4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4 vuotiaan aivot eivät ole millään tavalla vielä kehittyneet ymmärtämään tunteita, saatikka mitään muutakaan. Pyyntöjen, käskyjen ja ohjeiden tulee olla äärimmäisen yksinketausia, äärimmäisen selkeitä. Ei monisanaisia lauseita, vaan täysin ristiriidattomia viestejä, joista käy selväksi tehtävä.
Hanki naksutin. Kun taapero tekee mitä pyydät, vastaa välittömästi naksuttimella (oikein =,2 naksautusta, väärin = 0 naksautusta eli toimintaa ei vahvisteta). Aloita helposta: kun ottaa katsekontaktin ja tulee pyynnöstä luokse = naks, naks.
Pukeutumisessa kannattaa suosia erilaisia kokohaalareita, jotka ovat kosteutta ja likaa hylkiviä sekä lämpimiä. Materiaalina esimerkiksi ens-teks. Ne on kohtuu helppoja sujauttaa päälle, näin kunnes vaatteet alkavat tuntua miellyttäviltä.
Sitten niitä palkkioita voi olla vaikka banaanin paloja tai mandariineja kun on oikein super-su
Näin. Kannattaa tehdä jotain mikä toimii, muuten äiti palaa loppuun suorituspaineissaan.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tällaisen tunnekasvattajan terroristikersa joutui vaihtamaan päiväkotia kun kolmeveenä hakkasi siellä kaikkia. Seurasin monta kertaa sitä lässynläätä, kun tuli äitinsä kanssa samaan aikaan aamuisin kuin vein omaa lastani hoitoon. Ei mitään kuria, pelkkää "kyllä äiti ymmärtää että sua harmittaa pukea kumisaappaat/syödä puuroa/olla päiväkodissa" ja vanhempainillassa sitten puitiin sitä, kun kaikki ryhmän lapset pelkäsivät tätä tyyppiä. Onneksi lähti.
Tunnekasvatus ei tarkoita lässytystä, eikä sitä että lapsi olisi pomo. Vanhemmille pitäisi olla joku lapsenkasvatuskurssi, jolla voi harjoitella. Nämä yleensä äidit ovat tosi kovapäisiä ja ärsyttäviä muiden mielestä. Osaavat vähän sinne päin.
Ei toisen tunteita voi hänen puolestaan sanoittaa, ja siksi kohta huomataan että moinen ei toimi. Vanhempi voi kertoa miltä hänestä itsestään tuntuu jossain tilanteessa ja nimetä sen tunteen, mutta ei voi kertoa lapselleen miltä tästä lapsesta mikäkin tuntuu. Vai osaakos teidän vanhemmat sanoa miltä teistä mikäkin tuntuu? Omani eivät osaa, eikä myöskään esim mieheni vaikka olemme hyvin läheisiä.
Monesti kuulee nykyään kun äiti sanoittelee sinua nyt kiukuttaa kun ei ostettu karkkia, vaikka lasta selkeästi esim väsyttää tai hän on nälissään, tai päinvastoin pirteää lasta sanoitellaan väsyneeksi kun kiukuttelee ilman syytä vaikka tosiasiassa lapsi ei vain kerro mikä mieltä painaa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tällaisen tunnekasvattajan terroristikersa joutui vaihtamaan päiväkotia kun kolmeveenä hakkasi siellä kaikkia. Seurasin monta kertaa sitä lässynläätä, kun tuli äitinsä kanssa samaan aikaan aamuisin kuin vein omaa lastani hoitoon. Ei mitään kuria, pelkkää "kyllä äiti ymmärtää että sua harmittaa pukea kumisaappaat/syödä puuroa/olla päiväkodissa" ja vanhempainillassa sitten puitiin sitä, kun kaikki ryhmän lapset pelkäsivät tätä tyyppiä. Onneksi lähti.
Tässä on kyse jostain aivan muusta. Et ole ymmärtänyt lainkaan mitä on ns. tunnekasvatus josta on tieteellisestikin loistavia tuloksia yhtenä lastenkasvatuksen apukeinoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av-mammat täällä sormi pystyssä neuvomassa aloittajalle sanoittamista, lässyttämistä ja positiivista pedagogiiikkaa.
Ja päiväkodeissa ja kouluissa on levotonta ja lapset ja nuoret voivat pahoin.
Oho. Johtuuko se siitä, että me heristelemme täällä sormea? Vai tykkäätkö että meidän tulisi mennä avuksi päiväkoteihin ja kouluihin? Kyllä ne varmaan kaipaisivatkin apua henkilökuntapulaansa.
Siellä ei taida enää saada kasvattaa lapsia? Koko ajan on joku vakasosionomi tai mikälie selän takana vahtimassa, ettei sano yhtään poikkipuolista sanaa lapselle vaan pitäytyy positiivisessa sanoituslinjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vie se Vuosaaren kadulla vähäksi aikaa seisomaan.
No joo, ehkä joku leikkipiha tai joku leikkipuistoista tai mäenlaskupaikoista vois olla parempi kuin katu. Tai vaikka mustavuori, metsähän on tutkitusti terveellinen ympäristö lapselle ja aikuiselle.
Mutta tietty ap on tervetullut tänne, täällä on paljon lapsiperheitä joten leikkiseuraa ainakin riittäisi :)
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen tunteita voi hänen puolestaan sanoittaa, ja siksi kohta huomataan että moinen ei toimi. Vanhempi voi kertoa miltä hänestä itsestään tuntuu jossain tilanteessa ja nimetä sen tunteen, mutta ei voi kertoa lapselleen miltä tästä lapsesta mikäkin tuntuu. Vai osaakos teidän vanhemmat sanoa miltä teistä mikäkin tuntuu? Omani eivät osaa, eikä myöskään esim mieheni vaikka olemme hyvin läheisiä.
Monesti kuulee nykyään kun äiti sanoittelee sinua nyt kiukuttaa kun ei ostettu karkkia, vaikka lasta selkeästi esim väsyttää tai hän on nälissään, tai päinvastoin pirteää lasta sanoitellaan väsyneeksi kun kiukuttelee ilman syytä vaikka tosiasiassa lapsi ei vain kerro mikä mieltä painaa.
Tämä on totta. Ei kukaan toinen voi tietää, miltä jonkun sisällä pohjimmiltaan tuntuu. Sen takia sanoittaminen voi mennä ihan pieleen. Ylipäätään koko tunteiden sanoittamisen idea, että joku sanelee ylhäältä päin mitä sinä nyt tunnet, tuntuu oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Koirakaan ei parane lyömällä, miksi sitten lapsi.
Hevosille annetaan raippaa ja koirat taas laitetaan häkkiin pihalle yöksi. Ja tiedätkö mitä luonnevikaisille koirille tehdään?
Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin vertaa lapsia koiriin tai toivoo lapsille samaa kohtelua kuin koirille.
Onhan se stressaavaa se elämä tenavan kanssa. Tsemppiä vaan kovasti. Ota nyt vaan vaikka viikon ajan ihan eri asenteella mahdollisimman rennosti ihan itsesi ja hetmojesi takia. Ei se kasvatustyö mene piloille, vaikka ei aina niitä oppaita niin tarkoin noudattaisikaan.
Esimerkiksi se syöminen voi hitto, että muistan sen olleen pojalleni vaikeaa juuri tuon ikäisenä, itsellä alkoi suorastaan pelottaa, että saako yleensä tarpeeksi energiaa.
Hän, kun ei suostunut syömään kuin kylmiä nakkeja mansikkahillon kanssa ja jogurttia. Se meni siinä jotenkin ohi, kun isäänsä halusi matkia ja hän kehui.
Joskus siitä oli apua, kun ennen uloslähtöä hänelle kerrottiin, että viiden minuutin päästä ryhdytään pukemaan. Innostuneesti, että mitähän kivaa siellä meitä odottaakaan.
Siis semmoista pientä hämäystä ja teatteria. Ehkä laps ei ole ihan kypsä vielä niihin asetettuihin tavotteisiin. Kyllä se siitä. Hyvä äiti olet.
Katso lastasi! Katso lasta silmiin, rakastaen. Katse kertoo että hän on tärkeä ja rakas. Katsoessasi lasta hänen tunneakkunsa täyttyy ja hän rauhoittuu.
Jos lasta katsotaan aina silloin silmiin kun hän toimii ei toivotusti, esim komennetaan ja vaaditaan silmiin katsominen kun puhutellaan, lapsi varmaan tottelee mutta jos tämän kaltainen katse on enemmistössä, lapsen tunneakku jää sina vajaaksi. Se herättää kiukkua ja turhautumista.
Katso rakastaen, ihaillen, innostaen, iloiten, hymyillen... lapsesi tulee muuttumaan, huomaat sen. Kun opin tämän erään englanninkielisen kasvatusoppaan sivuilta, lapseni muuttui riiviöstä hyvin äkkiä.
Ei tarkoita sitä etteikö voi komentaa ja tävetää rajoja ja vaatia ikäsopivua asioita. Mutta vakuutan, katsekontakti on suora viesti lapselle siitä että häntä rakastetaan sellaisena kuin hän on.
Voimia ap: lle ja kaikille joilla haasteita lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tuon uhkailun tilalle hankkia muita keinoja ja lopettaa uhkailu ihan kokonaan. Esim. sellainen kuin positiivinen kasvatus tarjoaa ihan kursseja tähän.
Kyllä. Lapsen kanssa voi jutella. Voi tosiaan kysyä tarvitseeko apua, alkoiko väsyttää. Jos sanoo ruualle yäk, siinäkin voi jutella ja kysyä miksi se on yök. Voi nätisti sanoa, että mitäs jos tulee nälkä, kun seuraava ruoka on vasta iltapala. Voi kysyä nätisti, haluaako lapsi viedä lautasen pois vai viekö äiti. Jos kumpikaan ei käy, kysyy mitäs lapsi sitten ehdottaa.
Tärkeintä on: lapsi tulee kuulluksi. Hän ei tunne olevansa huono. Äiti ei ole koko ajan vihainen. Lapsi tuntee olevansa rakastettu, ja äiti ei rankaise koko ajan tunteista. Lapselle voi myös kertoa, että äiti huomasi että äitikin kiukut
Joo ja sitten lapsien kanssa keskusteleville vanhemmille sanotaan, että sulla on helppoa kun sulla on kiltit lapset.
Ei ole erityisen kiltit ( mitä se sitten onkaan) vaan kuunnellut lapset, ei ole tarvetta kiukutella. Kommunikaatio on ihan toista kun käskyttäminen kun lapsi ei tottele. Se suhde on rakennettu jo aiemmin.
En tiedä mitä ne lässyttävät äidit on, ei ne ole samoja kuin keskustelevat. Itse en sanoittanut lapsen tunteita tai lässytellyt, mutta kuulemma lapseni oli juurikin kiltit. Minä puhuin vauvasta asti koko ajan lapsilleni ja kuuntelin heitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen tunteita voi hänen puolestaan sanoittaa, ja siksi kohta huomataan että moinen ei toimi. Vanhempi voi kertoa miltä hänestä itsestään tuntuu jossain tilanteessa ja nimetä sen tunteen, mutta ei voi kertoa lapselleen miltä tästä lapsesta mikäkin tuntuu. Vai osaakos teidän vanhemmat sanoa miltä teistä mikäkin tuntuu? Omani eivät osaa, eikä myöskään esim mieheni vaikka olemme hyvin läheisiä.
Monesti kuulee nykyään kun äiti sanoittelee sinua nyt kiukuttaa kun ei ostettu karkkia, vaikka lasta selkeästi esim väsyttää tai hän on nälissään, tai päinvastoin pirteää lasta sanoitellaan väsyneeksi kun kiukuttelee ilman syytä vaikka tosiasiassa lapsi ei vain kerro mikä mieltä painaa.
Eikä se pieni lapsi aina edes osaa välttämättä sanoa, mistä tunteesta tai tuntemuksesta on kysymys, kun siihen eivät pysty kaikki aikuisetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirakaan ei parane lyömällä, miksi sitten lapsi.
Hevosille annetaan raippaa ja koirat taas laitetaan häkkiin pihalle yöksi. Ja tiedätkö mitä luonnevikaisille koirille tehdään?
Kannattaisi vähän miettiä ennen kuin vertaa lapsia koiriin tai toivoo lapsille samaa kohtelua kuin koirille.
Kuka tahansa koirankasvattaja kertoo sinulle, että koiran kasvatuksessa lyöminen ei auta vaan johtaa luonnehäiriöihin. Hevosihmiset (jotka tietävät mitä tekevät) koskevat raipalla hevosta esim. lonkalle. Eivät siis lyö.
Vertauksen tarkoitus oli ilmaista, että jos lyöminen aiheuttaa koirassa käytös häiriöitä, niin mitähän se tekee ihmiselle? Luetun ymmärtäminen hoi!
Joku sanoi että lapsi ei luota äitiin/vanhempiin jos päiväkodissa toimii hyvin ja kotona riehuu. Asua on täysin päinvastoin. Lapsi luottaa että äiti/isi kestää vaikeatkin tunteet ja antaa paukkua kun on turvalliset vanhemmat läsnä eikä vieraammat päiväkodin tädit ja sedät.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että lapsi ei luota äitiin/vanhempiin jos päiväkodissa toimii hyvin ja kotona riehuu. Asua on täysin päinvastoin. Lapsi luottaa että äiti/isi kestää vaikeatkin tunteet ja antaa paukkua kun on turvalliset vanhemmat läsnä eikä vieraammat päiväkodin tädit ja sedät.
Voi olla, tai sitten oma suhde lapseen on kuin huono että päiväkodissa on oikeudenmukaisempaa toimintaa, eikä viedä leluja jos mistäkin syystä pois.
Suhteen voi kuitenkin parantaa jolloinnongelmanpoistuu
AP kuulostaa kylmältä tyypiltä, joka ei leiki lapsensa kanssa, eikä ole muodostunut minkäänlaista lapsi-vanhempi sidettä.
Lapsi kaipaa huomiota ja rakkautta, sitä ei selvästi saa, jos vanhemmat makaavat vaan sohvalla kännykkä kourassa. Koitapa joskus ihan oikeasti keskittyä siihen lapseesi. Leikkikää yhdessä jotain leikkiä ja ota lapsi kainaloon sohvalle ja höpöttäkää jotain lapsen juttuja tai satuja. Vaikuttaa siltä, että AP ei ole itsekään ihan aikuinen vaan tilanteessa on kaksi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen tunteita voi hänen puolestaan sanoittaa, ja siksi kohta huomataan että moinen ei toimi. Vanhempi voi kertoa miltä hänestä itsestään tuntuu jossain tilanteessa ja nimetä sen tunteen, mutta ei voi kertoa lapselleen miltä tästä lapsesta mikäkin tuntuu. Vai osaakos teidän vanhemmat sanoa miltä teistä mikäkin tuntuu? Omani eivät osaa, eikä myöskään esim mieheni vaikka olemme hyvin läheisiä.
Monesti kuulee nykyään kun äiti sanoittelee sinua nyt kiukuttaa kun ei ostettu karkkia, vaikka lasta selkeästi esim väsyttää tai hän on nälissään, tai päinvastoin pirteää lasta sanoitellaan väsyneeksi kun kiukuttelee ilman syytä vaikka tosiasiassa lapsi ei vain kerro mikä mieltä painaa.Eikä se pieni lapsi aina edes osaa välttämättä sanoa, mistä tunteesta tai tuntemuksesta on kysymys, kun siihen eivät pysty kaikki aikuisetkaan.
Varsinkaan että osaisi toisen puolesta vaikka olisi miten lapsen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että lapsi ei luota äitiin/vanhempiin jos päiväkodissa toimii hyvin ja kotona riehuu. Asua on täysin päinvastoin. Lapsi luottaa että äiti/isi kestää vaikeatkin tunteet ja antaa paukkua kun on turvalliset vanhemmat läsnä eikä vieraammat päiväkodin tädit ja sedät.
Aloittaja ei kylläkään turvalliselta vanhemmalta tunnu, eikä isäkään sen luotettavammalta.
Itseasiassa, kun aloittaja on häipynyt keskustelusta, tulee jälleen kerran mieleen, että joku oli aamulla laittanut tänne omasta päästään ammentamansa stoorin, jolla saa muutakin eloa kuin vaaliväittelyt.
Vie se Vuosaaren kadulla vähäksi aikaa seisomaan.