Lue keskustelun säännöt.
Yli nelikymppinen eikä yhtään kerrytettyä omaisuutta.
23.01.2024 |
Tunnen itseni epäonnistuneeksi. Mahdollisuudet olivat, mutta tuli tyrittyä ja tehtyä liian impulsiivisia päätöksiä. Sitten avioero vei loputkin. Säästössä nolla euroa ja omaa omaisuutta jonkun tuhannen euron edestä. Ei puhettakaan omasta talosta tai sijoitusasunnoista tai osakesalkusta.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan ollut nelikymppisenä mitään. Sitten aloin säästämään joka kuukausi tuhat euroa. Tämä onnistui jopa varastotyössä, koska muut menot ovat minimissä. Alkoholi ja ravintolaelämä ei tähän kuvioon sovi. Entisestä ystäväpiiristäkin piti lähteä omille teille.
Nyt on jo yli 80 tonnia säästössä ja huomattavasti rennompi olo. Olisi reilusti enemmän jos olisin alusta lähtien sijoittanut sen tonnin kuussa. Nyt onneksi älysin pistää suurimman osan tuosta edes määräaikaiselle tilille, sekin tuo sentään lähes neljä tonnia ylimääräistä vuoden kuluttua. Tarkoitan, että kyllä mahdollisuuksia on, jos ei vaivu toivottomuuteen ja osaa minimoida elinkustannukset. Vaatii myös tasapainoista mielenlaatua ja henkistä riippumattomuutta. Sulla on tosin lapset, mutta se pitäisi nähdä rikkautena elämässä.
................................................................................................................................................................................
Kun pelkästään vuokra vie YLI kolmasosan tuloista ja muut laskut päälle ja ruoka ja peseytyminen ( ei siis mitään huvituksia edes ole huomioitu ) - niin EI sitä tonnia pysty säästämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppiseen mennessä olin tehnyt jo töitä toistakymmentä vuotta, mutta omaisuutta ei ollut kertynyt, sillä olin opiskellut lainalla, jota vielä nelikymppisenä makselin takaisin. Ja kun opintolaina tuli maksetuksi, otin asuntolainan ja hankin oman asunnon valitettavasti juuri siihen aikaan, kun koko Suomi putosi kontilleen ja pankit kaatuivat jne. Ja lainojen korot pompsahtivat yli kymmeneen prosenttiin, muistaakseni minullakin enimmillään 13 %. Ei siinä paljon omaisuutta kartutettu, hyvä kun pystyi maksamaan elämisensä, lainanlyhennyksen ja korot. No joo, olihan se velkainen asunto "omaisuutta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 37- vuotias. Mulla on vaan opintolainaa. Ei yhtään säästöjä tai omaisuutta. Palkasta mahdollista säästää ehkä parikymppiä kuussa. En käy ulkona syömässä, leffoissa, kahviloissa, kampaajalla, ostele vaatteita tai meikkejä jne. Rahat vaan menee perus elämiseen ja laskuihin. Samat fiilikset. Välillä hävettää kun muilla on omistusasunnot, autot, lapset, mökit ja matkat, mutta näin tää nyt on...
Saako kysyä mille alalle opiskelit -oletko koulutustasi vastaavissa töissä?
No tyhmänä opiskelin sosiaalialaa. Koulutusta vastaavassa työssä olen. Palkkani ollut max. 2700e/kk.
" ottanut sivutyön kun pienestä palkasta ei muuten saanut säästöön"
Mistä niitä sivutöitä noin vain otetaan?
Vierailija kirjoitti:
"voi säästää vaikka kympin kuussa"
No, sehän on 120€ vuodessa ja sitten hajoaa joku tärkeä kodinkone ja ne rahat menee siihen.
Sitä se on, mutta parempi kuin 120 € velkaa + korot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipähän tarvitse perillisten riidellä rahoistasi, kun niitä ei ole.
Muutama on täällä sanonut häpeävänsä, kun ei ole isoa omaisuutta. Tuhlaatte energiaanne ja mielialaanne TURHAAN häpeilemiseen. Ei ole koskaan kaikilla samat lähtökohdat, eikä elämä kohtele kaikkia samallalailla - ei vaan ole samanlaisia mahdollisuuksia vaurastua kaikilla. Ei köyhyys ole häpeä, vaikka se rikkaita joskus naurattaakin - on edelleen hyvä sanonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole minullakaan juuri mitään omaisuutta mutta enpä moisia ole ikinä koittanut kerätäkään. Ei käärinliinassa mitään taskuja ole.
Joka kerran jälkeen asialla on vähemmän ja vähemmän merkitystä.
Pahimmillaan mulla ei ole ollut muuta kuin vaatteet päälläni.
Lahjoituksena saadusta rupuisesta ruokapöydästä en ole vieläkään luopunut. Hyvä muistutus mistä lähdin taas viimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa eniten se, ettei tässä 4kymppisenä ole varallisuutta, että miten pystyn lapsiani tukemaan, kun muuttavat pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä. Olet täysin vapaa. Muilla on tavaraa ja romua sekä omaisuutta taakkana. Jos sota tulee, niin voit lähteä vapaasti. Sulla ei ole muuta puolustettavaa kuin itsesi.
Vain se, jolla on säästöjä, kykenee sanomaan noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen sanottiin, että on vain "tyhjät taskut ja isänmaa". Nykyisin vain ne tyhjät taskut. Ja tyhjinä pysyykin, kun taskuissa on reikä pohjassa.
Muutamakin sellainen tilanne, että luopuu huonekaluistaan ja lähestulkoon kaikesta kun muuttaa hyvässä uskossa toisen kanssa yhteen..... Sitten eron tullessa et omista yhtään mitään, vaan alat hankkia kaikkia uudeestaan, niin yllättävästi sitä rahaa palaa. Huonossa tapauksessa jos on vielä myynyt autonsakkin toisen painostuksesta, kun taloyhtiössä ei ole kahta autopaikkaa ja kumppani ollut myös sitä mieltä, että 2 autoa on turha rahankulu. Niiiin voin sanoa, että ei naurata. Enää en muuta yhteen "säästön" takia, vaan jatkan elämääni kunnes suhde on oikeasti vakaalla pohjalla.
M.32v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"voi säästää vaikka kympin kuussa"
No, sehän on 120€ vuodessa ja sitten hajoaa joku tärkeä kodinkone ja ne rahat menee siihen.
Joten ei kannata säästää kymppiä kuussa, koska sitten kun kodinkone hajoaa niin ei mene säästöt siihen.
Rautaista logiikkaa.
Uuteen nousuun vaan. Viel ehtii. Mulla oli melkein 200 000 mutta ne suli miehen konkurssiin. Nyt säästössä ei mitään. Ja olen jo yli viiskymppinen.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa eniten se, ettei tässä 4kymppisenä ole varallisuutta, että miten pystyn lapsiani tukemaan, kun muuttavat pois kotoa.
On hyvin paljon nuoria, joiden vanhemmilla ei ole varaa tukea heidän elämäänsä kun muuttavat pois kotoa. Itse en tukea edes kehdannut pyytää. Tukea voi muutenkin kuin rahallisesti. Aina voi rehellisesti ilmoittaa ettei ole mahdollisuutta tukea rahallisesti, mutta muuten voi auttaa parhaansa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
"Ahdistaa eniten se, ettei tässä 4kymppisenä ole varallisuutta, että miten pystyn lapsiani tukemaan, kun muuttavat pois kotoa."
Kun lapset muuttavat pois, heidän tuleekin ITSE maksaa omat kulunsa. Ei kaikkia ihmisiä ole ennenkään kotoa voitu suureellisesti tukea heidän omilleen muuttaessaan. Itseänikin lapsuudenkodista tuettiin ainoastaan esim. tarjoamalla joskus ateria tai pesemällä joskus pyykit tai antamalla joskus taksiraha.
Se on ihan ok, jos muuhun ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa eniten se, ettei tässä 4kymppisenä ole varallisuutta, että miten pystyn lapsiani tukemaan, kun muuttavat pois kotoa.
Ei minua ole mitenkään kotoa tuettu kun muutin omilleni, enkä sitä odottanutkaan. Muistan kun ekan poikakaverin kanssa tuli ero ja asuimme siis yhdessä. Niin äitini sanoi, että meillä ei ole tilaa, jos kotiin meinat takaisin tulla. En todellakaan aikonut.
Vierailija kirjoitti:
" ottanut sivutyön kun pienestä palkasta ei muuten saanut säästöön"
Mistä niitä sivutöitä noin vain otetaan?
Kestipä kauan ennen kuin joku nokkelaälyinen tarttui tähän. OK. "Otin" sen sivutyön niin että tutkin viikkoja erilaisia osaamistani vastaavia työpaikkoja, rajasin ne joihin minulla olisi mahdollisuuksia, tein räätälöityjä hakemuksia ja käytin monet ruokatuntini siihen että soittelin hakemusten perään. Pari kolme kuukautta turhaa työtä, sitten tärppäsi.
Minne ja millä sitä lähtee, kun on pelkkä tuulen huuhtoma perse? Matkustaminen ja ulkomailla eläminen ei ole ilmaista.