Lue keskustelun säännöt.
Yli nelikymppinen eikä yhtään kerrytettyä omaisuutta.
23.01.2024 |
Tunnen itseni epäonnistuneeksi. Mahdollisuudet olivat, mutta tuli tyrittyä ja tehtyä liian impulsiivisia päätöksiä. Sitten avioero vei loputkin. Säästössä nolla euroa ja omaa omaisuutta jonkun tuhannen euron edestä. Ei puhettakaan omasta talosta tai sijoitusasunnoista tai osakesalkusta.
Kommentit (185)
Ei mullakaan ollut nelikymppisenä mitään. Sitten aloin säästämään joka kuukausi tuhat euroa. Tämä onnistui jopa varastotyössä, koska muut menot ovat minimissä. Alkoholi ja ravintolaelämä ei tähän kuvioon sovi. Entisestä ystäväpiiristäkin piti lähteä omille teille.
Nyt on jo yli 80 tonnia säästössä ja huomattavasti rennompi olo. Olisi reilusti enemmän jos olisin alusta lähtien sijoittanut sen tonnin kuussa. Nyt onneksi älysin pistää suurimman osan tuosta edes määräaikaiselle tilille, sekin tuo sentään lähes neljä tonnia ylimääräistä vuoden kuluttua. Tarkoitan, että kyllä mahdollisuuksia on, jos ei vaivu toivottomuuteen ja osaa minimoida elinkustannukset. Vaatii myös tasapainoista mielenlaatua ja henkistä riippumattomuutta. Sulla on tosin lapset, mutta se pitäisi nähdä rikkautena elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuteen nousuun!
Tiedän, että näin pitäisi ajatella, mutta tuntuu ihan liian työläältä. Ei jaksa, kun on jo menettänyt tämän asian kanssa 20 vuotta. Ap
Sinä olet kaunis nainen. Sinä olet kohtalokas nainen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikään ei estä sua rupeamasta elämään taloudellisemmin. Tuolla asenteella olet töissä vielä 80-vuotiaana.
Jokainen joka tulee täällä viisastelemaan että mitään ei saa hautaan mukaan, niin oletteko ajatelleet yhtään sitä että se raha tuo helpoutta ja vapautta elämään? Oletteko ihan oikeasti tuota mieltä kun se oma eläkeikä huitoo jossain taivaissa ja vielä vanhalla iällä olette täysin riippuvaisia joko palkasta tai valtion tarjoamista hiluista? Kyllä siinä vaiheessa voi miettiä, että olisinpa tehnyt asiat toisin niin nyt ei tarvisi ainakaan rahan vuoksi olla töissä.
Miksi rahan järkevä käyttäminen ja vastuun ottaminen omasta elämästä on joku ihme kirosana Suomessa? Nyt ap ja muut jolla on pelkkä tuulen pyyhkimä perse, aina voi aloittaa talouden paremmin hoitamisen ja tehdä töitä sen oman ajatusmaailmansa muuttamiseen asian suhteen.
Ei tarvi elää kuin Roope Ankka, rahaa jää säästöön su
Kynnys on korkea, kun pitäisi lähteä uutta opiskelemaan. Vaikka tienaisi miten hyvin, sijoitussalkku ei muodostu itsestään. Jokaisen pitää nähdä se vaiva että ottaa selvää asioista.
Toisaalta se ei vaadi mitään että ylistää omaa rahatonta elämäänsä ja rakentaa vastakkainasettelua rahan ja "oikeasti tärkeiden" asioiden välille.
Älä murehdi, kun täältä ei mitään hautaan saa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä murehdi, kun täältä ei mitään hautaan saa mukaan.
On tullut selväksi, mainittu varmaan kymmenen kertaa tässä ketjussa. Ennen sitä hautaa on kyllä yhtä ja toista, mihin rahaa voi käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikään ei estä sua rupeamasta elämään taloudellisemmin. Tuolla asenteella olet töissä vielä 80-vuotiaana.
Jokainen joka tulee täällä viisastelemaan että mitään ei saa hautaan mukaan, niin oletteko ajatelleet yhtään sitä että se raha tuo helpoutta ja vapautta elämään? Oletteko ihan oikeasti tuota mieltä kun se oma eläkeikä huitoo jossain taivaissa ja vielä vanhalla iällä olette täysin riippuvaisia joko palkasta tai valtion tarjoamista hiluista? Kyllä siinä vaiheessa voi miettiä, että olisinpa tehnyt asiat toisin niin nyt ei tarvisi ainakaan rahan vuoksi olla töissä.
Miksi rahan järkevä käyttäminen ja vastuun ottaminen omasta elämästä on joku ihme kirosana Suomessa? Nyt ap ja muut jolla on pelkkä tuulen pyyhkimä perse, aina voi aloittaa talouden paremmin hoitamisen ja tehdä töitä sen oman ajatusmaailmansa muuttamiseen asian suhteen.
Ei tarvi elää kuin Roope Ankka, rahaa jää säästöön su
Entäs kreikkalaiset? Euroon valheilla ja muiden kustannuksella rahaa enemmän. Esim. suomalaisten kustannuksella. Eivät ota vastuuta, sotkevat, kulkevat, elävät kädestä suuhunauringossa.
Ei ole minullakaan mitään muuta kuin vanha ruosteinen auto ja sen korjauskulut ja muut maksut niskassa. Olen reilusti yli 50 vuotias nainen. Ei stähän tilanteeseen ole tarvittu kuin heikkotasoinen palkka (työ kuitenkin mukavaa) työttömyysjaksoja ja lomautuksia elämän varrella. Epäonnistuneet ihmissuhteet, missä minä olen ollut tyhmyyttäni lähes elättäjä. Pari ulkomaan matkaa vuodessa, isot bensakulut ja normaalia elämistä niin, ettei ole tullut velkaa. Olisi vaan pitänyt elää velaksi..... Nyt en tässä iässä enää edes kaipaa omaisuutta. Ainoastaan hävettää, kun kaikki olettavat, että tässä iässä on jo kaikkea, mitä naistelehdet syöttää.
N.54v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikään ei estä sua rupeamasta elämään taloudellisemmin. Tuolla asenteella olet töissä vielä 80-vuotiaana.
Jokainen joka tulee täällä viisastelemaan että mitään ei saa hautaan mukaan, niin oletteko ajatelleet yhtään sitä että se raha tuo helpoutta ja vapautta elämään? Oletteko ihan oikeasti tuota mieltä kun se oma eläkeikä huitoo jossain taivaissa ja vielä vanhalla iällä olette täysin riippuvaisia joko palkasta tai valtion tarjoamista hiluista? Kyllä siinä vaiheessa voi miettiä, että olisinpa tehnyt asiat toisin niin nyt ei tarvisi ainakaan rahan vuoksi olla töissä.
Miksi rahan järkevä käyttäminen ja vastuun ottaminen omasta elämästä on joku ihme kirosana Suomessa? Nyt ap ja muut jolla on pelkkä tuulen pyyhkimä perse, aina voi aloittaa talouden paremmin hoitamisen ja tehdä töitä sen oman ajatusmaailmansa muuttamiseen asian suhteen.
Ei tarvi elää
Mitä ihmettä?
Olen 37- vuotias. Mulla on vaan opintolainaa. Ei yhtään säästöjä tai omaisuutta. Palkasta mahdollista säästää ehkä parikymppiä kuussa. En käy ulkona syömässä, leffoissa, kahviloissa, kampaajalla, ostele vaatteita tai meikkejä jne. Rahat vaan menee perus elämiseen ja laskuihin. Samat fiilikset. Välillä hävettää kun muilla on omistusasunnot, autot, lapset, mökit ja matkat, mutta näin tää nyt on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minullakaan mitään muuta kuin vanha ruosteinen auto ja sen korjauskulut ja muut maksut niskassa. Olen reilusti yli 50 vuotias nainen. Ei stähän tilanteeseen ole tarvittu kuin heikkotasoinen palkka (työ kuitenkin mukavaa) työttömyysjaksoja ja lomautuksia elämän varrella. Epäonnistuneet ihmissuhteet, missä minä olen ollut tyhmyyttäni lähes elättäjä. Pari ulkomaan matkaa vuodessa, isot bensakulut ja normaalia elämistä niin, ettei ole tullut velkaa. Olisi vaan pitänyt elää velaksi..... Nyt en tässä iässä enää edes kaipaa omaisuutta. Ainoastaan hävettää, kun kaikki olettavat, että tässä iässä on jo kaikkea, mitä naistelehdet syöttää.
N.54v.
Tässähän ei ole mitään vikaa, jos tykkää tehdä sitä työtä vaikka palkka onkin huono. Pitää vaan tosiaan sitten hyvissä ajoin käydä läpi tosiasiat eli jos jää siihen työhön, rahaa tulee aina olemaan vähän.
Itse tein jokusen vuoden siivoustyötä ja se oli ihan ok. Löytyi kiva työpaikka ja kivat työkaverit. Mutta kyllä se oli tosi selkeästi mielessä koko ajan että jos siihen jämähdän, rahaa tulee aina olemaan vähän. Enkä halunnut tyytyä siihen.
Sain kyllä siivoustyössä arvostusta tosi paljon suhteellisen vähällä työllä. Harmi vaan kun arvostusta ei voi muuttaa rahaksi.
Kun ei kerro ulkopuolisille oikeaa rahatilannettaan, säästyy sääliltä ja salavarakkaana ilmiannoilta.
moro.moro ja sovitaan että olen köyhä, vaikka asun yksin ja maksan yli tonnin vuokraa. Uloskaan en ole lentänyt ja yksityislääkärillä käyn. Kiitos ////////veikkaus;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 37- vuotias. Mulla on vaan opintolainaa. Ei yhtään säästöjä tai omaisuutta. Palkasta mahdollista säästää ehkä parikymppiä kuussa. En käy ulkona syömässä, leffoissa, kahviloissa, kampaajalla, ostele vaatteita tai meikkejä jne. Rahat vaan menee perus elämiseen ja laskuihin. Samat fiilikset. Välillä hävettää kun muilla on omistusasunnot, autot, lapset, mökit ja matkat, mutta näin tää nyt on...
Saako kysyä mille alalle opiskelit -oletko koulutustasi vastaavissa töissä?
Jos on onnistunut saamaan perheen ja lapsia ja on terve, on kyllä todella onnekas. Jos sattuu sairastumaan niin pahasti, että työkyky menee, niin se vasta on tekemätön paikka. Itse sairaustuin syöpään ja vammauduin hoitojen seurauksena ja menetin työkykyni nelikymppisenä. Jos olet terve, niin usko siihen, että osaat ja pystyt parantamaan elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän pääkaupungissamme elämisen kalleuden ja ilman kultalusikkaa suussa syntymisen.
Olen elänyt koko elämäni Helsingissä. Koska lapsuudenkotini oli hyvin pieni kaksio, halusin muuttaa nopeasti omilleni. Niinpä jouduin jo ensimmäisestä palkastani alkaen maksamaan yksin kallista vuokraa ja tietenkin myös kaiken muunkin elämiseni. Parikymppisenä halusi toki myös kuluttaa ja elää. Solmin parisuhteen yhtä köyhän kanssa, kummallakaan meistä ei ollut omaisuutta tai säästöjä. Kun halusimme muuttaa yhteen, piti meidän ottaa pankista lainaa - jotta saimme maksettua vuokra-asunnon vuokran, takuuvuokran ja kaksi muuttoa. Maksoimme yhdessä kallista vuokraa, velkaa ja elämistä - joten suuria säästöjä ei päässyt syntymään. Puolisoni menehtyi ennenkuin velat oli maksettu ja elämisen maksamiseen jäi taas vain yhden tulot, ei pystynyt säästämään. Sairastuin, menetin työpaikkani - toimeentulo päinvastoin heikkeni. Jouduin muuttamaan kolme kertaa muutamien vuosien aikana itsestäni riippumattomista syistä ( vuokralla asuminen ei takaa pysyvää asuntoa ) jolloin lisää rahaa päinvastoin meni, kuin että olisi säästynyt. En elänyt yhteistaloudessa sen ajan parisuhteissani. Opiskelin toisen ammattitutkinnon, olin kuntoutuja - mutta en päässyt töihin. Olin uudessa parisuhteessa, muutimme yhteen, käytin pienet säästöni kotiimme - muutaman vuoden päästä tulikin ero, muutin taas ja jäin siitä velkaa. Olin työtön-kuntoutuja ja lopulta "pääsin" työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen viiskymppinen, naimaton ja elelen eläkkeelläni kalliisti vuokralla. En omista mitään, eläminen on melko pienimuotoista, ( ei ole varaa matkustella, kuluttaa tai harrastaa) en pysty säästämään merkittäviä summia, enkä tule perimään omaisuuksia.
En ole koskaan haaveillutkaan suuresta omaisuudesta, mutta vakaasti pysyvässä kodissa asuminen on ikuinen haave. Alati vaan vanhentuessa ei jaksaisi enää muutella...
"voi säästää vaikka kympin kuussa"
No, sehän on 120€ vuodessa ja sitten hajoaa joku tärkeä kodinkone ja ne rahat menee siihen.
Sehän on hyvä. Olet täysin vapaa. Muilla on tavaraa ja romua sekä omaisuutta taakkana. Jos sota tulee, niin voit lähteä vapaasti. Sulla ei ole muuta puolustettavaa kuin itsesi.
Ei ole omaisuutta mutta eipä ole velkaakaan.
Mitä omaisuutta ap haluaa? Johan ne muutama tonnia voi sijoittaa johonkin, jos haluaa.
Älä sitä sure! Mä olen kohta 56 vuotta ja mulla on vain tuulen huuhtoma peba.
On kyllä aika köyhää, mutta kaltaisiasi taloutensa sössineitä on aika paljon.