Yli nelikymppinen eikä yhtään kerrytettyä omaisuutta.

Ei mullakaan ole, mutta onko sen jotain väliä? Eikai ihmisen itseisarvoa maallisella omaisuudella lasketa? 

Älä murehdi omaisuuden perään. Etsi mukava työ jolla pärjäät, sisusta kiva vuokra? koti ja elä leppoisaa arkea. Kukaan ei täältä mitään saa mukaan, ja kaikilla on joka tapauksessa vain tämä hetki. Muu on illuusiota. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minullakaan, eikä tule ikinä olemaan. Asun pienessä vuokra-asunnossa yhteiskunnan tukemana ja kallein omistamani asia on pitkän säästämisen kautta ostamani polkupyörä. Tällä mennään jatkossakin. Kyllähän tämä elämää rajoittaa ja maailmaa pienentää. Ei voi oikein ystäviäkään pitää tai ihmeellistä harrastaa. Ruoka on yksinkertaista ja useana kuukautena ei ole siihenkään varaa. Kateellisena ja häpeävänä katson oman ikäisiäni ihmisiä, jotka asuvat isoissa omakotitaloissa, ajavat uusilla autoilla ja matkustelevat. Itse en osaa edes kuvitella millaista tuollainen elämä voisi olla.

Mikä estää?

Itse olin 10 vuotta sitten samassa tilanteessa. 10 vuoden aikana olen hankkinut lisäkoulutusta, opiskellut yhden uuden ammatin, ottanut sivutyön kun pienestä palkasta ei muuten saanut säästöön, hakenut ja saanut monta uutta työpaikkaa ja olen ollut yrittäjänä.

Talo ei ole iso eikä auto ole uusi, mutta näillä pärjää. Lisäksi on osakesalkku ja vähän säästöjä.

Eikä tässä edes ole hirveästi tarvinnut rehkiä, kunhan on valmis välillä tekemään vähän enemmän kuin perus työpäivän.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa jota ei kiinnosta kerryttää omaisuutta? Minulla on paljon ystäviä, ihanat lapset, tärkeitä harrastuksia (jotka ovat edullisia tai ilmaisia). Eikö elämään voi keksiä muuta sisältöä ja tarkoitusta, kuin omaisuuden kerryttäminen? Mitä sillä edes tekee? 

No sitä on varmaan vaikeaa selittää, kuten et sinäkään osaisi selittää miksi tuo riittää sinulle elämän sisällöksi.

Vierailija kirjoitti:

Älä murehdi omaisuuden perään. Etsi mukava työ jolla pärjäät, sisusta kiva vuokra? koti ja elä leppoisaa arkea. Kukaan ei täältä mitään saa mukaan, ja kaikilla on joka tapauksessa vain tämä hetki. Muu on illuusiota. 

No onpas masentava elämänkatsomus. Itse en ymmärrä tuota kuolemakeskeistä ajattelua.

Etkö tehnyt avioehtoa?

Minäkin ihmettelen miksi noita edellä mainittuja pitäisi olla? Huomattavasti vähempi riittää onnelliseen elämään.

Äitini kuoli 87- vuotiaana eikä hänellä ollut kuollessaan muuta omaisuutta kuin koti- irtaimisto ja polkupyörä. Vähän ennen kuolemaansa hän muisteli miten hyvä elämä hänellä olikaan ollut. Oli 3 lasta, 4 lastenlasta, matkusteli ja hänellä oli hyvät suhteet moniin ihmisiin. Tuo on sellainen elämä, jonka minäkin haluan elää!

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa jota ei kiinnosta kerryttää omaisuutta? Minulla on paljon ystäviä, ihanat lapset, tärkeitä harrastuksia (jotka ovat edullisia tai ilmaisia). Eikö elämään voi keksiä muuta sisältöä ja tarkoitusta, kuin omaisuuden kerryttäminen? Mitä sillä edes tekee? 

Toivottavasti sulla on hyvä eläke, koska pienipalkkasella ei ole eli ne säästöt edistää hengissäpysymistä.

WhatsAppin perustajat tienasivat 5 vuodessa 19 miljardia euroa.

Firma pystyyn vaan.

Sama osoite se kaikilla lopulta on ja TUTKITTUJEN HYVÄNLAATUISTEN JÄNSKIEN PIIKKIEN VUOKSI JO KUKA TAHANSA SAATTAA SAADA SEMMOISEN MUKAVAN JYTKYN PUMPUN PÄÄLLE.

EI TUOLLA HAUTUUMAALLA KUKAAN OMAISUUDESTA HAASTELLUT.

Mietis nyt, mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja ketä varten. Mä oon keski-ikäinen. Ei sanottavaa omaisuutta, asun vuokralla enkä edes haaveile näillä koroilla mistään omistusasumisesta. Nautin elämästä sen sijaan! Säästössä riittää 1000-2000e yllättäviin kuluihin (lue jos auto hajoaa). Jos jotain muuta säästyy niin matkoille tai muuta nautintoa elämään! En elä "sitten kun" -elämää, koska sitä upeaa kaukaista päivää ei välttämättä edes tule.

Nauti tämän hetken hyvistä asioista ja koita samalla laittaa talouttasi suunnitelmallisesti pikku hiljaa parempaan kuntoon päivä kerrallaan eteenpäin menien, älä vertaa muihin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihmettelen miksi noita edellä mainittuja pitäisi olla? Huomattavasti vähempi riittää onnelliseen elämään.

Äitini kuoli 87- vuotiaana eikä hänellä ollut kuollessaan muuta omaisuutta kuin koti- irtaimisto ja polkupyörä. Vähän ennen kuolemaansa hän muisteli miten hyvä elämä hänellä olikaan ollut. Oli 3 lasta, 4 lastenlasta, matkusteli ja hänellä oli hyvät suhteet moniin ihmisiin. Tuo on sellainen elämä, jonka minäkin haluan elää!

Minäkin olin onnellinen kun olin rutiköyhä. Mutta arvaapa mitä? Olen onnellinen myös nyt kun on enemmän rahaa käytössä ja pääsen ravintolaan, matkoille, voin ostaa harrastusvälineitä, kunnollista ruokaa ym.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa jota ei kiinnosta kerryttää omaisuutta? Minulla on paljon ystäviä, ihanat lapset, tärkeitä harrastuksia (jotka ovat edullisia tai ilmaisia). Eikö elämään voi keksiä muuta sisältöä ja tarkoitusta, kuin omaisuuden kerryttäminen? Mitä sillä edes tekee? 

Onhan tuo kummallista, jos omaisuuden kerryttäminen ei kiinnosta. Vai uskotko että lapset, ystävät ja harrastukset katoaisivat, jos alat ajatella myös raha-asioita? 

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa jota ei kiinnosta kerryttää omaisuutta? Minulla on paljon ystäviä, ihanat lapset, tärkeitä harrastuksia (jotka ovat edullisia tai ilmaisia). Eikö elämään voi keksiä muuta sisältöä ja tarkoitusta, kuin omaisuuden kerryttäminen? Mitä sillä edes tekee? 

Voihan sen rahan tuhlatakin, mutta oleellista on, että sitä rahaa on. Sisältöön ja tarkoitukseen tarvitaan kuitenkin melko paljon rahaa. 

Muualla päin Suomea asustelevat eivät ymmärrä, miten kallista Helsingissä on elää. Yksin asuvan keskituloisenkin on liki mahdotonta säästää, kun asumiskustannukset vievät suurimman osan ja muut peruselämisen kustannukset loput.

Olen yli 50 vuotias, enkä omista mitään muuta kuin irtaimistoa. Säästössä ei ole kuin pari tonnia. Koska olen jo työkyvyttömyyseläkkeellä ja asun yksin, ei minulla ole mitään mahdollisuuksia rikastua.

ELÄMÄ EI VAAN MENE AINA NIIN KUIN SUUNNITELLAAN.

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50 vuotias, enkä omista mitään muuta kuin irtaimistoa. Säästössä ei ole kuin pari tonnia. Koska olen jo työkyvyttömyyseläkkeellä ja asun yksin, ei minulla ole mitään mahdollisuuksia rikastua.

ELÄMÄ EI VAAN MENE AINA NIIN KUIN SUUNNITELLAAN.

Etkö toivo, että olisit elänyt ja nauttinut ennen työkyvyttömyyttä? Pahinta olisi se, että kituu säästömisen takia ja suunnittelee, että kyllä minä sitten eläkkeellä menen ja teen. Sitten ootkin 50-vuotiaana rollaattorimummo, etkä tehnyt yhtään mitään silloin, kun olisit voinut.

Vierailija kirjoitti:

Muualla päin Suomea asustelevat eivät ymmärrä, miten kallista Helsingissä on elää. Yksin asuvan keskituloisenkin on liki mahdotonta säästää, kun asumiskustannukset vievät suurimman osan ja muut peruselämisen kustannukset loput.

Mihin sitä ymmärrystä tarvitaan?

Kun itselläni oli mahdotonta säästää, hankin kakkostyön. 

Ap, mikään ei estä sua rupeamasta elämään taloudellisemmin. Tuolla asenteella olet töissä vielä 80-vuotiaana.

Jokainen joka tulee täällä viisastelemaan että mitään ei saa hautaan mukaan, niin oletteko ajatelleet yhtään sitä että se raha tuo helpoutta ja vapautta elämään? Oletteko ihan oikeasti tuota mieltä kun se oma eläkeikä huitoo jossain taivaissa ja vielä vanhalla iällä olette täysin riippuvaisia joko palkasta tai valtion tarjoamista hiluista? Kyllä siinä vaiheessa voi miettiä, että olisinpa tehnyt asiat toisin niin nyt ei tarvisi ainakaan rahan vuoksi olla töissä. 

Miksi rahan järkevä käyttäminen ja vastuun ottaminen omasta elämästä on joku ihme kirosana Suomessa? Nyt ap ja muut jolla on pelkkä tuulen pyyhkimä perse, aina voi aloittaa talouden paremmin hoitamisen ja tehdä töitä sen oman ajatusmaailmansa muuttamiseen asian suhteen.

Ei tarvi elää kuin Roope Ankka,  rahaa jää säästöön suunnitelmallisuudella ja impulsiivisen rahankäytön vähentämisellä. Jos on vaikeuksia aloittamisessa, niin netti on pullollaan informaatiota/kirjastosta voi lainata kirjoja sivistääkseen itseään ja ihan ilmaiseksi. Mutta jos ette tee mitään ja tyydytte niin onnea ja menestystä, kukaan ei tule teitä pelastamaan.