Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kammottava uhma, mikään ei auta
23.01.2024 |
Lapsi täytti hiljattain neljä. Nyt vajaan vuoden on ollut selkeä uhmakausi, mikä on pahentunut viimeisten viikkojen aikana enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Säntillisesti ollaan toimittu ja laitettu esim. leluja jäähylle, jos lapsi ei tottele mutta hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta lainkaan, vaan kun annetaan varoitus, että jos ei tottele niin lelu menee jäähylle ja hän vain jatkaa ja kun lelu laitetaan jäähylle, huutaa tyhmää isiä tai äitiä ja huutaa kuin hyeena. Ei ymmärrä ollenkaan, että rangaistus johtuu hänen tottelemattomuudestaan tai huonosta käytöksestä. Aamut ovat hirveitä, kun vitkuttelee pukemisen ja syömisen kanssa tahallaan ja ei auta, vaikka aamiainen jäisi syömättä (saa kyllä heti päiväkodissa aamiaista) tai lähdettäisiin puolipukeissa ulos (ei suostu laittamaan hanskoja, lähdetään sitten ilman ja riehuu hississä ja koko matkan päiväkotiin, muutenkin hän huutaa aivan hirveästi päivittäin niin, että naapurit varmaan jo häiriintyvät). Hän huutaa ja riehuu, jos asiat eivät mene mielensä mukaan ja itse olen todella tarkka siitä, että toimitaan aina samalla tavalla: huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus, useimmiten jää pulkkamäkeen menemättä jos ei suostu pukemaan tai sitten noita lelujen jäähylle laittoja. Siitä hän vaan sekoaa enemmän ja huutaa ja riehuu.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tämäkin aamu oli aivan sekopäinen eikä mikään tehonnut. En jaksa tällaista. Ja pliis, älkää nyt sanoko että mitäs läksit tai anna lapsi pois. Kaipaan oikeita konkreettisia neuvoja. Oppaita olen lukenut ja ohjeita on netti pullollaan ja ollaan tehty juuri niin kuin niissä neuvotaan: ollaan johdonmukaisia. Lapsi ei vaan tajua ja meno pahenee koko ajan. Hän käyttäytyy samalla tavalla kummallekin vanhemmalleen.
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, kirjoitan siis epäselvästi. Rangaistus on juuri tuota syy-seurassuhteen opettamista, joka käsittääkseni kuuluu normaaliin kasvatukseen. Eli jos tekee näin, seuraa siitä tämä. Onko tuo sana rangaistus jotenkin väärä sitten? Ja kyllä minusta jo neljävuotiasta täytyy kasvattaa. En voi sietää huonokäytöksisiä ihmisiä ja monella heistä on juurikin vaillinainen kasvatus taustalla.
Rangaistus koskee aina käsillä olevaa asiaa. Ei syö ruokaa - lautanen pois ja ruokailu loppuu. Ei siivoa leikkejään - lelut jäähylle. Ei pue - emme lähde ulos tekemään kivoja juttuja. Piirtää lattiaan - piirtovälineet pois. Jne. Herkkupäivä herättää näköjään ihmetystä ja kuten kirjoitin, se myös perutaan ad hoc: lapsi kysyy aamulla, saako tänään suklaan. Sanon, että joo, jos aamu ja hoidosta tulo menee mallikkaasti niin saa. Iltapäivällä hakiessa kysyy uudelleen, saako suklaata, jolloin
Lisäksi, jos kotimatkan kysymykseen olisi vastannut "saat suklaan, syödään se heti kun päästään kotiin" sen sijaan että annetaan vielä uusi tehtävä selviytyä riisuuntumisesta hyvin, voisi se riisuuntuminen sujua loistavasti kun ajatukset on suklaassa. Ja jos riisuuntuminen ei sitten suju, niin siinäkin voisi muistuttaa että suklaa on tiedossa kunhan tämä on hoidettu, eikä enää uhkailla suklaan menettämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä, jos lapsi ei kerta kaikkiaan suostu laittamaan hanskoja, niin en jää siihen jumiin. Teeskentelen joskus laittavani itse hänen hienot hanskansa omiin käsiini, niin usein haluaa kuitenkin hanskansa itse. Jos ei laita, niin sitten vain lähdetään ulos ilman hanskoja. Jos tarkenee ilman, hyvä. Jos alkaa palella, pyytää itse hanskoja. Valitse taistelusi... Joitain ehdottomia sääntöjä meillä toki on, joissa olen tiukka, joten ei meilläkään eletä kuin pellossa vaikkei hanskoista tapellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhetyylisi on hyvin negatiivinen ja vaativa. (pue reippaasti, ei sitten, vai et halua jne.). Jätä tuollaiset ensin pois. Et itsekään halua kuulla väkivaltaista verbaalista uhkailua. Joka lauseessa tulee vaikutelma, että on mahdotonta täyttää asetettuja kriteereitä, ja että jo valmiiksi on epäonnistunut. Voit silti olla toiminnassasi johdonmukainen ja sanoa, mitä haluat. Siis pelkästään nämä viisastelut karsimalla voit rentouttaa tilannetta ja itseäsi. Vaatii asennemuutosta. Toimii.
Samaa mieltä. Hirveän vaativaa 4 vuotiaille!!!
Jep. Plus että on jatkuvaa kiristämistä. 😡 Kuka tahansa kapinoisi tuollaista toimintaa vastaan.
Ikävä kyllä, uhattu ja hyväkäytöksiseksi kiristetty lapsi oppii samat metodit omissa ihmissuhteissaan.
Tässä on nyt vähän sellainen asetelma että äiti voisi kasvaa joustavammaksi ja leppoisammaksi ihmiseksi lapselleen. Kuitenkin se lapsi on maailman rakkain ja hänelle haluaa kaiken mahdollisen hyvän antaa. Ja hyvin pian joutuu päästämään nämä poikaset maailman syliin, sinne minne ei enää oma valta ylety.
Eräs kasvatus asiantuntija sanoi kerran artikkelissa että hyvä vanhempi on sellainen joka suostuu itsekin kasvamaan ja kehittymään lapsen kasvun ohessa. Ja toisaalta, kukaan ei ole "seppä syntyessään". Aina voi oppia keinoja jotka toimivat paremmin juuri tämän lapsen kanssa.
Ei meillä tahdo onnistua edes 8-vuotiaalta tuo itsenäisesti jälkien siivoaminen. Muutoin on erittäinkin lahjakas lapsi monin tavoin, mutta siivoaminen on ollut aina vaikeaa. Joten tehdään yhdessä ja autetaan.
5-vuotiaalla taas on tuon pukemisen ja syömisen kanssa haasteita. Joten pukemisessa autetaan ja syömisessä kannustetaan edes maistamaan vähän tai vähintäänkin istumaan muiden kanssa pöydässä juttelemassa.
Ja heitä kehutaan usein ihaniksi lapsiksi, eivät ole kurittomia kakaroita vaikka ei ole rangaistu tai vaadittu heti tottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
En jankkaa lapsen kanssa. Jos hän ei suostu tekemään jotain, miten saan hänet tekemään sen, väkipakolla vai? Kerro nyt konkreettisesti kun niin hyvin tiedät? Hän jää huutamaan ja riehumaan. Jos ei tule syömään, jää syöminen väliin mutta kun hän ei opi! Tämä on käynyt jo monta kertaa. Leluja on ihan koko ajan jäähyllä, herkkupäivä perutaan joka ikinen viikko. Kun häntä ei näytä nämä rangaistukset haittaavan. Se on se ongelma.
Tänään ei suostunut laittamaan mitään hanskoja joten lähdettiin ilman ja hän huusi koko hissimatkan ja päiväkotimatkan. Ei se silti opi ja ymmärrä, vaikka näistä usein puhutaan jälkikäteen kun hän on rauhoittunut ja vastaanottavainen ja selitän vielä, miksi rangaistus tuli.
Älkää nyt oikeasti lyökö lyötyä. Lapsi on todella kovapäinen ja huutamalla hän ei sa mitään muttei tajua sitäkään. Häiritsee vain naapureita, mikä taas harmittaa minua todella paljon.
En ehdi lukea ketjua pidemmälle, mutta sanoisin, että neuvojissa on usein paljon niitä, jotka ei ole hankalaa lasta nähneetkään. Minäkin voisin olla sellainen, jos minulla olisi vain kuopukseni. Esikoiseni (nyt jo parikymppinen) sai myöhemmin Asperger-diagnoosin, mutta en tiedä kuinka paljon se selittää hänen vaikeuksiaan. Samalla päällä, rakkaudella ja rajoilla, olen koettanut kumpaakin kasvattaa, mutta esikoisen kanssa ei vaan toiminut mikään. Nimenomaan tuo tuntui tutulta, ettei käsitä syyn ja seurauksen suhdetta - millään rangaistuksilla ja palkinnoilla ei ollut mitään merkitystä. Hän oli järjettömän itsepäinen, kun hän sai jotain päähänsä se piti toteuttaa tasan niin. Ei siinä niinkään hänellä sellaista uhmaamisen halua ollut, välistä oikein näki, että hän oli pahoillaan aiheuttamansa mielipahan takia, muttei voinut muuttaa mieltään. Moni ajattelee, että asia on ratkaistu, kun tehdään niin kuin vanhempi on päättänyt ja elämä jatkuu. Mutta tällaisen lapsen kanssa se tarkoittaa TUNTIKAUSIEN hysteeristä huutoa, ei mitään viiden minuutin känkkäränkkää. Ja kun lapsi on riittävästi huutanut ja oksentanut, kohta seuraakin uusi haastava tilanne. Tosi nastaa on perhe-elämä vaikkapa perheen toisille lapsille! Ainoa neuvo minkä voin antaa on, että keskity rakastamaan lastasi, se on miljoona kertaa tärkeämpää kuin tehdä asiat "oikein". Jostain ihmeen syystä esikoisestani on tullut fiksu ja tasapainoinen nuori aikuinen, on ihan turha maalailla mitään piruja seinille. Tsemppiä toivotan kovasti ja ennen kaikkea rakkautta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle lohduksi. Varmasti ihan jokainen vanhempi tekee joskus virheitä, hermostuu, palaa pinna, toimii epäjohdonmukaisesti. Aivan takuulla. Täällä neuvotaan miten pitäisi toimia lempeästi ja ymmärtäväisesti, mikä on hyvä neuvo, mutta ei hätää jos ei aina pysty ja kykene ja tilanne päätyy riidaksi. Sitä sattuu, ihmisiä me vanhemmatkin vaan ollaan. Kunhan se ei nyt ihan jatkuvaa ole, se riitely.
4v on vielä tosi pieni lapsi. Tarvitsee tukea ja apua monessa asiassa vielä pitkään. Itse olen kuin tuo yksi kommentoija aiemmin: 1 lapsipuoli ja 3 omaa olen puhunut kaikille kuin ruuneperi ja yrittänyt selittää mitä tehdään, minne ollaan menossa, miksi jotain tehdään. Kolme on jo aikuisia, fiksuja nuoria miehiä. Yksi vielä alakoulussa ja kyllä hänkin tarttee vielä ymmärrystä, apua ja tukea monessa asiassa. Ja välillä pitää oikeasti miettiä mitkä on ne taistelut, mitkä kannattaa käydä. Juttele sen lapsen kanssa. Itse olen jutellut niille siitä asti kun on synnärillä syliin saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole totta vaikka sanotaan että kiristys, uhkailu ja lahjonta parhaat kasvatusmetodit.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen pehmeä taktiikka harhautuksineen ei toimi kovapäisen lapsen kanssa, koska 4-vuotias lapsi tajuaa, että ei vanhemmalla ole oikeasti keinoja pakottaa häntä tottelemaan.
Kovapäiseen just toimii harhautus, koska kuten sanoit, lapsi kyllä tajuaa ettei vanhempi voi pakottaa, eikä rangaistukset siis tosiaan oikein tehoa. Harhautuksen ideana on saada lapsi itse haluamaan toimia toivotulla tavalla. Ei se tietty aina toimi, joskus tulee se uhmakohtaus silti. Sitten pitää vaan sietää se kiukuttelu tai esim kantaa lapsi tyynen rauhallisesti sinne päiväkotiin.
Ap on kokeillut kaikkein lievimpiä mahdollisia rangaistuksia ja siitä nämä positiiviset sanoittajat eli modernit kasvattajat sitten vetävät sen johtopäätöksen, ettei rankaisemien toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien ja kuuden sisarukseni lasten (yhteensä 20 teiniä-nuorta aikuista) kasvua seuranneena valitettavasti täytyy todeta, että paha uhmaikä yleensä heijastelee lapsen perustemperamenttia. Siis vaikka uhma menee toki ajan myötä ohi, niin nuo jotka eivät saa nelivuotiaina puettua, ovat niitä jotka eivät kaksikymppisenä saa kerrytettyä opintopisteitä. Tai ne jotka paiskovat tavaroita ovat niitä jotka saavat aikuisina pahoinpitelysyytteitä.
Eli ap, lapsellanne nyt vain on tuollainen geeniperimä. Ei kannata murehtia sitä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan, vaan keskittyä hoitamaan tilanteet niin hyvin kuin osaat sitä mukaa kun ne tulevat vastaan. Tärkeintä lapsenkasvatuksessa on läsnäolo. Siis että sinä ja miehesi todella kohtaatte lapsenne, olette kiinnostuneita hänen ajatuksistaan, luette hänelle, juttelette, ym.
Ap kertoi olleensa itse lapsena samanlainen ja ka
Ap ei ole herkkä ja empaattinen, vaan ap on itsekin lapsenmielinen. Ei lapsi pysty kasvattamaan toista lasta, täytyy itse ensin kasvaa aikuiseksi. Lapselle ollaan isä ja/tai äiti, ei kaveri tai vertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen pehmeä taktiikka harhautuksineen ei toimi kovapäisen lapsen kanssa, koska 4-vuotias lapsi tajuaa, että ei vanhemmalla ole oikeasti keinoja pakottaa häntä tottelemaan.
Kovapäiseen just toimii harhautus, koska kuten sanoit, lapsi kyllä tajuaa ettei vanhempi voi pakottaa, eikä rangaistukset siis tosiaan oikein tehoa. Harhautuksen ideana on saada lapsi itse haluamaan toimia toivotulla tavalla. Ei se tietty aina toimi, joskus tulee se uhmakohtaus silti. Sitten pitää vaan sietää se kiukuttelu tai esim kantaa lapsi tyynen rauhallisesti sinne päiväkotiin.
Ap on kokeillut kaikkein lievimpiä mahdollisia rangaistuksia ja siitä nämä positiiviset sanoittajat eli modernit kasvattajat sitten vetävät sen johtopäätöksen, ettei rankaisemien toimi.
Niin, kun ap ei ole sitä positiivisen kautta kasvattamista edes kokeillut. Ja kun monella on siitä hyviä kokemuksia just samankaltaisissa tilanteissa, niin tietenkin sitä suositellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Ei laittanut hanskoja ja sanoin että lähde sitten ilman ja laitoin hanskat salaa laukkuuni odottaen että pyytää niitä,no ei pyytänyt vaan istui rattaissa 2km ilman hanskoja marraskuussa ja kirkui koko matkan tyhmää kakkaäitiä.
Aika järkyttävää, että vanhemmat sallivat lapsilleen tuollaisen kielenkäytön.
Vaikka toisaalta minkäs sille mahtaa, kun kuria ei saa lapselle pitää niin ei lasta pysty painostamaan pois tuollaisesta kielenkäytöstä, vaan täytyy odottaa, että lapsi kasvaa isoksi ja toivottavasti fiksummaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi osaa hyvin pukea.ja kyllä komensin häntä pukemaan, ensin hyvällä sitten tomerammin, kun ei totellut. Joskus pukee oma-aloitteisesti vaikka suosikkivaatteet, joskus vaan uhmaa, ettei suostu ottamn yöpukua pois. Arki-iltaisin hän saa valita seuraavan aamun vaatteet valmiiksi odottamaan.
Olen tehnyt hyvän käytöksen tarrataulun, ei toimi, ei kerta kaikkiaan.
Ja jos olenkin ankara, se johtuu siitä että oikeasti haluan vain kasvattaa lapsesta hyväkäytöksisen. Liikaa näkee niitä, joita ei ole kotona kasvatettu ja opetettu käyttäytymään pienestä pitäen.
Olen itse saanut kotona kokea kaikkea fyysistä rankaisua aikana, jolloin se on ollut jo lainvastaista Suomessa. Samoin mieheni. Pelkkä ajatus tuntuu kauhistuttavalta, joten käytämme mieluusti noita kasvatusalan asiantuntijoiden neuvoja. Niistä vaan ei ole hyötyä.
Ja varmasti kuulostan negatiiviselta. Kuten kirjoitin, olemme olleet tässä
Oletteko kapiaisia? Kasvatustyylinne vaikuttaa sellaiselta.
Metodinne ovat kuitenkin kuin armeijan
Aika kovaa ja vaativaa on noin pienen kanssa. Meillä oli myös tyttärellä hyvin vaikea uhmaikä, mutta annoin pääosin uhmailla vaan, koska tiesin että se on se ikä ja kasvaminen tekee kipeää, ja menee kyllä ohi. Jossain tilanteissa on toki pakko käyttää pakkoa, esim. kantaa huutava lapsi päiväkotiin koska ei ole aikaa neuvotella siitä mennäänkö sinne vai ei kun töihin on ehdittävä. Mutta pääosin annoin olla syömättä jos ei syö, siivoamatta lelujaan jos ei siivoa, ja kiukutella jos kiukututtaa. Lähinnä sanoittaen tunteita, että onko sulla nyt kiukkuinen olo, mikä kiukuttaa jne. Siitähän se meni ajallaan ohi, eikä ole ollenkaan huonokäytöksinen nyt kouluikäisenä, vaikka uhmaiässä sai olla aika lailla miten vaan.
"Rangaistus on juuri tuota syy-seurassuhteen opettamista, joka käsittääkseni kuuluu normaaliin kasvatukseen. Eli jos tekee näin, seuraa siitä tämä. Onko tuo sana rangaistus jotenkin väärä sitten? Ja kyllä minusta jo neljävuotiasta täytyy kasvattaa. En voi sietää huonokäytöksisiä ihmisiä ja monella heistä on juurikin vaillinainen kasvatus taustalla.
Rangaistus koskee aina käsillä olevaa asiaa. Ei syö ruokaa - lautanen pois ja ruokailu loppuu. Ei siivoa leikkejään - lelut jäähylle. Ei pue - emme lähde ulos tekemään kivoja juttuja. Piirtää lattiaan - piirtovälineet pois. Jne. Herkkupäivä herättää näköjään ihmetystä ja kuten kirjoitin, se myös perutaan ad hoc: lapsi kysyy aamulla, saako tänään suklaan. Sanon, että joo, jos aamu ja hoidosta tulo menee mallikkaasti niin saa. Iltapäivällä hakiessa kysyy uudelleen, saako suklaata, jolloin totean että toki, jos kotimatka ja riisuminen menee hienosti. Useimmiten hän alkaa valittaa jostain jo matkalla kotiin (esim. kysyy mitä on ruuaksi ja ilmoittaa, ettei hakua syödä tekemääni ruokaa) ja tilanne eskaloituu, vaikka yritän pitää positiivista virettä. Kotona makaa eteisen lattialla eikä suostu riisumaan. Yleensä huutaa kiukkuaan. Lopulta ei suostu syömään ruokaa".
Onko sinulle ap kukaan sanonut että elämänasenteesi ja tapasi toimia on hyvin jäykkä?
Ja olet ilmeisen nopealiikkeinen kun jokin ei mene pillisi mukaan? Seuraa heti sanktioita kun lapsi poikkeaa toivotusta? Aika armoton äiti/kasvatus kun pieni ihminen vasta opettelee elämää.
Aiemmin joku kysyi oletteko kapiaisia. Minulle tulee ikävä kyllä sama mieleen tavastasi toimia.
En lue kommentteja, sori toistosta jos sitä tulee. Harmi että teillä on mennyt sukset ristiin :(.
Itse varmaan ensin jättäisin tuon aamupalan antamatta. Kai se kannattaa siellä päikyssä syödä kun kuuluu hintaan?
Jos viet pyörällä tai menette julkisilla niin ymmärrän pukemisen. Jos omalla autolla niin haalari päälle aamulla, puet vaikka itse lapsen jos ei muu auta. Riehuvasta lapsesta saa ottaa kiinni, se ei ole väkivaltaa. Pipot ja lapaset kassiin vaan kun ei siellä päikyssä heti aamusta ulos mennä.
Sanot topakasti että meillä ei sanota tyhmä äiti tai isi ja ette myöskään hauku lasta tai toisianne tyhmiksi riitatilanteessa. Ei mitään tulee paha mieli tai rangaistus tai muuta lässyn vässyn vaan näin ei sanota ja piste. Joskus kannattaa antaa vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai vähän korottaa ääntä ja sanoa että nyt riittää!
Ulos menisin aina kun mahdollista, toki arkisin ulkoillaan päikyssäkin jos täyttä päivää siellä ollaan. Eli en jättäisi pulkkailua välistä vaan ehkä ruutuaikaa jos jotain. Miellä oli lapsen jäähy (minuutti/ikävuosi) käytössä vaikka sitä ei enää suositella kai. Paikka oli turvallinen, lasta ei lähetetty "häpeämään" vaan enemmän miettimään että kannattaako riehua. Eikä tosiaan ollut jäähyllä kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään.
Meillä oli ongelmana ulkoa tuleminen sisälle joitakin kuukausia ja muistan että se oli rankkaa kun lapsi ei halunnut tulla kotiin. Oli todella epäonnistunut olo ja kokeiltiin juuri nämä "kohta mennään sisälle" ja "vielä muutama minuutti leikkiaikaa" tai "ruoka on pian valmista". Eikä siinä sitten auttanut muu kuin napata neiti kainaloon kun ei enää oma päre riittänyt. Vaihe meni aikaan ohi ja itse mietin että olisi pitänyt nopsempaa toimia sen neuvottelun sijaan.
Voimia teille :)
Vierailija kirjoitti:
Tässä kaava, onko tämä jankkaamista?
Minä: syömään!
Lapsi: hyi yök en syö
Minä: tätä syödään tänään tai sitten ei mitään
Lapsi: työntää lautasen pois
Minä: ai et halua syödä? Selvä, laitetaan sitten ruoka pois etkä saa muuta ennen seuraavaa ateriaa. Korjaan lautasen pois, lapsi alkaa korvia vihlovan huudon ja riehuu, haukkuu tyhmäksi. Jatkan itse rauhallisesti syömistä
Toinen skenaario
Minä: nyt pukemaan ja lähdetään ulos leikkimään
Lapsi: jee, kivaa. Tulee eteiseen mutta pelleilee eikä ala pukea.
Minä: pue reippaasti, tai emme ehdi pihalle ollenkaan
Lapsi: tekee jotain muuta kuin pukee, vitkuttelee ja alkaa valittaa
Minä: Okei, sitten ei mennä pihalle kun et suostu pukemaan
Lapsi: alkaa huutaa korvia vihlovasti
Emme lähde pihalle, menen itse lukemaan sohvalle tai häärimään
Älä kiristä! Kuulostaa, että teillä on tosi raju vastakkain asettelu/nokkapokka menossa! Ootko kokeillut positiivisen kautta? Joku palkintotaulu tms..
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsella hirveää huutoa ja raivoa, siis aivan älytöntä riehumista, joka aamu ja joka iltapäivä kun hain päiväkodista, usein pitkin iltaa vielä. Tämä muuttui kun aloin itse toimia rauhallisemmin, ja ns. hakea yhteyttä lapseen. Kun lapsi raivosi, en alkanut moittimaan häntä tai ärsyyntynyt/ suuttunut hänelle, vaan puhuin ymmärtäväisesti, sanoinkin usein että "äiti ymmärtää sua", "kyllä me tästä selvitään", jne. Puhuin lapselle rauhallisemmin ja ystävällisemmin, hymyilin enemmän ja katsoin silmiin lempeästi, silloinkin kun ärsytti ja lapsi riehui. En enää hoputtanut aamuisin, että nyt on kiire, vauhtia, nyt pitää mennä jne. Nykyään herään 6:45 ja lähdemme lapsen kanssa 7:50 päiväkodille, ja tähän aikaan sisältyy että lapsi käy wc:ssä, pestään hampaat, lapsi pukee itse sisävaatteet ja sitten ulkovaatteet. Olemme päiväkodilla klo. 8 ja lapsi syö siellä aamupalan. Tämä on meillä toiminut.
Tämä! 👌
En nyt muuten osaa ottaa kantaa, mutta oma nelivuotiaani kyllä myös vetkuttelee pukemisen kanssa. Osaa kyllä pukea, mutta oman toiminnan ohjaus ei vain riitä tällä hetkellä riitä siihen, että hoitaisi homman itsenäisesti alusta loppuun asti. Autan häntä vielä aika paljon, ihan konkreettisesti pukemalla ja/tai yksi asia kerrallaan ohjeistamalla, tyyliin "laita kengät jalkaan". Jos vaatisin, että pue itse tai ei lähdetä ollenkaan, voisi aika usein jäädä lähtemättä. Ja ihan normaalisti kehittynyt lapsi on. Auta lastasi - ole hänen puolellaan eikä häntä vastaan? Ja ei, en ollenkaan usko, että jos 4v. lasta auttaa pukemisessa, hän ei aikuisenakaan osaa itse pukeutua.