junalippu ja menetetty aika. Ajalle ja vaivalle ei kukaan taida laskea hintaa ollenkaan.
Mitä? Monet kulkee tuota työmatkanaan ja se on voivoi, menetettyä aikaa se työmatka. 25 min työmatka on itseasiassa aika vähän. Tiedän monia joilla lähes tunti. Jos sen kulkee junassa voi sentään tehdä jotain istuessaan.
Mikä sinun menettämäsi ajan hinta sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt äärimmäisen köyhän lapsuuden ja sairastunut nuorena vakavasti. Olen elänyt pienituloisena suurimman osan elämääni. Nyt minulla on säästössä satatonnia ja olen todella onnellinen siitä. Nämä "käärinliinassa ei ole taskuja" jutut ovat mielestäni naurettavaa diivailua. Raha tuo turvaa, onnea ja vapautta.
Onhan tuokin tietysti totta, mutta toisaalta raha ei ole ainoa asia, joka tuo onnea. Jos rahaa ei ole, kannattaakin elää niin, että varmasti on niitä muita onnea tuottavia asioita elämässä - tai ainakin kannattaa tavoitella niitä. Ja ilman rahaa ihminen ei kuitenkaan tällaisessa maassa ole turvaton, vaikka raha turvallisuutta tuokin. Myöskään vapautta ei menetä ilman säästöjä. Hyvässä elämässä raha on vain yksi positiivinen lisätekijä, ei kuitenkaan ainoa hyvä asia - koska väittäisin toisaalta myös, että jos elämästä puuttuu kaikki muu tärkeä ja merkittävä, ei se raha enää lisääkään onnellisuutta. Sitten taas, jos niitä muita merkittäviä ja tärkeitä asioita on, ei rahan puute pilaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minullakaan, eikä tule ikinä olemaan. Asun pienessä vuokra-asunnossa yhteiskunnan tukemana ja kallein omistamani asia on pitkän säästämisen kautta ostamani polkupyörä. Tällä mennään jatkossakin. Kyllähän tämä elämää rajoittaa ja maailmaa pienentää. Ei voi oikein ystäviäkään pitää tai ihmeellistä harrastaa. Ruoka on yksinkertaista ja useana kuukautena ei ole siihenkään varaa. Kateellisena ja häpeävänä katson oman ikäisiäni ihmisiä, jotka asuvat isoissa omakotitaloissa, ajavat uusilla autoilla ja matkustelevat. Itse en osaa edes kuvitella millaista tuollainen elämä voisi olla.
..Ei voi oikein ystäviäkään pitää.Mihin tämä perustuu? Ei vanhat ystävät sen takia mihinkään häviä, jos on oikea ystävyys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi menoina saattaisi olla myös jotain pakollisia hankintoja ( esim kengät hajoo, uusi kuulakärkikynä ) tai vapaaehtoisia mutta hyvin pieniä huvituksia ( esim. kahveille ystävän kanssa) . MITEN siitä vielä muka säästetään??? Hävetkää "tosta noin vaan kymppitonni talteen ja tonni kuussa talteen" jne kehujat.
Kenkiä saa kirpparilta alle viidellä eurolla - roskalavaryhmistä ilmaiseksi. Mainoskyniä saa ilmaiseksi, jos mainos kuulakärkikynässä ei haittaa. Pointti on, että niukkojen tulojen takia täytyy todellakin olla tarkkana. Puskuri kertyy senteistä. Olen elänyt tämän vaiheen.
Hih, kun osataan ottaa asiat kirjaimellisesti. Eiköhän noilla kenkä ja kynä esimerkeillä juurikin tarkoitettu, että elää tarkasti ja säästäväisest
Sarkasmi on vaikea laji, mutta hänen vastauksensa perusteella hän on ihan vakavissaan hankkimassa uudet kengät melkein koko kuun ruokabudjetilla, vaikka lähes uutena tai jopa käyttämättöminä saa vertaiskaupasta yhden tai parin päivän ruokabudjetilla.
Jos on niukat tulot, valintoja on tehtävä harkiten. Jos käyttää satasen kenkiin, se on varmasti pois jostain muusta tärkeämmästä kohteesta. Sitä vaan joutuu syömään esim. hernekeittoa koko kuun ajan vyön kiristykseksi. Itse en olisi vastaavanlaisessa tilanteessa valmis, vaan mieluummin syön monipuolisesti ja hankin ne kengät vitosella käytettynä.
Satasen kengät on kalliit tälle keskituloisellekin. Kyllä mä mietin sellaista ostosta pitkään. Itseasiassa olen kokenut että minulla on "varaa" satasen kenkiin vasta parin viime vuoden aikana, jos on hyvä kuukausi, eikä yllättäviä menoja. Ja keskituloinen olen sentään ollut noin 15 vuotta.
Eikä mulla ole säästöjä. Asuminen ja lemmikit (kallis harrastus, joista tulen luopumaan, en hanki enää uusia kun näistä aika jättää) ovat isoimmat rahanielut. Lemmikkien terveysongelmat on vieneet säästöt, samoin asunnon remontit.
Jos kaikki menee mikä tulee, niin silloin ei pitäisi edes harkita satasen kenkiä. Kenkiä nyt saa paljon halvemmallakin, eikä välttämättä kestä yhtään sen kaumpaa käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan ole mitään, en omista edes autoa. Jonkin verran tilillä rahaa. Vanhemmiltani jää mahdollisesti aika iso perintö kiinteistöineen mutta en haluaisi sitäkään kun koen että tuottaa vaan harmia. Tosin mistäpä sitä tietää elänkö edes heitä pidempään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 50 vuotias, enkä omista mitään muuta kuin irtaimistoa. Säästössä ei ole kuin pari tonnia. Koska olen jo työkyvyttömyyseläkkeellä ja asun yksin, ei minulla ole mitään mahdollisuuksia rikastua.
ELÄMÄ EI VAAN MENE AINA NIIN KUIN SUUNNITELLAAN.
Etkö toivo, että olisit elänyt ja nauttinut ennen työkyvyttömyyttä? Pahinta olisi se, että kituu säästömisen takia ja suunnittelee, että kyllä minä sitten eläkkeellä menen ja teen. Sitten ootkin 50-vuotiaana rollaattorimummo, etkä tehnyt yhtään mitään silloin, kun olisit voinut.
Siis mitä sä höpötät? 50 v rolaattorimummo? Älä unta näe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa jota ei kiinnosta kerryttää omaisuutta? Minulla on paljon ystäviä, ihanat lapset, tärkeitä harrastuksia (jotka ovat edullisia tai ilmaisia). Eikö elämään voi keksiä muuta sisältöä ja tarkoitusta, kuin omaisuuden kerryttäminen? Mitä sillä edes tekee?
No turha sitten itkeä, kun eläke on pieni ja miten Suomessa ostovoima on paskaa.
Mulla säästöön rahaa alkoi kertyä jossain tuossa 45- 50 -vuotiaana, silloin oli asuntolaina maksettu ja rahaa riitti hiemen sijoittamiseen ja muuten säästöön.
Sama tilanne. 50-vuotias, ero vei kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla päin Suomea asustelevat eivät ymmärrä, miten kallista Helsingissä on elää. Yksin asuvan keskituloisenkin on liki mahdotonta säästää, kun asumiskustannukset vievät suurimman osan ja muut peruselämisen kustannukset loput.
Ei ole mahdotonta. Muuta Keravalle. Junalla pääsee Helsingin keskustaan 25 minuutissa. Yksiö Keravan keskustasta 450-500e/kk vs. Helsingin keskustasta 900-1200e/kk. Elämä on valintoja.
Entäs junalippu ja menetetty aika. Ajalle ja vaivalle ei kukaan taida laskea hintaa ollenkaan.
Mitä? Monet kulkee tuota työmatkanaan ja se on voivoi, menetettyä aikaa se työmatka. 25 min työmatka on itseasiassa aika vähän. Tiedän monia joilla lähes tunti. Jos sen kulkee junassa voi sentään tehdä jo
Matka-aika ei ole menetettyä, mikäli sen käyttää itselleen mieleiseen tekemiseen. Kuuntele musiikkia/podcasteja, lue kirjaa, opiskele kieliä, katsele omaa lempisarjaasi, jne. Kuulokkeet päässä tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Menetin itse käytännössä kaiken kun asuntoni arvo romahti ja myydessä ei jäänyt käteen mitään. No ei summa nyt jättisuuri ollut. Mutta se että olin 10v elänyt nuukasti ja jäi luu käteen. Kaihertaa niin etten halua edes ajatella asiaa. Jos olisin ostanut 10v sitten ylimääräisellä kultaa. Olisi mulla ne rahat vieläkin
Moni täällä jauhaa sijoittamisesta. No oikeassa maailmassa pitäisi olla kuitenkin joku 100 000-50 000 pääoma että osingoista osakkeiden arvonnoususta kertyisi jotain. Tuloistani tuollaisen pääoman kerääminen on kuitenkin mahdotonta.
Itse olen tyytynyt niihin muutamiin tuhansiin, mitä vaatimattomalla pääomallani olen saanut. Mutta jos se on mukavampi olla ottamatta niitä rahoja ja haikailla hyödyttömästi isompien summien perään, niin sitten kannattaa tehdä se.
Onhan pari tonnia jotain. Mutta ei sillä mitään merkitystä.vanhuuden turvana ole.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikään ei estä sua rupeamasta elämään taloudellisemmin. Tuolla asenteella olet töissä vielä 80-vuotiaana.
Jokainen joka tulee täällä viisastelemaan että mitään ei saa hautaan mukaan, niin oletteko ajatelleet yhtään sitä että se raha tuo helpoutta ja vapautta elämään? Oletteko ihan oikeasti tuota mieltä kun se oma eläkeikä huitoo jossain taivaissa ja vielä vanhalla iällä olette täysin riippuvaisia joko palkasta tai valtion tarjoamista hiluista? Kyllä siinä vaiheessa voi miettiä, että olisinpa tehnyt asiat toisin niin nyt ei tarvisi ainakaan rahan vuoksi olla töissä.
Miksi rahan järkevä käyttäminen ja vastuun ottaminen omasta elämästä on joku ihme kirosana Suomessa? Nyt ap ja muut jolla on pelkkä tuulen pyyhkimä perse, aina voi aloittaa talouden paremmin hoitamisen ja tehdä töitä sen oman ajatusmaailmansa muuttamiseen asian suhteen.
Ei tarvi elää kuin Roope Ankka, rahaa jää säästöön su
En ole ap. Nykyisellä palkallani saisin 26 vuodenpäästä 1350€ kk btuttona eläkettä. Toivon että pysyn terveenä ja jaksan tehdä töitä eläkeiäisenäkin. Mitä vittua mä teen sillä vapaa ajalla eläkkeellä. Kun tuo 1350€ ei riitä kuin hädin tuskin hengissä pysymiseen.
Nykyinen tulotasoni mahdollistaa edes vaatimattoman elintason. Vaikka uudet autot, omakotitalon rakentaminen ja etelänmatkat ovatkin minulle utopiaa.
Elämän tarkoitus ei ole myöskään vain selviytyä. Elämä on elämisen arvoista silloin, kun sitä voi elää huoletta.