Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
23.01.2024 |
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Av-mammat täällä sormi pystyssä neuvomassa aloittajalle sanoittamista, lässyttämistä ja positiivista pedagogiiikkaa.
Ja päiväkodeissa ja kouluissa on levotonta ja lapset ja nuoret voivat pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä nepsy, eikä ap auta asiaa. Ei senole syyllistämistä että sanoo että ap tekee nyt väärin ja hänen tulee korjata tapansa.
"Voi apua. Laittaako äiti nämä villasukat omaan jalkaan vai päähän?
Lapsi: Päähän.
Ja sinä tunget käskystä villasukat päähäsi, lapsi hekottaa, sinä tunnet itsesi aasiksi ja se oletkin."
Ei, vaan pienen hekotuksen jälkeen lapsi todennäköisesti ihan vapaaehtoisesti ottaa villasukan, laittaa sen jalkaansa ja jatkaa pukemista hyvillä mielin. Joskus pieni huumori laukaisee tilanteen.
Kolmen äiti
Vierailija kirjoitti:
Okei, kirjoitan varmaan epäselvästi. Mutta millä pakotan lapsen tekemään asioita joita hän ei suostu tekemään? Esimerkiksi tänään ei suostunut millään pukemaan, ei päivävaatteita, ei ulkovaatteita. Rangaistus oli sitten se, ettei ehtinyt syödä aamiaista kotona, sehän se rangaistus juuri on! Kun hän ei tee niinkuin käsken, jää jokin loogisesti väliin.
Eli: kun ei suostunut pukemaan reippaasti, sanoin ettei sitten ehditä syömään aamiaista kotona (se on yleensä vain banaani tms). Alkoi riehua siitä ja makasi lattialla mutta ei suostunut pukemaan. Lopulta kun sanoin, että nyt menee jokin lelu jäähylle jos ei pue, sai vihdoin vedetyksi vaatteet päälle mutta aikaa kului. Hän huusi koko ajan kiukkuisena ja se jatkui eteisessä, jossa ei suostunut pukemaan ulkovaatteita. Sanoin, että sitten lähdetään ilman ja sulloin kamat kassiin. Huuto vain yltyi ja lopulta sai kuitenkin haalarin puoliksi päälle ja kengät jalkaan ja sitten lähdettiin pu
Et voi pakottaa, jos haluat iloisen lapsen. Lasta voi kyllä pakottaa ja kädestä pitäen neuvoa tarvittaessa (ikätasoisesti uudet jutut ja vanhemmallakin lapsella terveys, turvallisuus ym. välttämätön).
Vanhemmuus ei ole kuitenkaan mikään kurileiri, jossa koko ajan käskytetään. Ei ne tarhassakaan käskytä. Tottunut siellä vissiin toisenlaiseen kasvatukseen, niin ei enää tykkää määräilystä.
Sun on toimittava sen lapsen tasolla, autettava ja valittava taistelusi. Mikään kuvaamistasi asioista ei ole taistelun arvoinen. Esim. aamusta pesut ja puette hitaasti yhdessä. Tarjoa vettä ja lähdette sitten päiväkotiin ilman mitään aamupaloja. Jos lapsi pyytää jotain, niin anna.
Vierailija kirjoitti:
AP, kerrot että sinua ja miestäsi on lyöty lapsuudessa. Olette onnistuneet katkaisemaan fyysisen väkivallan, mutta tietyllä tapaa toimitte edelleen kuten vanhempanne.
Vaadit paljon (liikaa) lapseltasi joka vasta harjoittelee esim. tunteiden ilmaisemista. Miksi vaadit? Koska sinultakin on vaadittu, ja jos et ole toiminut oikein, on lyöty. Olet siis oppinut piilottamaan negatiivisia tunteita ja käyttäytymään aina "oikein" koska muuten sait turpaan. Tämä on sama syy mikset siedä "huonoa" käytöstä ylipäätään. Näet toisissa jotain mikä on sinussa itsessäsi kiellettyä.
Nyt olet pulassa koska et voi tukahduttaa lastasi lyömällä niin kuin sinulle tehtiin. Sinun pitää olla armollisempi itsellesi (ja lapsellesi) ja ymmärtää, että viha, suru ja turhautuminen on osa kokonaista ihmistä. Myös niiden ilmaiseminen on toivottavaa, kunhan ei vahingoita itseään tai muita. Panosta lapsen kuuntelemiseen ja hellyyteen sen sijaan että pyrit j
Kuka katkaisisi sanoituksen kierteen? Tulevat sukupolvet tulevat tuomitsemaan sanoituksen ja joutuvat erikseen opettelemaan etteivät käytä sitä enää omilla lapsillaan. Mikään kasvatusmenetelmä ei ole ikuisesti paras, vaan aina tulee uusia menetelmiä ja vanhat tuomitaan sitä mukaa haitallisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, kirjoitan varmaan epäselvästi. Mutta millä pakotan lapsen tekemään asioita joita hän ei suostu tekemään? Esimerkiksi tänään ei suostunut millään pukemaan, ei päivävaatteita, ei ulkovaatteita. Rangaistus oli sitten se, ettei ehtinyt syödä aamiaista kotona, sehän se rangaistus juuri on! Kun hän ei tee niinkuin käsken, jää jokin loogisesti väliin.
Eli: kun ei suostunut pukemaan reippaasti, sanoin ettei sitten ehditä syömään aamiaista kotona (se on yleensä vain banaani tms). Alkoi riehua siitä ja makasi lattialla mutta ei suostunut pukemaan. Lopulta kun sanoin, että nyt menee jokin lelu jäähylle jos ei pue, sai vihdoin vedetyksi vaatteet päälle mutta aikaa kului. Hän huusi koko ajan kiukkuisena ja se jatkui eteisessä, jossa ei suostunut pukemaan ulkovaatteita. Sanoin, että sitten lähdetään ilman ja sulloin kamat kassiin. Huuto vain yltyi ja lopulta sai kuitenkin haalarin puoliksi
Et voi pakottaa, jos haluat iloisen lapsen. Lasta voi kyllä pakottaa ja kädestä pitäen neuvoa tarvittaessa (ikätasoisesti uudet jutut ja vanhemmallakin lapsella terveys, turvallisuus ym. välttämätön).
Vanhemmuus ei ole kuitenkaan mikään kurileiri, jossa koko ajan käskytetään. Ei ne tarhassakaan käskytä. Tottunut siellä vissiin toisenlaiseen kasvatukseen, niin ei enää tykkää määräilystä.
Sun on toimittava sen lapsen tasolla, autettava ja valittava taistelusi. Mikään kuvaamistasi asioista ei ole taistelun arvoinen. Esim. aamusta pesut ja puette hitaasti yhdessä. Tarjoa vettä ja lähdette sitten päiväkotiin ilman mitään aamupaloja. Jos lapsi pyytää jotain, niin anna.
Tarhassa komennetaan "istu", "hiljaa" ja näin poispäin. Ei siellä ole yhdellä tädillä aikaa pitää mitään erillistä turinatuokiota jokaiselle 21 lapselle.
Entäs kun äiti ei ehdikään vetää villasukkia päähänsä harva se aamu? Tai päiväkodissa ei tehdä niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin pärjäät, ole vaan vahva kuin kallio, sitä hän tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
4 vuotiaan aivot eivät ole millään tavalla vielä kehittyneet ymmärtämään tunteita, saatikka mitään muutakaan. Pyyntöjen, käskyjen ja ohjeiden tulee olla äärimmäisen yksinketausia, äärimmäisen selkeitä. Ei monisanaisia lauseita, vaan täysin ristiriidattomia viestejä, joista käy selväksi tehtävä.
Hanki naksutin. Kun taapero tekee mitä pyydät, vastaa välittömästi naksuttimella (oikein =,2 naksautusta, väärin = 0 naksautusta eli toimintaa ei vahvisteta). Aloita helposta: kun ottaa katsekontaktin ja tulee pyynnöstä luokse = naks, naks.
Pukeutumisessa kannattaa suosia erilaisia kokohaalareita, jotka ovat kosteutta ja likaa hylkiviä sekä lämpimiä. Materiaalina esimerkiksi ens-teks. Ne on kohtuu helppoja sujauttaa päälle, näin kunnes vaatteet alkavat tuntua miellyttäviltä.
Sitten niitä palkkioita voi olla vaikka banaanin paloja tai mandariineja kun on oikein super-super päivä, tietenkin kehut myös iloisella äänel
Unohti sanoa, että ei naksutinta tarvitse ostaa, vaan sellaisen saa vaikka Pilttipurkin tai sillipurkin kannesta, se on ihan yhtä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kehitys kehittyy, enää ei kuljeta hevosvankkureilla vaan autoilla, tulevaisuudessa jollain muulla. Your point? Koirakaan ei parane lyömällä, miksi sitten lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kehitys kehittyy, enää ei kuljeta hevosvankkureilla vaan autoilla, tulevaisuudessa jollain muulla. Your point? Koirakaan ei parane lyömällä, miksi sitten lapsi.
Tämä siis viestille 346
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tuon uhkailun tilalle hankkia muita keinoja ja lopettaa uhkailu ihan kokonaan. Esim. sellainen kuin positiivinen kasvatus tarjoaa ihan kursseja tähän.
Kyllä. Lapsen kanssa voi jutella. Voi tosiaan kysyä tarvitseeko apua, alkoiko väsyttää. Jos sanoo ruualle yäk, siinäkin voi jutella ja kysyä miksi se on yök. Voi nätisti sanoa, että mitäs jos tulee nälkä, kun seuraava ruoka on vasta iltapala. Voi kysyä nätisti, haluaako lapsi viedä lautasen pois vai viekö äiti. Jos kumpikaan ei käy, kysyy mitäs lapsi sitten ehdottaa.
Tärkeintä on: lapsi tulee kuulluksi. Hän ei tunne olevansa huono. Äiti ei ole koko ajan vihainen. Lapsi tuntee olevansa rakastettu, ja äiti ei rankaise koko ajan tunteista. Lapselle voi myös kertoa, että äiti huomasi että äitikin kiukuttelee koko ajan. Ja äiti yrittää lopettaa sen.Kok
Niin paitsi että vaikuttaa siltä, että tunnekasvattajien lapset osaavat totella ja kuria pitävien lapset jatkaa vain kiukkuaan. Mistähän kummasta se johtuu? Ymmärrän että suomalaisille tuppisuille puhuminen saati tsemppaaminen on vaikeaa, mutta koitapa joskus, saatat yllättyä.
Ps. Itselläkin on ollut joskus huonoja päiviä, jolloin olen käyttäytynyt kuin ap, mutta olen kyllä aika nopeasti tajunnut olevani lapsellinen ja suorastaan ilkeä. Ja lapsi on kiemurrellut tietämättä mitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisia hirviöitä sikiää. Hetken päästä ne on nuorison suljetulla ja 18v täytettyään " meidän" osastolla. Persoonallisuushäiriöisiä kaikki. Kuria ja eteenpäinpyrkimistä lapsesta aati niin pysyy pois psykalta.
Huolestuttava asenne. Toivottavasti et ole hoitotyössä vaan siistijänä tai osastosihteerinä?
Jos sattuisitkin olemaan ammattilainen, tiedäthän mitä kyynisyys ja näköalattomuus voi tarkoittaa? Joka tapauksessa, hae apua itsellesi, vaikutat todella kuormittuneelta, enkä sitä ihmettele tai tuomitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä: pue reippaasti, tai emme ehdi pihalle ollenkaan
Lapsi: tekee jotain muuta kuin pukee, vitkuttelee ja alkaa valittaa
Minä: Okei, sitten ei mennä pihalle kun et suostu pukemaan
Lapsi: alkaa huutaa korvia vihlovasti"
Siis miksi uhkailet koko ajan? Lapsella varmaan joku syy, miksi hän ei saa aloitettua itse pukemista. Tue häntä tuossa tilanteessa. Anna vaate, minkä hän pukee ensin "laita ensin villasukat". Älä kerralla mitään isoa kokonaisuutta, vaan jaa pukeminen osiin. Jos lapsi ei ala toimimaan, ota käyttöön leikkisyys "laittaako äiti nämä villasukat omaan jalkaan tai päähän".
Lapsi ei jostain syystä hahmota kokonaisuutta eikä saa puettua kerralla pyynnöstä. Hän ei saa asiaan konkreettista tukea, vaan vanhempi uhkailee, jonka vuoksi lapsen aivot menee taistele-pakene tilaan ja hän alkaa raivota. Teillä on vuorovaikutuksessa ongelmia. Äl
"
Voi apua. Laittaako äiti nämä villasukat omaan jalkaan vai päähän?
Lapsi: Päähän.
Ja sinä tunget käskystä villasukat päähäsi, lapsi hekottaa, sinä tunnet itsesi aasiksi ja se oletkin.
Ihan kaikkea ei tältä palstalta kannata uskoa."
Tai sitten vastaan naurulla ja sanon että niinkö meinaat, ei taida villasukat päähän mennä, mietipäs uudestaan.
Ei huumorintaju lapsen kanssa tietenkään tarkoita sitä, että tekee itsestään aasin ja lapsen hovinarrin.
Juuri tällaisen tunnekasvattajan terroristikersa joutui vaihtamaan päiväkotia kun kolmeveenä hakkasi siellä kaikkia. Seurasin monta kertaa sitä lässynläätä, kun tuli äitinsä kanssa samaan aikaan aamuisin kuin vein omaa lastani hoitoon. Ei mitään kuria, pelkkää "kyllä äiti ymmärtää että sua harmittaa pukea kumisaappaat/syödä puuroa/olla päiväkodissa" ja vanhempainillassa sitten puitiin sitä, kun kaikki ryhmän lapset pelkäsivät tätä tyyppiä. Onneksi lähti.
Vierailija kirjoitti:
4 vuotiaan aivot eivät ole millään tavalla vielä kehittyneet ymmärtämään tunteita, saatikka mitään muutakaan. Pyyntöjen, käskyjen ja ohjeiden tulee olla äärimmäisen yksinketausia, äärimmäisen selkeitä. Ei monisanaisia lauseita, vaan täysin ristiriidattomia viestejä, joista käy selväksi tehtävä.
Hanki naksutin. Kun taapero tekee mitä pyydät, vastaa välittömästi naksuttimella (oikein =,2 naksautusta, väärin = 0 naksautusta eli toimintaa ei vahvisteta). Aloita helposta: kun ottaa katsekontaktin ja tulee pyynnöstä luokse = naks, naks.
Pukeutumisessa kannattaa suosia erilaisia kokohaalareita, jotka ovat kosteutta ja likaa hylkiviä sekä lämpimiä. Materiaalina esimerkiksi ens-teks. Ne on kohtuu helppoja sujauttaa päälle, näin kunnes vaatteet alkavat tuntua miellyttäviltä.
Sitten niitä palkkioita voi olla vaikka banaanin paloja tai mandariineja kun on oikein super-super päivä, tietenkin kehut myös iloisella äänel
Yllättävää kyllä, tämä idea saattaa olla jopa toimiva. Mikään ei estä käyttämästä samoja keinoja kuin koirankasvatuksessa. Leikki ja liikunta toimii lapsen ihan yhtä hyvin kuin koiran kasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Av-mammat täällä sormi pystyssä neuvomassa aloittajalle sanoittamista, lässyttämistä ja positiivista pedagogiiikkaa.
Ja päiväkodeissa ja kouluissa on levotonta ja lapset ja nuoret voivat pahoin.
Oho. Johtuuko se siitä, että me heristelemme täällä sormea? Vai tykkäätkö että meidän tulisi mennä avuksi päiväkoteihin ja kouluihin? Kyllä ne varmaan kaipaisivatkin apua henkilökuntapulaansa.
Vierailija kirjoitti:
"Voi apua. Laittaako äiti nämä villasukat omaan jalkaan vai päähän?
Näin se on ennenkin toiminut. Ei tarvitse olla koko ajan naama norsunperällä, voi ottaa ilon irti elämästä. 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4 vuotiaan aivot eivät ole millään tavalla vielä kehittyneet ymmärtämään tunteita, saatikka mitään muutakaan. Pyyntöjen, käskyjen ja ohjeiden tulee olla äärimmäisen yksinketausia, äärimmäisen selkeitä. Ei monisanaisia lauseita, vaan täysin ristiriidattomia viestejä, joista käy selväksi tehtävä.
Hanki naksutin. Kun taapero tekee mitä pyydät, vastaa välittömästi naksuttimella (oikein =,2 naksautusta, väärin = 0 naksautusta eli toimintaa ei vahvisteta). Aloita helposta: kun ottaa katsekontaktin ja tulee pyynnöstä luokse = naks, naks.
Pukeutumisessa kannattaa suosia erilaisia kokohaalareita, jotka ovat kosteutta ja likaa hylkiviä sekä lämpimiä. Materiaalina esimerkiksi ens-teks. Ne on kohtuu helppoja sujauttaa päälle, näin kunnes vaatteet alkavat tuntua miellyttäviltä.
Sitten niitä palkkioita voi olla vaikka banaanin paloja tai mandariineja kun on oikein super-su
😂😂😂😂
4 vuotiaan aivot eivät ole millään tavalla vielä kehittyneet ymmärtämään tunteita, saatikka mitään muutakaan. Pyyntöjen, käskyjen ja ohjeiden tulee olla äärimmäisen yksinketausia, äärimmäisen selkeitä. Ei monisanaisia lauseita, vaan täysin ristiriidattomia viestejä, joista käy selväksi tehtävä.
Hanki naksutin. Kun taapero tekee mitä pyydät, vastaa välittömästi naksuttimella (oikein =,2 naksautusta, väärin = 0 naksautusta eli toimintaa ei vahvisteta). Aloita helposta: kun ottaa katsekontaktin ja tulee pyynnöstä luokse = naks, naks.
Pukeutumisessa kannattaa suosia erilaisia kokohaalareita, jotka ovat kosteutta ja likaa hylkiviä sekä lämpimiä. Materiaalina esimerkiksi ens-teks. Ne on kohtuu helppoja sujauttaa päälle, näin kunnes vaatteet alkavat tuntua miellyttäviltä.
Sitten niitä palkkioita voi olla vaikka banaanin paloja tai mandariineja kun on oikein super-super päivä, tietenkin kehut myös iloisella äänellä, näytät iloiselta ja olet rento.
Taapero tarvitsee muutenkin paljon aktiviteetteja ja liikuntaa. 4 vuotias jaksaa yllättävän pitkiä kävelylenkkejä. Niitä tekemällä voi hyvin kitkeä pois kiukkuenergiaa. Esimerkkinä voitte vaikka matkustaa bussilla naapurikaupunkiin ja kävellä sieltä kotiin. Tastusti maittaa illalla ruoka ja uni ja tulee luonnollinen väsy pikkuiselle. Jos bussimatka ei onnistu, voitte kävellä molempiin suuntiin.