Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
23.01.2024 |
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kapiaisia? Kasvatustyylinne vaikuttaa sellaiselta.
Metodinne ovat kuitenkin kuin armeijan
Armeijan metodien ns. vika on siinä, että ne toimivat käytännössä, eli tuottavat hyvää käytöstä ja kuuliaisuutta auktoriteetteja kohtaan. Tunnekasvattajille tämä ei käy, koska "lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita" ja "lasta ei saa nujertaa".
Lapsi voi vaikka kotikiusata koko muuta perhettä, mutta tunnekasvattajan mielestä kaikki on hyvin, kunhan lapsi osaa sanoittaa.
Mä olen intin käynyt ja siellä johtajakoulutuksen saanut mutta en ikinä ole kuvitellut, että niillä metodeilla kasvatetaan lapsia tai edes johdetaan rauhanajan yrityksessä ihmisiä. Kyllä meillä on aina puhuttu ja juteltu lapsille asioista ja siitä huolimatta on ollut rajat. Pitää löytää se kultainen keskitie tässäkin asiassa. Lapsi on lapsi, ei miniaikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omien ja kuuden sisarukseni lasten (yhteensä 20 teiniä-nuorta aikuista) kasvua seuranneena valitettavasti täytyy todeta, että paha uhmaikä yleensä heijastelee lapsen perustemperamenttia. Siis vaikka uhma menee toki ajan myötä ohi, niin nuo jotka eivät saa nelivuotiaina puettua, ovat niitä jotka eivät kaksikymppisenä saa kerrytettyä opintopisteitä. Tai ne jotka paiskovat tavaroita ovat niitä jotka saavat aikuisina pahoinpitelysyytteitä.
Eli ap, lapsellanne nyt vain on tuollainen geeniperimä. Ei kannata murehtia sitä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan, vaan keskittyä hoitamaan tilanteet niin hyvin kuin osaat sitä mukaa kun ne tulevat vastaan. Tärkeintä lapsenkasvatuksessa on läsnäolo. Siis että sinä ja miehesi todella kohtaatte lapsenne, olette kiinnostuneita hänen ajatuksistaan, luette hänelle, juttelette, ym.
Tämä on kyllä höpöhöpöä. Nimimerkillä uhmaikäisenä vaikein oli teininä helpoin ja helpoimmasta uhmaikäisestä tuli se ongelmanuori...
Joskus olen jopa kuullut sellaisenkin väitteen ihan asiantuntijalta, että monilla murros- tai teini-iässä oireilemaan alkavista nuorista on sellaisia joilta on lapsuudessa koko uhmaikä jäänyt käymättä. Rajoja ruvetaan testaamaan ja opettelemaan väärässä kohtaa kehityskaarta, ja sillä on sitten usein huonommat seuraukset.
"Aika järkyttävää, että vanhemmat sallivat lapsilleen tuollaisen kielenkäytön."
No miten se ihan todella estetään, jos puhumalla kieltäminen eri tavoin ei tehoa? Tungetaan suukapula vai? Ihan järjettömiä kommentteja joista ei ole mitään apua, pelkkää ongelman vellomista mutta ei ratkaisua. Jos ensin sanotaan tiukasti ettei saa haukkua, sitten älä hauku, sitten lopeta haukkuminen mutta lapsi lällättää vaan, niin miten tässä voi toimia ei-sallivasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaava, onko tämä jankkaamista?
Minä: syömään!
Lapsi: hyi yök en syö
Minä: tätä syödään tänään tai sitten ei mitään
Lapsi: työntää lautasen pois
Minä: ai et halua syödä? Selvä, laitetaan sitten ruoka pois etkä saa muuta ennen seuraavaa ateriaa. Korjaan lautasen pois, lapsi alkaa korvia vihlovan huudon ja riehuu, haukkuu tyhmäksi. Jatkan itse rauhallisesti syömistä
Toinen skenaario
Minä: nyt pukemaan ja lähdetään ulos leikkimään
Lapsi: jee, kivaa. Tulee eteiseen mutta pelleilee eikä ala pukea.
Minä: pue reippaasti, tai emme ehdi pihalle ollenkaan
Lapsi: tekee jotain muuta kuin pukee, vitkuttelee ja alkaa valittaa
Minä: Okei, sitten ei mennä pihalle kun et suostu pukemaan
Lapsi: alkaa huutaa korvia vihlovasti
Emme lähde piha
Älä kiristä! Kuulostaa, että teillä on tosi raju vastakkain asettelu/nokkapokka menossa! Ootko kokeillut positiivisen kautta? Joku palkintotaulu tms..
Ukrainassa on myös tosi raju nokkapokka ja vastakkainasettelu meneillään tällä hetkellä. Kasvatusalan asiantuntijana olen monesti miettinyt, että miksei Ukraina vaan voi ottaa hommaa positiivisen kautta? Väkivallan kierteeseen ei pidä lähteä mukaan, vaan Zelenskyi voisi vaikka tehdä Putinille jonkun palkintotaulun missä Putin saa jonkun kivan palkinnon aina, kun on ollut 5 päivää hyökkäämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kapiaisia? Kasvatustyylinne vaikuttaa sellaiselta.
Metodinne ovat kuitenkin kuin armeijan
Armeijan metodien ns. vika on siinä, että ne toimivat käytännössä, eli tuottavat hyvää käytöstä ja kuuliaisuutta auktoriteetteja kohtaan. Tunnekasvattajille tämä ei käy, koska "lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita" ja "lasta ei saa nujertaa".
Lapsi voi vaikka kotikiusata koko muuta perhettä, mutta tunnekasvattajan mielestä kaikki on hyvin, kunhan lapsi osaa sanoittaa.
Autoritäärinen kasvatus aiheuttaa huonoa itsetuntoa, masennusta, huonoja sosiaalisiataitoja, ihmissuhdeongelmia, epäempaattisuutta, neuroottisuutta jne.
Kasvatusta ja lasten kehitystä on tutkittu nyt vuosikymmeniä, että tiedetään mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kapiaisia? Kasvatustyylinne vaikuttaa sellaiselta.
Metodinne ovat kuitenkin kuin armeijan
Armeijan metodien ns. vika on siinä, että ne toimivat käytännössä, eli tuottavat hyvää käytöstä ja kuuliaisuutta auktoriteetteja kohtaan. Tunnekasvattajille tämä ei käy, koska "lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita" ja "lasta ei saa nujertaa".
Lapsi voi vaikka kotikiusata koko muuta perhettä, mutta tunnekasvattajan mielestä kaikki on hyvin, kunhan lapsi osaa sanoittaa.
Autoritäärinen kasvatus aiheuttaa huonoa itsetuntoa, masennusta, huonoja sosiaalisiataitoja, ihmissuhdeongelmia, epäempaattisuutta, neuroottisuutta jne.
Kasvatusta ja lasten kehitystä on tutkittu nyt vuosikymmeniä, että tiedetään mikä on lapselle hyväksi ja mik
Kasvatusalalla Suomessa on tällä hetkellä vallalla koulukunta jonka mielestä kuri on huono asia. Se, että tämä koulukunta kokee asian niin ja että he myös tuottavat tutkimuksia väitteensä tueksi ei tarkoita sitä, että se olisi totuus. Vielä 10 vuotta sitten oli ihan normaalia pitää lapselle kuria, ja ulkomailla se on sitä nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kapiaisia? Kasvatustyylinne vaikuttaa sellaiselta.
Metodinne ovat kuitenkin kuin armeijan
Armeijan metodien ns. vika on siinä, että ne toimivat käytännössä, eli tuottavat hyvää käytöstä ja kuuliaisuutta auktoriteetteja kohtaan. Tunnekasvattajille tämä ei käy, koska "lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita" ja "lasta ei saa nujertaa".
Lapsi voi vaikka kotikiusata koko muuta perhettä, mutta tunnekasvattajan mielestä kaikki on hyvin, kunhan lapsi osaa sanoittaa.
Olisi kiva kuulla miten toi kurikasvatus on toiminut oikeesti haastavaan kovapäiseen lapseen.
Mulla on nyt viskari, joka päiväkodissa toimii pääosin hyvin, palaute on hyvää ja lapsi on kuulemma todella taitava. Kotona kiukkuaa välillä mutta tekee asiat joita pyydetään jahka saa käsiteltyä sen kielteisen tunteen rauhassa.
Lasta ollan kasvatettu positiivisen kautta.
Miten kurikasvatuksella olisi toimittu esim tilanteessa jossa lapsi raivostuu niin, että siitä on pakko pitää tunteja kiinni, ettei se satuta itseään? Tämä n. 2 vuotiaana.
Entä kun lapsi raivostuu jostain niin, ettei se pysty pukemaan, kiljuu vain ja raapii verinaarmuja itseensä ja kiinnipitävään vanhempaan jos ote lipsuu. Miten se kuritetaan pukemaan?
Miten kurikasvatuksella saadaan lapsi syömään ruokaa kun se ei halua, jos väkisin olisin tunkenut ruokaa lapsen suuhun se olisi voinut sen aspiroida. Itseasiassa joskus jos raivo iski syödessä jouduin kaivamaan ruoan pois lapsen suusta, ettei se tukehdu.
Miten tuollaisen kasvattaisi kurilla? Kun sen tahto on 1 vuotiaasta asi ollut tuollainen ja tunnesäätely alkaa vasta nyt vuosien jälkeen olla ikätasoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kapiaisia? Kasvatustyylinne vaikuttaa sellaiselta.
Metodinne ovat kuitenkin kuin armeijan
Armeijan metodien ns. vika on siinä, että ne toimivat käytännössä, eli tuottavat hyvää käytöstä ja kuuliaisuutta auktoriteetteja kohtaan. Tunnekasvattajille tämä ei käy, koska "lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita" ja "lasta ei saa nujertaa".
Lapsi voi vaikka kotikiusata koko muuta perhettä, mutta tunnekasvattajan mielestä kaikki on hyvin, kunhan lapsi osaa sanoittaa.
Autoritäärinen kasvatus aiheuttaa huonoa itsetuntoa, masennusta, huonoja sosiaalisiataitoja, ihmissuhdeongelmia, epäempaattisuutta, neuroottisuutta jne.
Kasvatusta ja lasten kehitystä on tutkittu nyt vuosikymmeniä,Mitä se kuri sitten kenellekin tarkoittaa. Meillä on ollut aina kuri mutta myös keskusteltu tosi paljon, kuunneltu myös lasta ja silti on ollut selkeät rajat ja asiat, joista vanhempi viime kädessä päättää. Intti on tullut itsekin käytyä mutta ei lasta niillä opeilla kasvateta
Vierailija kirjoitti:
"Aika järkyttävää, että vanhemmat sallivat lapsilleen tuollaisen kielenkäytön."
No miten se ihan todella estetään, jos puhumalla kieltäminen eri tavoin ei tehoa? Tungetaan suukapula vai? Ihan järjettömiä kommentteja joista ei ole mitään apua, pelkkää ongelman vellomista mutta ei ratkaisua. Jos ensin sanotaan tiukasti ettei saa haukkua, sitten älä hauku, sitten lopeta haukkuminen mutta lapsi lällättää vaan, niin miten tässä voi toimia ei-sallivasti?
Muistan ajan, kun rumista puheista joutui jäähylle. Siis ei vain lelu vaan lapsi itse. Useimpien lasten kohdalla tämä toimi, ja jos ei toiminut niin kokeiltiin muita rangaistuksia. Enää jäähyjä ei toki suositella, joten ymmärrettävästi vanhempien on tyydyttävä siihen, että lapsi haistattelee heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kapiaisia? Kasvatustyylinne vaikuttaa sellaiselta.
Metodinne ovat kuitenkin kuin armeijan
Armeijan metodien ns. vika on siinä, että ne toimivat käytännössä, eli tuottavat hyvää käytöstä ja kuuliaisuutta auktoriteetteja kohtaan. Tunnekasvattajille tämä ei käy, koska "lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita" ja "lasta ei saa nujertaa".
Lapsi voi vaikka kotikiusata koko muuta perhettä, mutta tunnekasvattajan mielestä kaikki on hyvin, kunhan lapsi osaa sanoittaa.
Autoritäärinen kasvatus aiheuttaa huonoa itsetuntoa, masennusta, huonoja sosiaalisiataitoja, ihmissuhdeongelmia, epäempaattisuutta, neuroottisuutta jne.
Kasvatusta ja lasten kehitystä on tutkittu nyt vuosikymmeniä,
Nyt tällä hetkellä nimernomaan korostetaan myös jämäkkyyttä ja ns kurinpitoa jos sitä haluat sillä kutsua. Vanhempi ei missään nimessä ole kaveri, mutta se, että lasta vaan määräillään yksinvaltijaana sinne ja tänne ei ole mitenkään lapsen kehitykselle hyväksi. Niinkun täälläkin ihmisten vastauksista on havaittavissa.
Teipatkaa suu kiinni jesarilla ja pistätte pimeään komeroon. Oppii olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kapiaisia? Kasvatustyylinne vaikuttaa sellaiselta.
Metodinne ovat kuitenkin kuin armeijan
Armeijan metodien ns. vika on siinä, että ne toimivat käytännössä, eli tuottavat hyvää käytöstä ja kuuliaisuutta auktoriteetteja kohtaan. Tunnekasvattajille tämä ei käy, koska "lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita" ja "lasta ei saa nujertaa".
Lapsi voi vaikka kotikiusata koko muuta perhettä, mutta tunnekasvattajan mielestä kaikki on hyvin, kunhan lapsi osaa sanoittaa.
Olisi kiva kuulla miten toi kurikasvatus on toiminut oikeesti haastavaan kovapäiseen lapseen.
Mulla on nyt viskari, joka päiväkodissa toimii pääosin hyvin, palaute on hyvää ja lapsi on kuulemma todella taitava. Kotona kiukkuaa välillä mutta tekee asiat joita pyydetään jahkasaa käsiteltyä sen kielteisen tunteen rauhassa.
Lasta ollan kasvatettu positiivisen kautta.
Miten kurikasvatuksella olisi toimittu esim tilanteessa jossa lapsi raivostuu niin, että siitä on pakko pitää tunteja kiinni, ettei se satuta itseään? Tämä n. 2 vuotiaana.
Entä kun lapsi raivostuu jostain niin, ettei se pysty pukemaan, kiljuu vain ja raapii verinaarmuja itseensä ja kiinnipitävään vanhempaan jos ote lipsuu. Miten se kuritetaan pukemaan?
Miten kurikasvatuksella saadaan lapsi syömään ruokaa kun se ei halua, jos väkisin olisin tunkenut ruokaa lapsen suuhun se olisi voinut sen aspiroida. Itseasiassa joskus jos raivo iski syödessä jouduin kaivamaan ruoan pois lapsen suusta, ettei se tukehdu.
Miten tuollaisen kasvattaisi kurilla? Kun sen tahto on 1 vuotiaasta asi ollut tuollainen ja tunnesäätely alkaa vasta nyt vuosien jälkeen olla ikätasoista?
Kurin ja positiivisen kasvatuksen keskeisin ero on siinä, että kuria käytettäessä on mahdollista rangaista ja fyysisesti pakottaa lasta.
Jos lapsi raivoaa tunteja, niin sitä tietenkin pidetään kiinni tai muuten huolehditaan, ettei se vahingoita itseään tai muita. Jos lapsi raapii verinaarmuja, niin kannattaa kokeilla vaikka jotain hanskoja mitä lapsi ei saa pois. Syöminen ei yleensä ole lapselle välttämätöntä, paitsi ehkä jos halutaan esim. välttyä nälkäkiukulta tietyissä tilanteissa. Raivoavan lapsen voi siis poistaa pöydästä ja taaperoiän ohittanutta lasta on yleensä myös syytä rangaista huonosta käytöksestä siinä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaava, onko tämä jankkaamista?
Minä: syömään!
Lapsi: hyi yök en syö
Minä: tätä syödään tänään tai sitten ei mitään
Lapsi: työntää lautasen pois
Minä: ai et halua syödä? Selvä, laitetaan sitten ruoka pois etkä saa muuta ennen seuraavaa ateriaa. Korjaan lautasen pois, lapsi alkaa korvia vihlovan huudon ja riehuu, haukkuu tyhmäksi. Jatkan itse rauhallisesti syömistä
Toinen skenaario
Minä: nyt pukemaan ja lähdetään ulos leikkimään
Lapsi: jee, kivaa. Tulee eteiseen mutta pelleilee eikä ala pukea.
Minä: pue reippaasti, tai emme ehdi pihalle ollenkaan
Lapsi: tekee jotain muuta kuin pukee, vitkuttelee ja alkaa valittaa
Minä: Okei, sitten ei mennä pihalle kun et suostu pukemaan
Lapsi: alkaa huutaa korvia vihlovasti
Emme lähde pihalle, menen itse lukemaan sohvalle tai häärimään
No mitä johdonmukaista tuossa muka on? Jos sinun tarkoituksenasi on saada lapsi syömään, ja itse sitten sanot, että ei syödäkään. Tai jos sinä haluat, että menette ulos, mutta annatkin lapsen venkoilun määrittää sen mitä tapahtuu. Sinähän siinä annat melkein heti periksi ja vaihdat yhtäkkiä mielipidettäsi siitä mitä pitäisi olla tekemässä. Ei mikään ihme että lapsi kiukustuu. Se kiukustuu, koska hämmentyy. Ei lapsen pitäisi ratkaista mitä tehdään milloinkin, vaan sinun. Ei noin pieni lapsi tajua, että hänen vastustamisensa johtuu uhmasta, vaan se tulee itsestään ja kuuluu asiaan. Sinun tehtäväsi on kestää kiukku, ja keksiä keinot miten päästä päämäärään. Ja kaikki neljävuotiaat venkoilee uloslähtiessä, pitäisikö kaikkien vanhempien siis heittäytyä kostona lapsellisesti sohvalle? Mitä odotat sen jälkeen tapahtuvan, odotatko että lapsi tulee luoksesi rauhallisena ja viisastuneena kertomaan, kuinka on nyt oppinut mitä pitää tehdä? Neljävuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kapiaisia? Kasvatustyylinne vaikuttaa sellaiselta.
Metodinne ovat kuitenkin kuin armeijan
Armeijan metodien ns. vika on siinä, että ne toimivat käytännössä, eli tuottavat hyvää käytöstä ja kuuliaisuutta auktoriteetteja kohtaan. Tunnekasvattajille tämä ei käy, koska "lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita" ja "lasta ei saa nujertaa".
Lapsi voi vaikka kotikiusata koko muuta perhettä, mutta tunnekasvattajan mielestä kaikki on hyvin, kunhan lapsi osaa sanoittaa.
Mä olen intin käynyt ja siellä johtajakoulutuksen saanut mutta en ikinä ole kuvitellut, että niillä metodeilla kasvatetaan lapsia tai edes johdetaan rauhanajan yrityksessä ihmisiä. Kyllä meillä on aina puhuttu ja juteltu lapsille asioista ja siitä huolimatta on ollut rajat. Pitää löytää se kultainen keskitie tässäkin asiassa. Lapsi on lapsi, ei miniaikuinen
"On ollut rajat" ei tarkoita mitään. Se millä oikeasti on merkitystä on se, että miten lasta saa estettyä rikkomasta rajojaan.
Yrittäisin ennen pukemista jutella siitä, minne ollaan menossa ja mitä kaikkea kivaa siellä on. Laittaisin vaatteet lattialle ja sanoisin mistä aloitetaan pukeminen. Samalla juttelisin edelleen niistä asioista, mitä mennä kohta katsomaan. Kehuisin joka vaatekappaleesta ja auttaisin tarvittaessa. Tämä ei aamulla onnistu, mutta illalla paremmin.
Lelujen ja pelien kerääminen ei välttämättä onnistu tuon ikäiseltä. Auttaisin joka kerta tai keräisin itse.
Ruokailujutuissa koettaisin saada maistamaan, vaikka palkinnon avulla ja jos ei oikein mikään nyt maistu niin tee hetki niitä ruokia, jotka maistuu.
Ylipäänsä en ehkä noin pienen kanssa uhkailisi noiden lelujen ottamisella. Ei ehkä ymmärrä syy-seuraussuhdetta ollenkaan. Herkkupäivän menetyskään ei mahda vielä toimia. Ja toisaalta tuollainen lausahdus, että "saat herkut, jos menee se päivä hyvin". Pitää koko ajan etukäteen kertoa, mitä odotetaan. Tuo on liian laaja ja hankala käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Lelujen ja pelien kerääminen ei välttämättä onnistu tuon ikäiseltä. Auttaisin joka kerta tai keräisin itse.
Päiväkodissa paljon pienemmätkin osaavat kerätä lelut. Ja siellä ei saa aloittaa uutta leikkiä ennen kuin vanha on siivottu pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kapiaisia? Kasvatustyylinne vaikuttaa sellaiselta.
Metodinne ovat kuitenkin kuin armeijan
Armeijan metodien ns. vika on siinä, että ne toimivat käytännössä, eli tuottavat hyvää käytöstä ja kuuliaisuutta auktoriteetteja kohtaan. Tunnekasvattajille tämä ei käy, koska "lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita" ja "lasta ei saa nujertaa".
Lapsi voi vaikka kotikiusata koko muuta perhettä, mutta tunnekasvattajan mielestä kaikki on hyvin, kunhan lapsi osaa sanoittaa.
Mä olen intin käynyt ja siellä johtajakoulutuksen saanut mutta en ikinä ole kuvitellut, että niillä metodeilla kasvatetaan lapsia tai edes johdetaan rauhanajan yrityksessä ihmisiä. Kyllä meillä on aina puhuttu ja juteltu lapsille asioista
Pitäähän sillä lapsella olla rajat, ei se muuten tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei.
ohis
"Kurin ja positiivisen kasvatuksen keskeisin ero on siinä, että kuria käytettäessä on mahdollista rangaista ja fyysisesti pakottaa lasta.
Jos lapsi raivoaa tunteja, niin sitä tietenkin pidetään kiinni tai muuten huolehditaan, ettei se vahingoita itseään tai muita. Jos lapsi raapii verinaarmuja, niin kannattaa kokeilla vaikka jotain hanskoja mitä lapsi ei saa pois. Syöminen ei yleensä ole lapselle välttämätöntä, paitsi ehkä jos halutaan esim. välttyä nälkäkiukulta tietyissä tilanteissa. Raivoavan lapsen voi siis poistaa pöydästä ja taaperoiän ohittanutta lasta on yleensä myös syytä rangaista huonosta käytöksestä siinä tilanteessa."
Miten rankaiset hysteerisesti huutavaa lasta? Se oli lähinnä se mitä pohdin.
Tietenkin poistin raivoavan lapsen pöydästä, pitäähän muilla olla ruokarauha, mutta en kyllä keksi miten rankaisisin lasta joka raivoaa hysteerisenä.
Ne oli oikeasti aika rankkoja vuosia kun päivästä toiseen pidettiin lapsesta kiinni, ettei se satuta itseään. Kun raivo ei ollut enää niin hillitöntä, istuin tunteja eteisen lattialla raivoavan lapsen vieressä välillä kysyen onko lapsi valmis syliin saamaan lohtua. Vuosien jälkeen lapsi oppi tulemaan syliin, lopulta oppi pyytämään syliä.
Nykyään jo osaa tömistellä omaan huoneeseensa ja sulkea oven ja puhista sielä raivonsa laimeammaksi :)
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sitten pitää tehdä, jos lapsi levittää vaikka pelin tai leikin lattialle eikä suostu sitä siivoamaan pois? Ei kirveelläkään? Miten te muut sitten ratkaisette tilanteen, jos lelua ei saa laittaa jäähylle eli pois lapsen ulottuvilta jos sitä ei voi leikin päätyttyä itse siivota pois?
Tarrataulun tavoitteena on saada aina päivän päätteeksi tarra hyvin menneestä päivästä (joo, varmaan aivan liian abstraktia) ja kun viisi tarraa on kerätty, saa jonkin kivan yllätyksen. Sellaisia on ollut esim. elokuvan katselu ja popparit, käynti kahvilassa (lapsi tykkää tuosta paljon) tai kirjastossa hakemassa uusia kirjoja. Mitä milloinkin. Tarroja on kertynyt tosi hitaasti eli varmaan selkeämpi tavoite olisi paikallaan.
Lapsen kanssa pelaaminen tai leikkiminen on mukavaa mutta kun se pitää lopettaa, hän raivostuu ja alkaa haukkua tyhmäksi, riehuu ja heittelee tavaroita. Ymmärrämme harmin, totta kai, mutta tämä vaan ajaa siihen
No tehän olette tyhmiä kun pilaatte hyvän leikin kun se on lapsen mielestä kesken. Ei ihme ettö haukkuu teitå. Lapsi on fiksu. Se että uskaltaa teitä sanoa tyhmiksi., kertoo siitä että ette ole onnnistuneet VIELÄ lannistamaan lasta riittävästi.
Lapsesta TUNTUU että olette tyhmiä sillä hetkellä kun pilaatte hyvän hetken. Ette kai aikuisena oikeesti usko olevanne lapsen mielestä tyhmä muuten kuin sillä hetkellä?
Vai oletteko itsekin sanoneet lasta tyhmäksi? Tai tuhmaksi? Huonoköytöksiseksi? Lapsi kokee ettei ole onnistunut ja on huono kun ei toimi toivotusti. Oletteko antaneet jo leimoja lapselle vaikka on noin pieni? "Huonokäytöksinen", "tuhma", "raivohullu", "nepsy" jne. Monesti leimaaminen saa aikaan sen eyyä lapsi alkaa toteuttaa sitä millaiseksi hänet leimataan.
Alue: Aihe vapaa
Armeijan metodien ns. vika on siinä, että ne toimivat käytännössä, eli tuottavat hyvää käytöstä ja kuuliaisuutta auktoriteetteja kohtaan. Tunnekasvattajille tämä ei käy, koska "lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita" ja "lasta ei saa nujertaa".
Lapsi voi vaikka kotikiusata koko muuta perhettä, mutta tunnekasvattajan mielestä kaikki on hyvin, kunhan lapsi osaa sanoittaa.